Mitä elämä olisikaan ilman tuota taivaallista mustaa taikajuomaa, joka herättää aamulla ja saa päivän käyntiin? Piristää pitkää päivää ja auttaa kaamosajan masennukseen ja on vieläpä tutkitusti terveellistä! Liiallisena nautittuna tosin aiheuttaa myös lieviä kofeiinin yliannostusoireita kuten nukahtamisongelmia, kofeiinipärinää ja levottomia jalkoja.
Kahvi on Retikan huoneen ja myös koko Suomen suosikkijuoma. Suomalaiset kuluttivat peräti 9,9 kg kahvia viime vuonna per henkilö ja Suomi on pitänyt jo vuosia kovimman kahvikansakunnan titteliä hallussaan. Retikan huoneellakin tätä kultajuomaa kuluu joskus paketillinen päivässä ja me hallituslaiset joudumme selkä vääränä kantamaan sitä aina lisää.
Kahvin suuren kulutuksen juuret löytyvät sota-ajalta, jolloin kahvia ei ollut paljoa saatavilla, mutta vanhoja puruja keitettiin uudemman kerran ja tämän jälkeen kahvia jatkettiin tai käytettiin täysin korviketta. Kahvista tuli luksustavaraa, jota juotiin juhlajuomana. Sodan jälkeen kahvinkulutus nousi aivan uusiin sfääreihin ja sen asema arki- sekä juhlajuomana vakiintui. Jo pienestä saakka suomalaiset saavat tottua kahvittelukulttuuriin ja aikuiset kahvia juomattomat saavat jatkuvasti hämmästelyä peräänsä.
Kahvikulttuuri on nyt suuren uudistuksen alla ruokahifistelyn ja globalisaation aikaansaamana. Vanha perinteinen koko kansan vaaleapaahtoinen Juhlamokka, jota vanhempani ja monet muut rahtaavat mukanaan ulkomaanmatkoillekin, on saanut haastajakseen erilaisia tummapaahtoja, ja kahvikupposta kahvilassa tilatessa joutuu tietoisinkin kahvihörhö googlailemaan erikoiskahvien nimiä. Myös pienpaahtimoita on alkanut 
nousta melkeinpä kuin sieniä sateella ja kahvikulinaristeille onkin tarjolla erittäin suuri valikoima eri maista tuotuja makuhermoja hiveleviä kahveja sekä cupping-sessioita, joissa pääsee ryystämään erilaisia kahveja sanan todellisessa merkityksessä (ryystäessä ilma sekoittuu kahviin ja tuo maut selvemmin esille).
Meillä tällä Retikan huoneella kulutetaan perinteisesti Kulta Katriinaa, sillä se on halpaa ja ihan ok (tosin riippuu kuka keittää). Markkinoilla hinnat pomppivat kahvissa alle kympin kilohintaisesta halppiskahvista hurjaan noin 300€ kilohintaiseen Kopi Luwakiin, joka ei aivan opiskelijabudjetille sovi. Jokaisella on kuitenkin usein lempikahvinsa ja tapansa juoda se hinnasta riippumatta. Itse pidän tummapaahtoisista keskihintaisista kahveista arkijuomana ja hifistellessäni maistelen mieluusti vaaleapaahtoisia kalliimpia erikoiskahveja, joissa makuvivahteet tulevat erittäin selvästi esiin. Mutta yhteistä arjessa ja juhlassa on, että juon kahvini mustana eli joidenkin mielestä ”äijäjuomana”.
Voisin jatkaa kertomista kahvin elämänkaaresta viljelykseltä kaupan hyllylle saakka, eri uuttomenetelmistä, paahdoista ja kahvilajikkeista, mutta jääköön ne toiseen kertaan. Haluaisin kuitenkin päättää tämän kahvinhuuruisen pohdiskeluni herättämällä ihmiset pysähtymään hetkeksi kahvikupposen ääreen ja miettimään, että on se kahvi vaan erikoinen ihmejuoma, joka yhdistää meitä suomalaisia kansakuntana ja oikeuttaa töissäkin pieneen kahvitaukoon. Kahvin kuuluisikin mielestäni saada kunniamaininta satavuotiaan Suomen juhlajuomaksi!
Mutta nyt on kahvitauko ohi ja aika palata takaisin Oppariin kandin viimeistelyn pariin…
– Noora, Tapahtuma- ja tiedotusvastaava
PS Kansainvälinen kahvinpäivä on 1.10.