Mitä elämä olisikaan ilman tuota taivaallista mustaa taikajuomaa, joka herättää aamulla ja saa päivän käyntiin? Piristää pitkää päivää ja auttaa kaamosajan masennukseen ja on vieläpä tutkitusti terveellistä! Liiallisena nautittuna tosin aiheuttaa myös lieviä kofeiinin yliannostusoireita kuten nukahtamisongelmia, kofeiinipärinää ja levottomia jalkoja.
Continue reading “Kahvinhuuruisia pohdiskeluja Retikan huoneella”
Toukokuu oli opintojeni erikoisin kuukausi. Toki ensimmäisenä vuonna jokainen kuukausi on tuntunut erikoiselta, uudelta ja jännittävältä. Toukokuu erottui kuitenkin kaikkein eniten, koska en viettänyt sitä Kuopiossa vaan Seinäjoella.
Kuukaudesta teki erikoisen se, että olin harjoittelussa ja se, että en asunut kotona. En koti-kotona enkä myöskään Kuopion kotona, vaan asuin siskoni luona. Asumisjärjestelyihin oman mukavan sävyn teki se, että siskollani ja hänen miehellä on kaksivuotias tyttö, joka on kummityttöni. Tuntui siis siltä, että jonkinlainen harjoittelu jatkui kotiin päästyäkin. Piti jaksaa illalla vielä touhuta pienen höpöttäjän kanssa ja selvitä välillä parin tunnin yöunilla työpäivästä. Pääsin myös leipomaan pienelle lettipäälle Titi-nallekakun syntymäpäivänä ja sain piristäviä yllätyshalauksia tytöltä, joka alkoi pitää minua osana perhettä ja puhuu hän edelleenkin, että minun pitäisi tulla KOTIIN.
Toukokuu oli siis harjoittelua. Päätin tehdä harjoittelun jo fuksivuonna, jotta se olisi sitten pois alta. Mielestäni se oli hyvä päätös, koska sain siitä ihan hirveästi irti, vaikka en vielä pitkälle ole opinnoissani päässytkään. Olin siis harjoittelussa sairaalan ruokapalvelussa. Suosittelen ruokapalveluharjoittelua lämpimästi kaikille. Itse pidin siitä valtavasti, koska muutenkin viihdyn hyvin keittiössä ja nyt pääsi kokeilemaan jotain uutta: miten valmistetaan sadoille ihmisille ruokaa ja miten koko ruokapalvelu pyörii.
Suurien ruokamäärien valmistamisen lisäksi pääsin valmistamaan esimerkiksi gluteenitonta kauraleipää. Ilman ohjetta. Se oli mielenkiintoinen hetki, kun minulle kerrottiin mitä minun on määrä tehdä, mutta ei siinä auttanut kuin ryhtyä leipomaan. Leivästä tuli kuin tulikin ihan syötävää. Pääsin koettelemaan taitojani myös kiisselin ja kastikkeiden valmistamisessa ilman sen tarkempia reseptejä. Oli mukavaa huomata, että kaikki yleensä sujui ongelmitta.
En kuitenkaan ollut koko kuukautta keittiössä vaan olin tutustumassa myös elintarvikkeiden hankintoihin, ruokalistasuunnitteluun, erityisruokavalioihin, keskitettyyn ja hajautettuun ruoanjakoon, ravitsemusterapeutin tehtäviin ruokapalvelussa sekä äidinmaitokeskuksen toimintaan, missä pääsin esimerkiksi mittaamaan rikastettua maitoa ruiskuihin keskosia varten. Pääsin siis näkemään miten ruokapalvelu pyörii suunnittelusta aina tiskien ja kärryjen puhdistamiseen asti.
Tutustuin kuukauden aikana monipuolisesti siihen, miten sairaalan potilaiden ja muiden asiakkaiden ravitsemuksesta huolehditaan vauvasta vaariin. Kuukausi oli kyllä huikea, vaikka välillä laitoinkin vain astioita tiskiin tai pesin lattioita. Mutta kaikki tehtävät ovat tärkeitä osia ruokapalvelun toimintaa ja olivat mukavaa vaihtelua luennoilla istumiseen.
