Tag: opiskelu

UEF-lähettilään vuosi

Kymmenen vuotta sitten meidän lukiolla kävi vierailulla ravitsemustieteen UEF-lähettiläs esittelemässä Itä-Suomen yliopiston tarjontaa. Kuulin silloin ensimmäisen kerran ravitsemustieteestä ja tiesin heti löytäväni oman alani. Epäröin kuitenkin, että uskallanko hakea ja muuttaa täysin vieraalle paikkakunnalle, josta en tiennyt käytännössä mitään – paitsi kalakukon ja sen kuuluisan Kuopion torin. Ajattelin abivuonna, että hakisin Jyväskylän yliopistoon, kuten monet muutkin ystäväni. Mutta jollakin maagisella tavalla Itä-Suomen yliopistosta jäi niin positiivinen fiilis, että sain rohkeutta hakea ja mennä kohti unelmieni alaa. Silloin ajattelin, että olisipa siisti olla joskus tuo tyyppi, joka pääsee inspiroimaan muita, ja tämän lukuvuoden aikana olen päässyt toimimaan UEF-lähettilään tehtävässä, ja olen päässyt kertomaan omaa hakutarinaani ja inspiroimaan ihmisiä hakemaan unelmien alalle.

Tätä blogitekstiä kirjoittaa Jenna, tämän vuoden UEF-lähettiläs, ja ravitsemustieteen maisterivaiheen opiskelija. Aloitin syksyllä ravitsemusterapiaopinnot ja samaan aikaan heti ensimmäisenä koulupäivänä minulla alkoi UEF-lähettilään koulutus. Ajattelin heti, että vitsit miten siistiä päästä kokemaan jotain uutta, mutta samaan aikaan tiesin, että terapiaopinnot veisivät aikaa. Syksy lähti käyntiin melko rytinällä ja sain jatkuvasti yhteydenottoja lukioista, ja minusta oli aivan ihanaa, että niin moni halusi esittelyn ravitsemustieteestä! Tein ensimmäisen lukioesittelyn omassa lukiossani ja syksyllä jokaiselle viikolle mahtui useampia lukioesittelyjä ja kävimme myös kollegoideni kanssa Studia-messuilla Helsingissä. Syksyn kalenteri oli todella tiivis, mutta sitäkin antoisampi. Keväällä tilanne on ollut hieman rauhallisempi ja olen saanut enemmän aikaa opinnoille ja gradun edistämiselle. Lukioesittelyjen lisäksi UEF-lähettiläänä olen päässyt päivittämään somekanaviin tavallista opiskelija-arkea ja vastaamaan seuraajien kysymyksiin.

Tämä lukuvuosi on opettanut minulle todella paljon. Suurin anti tässä työssä on ollut esiintymistaitojen kehittyminen. Aikaisemmin luokan edessä esiintyminen tuotti kurkun kutinaa ja sydämen tykytyksiä, mutta kun on kerran pitänyt esitelmän usealle sadalle ihmiselle, ei polvet enää tutise ja yllättiviinkin kysymyksiin löytyy vastaus kuin apteekin hyllyltä. Tämän lisäksi myös ihan tavalliset digitaaliseen viestintään liittyvät taidot, kuten asiallisen sähköpostiviestin kirjoittaminen tai Powerpoint -esityksen tekeminen on tullut hyvinkin tutuksi. Mikä yllättävintä, tämä työ on antanut minulle myös itsevarmuutta omaan ajotaitooni, sillä kuljimme monille paikkakunnille autolla. Minulle suuri askel oli se, kun pääsin ensimmäistä kertaa ajamaan yksin liukkaalla ja pimeällä kelillä Joensuusta Kuopioon ja selvisin perille täysin ehjin nahoin. Työssä on siis päässyt epämukavuusalueelle ja ylittämään itsensä monella eri tavalla. Kaikkien näiden uusien taitojen oppimisen ja epävarmuuksien vahvistumisen lisäksi kaikista parasta tässä työssä on ollut se, että on päässyt tutustumaan uusiin ihmisiin ja saanut uusia ystäviä!

Vuosi sitten, kun näin, että tähän UEF-lähettilään tehtävään oli paikka auki, epäröin hetken: onko minusta siihen ja ennen kaikkea onko minulla aikaa siihen? Opiskelin kuitenkin kahta tutkintoa samanaikaisesti ja työskentelin jo valmiiksi kahdessa eri työpaikassa, mutta samalla ajattelin, että se on nyt tai ei koskaan – eikä sen kolmannen työn yhteensovittaminen kalenteriin ollut mahdotonta. Työn tekeminen on ollut hyvin joustavaa ja olen hyvin päässyt sovittamaan sitä opintoihini. Onneksi hain, koska en vaihtaisi näitä kokemuksia ja kaikkea tätä uuden oppimista mistään hinnasta pois!

Jos sinä siellä yhtään mietit, että olisitko sopiva UEF-lähettilään pestiin, niin ehdottomasti! UEF-lähettilään pestiin voi hakea kuka tahansa tutkinto-opintoja suorittava opiskelija, ja tehtävään halutaan opiskelijoita eri aloilta ja erilaisista taustoista. Työtehtävässä on hyötyä siitä, että on esiintymishaluinen, sosiaalinen, helposti lähestyttävä ja valmis markkinoimaan yliopistoa, mutta ennen kaikkea, kun on halu oppia uutta, on vahvoilla tämän työtehtävän suhteen. Vinkkinä työhaastatteluun haluan sanoa, että kannattaa tutustua hyvin työnantajaan, eli Itä-Suomen yliopistoon, niin varmasti pärjää.

Jos kiinnostuit UEF-lähettilään tehtävästä, niin voit lukea lisätietoja tehtävästä täältä. Haku on käynnissä 7.4.2026 asti.

