Toukokuu oli opintojeni erikoisin kuukausi. Toki ensimmäisenä vuonna jokainen kuukausi on tuntunut erikoiselta, uudelta ja jännittävältä. Toukokuu erottui kuitenkin kaikkein eniten, koska en viettänyt sitä Kuopiossa vaan Seinäjoella.
Kuukaudesta teki erikoisen se, että olin harjoittelussa ja se, että en asunut kotona. En koti-kotona enkä myöskään Kuopion kotona, vaan asuin siskoni luona. Asumisjärjestelyihin oman mukavan sävyn teki se, että siskollani ja hänen miehellä on kaksivuotias tyttö, joka on kummityttöni. Tuntui siis siltä, että jonkinlainen harjoittelu jatkui kotiin päästyäkin. Piti jaksaa illalla vielä touhuta pienen höpöttäjän kanssa ja selvitä välillä parin tunnin yöunilla työpäivästä. Pääsin myös leipomaan pienelle lettipäälle Titi-nallekakun syntymäpäivänä ja sain piristäviä yllätyshalauksia tytöltä, joka alkoi pitää minua osana perhettä ja puhuu hän edelleenkin, että minun pitäisi tulla KOTIIN.
Toukokuu oli siis harjoittelua. Päätin tehdä harjoittelun jo fuksivuonna, jotta se olisi sitten pois alta. Mielestäni se oli hyvä päätös, koska sain siitä ihan hirveästi irti, vaikka en vielä pitkälle ole opinnoissani päässytkään. Olin siis harjoittelussa sairaalan ruokapalvelussa. Suosittelen ruokapalveluharjoittelua lämpimästi kaikille. Itse pidin siitä valtavasti, koska muutenkin viihdyn hyvin keittiössä ja nyt pääsi kokeilemaan jotain uutta: miten valmistetaan sadoille ihmisille ruokaa ja miten koko ruokapalvelu pyörii.
Suurien ruokamäärien valmistamisen lisäksi pääsin valmistamaan esimerkiksi gluteenitonta kauraleipää. Ilman ohjetta. Se oli mielenkiintoinen hetki, kun minulle kerrottiin mitä minun on määrä tehdä, mutta ei siinä auttanut kuin ryhtyä leipomaan. Leivästä tuli kuin tulikin ihan syötävää. Pääsin koettelemaan taitojani myös kiisselin ja kastikkeiden valmistamisessa ilman sen tarkempia reseptejä. Oli mukavaa huomata, että kaikki yleensä sujui ongelmitta.
En kuitenkaan ollut koko kuukautta keittiössä vaan olin tutustumassa myös elintarvikkeiden hankintoihin, ruokalistasuunnitteluun, erityisruokavalioihin, keskitettyyn ja hajautettuun ruoanjakoon, ravitsemusterapeutin tehtäviin ruokapalvelussa sekä äidinmaitokeskuksen toimintaan, missä pääsin esimerkiksi mittaamaan rikastettua maitoa ruiskuihin keskosia varten. Pääsin siis näkemään miten ruokapalvelu pyörii suunnittelusta aina tiskien ja kärryjen puhdistamiseen asti.
Tutustuin kuukauden aikana monipuolisesti siihen, miten sairaalan potilaiden ja muiden asiakkaiden ravitsemuksesta huolehditaan vauvasta vaariin. Kuukausi oli kyllä huikea, vaikka välillä laitoinkin vain astioita tiskiin tai pesin lattioita. Mutta kaikki tehtävät ovat tärkeitä osia ruokapalvelun toimintaa ja olivat mukavaa vaihtelua luennoilla istumiseen.
Haluan vielä loppuun jakaa teidän kanssanne ihanan kummityttöni viisauden: Illalla hän sanoi, että aurinko menee kotiin. Kysyin häneltä sitten, että missä auringon koti on. Kummityttöni mietti hetken ja vastasi sitten ”KANANMUNASSA”.
Ihanaa ja aurinkoista loppukesää!
Sofia, Retikan sihteeri