Haluan vielä loppuun jakaa teidän kanssanne ihanan kummityttöni viisauden: Illalla hän sanoi, että aurinko menee kotiin. Kysyin häneltä sitten, että missä auringon koti on. Kummityttöni mietti hetken ja vastasi sitten ”KANANMUNASSA”.
Ihanaa ja aurinkoista loppukesää!
Sofia, Retikan sihteeri
Monilla kesäloma on alkanut jo kauan sitten, mutta allekirjoittaneen kandiharkka loppui vasta eilen ja pääsin vihdoinkin kesälaitumille. Tämän kunniaksi on hyvä muistella kulunutta vuotta ja varsinkin sen kohokohtia. Vuosi on ollut meille kaikille fukseille varmasti unohtumaton ja täynnä muutoksia. Suurimmalle osalle meistä se tarkoitti muuttoa kokonaan uuteen kaupunkiin ja totuttelua yliopisto-opiskeluihin ja –kulttuuriin. Ahkeran opiskelun lisäksi vuosi on sisältänyt mahtaviin uusiin ihmisiin tutustumista sekä erilaisia tapahtumia. Vuosi on ollut rankka, mutta myös todella antoisa ja mukava. Hyviä hetkiä on ollut paljon, mutta tässä mielestäni viisi parasta hetkeä opintojen ensimmäisen vuoden ajalta: Continue reading “Fuksivuoden TOP5”
Viikko sitten vietettiin Retikan perinteisestä kevätretkeä. Matkaan lähti pieni, mutta sitäkin tiiviimpi porukka kohti Tahkoa.
Menomatkalla pysähdyimme yritysvierailulle Alahovin viinitilalle, jossa pääsimme maistelemaan paikallisia viinejä ja siidereitä sekä kuulemaan yrityksen toiminnasta ja viinin tuotannosta Suomessa. Saimme myös perehdytyksen oikeaoppiseen viininmaisteluun ja tutustuimme viinin tuotantoprosessin tiloihin.
Kun rahat oli tuhlattu matkamuistoviineihin, olikin jo aika suunnata bussin nokka kohti Tahkoa! Ensimmäinen ilta vietettiin rennosti saunoen, lettukestejä viettäen ja seurapelejä pelaille.
Toisena päivänä suuntasimme Tahkon keskustaan viettämään päivän aktiviteettien parissa. Porukka jakaantui enemmän tai vähemmän aktiivisiin vaeltajiin, kylpijöihin sekä eläinfarmilaisiin.
Vaellustiimi Tahkovuoren huipulla:
Vaellusreissu huipentui nuotiolle makkaranpaistoon, jossa itse herra Nuotio yllätti meidät erikoisherkullaan:
Eläinfarmilaiset eivät koskaan selviytyneet farmille asti, mutta reissun eläimellisestä puolesta (Retikan miesten lisäksi) vastasivat hurmaavat mökkinaapurimme:
Tahkon kylpylässä olleiden kuvamateriaali on sensuroitu, mutta kylpijöiden omien sanojen mukaan aktiviteetti oli paras.
Kun kaikki olivat selviytyneet aktiviteeteiltaan takaisin mökkiimme, illan kruunasi Retikan järjestämä hulppea illallinen sekä mökksitsit! Juomapuolesta vastasi Kopparberg.
Yltäkylläisen makean ruoka- ja juomatarjoilun seurauksena olemme taas askeleen lähempänä diabetesta, joten voisi kai sanoa, että retki oli kaikin puolin onnistunut!
“Mistä laulu lähtee? Pitkästä lusikallisesta! Ja mikä sitä seuraa? Diabetes!”
6.45 Herätyskello soi. Päätän torkuttaa vielä hetken, koska ollaan varattu kurssikavereiden kanssa ryhmätyötila kahdeksaksi eikä tarvitse kiirehtiä luennolle. Treffit on onneksi sovittu vasta vartin yli.