Terkuin

Jenna

Avoimen väylän kautta opiskelemaan ravitsemustieteitä

Moikka! Mä oon Inka ja pääsin opiskelemaan ravitsemustieteitä — mun unelma-alaani — avoimen väylän kautta. 🙂

Mun polku
Opiskellessani aiemmassa tutkinnossani tajusin, etten ole oikealla alalla, ja lukioaikainen ajatus ravitsemustieteistä palasi takaisin mieleeni. Kun olin saanut ajatuksen alanvaihdosta päähäni ja olin jo omaksunut opiskelijaidentiteetin, oli mulle itsestäänselvää aloittaa avoimen opinnot, vaikka avoimen väylää ei silloin vielä ollutkaan. Saisin ensituntumaa opinnoista, saisin kurssit hyväksiluettua tulevaan tutkintooni, ja samalla
jokainen kurssi auttaisi mua valmistautumaan silloiseen aineistopohjaiseen pääsykokeeseen. Ensimmäisen pääsykokeeni jälkeen tajusin, että kouluun pääseminen ei olekaan mikään helppo nakki ja että se tulisi vaatimaan paljon töitä. Olin kuitenkin valmis panostamaan, koska tiesin, että tätä mä haluan, ja ensimmäiset perusopintojen kurssitkin olivat sen vahvistaneet. Jatkoin samalla tavalla: tein avoimen kursseja, töitä ja valmistauduin kevään pääsykokeisiin. Tätä kaavaa vierähti parisen vuotta lisää, kunnes kuulin, että todistusvalinnan ja pääsykokeen rinnalle aukeaisi myös avoimen väylä. Tämä uutinen oli mulle lottovoitto, koska väylähakuun pakollisista opinnoista multa puuttui enää vain
muutama kurssi. Päätin samalla myös tehdä avoimen kautta mahdollisimman paljon ”extraa”, jotta sisäänpääsyn mahdollisuudet olisivat parhaat mahdolliset. Teinkin lopulta yhteensä noin 110 opintopistettä, vaikka pakollisia opintoja oli 85 opintopisteen edestä. Kesällä sainkin sitten tiedon, että ovet ravitsemustieteille avautuivat mulle, ja vihdoin sinnikkyyteni palkittiin. <3

Kokemukseni avoimen opinnoista
Mulle avoimen opinnot olivat erittäin mieluisa kokemus. Tuntui koko ajan, että edistin asioita, vaikken kouluun ollut vielä päässytkään. Kurssitoteutukset olivat mieleisiä ja selkeitä, ja kaikki opettajat olivat avuliaita ja tsemppaavia. Jos mikä tahansa asia mietitytti, aina pystyi laittamaan viestiä opettajalle ja sai apua. Vaikka opinnot olivat itsenäistä opiskelua, ei kuitenkaan tuntunut, että olisi ollut yksin asioiden kanssa. Itse jäin vielä kahden opetussuunnitelman välimaastoon, mutta saatiin opintoneuvojan kanssa tehtyä mulle henkilökohtainen suunnitelma opintojen koostamiseen. Ainoa miinus tietysti oli, että kursseista piti maksaa. Summat eivät kuitenkaan olleet mun mielestä liian suuria kurssien antamaan hyötyyn nähden. Kurssimaksut tulivat myös maksettavaksi ripotellen ympäri vuotta, joten ne eivät vieneet liian suurta siivua palkasta. Töitä kun joutui kuitenkin opintojen ohella tekemään, kun tukia avoimen opintojen aikana ei saanut. Jos vertaa avoimen yliopiston kurssimaksuja pääsykokeiden valmennuskurssimaksuihin, ei eroa juurikaan ole. Ja vieläpä, jos ensikertalaisena opiskelijana pääsee avoimen kautta, saa hyvityksen avoimen kurssimaksuista!


Tutkinto-opintojen alku
Syksy on lähtenyt mukavasti käyntiin Kuopiossa. Mulla on tällä hetkellä kombinaatio toisen ja kolmannen vuosikurssin opinnoista. Vaikka oon aidosti nauttinut itsenäisestä puurtamisesta avoimen opintojen parissa, on nyt ollut mukavaa osallistua opetukseen koululla ja tehdä uusien opiskelukavereiden kanssa yhdessä koulutöitä. Vaihtelu virkistää! Vaikka ykkösvuoden kursseja ei mulla oikeastaan ole muiden fuksien kanssa, avoimen kautta on kuitenkin tullut 10 opiskelijaa, joiden kanssa tässä ollaan samassa veneessä.
Melkeempä kaikilla kursseilla on siis joku muu avoimen väylän kautta tullut henkilö tai vähintään joku tuttu naama ylemmiltä vuosikursseilta. Ylempiinkin vuosikurssilaisiin tutustuu helposti ja nopeasti pienen ainejärjestön takia. 🙂


Summa summaarum
En voi kuin lämpimästi suositella avoimen opintoja kaikille! Varsinkin ensikertalaisena hakijana, jos ei ole varma, onko kyseinen ala juuri oikea, voi saada avoimen opinnoista esimakua tutkinnosta menettämättä ensikertalaisuuttaan. Ihan muutamastakin kurssista voi olla hyötyä saadakseen varmuuden alasta, vaikka lopulta hakisikin esimerkiksi todistusvalinnalla. Alanvaihtajille puolestaan avoimen väylä voi olla huomattavasti mieluisampi polku tutkintoopiskelijaksi kuin pääsykokeet, etenkin tämän pääsykoeuudistuksen jälkeen. Eikun vaan ilmoittautumaan kursseille!

Terkuin

Inka

Omanlainen opintopolku

Heipä hei retikkalaiset! 

Kampukselle on palattu ja syksyn opinnot lähtevät käyntiin. Tässä vaiheessa voisi siis olla hyvä hetki puhua hieman oman näköisestä opintopolusta ja mun omista kokemuksista siitä, kun opintoja käy omassa tahdissa eikä ihan suoraan annetun opintosuunnitelman mukaan. Mitä itse olen tehnyt, miten opintosuunnitelman muokkaaminen onnistuu ja mitä kaikkea onkaan mahdollista opiskella tutkinnon aikana? 

Lähtökohtaisesti ravitsemustieteen koulutusohjelma kestää viisi vuotta, jotka menevät aika lailla täysin opintosuunnitelmaan kirjattujen opintojaksojen mukaisesti. Helppoa ja mukavaa, kun vain suorittaa ne kurssit jotka suunnitelmaan on merkitty! Itse ei tarvitse tällöin hirveästi tietää mitään, sillä kurssit tulevat mukavasti toistensa jälkeen ilman että itse pitäisi tehdä suunnitelmia tai valintoja. 

