Niin se vaan tämäkin kesä alkaa pikkuhiljaa muistuttamaan pimenevien öiden myötä nopeasti lähestyvästä syksystä ja uudesta lukuvuodesta. Kesä on tuttuun tapaansa mennyt yhdessä hujauksessa ja valitettavasti ainakaan täällä Kuopion suunnalla ei ole päästy nauttimaan kovinkaan monista hellepäivistä. Jossain määrin on kyllä sääjumalia kiittäminen, sillä hieman viileämpi kesä on taanut sen, että jopa minä olen saanut istutettua itseni koneen ääreen kesäkandia kirjoittamaan. Mitenkäs se on noin omasta mielestä sitten edennyt?
No hyvin, huonosti, erittäin hyvin ja erittäin huonosti. Kuten kouluhommilla on usein tapana. 😀 Koko kirjoitus- ja tiedonhankintaprosessi on ollut kyllä aikamoista vuoristorataa ja joinakin hetkinä tekemisessä on ollut mahtava flow ja toisina taas motivaatiota on saanut etsiä viikon lomareissuilta. Ensimmäinen epätoivon aalto taisi iskeä heti kesäkuun alkupuolella, jolloin olin varma, ettei tutkielmani valmistu ajallaan vaikka mitä tekisin. Kuitenkin juhannuksena rentoutuminen ja useampi viikko ilman kandin vilkaisuakaan teki tehtävänsä ja kirjoitusinto löytyi uudestaan ja onkin kestänyt sieltä melkein näihin päiviin saakka. Koko homman deadline on elokuun loppupuolella, ja olosuhteisiin nähden työni on kokonaisuudessaan ihan hyvällä mallilla. Mielenkiintoinen aihe on pelastanut onneksi monilta epätoivon hetkiltä ja on ollut ilo huomata, miten oma tietämys ja ymmärrys omasta aiheesta on lisääntynyt ja akateemisen tekstin tuottaminen on muuttunut hieman helpommaksi. Vertaistuki on kyllä tälläkin matkalla ollut kaiken a ja o, ja onneksi meidän vuosikurssilta kesäkandilaisia oli tänä vuonna useampikin jakamassa näitä tuntemuksia.
Onhan sitä tietenkin tehnyt kesällä muutakin, kuin istunut koneella ja nenä kiinni kirjassa. Olen nauttinut auringosta (aina kun sitä on vain suotu), ystävien ja perheen seurasta, aikaisita golfpeleistä (joka on näin aloittelijan näkökulmasta erittäin mieltäylentävä laji), salitreeneistä, mökkeilystä, festareista ja aamun pikkutunneille asti juhlimisesta. Heinäkuun loppupuolella vietettiin myös Retikan kesätapaamista Väinölänniemen uimarannalla pikniceväiden voimin ja olikin ihanaa vaihtaa kuulumisia yli vuosikurssirajojen.
Toivottavasti tulevilla viimeisillä viikoilla ennen koulun alkua saamme vielä nauttia ihanan lämpimistä kesäpäivistä (you wish) ja ladata akkuja tuleviin syksyn koitoksiin, joita sekä opinnot että monenlaiset opiskelijatapahtumat tuovat eteen. Ai että, kohta saa taas vetäistä meidän iki-ihanat vihreät haalarit jalkaan ja karistella niistä kaappien pölyt tanssilattioille! Kumpaa odotan enemmän – kahdeksalta alkavia luentoja ja pakollisia labroja vai poikkitieteellistä opiskelijaelämää – jääköön tällä kertaa vielä arvoitukseksi. 😉
Ihanaa loppukesää kaikille toivottaa
Anne, Retikan viestintävastaava