Tammikuu on taittunut puolen välin paremmalle puolelle ja yliopiston kevätlukukaudestakin on vierähtänyt jo pari viikkoa. Vaikka pidentyvät päivät ennakoivat jo kevättä, haluaisin vielä hetkeksi kääntää katseen viime syksyyn. Minulle ja muille fukseille syksy oli muutosten ja uuden oppimisen aikaa. Suurin osa meistä muutti, kuka mistäkin, Kuopioon ja monelle edessä olivat ensimmäiset korkeakouluopinnot. Syyskuun ensimmäisenä päivänä Snellmannian aulaan kokoontuikin jännittynyt joukko uusia opiskelijoita Retikan viirin juurelle. Continue reading “Kurkistus fuksisyksyyn”
Krista Heikkalan suunnittelema, uusi Retikan logo on nyt vihdoinkin julkaistu. Logon suunnittelu oli pitkäaikaisen työn ja tuskan takana. Sen värejä on muutettu lukuisia kertoja, käärmeen kurveja ja omenan muotoa säädetty moneen otteeseen. Lopputuloksena syntyi kolme erilaista logovaihtoehtoa, joista lopulta äänestimme syyskokouksessa voittajan. Sanokaa siis hyvästit keltapohjaiselle, jo hieman vanhentuneelle matoiselle omenalle ja tervehtikää uutta uljasta logoamme!
Rakkaudella,
Retikan hallitus 2017
Mitä kakkosvuoden loppusyksy pitää sisällään ja mitkä tunnelmat ovat aivan joulukuun kynnyksellä? Kokonaisuutena syyslukukaudelle on mahtunut hurjan paljon: olemme syksyn aikana päässeet vierailemaan KYS:illä haastattelemassa ensimmäisiä oikeita potilaita ja tekemään ravintoanamneeseja, opiskelleet lyhyesti toksikologian ja farmakologian perusteita sekä perehtyneet epidemiologian ja biostatistiikan saloihin. Sattuipa samalle syksylle koko yliopisto-opintojen ainoa ruotsin kurssikin (hjälp mig) kuin myös puheviestintää englanniksi (well that’s quite alright). Koska tavoitteelliset 60 opintopistettä ei toisena lukuvuonna pelkästään perusopinnot käymällä täyty, on tavanomaista valita myös vapaavalintaisia opintoja: jotkut suorittavat urheiluravitsemuksen perusteita, toiset orgaanisen kemian ja kolmannet terveyden edistämisen kursseja. Omaa lukujärjestystä ovat täyttäneet psykologian kurssit, joista ehkä kiinnostavin persoonallisuuspsykologian perusteet on vielä tammikuussa tuloillaan. Tähänkin syksyyn on siis mahtunut paljon, ja tenttejä sekä muita pakollisia (ruotsin) tehtäviä on kieltämättä välillä tuntunut pursuavan ovista ja ikkunoista. Kaikesta on kuitenkin lopulta selvitty – eikä se loppusuoralla oleva ruotsin kurssikaan tunnu enää niin kauhealle, kuin mitä se alkusyksystä antoi olettaa.
Ainejärjestöpuolella retikat ovat tänäkin vuonna järjestäneet syysmyyjäiset leipomalla suussasulavaa porkkanakakkua, josta tuli erinäisten kommelluksien kautta jälleen kerran todella maistuvaa (allekirjoittaneen vahvistuksella.) Kulttuurivastaavana pääsin järjestämään retikkalaisille opiskelijabudjettiin sopivan leffaillan Scalassa, ja aputuutorina ehdin olla järjestämässä myös suomijuntti -teemalla fuksisitsejä. Tutor-toiminta on muuten sellaista, jota todellakin voin suositella jokaiselle vähänkään toisten ohjaamisesta ja auttamisesta kiinnostuneille – siinä pääsee pienellä työmäärällä tutustumaan niin oman kuin muidenkin ainejärjestöjen ihmisiin ja tapahtumiin.