Kaikilla opinnot eivät kuitenkaan mene tämän valmiin suunnitelman mukaan. Osalla ravitsemustieteellä aloittavista on aiempia tutkintoja, joista saa hyväksiluettua enemmän tai vähemmän tehtyjä opintoja, ja moni on myös tehnyt ravitsemustieteen perus- ja aineopintoja avoimessa yliopistossa. Nämä usein lyhentävät opintoihin käytettyjä vuosia, kun tutkinnon suorittamista voi tiivistää, ja HOPS-ohjaajalta saa apua siihen, miten opinnot on järkevin rytmittää. 

Toinen vaihtoehto on opintojen pidentäminen erinäisistä syistä. Elämässä voi toki tulla yllättäviä tilanteita ja muutoksia, jotka vaativat opintojen tauottamista tai hidastamista, tai sitten muista syistä, kuten vaihdon takia tai jaksamisen turvaamiseksi, voidaan päätyä hitaampaan opintojen suorittamiseen. Oma valintani on ollut suorittaa opinnot kuudessa vuodessa: jo fuksivuonna tuskailin siitä, että haluaisin käydä enemmän opintoja kuin viidessä vuodessa ehtii, joten kun keksin, että voin ihan yhtä hyvin tehdä tutkinnon kuuteen vuoteen, ongelmat tuntuivat ratkeavan ja mieli kevenevän! Merkittävä tekijä oli myös se, että opiskelijaelämällä tuntui olevan vielä paljon annettavaa erityisesti ainejärjestötoiminnan saralla, joten senkin puolesta opintojen pidentäminen on ollut loistava ratkaisu. Lisäksi minua suoraan sanottuna ahdistaisi ajatus, että olisin valmistumassa jo niinkin äkkiä kuin reilun puolen vuoden päästä, joten tämä tuntuu sopivammalta aikataululta myös sen puolesta. 

Mitä hyötyjä olen siis itse saanut opintojen pidentämisestä: 

  • Olen voinut opiskella enemmän vapaavalintaisia opintoja, kuten elintarviketieteitä ja psykologiaa. 
  • Saan kevennettyä maisterivaiheen opintoja, kun ehdin tehdä gradua rauhassa ja saada sen pois alta ennen tiiviiden terapiaopintojen alkua. 
  • Olen päässyt mielenkiintoisiin ja kehittäviin työtehtäviin, joista on saanut mahtavia muistoja ja hyvää kokemusta myös tulevan työuran kannalta: esim. ylimääräinen harjoittelu ja työt markkinoinnin parissa avarsivat omia urasuunnitelmia ja kehittivät osaamista monella tapaa. 
  • Olen ehtinyt olla ainejärjestötoiminnassa mukana pitkään ja aktiivisesti. 
  • Valmistuminen ei tule liian nopeasti 😀  

Ja miten tämä käytännössä oli mahdollista? Minulle suunnitelman muuttaminen oli helppoa, koska keksin muuttaa sitä jo fuksivuonna ja ehdin järjestellä opintoja itselleni sopivimpaan järjestykseen vielä oikein mainiosti: tein kandiopinnot niin sanotusti normaalissa tahdissa, neljännen vuoden käytin ylimääräisiin opintoihin ja graduun ja tulevina 5. ja 6. vuonna teen ravitsemusterapiaopinnot “normaalissa” tahdissa. Opintotukienkaan kanssa ei tullut ongelmaa, kun niiden säästelyn pystyi aloittamaan ajoissa ja suunnittelin opintotuen tauotukset tasaisesti niin, että terapiaopintojen aikana on vielä täydet tuet käytössä. Omia suunnitelmia voi kuitenkin muokata missä vaiheessa opintotaivalta tahansa, ja HOPS-ohjaaja auttaa siinä aina jokaisen yksilöllisen tilanteen huomioiden: esimerkiksi pari kaveriani päättivät vielä maisterivaiheessa lähteä vaihtoon ja saivat terapiaopinnot eri tavalla järkkäiltyä vaihdon mahdollistavaan muotoon! 

Tässä postauksessa keskityttiin enemmän opintojen pidentämiseen, koska minulla on siitä kokemusta. Tärkeimpänä pointtina on kuitenkin muistuttaa siitä, että omaa opintopolkua ja –suunnitelmaa on mahdollista muokata itselle ja omaan elämäntilanteeseen sopivaksi monella tapaa, ja siihen saa aina apua ja neuvoja omalta vuosikurssiopettajalta. Kaikki tavat ovat yhtä ok, kunhan se sopii itselle <3 

Tsemppiä kaikille syksyn alkuun, nähdään pian! 

Terkuin Sara, pj

Fuksivuosi ravitsemustieteen opiskelijan silmin

Tätä blogitekstiä kirjoittaessani istun junassa matkalla Kuopista kesänviettoon perheeni luokse Etelä-Suomeen. Se tarkoittaa sitä, että ensimmäinen yliopistovuosi on nyt onnistuneesti taputeltu ja on aika katsoa hieman taaksepäin fuksivuoden mieleenpainuvimpia kokemuksia ja päällimmäisiä tunnelmia.

Fiiliksiä ennen opintojen alkua voisi kuvata kaiken kaikkiaan pelonsekaisiksi ja jännittyneen innostuneiksi – ja ihan syystä. Edessä oli muutto kolmensadan kilometrin päähän aivan toiselle puolelle Suomea vieraaseen kaupunkiin. Sen mukana elämään tulisi uusi ja jännittävä yliopistomaailma ja aivan uudet ihmiset. Mielessä pyöri lukuisia kysymyksiä liittyen uuteen kaupunkiin kotiutumiseen, opinnoissa pärjäämiseen ja ystävien löytämiseen. Vaikka tämä kaikki oli todella jännittävää ja stressaavaa, päällimmäiset fiilikset olivat kuitenkin innostuneet ja toiveikkaat. Toisaalta kaikki edessä oleva oli juuri sitä, mitä odotin ja tarvitsin: maisemanvaihdos, samanhenkiset ihmiset ja kokonaisuudessaan uusi luku elämässä aivan jossain muualla. Samalla jännittävää, mutta tarkemmin katsottuna aivan upea mahdollisuus täynnä pelkästään potentiaalia. Luottoa löytyi paljon, sillä mielikuvani Kuopiosta olivat pelkästään positiivisia ja somen perusteella Retikasta saamani kuva oli erittäin lämminhenkinen. Täten opintojen aloitus oli helppoa, koska koin Kuopion ja yliopiston ottavan minut avosylin vastaan ja toisaalta itse olin enemmän kuin valmis ottamaan vastaan sen, mitä niillä oli tarjota.

Ensimmäisiin koulupäiviin ja viikkoihin liittyy monia lämpimiä muistoja. Ensimmäisenä mieleen tulee kuva kalenterini viikkonäkymästä, joka oli aamusta iltaan täynnä ohjelmaa. Parhaiten mieleen ovat jääneet kaikki ihmiset ja ihanat kohtaamiset. Vaikka aluksi ilmassa oli paljon jännitystä, oli oloni silti hyvin tyyni ja turvallinen. Tuutorit, vanhemmat opiskelijat ja henkilökunta olivat hyvin rohkaisevia ja avuliaita. Vaikka kaikki tuntui aluksi hyvin uudelta ja sekavalta, tuli sellainen olo, että apua on lähellä ja helposti saatavilla. Oloa helpotti, kun ymmärsi ettei täällä yksin tarvitse selvitä. Olen kokenut aiemmin paljon ulkopuolisuuden tunnetta, minkä takia jännitin paljon sitä, että löydänkö ystäviä. Pian minut valtasi kuitenkin hyvin luottavainen olo siitä, että löydän kyllä paikkani täältä ja minut otetaan vastaan aivan omana itsenäni. Ensimmäiset viikot olivat myös erittäin kuormittavia, sillä uuden tiedon määrä oli valtava. Ensimmäiset opintojaksot alkoivat myös todella nopeasti ja kaiken tämän ohella piti opetella elämään uudessa kodissa ja kaupungissa sekä ryhmäytyä. Silti olo oli ensimmäisten päivien ja viikkojen jälkeen erittäin onnellinen ja innostunut.

Fuksivuosi oli itse opintojen kannalta erittäin monipuolinen ja mielenkiintoinen. Yleisopinnoissa orientoiduttiin yliopisto-opiskeluun ja suunniteltiin omia opintoja. Fuksivuosi koostui pääosin sivuaineopinnoista, joihin kuului esimerkiksi muutama kemian kurssi labratöineen sekä paljon ihmisen biologian kursseja. Omat suosikkini olivat ”Ruoansulatus ja aineenvaihdunta” sekä ”Elimistön säätelyjärjestelmät” -opintojaksot keväältä. Fuksikeväällä pääsimme myös ravitsemustieteen perusopintojen makuun, sillä vuosi alkoi ”Ravitsemustieteen perusteet” ja ”Elintarvikkeet ruokavaliossa” -opintojaksoilla. Keväällä oli luvassa myös ensimmäinen kieli- ja viestintäopintojen englannin opintojakso.

Ihmisen biologia ja kemia ovat lähellä sydäntäni, joten itse koin kaikki opintojaksot hyvin mielenkiintoisiksi ja hyödyllisiksi jatkon kannalta. Sivuaineopinnot koostuivat luennoista, ryhmäopetuksista sekä mahdollisesti laboratorioharjoituksista. Ravitsemustieteen perusopintojen kurssit suoritettiin kokonaan etänä. Itse koin lähiopetuksen paljon hyödyllisempänä ja käsityöprojektitkin etenivät luentojen aikana myös kiitettävästi. Opinnoissa minut yllätti, kuinka vaikeaa opiskelemaan oppiminen on. Edelleen minulle on vielä aika suuri kysymysmerkki, että mikä opiskelutekniikka sopisi minulle parhaiten ja suuri osa fuksivuodesta kului myös opintojen ja vapaa-ajan tasapainottelun välillä.

Ahkeran puurtamisen lisäksi ainakin itsellä opiskelijaelämään kuuluu myös opiskelijatapahtumat. Luonteeltani olen aika rauhallinen ja viihdyn hyvin kotona omissa oloissani. Odotin opiskelijaelämää kyllä innolla, mutta ajattelin, etteivät opiskelijatapahtumat välttämättä ole minua varten, sillä en ikinä ole ollut minkään tason bilehile ja alkoholin käyttö askarrutti minua paljon. Päätin kuitenkin ennakkoluulottomasti kokeilla vähän kaikenlaisia tapahtumia ja yllätyin positiivisesti ja monia ikimuistoisia hetkiä tuli koettua nimenomaan opiskelijatapahtumissa. Koin myös, että pystyin osallistumaan aina omana itsenäni. Fuksivuoteen sisältyi muutamia sitsejä, approja, bileitä, herkkuapproja, kastajaiset, kostajaiset, rastikiertelytapahtumia, kulttuuritapahtumia, vuosijuhlaviikon tapahtumia ja itse vujut ja sillis, sekä urheilutapahtumia, kuten Kolin poikkitieteellinen vaellus, ystävänpäivän luistelu ja kahdet Sykettä-approt, vapunajan tapahtumia sekä Retikan tyyliin ruokaisia tapahtumia, kuten brunsseja ja myyjäisiä.

Verkostoitumisen ja uusien ystävien löytämisen olen kokenut helpoksi. Vaikka ajoittain jännitän uusia sosiaalisia tilanteita aika paljon, on ihmisiin ollut helppo tutustua jaettujen mielenkiinnon kohteiden ja samanhenkisyyden ansiosta. Vuosikurssimme yhteinen Whatsapp-ryhmä oli alusta alkaen helppo ja matalan kynnyksen viestintäalusta, jonka kautta oli helppo sopia niin yhteisistä lounaista kuin viikonlopun illanistujaisista. Osallistumalla Retikan yhteisiin kahvihetkiin ja erilaisten tapahtumien avustamiseen on voinut helposti tutustua vanhempiin opiskelijoihin. Poikkitieteellisiä tuttavuuksia olen saanut mm. opintojen, Sykettä-ryhmäliikuntatuntien sekä tuutorikoulutusten kautta. Tämän vuoden suurin anti on ollut mahdollisuus tutustua niin moniin ihaniin ja erilaisiin ihmisiin. Kaikista lämpimimmät muistot ja suurimmat opit ovat tulleet näiden lukuisten kohtaamisten kautta. Fuksivuosi olikin itselle suurta oivallusten ja oppimisen aikaa mitä tulee sosiaalisiin suhteisiin ja taitoihin.