Tulevista ainejärjestötapatumista on oikeastaan jäljellä enää yksi: Retikan pikkujoulusitsit. Valmistelut tämän, ehkäpä vuoden kohokohdaksikin nimetyn tapahtuman toteuttamiseksi, ovat jo kovassa vauhdissa. Muutaman päivän päästä Puikkari täyttyy 20-luvun teemaan pukeutuneista, hyvästä ruoasta ja tunnelmasta nauttivista retikoista. Kyseessä ei ole aivan tavanomaiset sitsit, sillä tässä tapahtumassa pöytätavoilla ja ruoan tasolla on itse asiassa jokin merkitys – onhan kolmen ruokalajin menukin kokonaan retikan miesten kokkaamaa. Hyvän ruoan ja seuran pariin on hyvä päättää tämä varsin tapahtumarikas syksy, ja uskallan veikkailla, että keväästä on tulossa vähintäänkin yhtä vauhdikas!
Loppusyksyn kuulumiset kirjoitti
Kulttuurivastaava Leea Koponen
Maisterivaiheen ensimmäisen kurssin tentit on nyt tehty, ja samalla syksystä on jo puolet hurahtanut lähes huomaamatta ohi. Ravitsemusterapian puolella neljäs vuosikurssi käynnistyi endokrinologian opinnoilla, joissa käsittelimme diabetesta ja lihavuutta. Kurssiin sisältyi lukupiirityöskentelyä, oppimispäiväkirjan kirjoittamista, kokemuskoulutuksia ja käytännön harjoituksia sekä yksi potilastapaaminen terveyskeskuksessa tai sairaalassa.
Bring o
n year two!
Yllätyksekseni opiskelut tuli aloitettua tänä vuonna yhtä suurella innolla kuin vuosikin sitten, ja se oli sentään fuksivuosi (kun kaikki oli uutta ja jännää). Alussa alkanut RTA aka Ravitsemustilan arviointi ja ravitsemusterapian perusteet herätti heti mielenkiintoni: mahtavaa päästä herättelemään tulevaa ravitsemusterapeuttiani KYS:in vierailuilla, kehonkoostumusmittauksilla, ravintoanamneeseilla ja muilla vastaavilla. Tätä mä odotin. Vaikka paikoin kurssi onkin tuntunut, että too much too soon, niin on ollut motivoivaa käydä kurssin asioita samalla kun on opiskellut vielä alun ei-niin-mielenkiintoisia asioita. Tästä kurssista tuutorimmekin olivat ilmeisesti puhuneet fuksivuoden alussa hehkuttaessaan kuinka pääsevät asiaan. Mielenkiintoisen kurssien lisäksi oli ihana palata omaan arkeen tänne Kuopioon, ihanien ravitsemustieteilijöiden luo.
Retikoiden, niin uusien kuin vanhojenkin, syksyn aloitukseen kuuluu hallituksen järjestämä Sadonkorjuubileet. Näin tapahtui tänäkin vuonna. Retikoita saapui Lukemalle yhtenä tiistai-iltana tutustumaan toisiinsa rennoissa merkeissä. Retikoiden lisäksi joukkoon saatiin myös hieman kansainvälisyyttä, kun Retikan vaihtareita saapui paikalle Puolesta, Algeriasta sekä muun muassa Nigeriasta asti. Illan ohjelmaan kuului pizzojen ja omenapiirakan syöntiä, tietovisaa (olisitko uskonut, että paprikassa on enemmän C-vitamiinia kuin tyrnissä? Ei moni muukaan meistä) sekä vähän hedelmäsalaattia in English. Kyselin fiiliksiä jälkeenpäin – oli ollut mukavaa – niin Retikoilla kuin vaihtareilla. Itse olin ainakin todella tyytyväinen iltaan. Oli ollut hauskaa!
Kv-vastaavan vinkkinä: menkää tutustumaan vaihtareihin! He ovat todella sydämellisiä, avoimia ja lähtevät varmasti juttuihin mukaan, kun heitä vain pyytää – varsinkin semmoisiin, joita he eivät pysty tekemään kotimaassaan kuten hiihto, luistelu ja mitä näitä nyt on.
Katariina