On mahdotonta nimetä fuksivuodelta yksittäisiä mieleenpainuvimpia muistoja. Fuksivuosi oli yhtä unohtumatonta kokemusta, johon liittyi paljon onnistumisen, oppimisen, turvallisuuden, joukkoon kuulumisen, itsensä ylittämisen, kiitollisuuden ja onnellisuuden tunteita. Jos fuksivuotta pitäisi kuvailla kolmella sanalla, ne olisivat varmaankin tapahtumarikas, unohtumaton ja opettavainen. Nyt fuksivuoden jälkeen olo on hieman haikea, mutta pienen maisemanvaihdoksen ja kesän vieton jälkeen on hyvä palata takaisin Kuopioon ja kohti toista opiskeluvuotta.

Tuleville fukseille haluaisin sanoa, että fuksisyksyn kiireiden keskellä kannattaa silloin tällöin pysähtyä ja muistaa priorisoida oma terveys. Riittävä uni, omat harrastukset ja sosiaalisten suhteiden ylläpitäminen ovat äärimmäisen tärkeitä jaksamisen kannalta. Omasta kokemuksesta voi sanoa, että näiden asioiden laiminlyönti tekee tulevasta syksystä entistä raskaamman.

Lopuksi kannustan ottamaan fuksivuodesta kaiken ilon irti ja menemään oman mukavuusalueen ulkopuolelle rohkeasti. Pidin fuksivuonna seinälläni taulua, jossa luki ”Go with the choice that scares you the most” ja sanoisin sen toimineen varsin hyvin. Antakaa uusille kokemuksille ja ihmisille tilaisuus, vaikka se jännittäisi. Viettäkää rentouttava kesä ja nähdään syksyllä ihan pian tuutoroinnin merkeissä!

Rakkain terveisin, Ella Ojala 💚

Olisitko sinä seuraava UEF-lähettiläs?

Haluatko päästä puhumaan ravitsemustieteestä, tekemään somea ja kiertämään Suomen lukioita esittelemässä ravitsemustiedettä ja UEF:ia? Jos vastasit kyllä, sinussa voi olla UEF-lähettiläsainesta. Mutta mikä UEF-lähettiläs on ja mitä hän tekee?

Tässä blogitekstissä Juuli, 29-vuotias ravitsemustieteen 3. vuosikurssin opiskelija ja tämän lukuvuoden ravitsemustieteen UEF-lähettiläs kertoo, miksi kannattaa hakea UEF-lähettilääksi ja mitä kaikkea mahtavaa hän on päässyt tekemään lähettiläsvuoden aikana.

Millaisia ominaisuuksia UEF-lähettiläällä on hyvä olla?

UEF-lähettilään työssä on hyötyä eniten avoimuudesta, yhteistyökykyisyydestä sekä vahvasta halusta kehittää itseään paremmaksi esiintyjäksi ja viestijäksi. Sen lisäksi lähettilään työhön kuuluu sisällöntuottaminen sosiaalisen median suosituimpiin kanaviin, joten alustojen perustuntemus helpottaa työn aloittamista. Lähettilään työssä pääsee tuomaan esille myös omaa persoonaansa ja polkuaan yliopisto-opiskelijaksi.

Kuka voi hakea UEF-lähettilääksi?

UEF-lähettilääksi voi hakea kuka tahansa Itä-Suomen yliopistossa tutkintoon opiskeleva henkilö, joka opiskelee päätoimisesti, ja on innokas esittelemään omaa alaansa positiivisessa valossa. UEF-lähettiläiksi halutaan eri taustoista ja tieteenaloilta tulevia opiskelijoita, jotta yliopistomme saisi monipuolisen ja edustavan tiimin edistämään sen näkyvyyttä ja vetovoimaa.

Millaisia tehtäviä UEF-lähettiläällä on?

UEF-lähettilään pääasiallisiin työtehtäviin kuuluu koulutusmarkkinointiin liittyvät tehtävät, kuten lukio- ja toisen asteen oppilaitoksiin tehtävät vierailut, erilaisissa koulutus- ja messutapahtumissa edustaminen sekä Itä-Suomen yliopiston sosiaalisten median kanavien päivittäminen omaan opiskeluarkeen ja muuhun oheistoimintaan liittyen.

Mikä on ollut parasta UEF-lähettiläänä?

Kaikki ihanat lähettiläskollegat, joiden kanssa on päässyt tekemään töitä kuluneen lukuvuoden aikana. Meitä on 12 lähettilään tiimi, joista kuusi on Joensuun kampuksella opiskelevia ja loput täältä Kuopiosta. Töitä pääsee kuitenkin tekemään aivan ristiin opiskelukaupungista riippumatta, ja onkin ollut mahtavaa päästä tutustumaan paremmin muiden tieteenalojen opiskelijoihin. Vuoden aikana on ollut myös hienoa havaita oma kehityskaari esiintyjänä ja tuntea saaneensa lisää itseluottamusta uusien työtehtävien kautta.

Mikä asia on yllättänyt UEF-lähettilään tehtävässä?

Hakiessa lähettilääksi luulin, että työ olisi enemmän kontrolloitua eli sidottu tiettyyn aikaan ja työtunteihin, joita pitäisi tehdä jokin tietty hyväksyttävä määrä kuukaudessa. Siksi onkin ollut positiivinen yllätys, kun työ on ollut niin joustavaa ja esimerkiksi esittelyjä on saanut vapaasti muokata itsensä näköiseksi.

Lähtisitkö kyseiseen tehtävään mukaan uudestaan?

Ehdottomasti! Tämä työ on ollut helppo yhdistää opiskeluarkeen, koska sitä voi muokata omien aikataulujen mukaisesti ja säädellä työn määrää riippuen opintojen kuormittavuudesta. Sen lisäksi olen saanut kullanarvoista esiintymiskokemusta monien tapahtumien ansiosta sekä kehittänyt omia viestintätaitojani. En vaihtaisi tätä vuotta mihinkään, joten suosittelen lämpimästi hakemista kaikille kiinnostuneille <3

Jos kiinnostuit UEF-lähettilään tehtävästä, voi lukea lisää hakemisesta täältä. Haku on käynnissä 7.4.2025 saakka. 

Terveisin

Juuli

Miksi valita ravitsemustieteet?

Oletko kiinnostunut ravinnosta, terveydestä ja siitä, miten syöminen vaikuttaa meihin? Haluatko valmistua sellaisen alan asiantuntijaksi, jossa pääset yhdistämään monia luonnontieteen osaamisalueita, kuten kemiaa ja biologiaa sekä tietenkin oppimaan meille Retikkalaisille yhdestä elämän tärkeimmästä kulmakivestä, nimittäin ravitsemuksesta? Jos vastasit kyllä, ravitsemustieteet voivat olla sinulle oikea valinta kevään yhteishaussa. Seuraavaksi retikkalaiset kertovat miksi valita ravitsemustieteet!

Mikä sai sinut hakemaan ravitsemustieteelle?

“Kiinnostus ruokaa ja terveyttä kohtaan.”

“Kiinnostus terveyttä, ruokaa ja ihmisten auttamista kohtaan sekä ala, joka tuo yhteen monia kiinnostuksen kohteita.”

“Kiinnostus ruoanlaittoa, ruokaa ja kokonaisvaltaista hyvinvointia kohtaan. Halu oppia lisää ravitsemuksesta ja monipuoliset opintomahdollisuudet ja laaja sivuaineoikeus Itä-Suomen yliopistossa.”

“Kiinnostus siitä, miten ravitsemuksella voidaan vaikuttaa terveyteen.”

“Ihmisläheinen ala ja halu auttaa ihmisiä. Vatsaongelmien kautta tutustuin enemmän ravitsemukseen ja se sai kiinnostumaan alasta.”

“Olen kiinnostunut terveydestä ja hyvinvoinnista sekä ravitsemuksen merkityksestä niissä, joten ravitsemustiede tuntui sopivalta vaihtoehdolta. Lisäksi haluan saada ravitsemusterapeutin pätevyyden. Haluan työskennellä ihmisten parissa ja auttaa heitä.”

“Alalla yhdistyi monia itseäni kiinnostavia asioita: ihmisen biologia, psykologia, terveys, ravitsemus ja ennaltaehkäisevä terveyden edistämistyö.”

“Ravitsemus on yksi kiehtovimmista asioista, mitä tiedän ja siitä ei koskaan voi oppia tarpeeksi. Tiedän kokemuksesta, miten suuri vaikutus terveellisellä ruokavaliolla on ja haluan edistää ihmisten terveyttä sitä kautta.”

“Koin ravitsemustieteissä yhdistyvän kaikki mielenkiinnonkohteeni: biologia, kemia, psykologia ja tietysti ruoka. Luonnontieteet ja ihmisläheisyys täydellisesti yhdistettynä! Halusin myös ymmärtää oman häiriintyneen syömiskäyttäytymisen sekä yleisesti ihmisten ruokatottumusten ja -käsitysten taustalla olevia syitä.”

Mikä on ollut parasta opinnoissa?

“Uudet ystävät <3”

“Opintojen monipuolisuus ja se, että pääsee tarkastelemaan ruokaa ja ravitsemusta useasta eri näkökulmasta. Lisäksi opiskelijatapahtumat ja opiskelijakaverit.”

“Yhteisöllisyys ja retikat <3”

“Monipuoliset opetusmenetelmät, opiskelukaverit ja Retikan kahvihuone.”

“Kun yleisopintojen jälkeen on päässyt ravitsemustieteen opintojen pariin sekä opintojen monipuolisuus ja ihanat opettajat.”

“Monipuolisuus: opinnoissa yhdistyy biologia, psykologia, elintarviketiede ja kokonaisvaltainen terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen.”

“Opiskelijaelämän kokonaisuus: se voi olla juuri niin vauhdikasta ja vaihtelevaa kuin kukin haluaa, ja Retikan toimintaan pääsee tiiviisti mukaan jos vain haluaa.”

“Opiskelijatapahtumat, erityisesti kaikki mihin liittyy ruoka ja retikkalaiset! Lisäksi kemian labrat ja mielenkiintoiset keskustelut seminaareissa.”

“Se, miten lämmin ja ihana yhteisö Retikka on. En koskaan olisi uskonut, että tulen saamaan näin ihania ihmisiä elämääni ja retikkalaiset ovat kuin toinen perhe. Kaikilta saa aina uusia näkökulmia ravitsemuksesta ja yhdessä on mahdollisuus oppia uutta.”

“Ihmisbiologian opinnot! Ja ylipäätään opintojen monipuolisuus.”

Mikä asia on yllättänyt opintojen aikana?

“Kemian määrä.”

“Että selvisin kemiasta.”

“Monet ravitsemustieteen opinnot ovat verkkototeutuksena ja sivuaineopinnot lähitoteutuksena. Lisäksi opintopisteiltään laajuudeltaan samanlaisten kurssien vaatimustasojen vaihtelevuus oli itselle yllätys.”

“Välillä on lähipäiviä ja tuntuu ettei aika riitä, ja välillä etäopetusta niin paljon, että alkaa tulla mökkihöperöksi.”

“Osalla kursseista työmäärä on suuri ja kirjoittamista on todella paljon.”

“Ensimmäisenä opiskeluvuotena yllätti se, miten vähän oman alan kursseja oli. Opinnot ovat muuttuneet koko ajan mielenkiintoisemmiksi opiskeluvuosien edetessä.”

“Opintojen suunnittelu oli alkuun hankalaa, kun oli aiempia opintoja tehtynä. Siihen liittyi paljon epäselvyyksiä, mutta onneksi on auttavaa henkilökuntaa.”

“Miten monipuolisesti meille tarjotaan opintoja ensimmäisten vuosien aikana niin lääketieteen kuin farmasiankin puolelta ja kuinka “alusta” pohjaa ravitsemustieteen osaajana aletaan rakentaa.”

Millaisia vinkkejä antaisit ravitsemustieteen hakijoille?

“Luota itseesi, mutta muista olla myös itsellesi armollinen!”

“Älä lannistu, vaikka et heti pääsisi opiskelemaan ja löydä oma polku hakemiseen. Myös valintakokeella on mahdollista päästä ja usko omaan osaamiseen ja tekemiseen, se auttaa!”

“Usko itseesi! Tämä ala ja opiskelijayhteisö on ihan huippu ja olen löytänyt täältä oman paikkani. Lisäksi Kuopio on ihana opiskelijakaupunki.”

“Lue pääsykoekysymykset tarkkaan, siellä voi olla koukkuja. Mikäli et pääse sisään heti ensimmäisellä tai toisellakaan kerralla, avoimessa yliopistossa voi tehdä paljon kursseja etukäteen. Muista tsekata myös sellaiset opintoihin kuuluvat kurssit, jotka eivät ole ravitsemustieteen perus- ja aineopintoja.”

“Luota itseesi ja älä luovuta! Työmäärä voi olla todella suuri ja päivät voivat venyä pitkiksi opiskellessa. Välillä on normaalia tuntea, että ei osaa mitään. Kunhan vain luotat itseesi, se riittää!”

“Lähde rohkeasti hakemaan, mikäli ala kiinnostaa. Älä epäröi, vaikka edellisistä opinnoista olisi kulunut pitkäkin aika. Kaikista kursseista selviää, vaikka pohjatiedot olisivatkin heikommat.”

“Aikatauluta ja suunnittele lukeminen huolella ja käytä erilaisia lukutekniikoita oppimisen tueksi. Jos todella haluat ja uskot itseesi, pääset ihan varmasti kouluun sisälle. Älä koskaan luovuta!”

Yhteishaku alkaa 11.3.2025 klo 8 ja päättyy 25.3.2025 klo 15. Tänä vuonna voit hakea ravitsemustieteen koulutusohjelmaan yhteishaussa todistusvalinnalla, valintakokeella ja avoimen yliopiston väylän kautta. Lisätietoa hakemisesta ja valintaperusteista löydät täältä.

Iloisin ja kannustavin terveisin

Retikan eri vuosikurssien opiskelijat

Retikan kevätretki: Ruokkis

Tämän vuoden kevätretkellä suuntasimme Helsinkiin ensimmäistä kertaa järjestetylle koko Suomen ruoka-alan opiskelijoiden ekskursiolle, Ruokkikselle. Tapahtuman järjestämisessä oli mukana useita ruoka-alan opiskelijoiden ainejärjestöjä ympäri Suomea. Ruokkis järjestettiin 17.–18.1. Helsingissä, jossa teemana oli ruoka-alan tulevaisuus. Kaksipäiväinen tapahtuma sisälsi sekä asiapitoisen päiväohjelman että illalla sitsit. Lisäksi seuraavana päivänä järjestettiin silliaamiainen eli sillis.

Ruokkiksen ”Mitä suomalaiset syövät vuonna 2050” -teemainen päiväohjelma järjestettiin Viikin kampuksella, ja mukana oli monipuolisesti puhujia yliopistolta ja elintarviketeollisuudesta. Lisäksi pääsimme seuraamaan kiinnostavaa paneelikeskustelua aiheeseen liittyen. Oli super mielenkiintoista kuulla sekä vastavalmistuneiden että pidempään alalla olleiden ajatuksia ruoantuotannon tulevaisuudesta, alan haasteista ja mahdollisuuksista!

Elintarvikealan tulevaisuutta käsiteltiin puheenvuoroissa muun muassa tuotekehityksen, uusien elintarvikkeiden ja erilaisten innovaatioiden kautta. Puheenvuoroja saapuivat Helsingin yliopiston lisäksi pitämään Valio, Ruokavirasto ja HK Foods. Paneelikeskustelu kokosi hyvin yhteen elintarvikealan asiantuntijoita eri tahoilta ja sai aikaan paljon keskustelua eri näkökulmista. Koko päiväohjelma laajensi käsityksiämme ruoka-alan mahdollisuuksista.

Perjantain ohjelma jatkui sitseillä Malmin työväentalolla. Koska Ruokkis kokosi yhteen ruoka-alan opiskelijoita eri puolilta Suomea, sitsit olivat hauska yhdistelmä eri alueiden ja korkeakoulujen sitsitavoista. Ilta sisälsi kuitenkin tuttuun tapaan tarjoiluja, sitsilauluja ja muihin opiskelijoihin tutustumista. Tunnelma oli rento ja yhteisöllinen, ja oli mukavaa päästä tutustumaan opiskelijoihin muilta paikkakunnilta.

Seuraavana päivänä vietettiin sillistä elintarviketieteilijöiden tiloissa Viikissä. Silliksen vapaamuotoisempi ohjelma, johon kuului bingo ja tietysti syötävää, mahdollisti muihin opiskelijoihin tutustumisen rennoissa merkeissä. Pääsimme myös tutustumiskierrokselle muutamiin tapahtumapaikan viereisiin Viikin opiskelijasoluihin Latokartanon ylioppilaskylässä. Oli mukavaa päästä tutustumaan rennoissa merkeissä vielä paremmin poikkitieteellisesti ruoka-alan opiskelijoihin ympäri Suomen.

Iso kiitos kaikille tapahtumaa järjestäneille ja osallistujille! Toivottavasti nähdään Ruokkiksen merkeissä ensi vuonnakin! Suosittelemme lämpimästi osallistumista Ruokkikselle ja aiomme ehdottomasti osallistua itse myös ensi vuonna! 😊

Viikonlopusta on julkaistu myös video TikTokin puolelle, jonka pääset katsomaan tästä!

Terkuin

Eveliina ja Sonja

 

Fuksivuosi – mitä jäi mieleen?

Ensimmäinen vuosi ravitsemustieteen opiskelijana alkaa olla takana päin ja on ihan uskomatonta miten nopeasti aika on kulunut!

Muutin Kuopiooon opintojen perässä päivää ennen lukukauden alkua, mutta siinä ei mennyt kauaa, kun arki oli rakentunut opintojen ympärille ja tämä kaupunki alkoi tuntua kodilta kaikkine mäkineen.

Syksy alkoi intensiivisesti sivuaineopinnoilla ja varsinaisiin oman alan opintoihin olemme päässeet tutustumaan nyt vähitellen kevään aikana. Syksyn opinnot koostuivat pitkälti lääkeaineisiin ja ihmisen fysiologiaan tutustumisesta biolääketieteen ja farmasian opiskelijoiden kanssa järjestetyillä yhteiskursseilla. Opintojen ohessa arki-illat menivät kurssikavereihin tutustuessa ja haalarimerkkejä jahdatessa kiiruhtaen tapahtumasta toiseen.

Orientaatioviikon kaupunkisuunnistus

Etenkin fuksisyksy oli opintojen puolesta hyvin intensiivinen, mutta pakolliset lähiopinnot ja laboratoriaharkat ryhmäyttivät vuosikurssiamme ja suurin osa päivistä kuluikin yhdessä yliopistolla luennolta toiseen juostessa ja oikeita luentosaleja etsiessä. Tämä yhdessä tekeminen koko vuosikurssin kesken on jatkunut läpi vuoden ja huipentui ensimmäiseen opiskelijavappuun viime viikolla.

Alkuun opintojen rytmittäminen osaksi omaa arkea tuntui haasteelliselta muutaman välivuoden jälkeen, mutta meidän ihanat tuutorit olivat korvaamaton apu opintoihin ja yliopistoelämään integroitumisessa. Päivä päivältä itsevarmuuteni kasvoi niin yliopisto-opiskelijana kuin retikkalaisena. Tuntui (ja tuntuu edelleen), että kuulun tänne ja olen löytänyt oman paikkani.

Opiskelua Snellun kirjastossa

Retikkalaisia yhdistävät mielenkiinnonkohteet – ennen kaikkea kokonaisvaltainen hyvinvointi ja ruoka – ovat mahdollistaneet aktiviteettirikkaan arjen ja mahdollisuuden vapaa-aikaan. Aina löytyy joku, joka lähtee mukaan poikkitieteelliselle vaellukselle, bileisiin, leipomaan korvapuusteja opetuskeittiölle tai wine & paint- iltaan. Yliopisto-opiskelu on kuitenkin niin paljon kaikkea muuta kuin vain opiskelua. Mahdollisuus opiskelun ulkopuolisiin aktiviteetteihin osallistumiseen on laaja ja kaikille löytyy varmasti jotain mielekästä tekemistä.

Pullaa ja pulinoita -tapahtuman leivontahetki
Poikkitieteellinen Kolin vaellus

Yliopisto-opintojen aloittaminen herättää varmasti paljon erilaisia tunteita jokaisessa. Ensimmäistä kertaa yliopiston pihalla seistessäni olin innoissani, mutta samaan aikaan minua pelotti. “Entä, jos en saa kavereita?” “Entä jos en pysy opintojen vaaditussa aikataulussa?” “Entä jos, tämä ei olekaan minun paikkani?” Moni varmasti käy läpi näitä samoja ajatuksia, mutta siihen en osaa sanoa muuta kuin ole rohkea ja uskalla kokeilla. Lähde avoimin mielin mukaan ennakkoluuloitta. Se on helpommin sanottu kuin tehty, mutta siihen kannustan jokaista.

Vaikka ensimmäinen vuosi opintojen parissa on ollut raskas ja vaatinut paljon uuden tiedon ja käytänteiden omaksumista, olen kiitollinen. Kiitollinen kaikista niistä mahdollisuuksista, joita yliopistoelämä on minulle antanut. Kiitollinen kaikista niistä ihmisistä, joihin olen saanut tutustua, ja joiden kanssa saan arkeni täällä jakaa.

Vappupiknik

Kaikki uusi jännittää ihan meitä jokaista. Niin minuakin jännitti kun seisoin ensimmäisenä päivänä kampuksen pihalla 55 minuuttia etuajassa. Pelkäsin, että myöhästyn, vaikka koulumatkani Google Mapsin mukaan kesti tasan 4 minuuttia ja olin ajanut matkan varmuuden vuoksi edellisenä päivänä kahdesti, jotta en vain eksyisi. Niin alkoi minun lukuvuoteni seisoen kampuksen pihalla. Onneksi tuona päivänä ei satanut vettä.

Lukuvuoteni fuksina päätän ainejärjestömme hallituksen edunvalvontavastaavana ja tulevien fuksien vertaistuutorina, enkä voi olla onnellisempi. Vuoden aikana on tapahtunut paljon ja nyt edessä on ensimmäinen kesäni Kuopiossa ja syksyllä minua odottaa jälleen uusi vuosi opintojen parissa. Eniten olen kuitenkin innoissani siitä, että saan toimia tuutorina tulevan syksyn uusille fukseille ja pyrkiä parhaani mukaan mahdollistamaan ainutlaatuisen fuksivuoden, joka minulla itselläni on nyt takana päin.

Rastinpitäjät Gladiaattoreissa

Lopuksi haluan toivottaa tsemppiä kaikille viimeiseen rutistukseen niin tenttien kuin pääsykoelukemisenkin parissa ja ennen kaikkea aurinkoista ja nauruntäyteistä kesää <3

-Veera-

Edunvalvontavastaava & tulevien fuksien vertaistuutori

Uusi vuosi ja uudet kujeet

Hei ja ihanaa alkanutta uutta vuotta vielä kaikille, vaikka ollaankin jo tammikuun lopussa. Aika on mennyt nopeasti ja on jälleen Retikan blogitekstin vuoro. Tällä kertaa ei ole erityisemmin mitään tapahtumaa josta kirjoitella, joten saatte kuulla yleisesti kakkosvuosikurssilaisen ja uuden hallituslaisen mietteitä.  Continue reading “Uusi vuosi ja uudet kujeet”