Retikan Blogi - Retikka ry

Fuksivuoden fiiliksiä

Ensimmäinen lukuvuosi on nyt fukseilla takana, ja Inka K. sekä Stella pääsivät kertomaan fiiliksiään, kokemuksiaan ja ajatuksiaan fuksivuodesta.

Mitkä ovat päällimmäiset fiilikset kuluneesta vuodesta?
Inka: Nyt ekan vuoden opiskelujen jälkeen ja kesäloman juuri alettua olen havahtunut kuinka usein selaan kuluneen vuoden kuvia ja palaan takaisin ihaniin hetkiin. Niin tapahtumiin kuin ihan arkeenkin. Päällimmäisenä fiiliksenä on kiitollisuus ja onnellisuus siitä, kuinka kaikki meni lopulta todella hyvin.

Stella: Ensimmäinen vuosi ravitsemustieteen opintoja on nyt takana. Juurihan mä vasta juoksin ensimmäisenä koulupäivänä mulle tuttuun tapaan viime tingassa Canthian yliopistorakennuksen oville, jossa muut vuosikurssikaverit olivat jo kokoontuneet. Olin edellisenä päivänä jo osallistunut Retikan kesätapaamiseen, joten osa kasvoista oli jo vähän tuttuja. Fiilis oli jännityksestä huolimatta hyvä. Päällimmäisenä fuksivuodesta ovat jääneet mieleen ihanat muistot ja uudet ystävät.

Millaisilla fiiliksillä aloitit opinnot syksyllä?
Inka: Syksyllä aloitin opinnot odottavin mielin. Toki muutto uudelle paikkakunnalle ja ensimmäistä kertaa yksin asuminen jännitti. Toisaalta ajatus siitä, että moni muukin on ensimmäistä kertaa “omillaan” auttoi. Pääsin opiskelemaan heti lukion jälkeen ja kesällä mietin tulisinko olemaan ainut ja olisivatko muut jo paljon vanhempia ja kokeneempia. Meidän vuosikurssilla oli nimittäin ekaa kertaa myös avoimen väylän opiskelijoita, jotka olivat jo suorittaneet kursseja – minulla kun ei ole ikinä ollut mitään unelma-ammattia. Päädyin ravitsemustieteille ehkä jopa vähän sattumalta. Ekoina päivinä oli kuitenkin kiva huomata, että täälläkin opiskelee ihan tavallisia tyyppejä, eikä varsinkaan iällä tai taustalla ole mitään merkitystä!

Stella: Syksy toi tullessaan paljon uusia juttuja: uusi kotikaupunki, muutto asumaan yksin ensimmäistä kertaa toiselle puolelle Suomea ja kokonaan uudet ihmiset ympärillä. Olin kuitenkin luottavaisin mielin, koska kerrottuani muuttavani Kuopioon, lähes kaikki olivat kehuneet kaupunkia minulle. Kahden välivuoden jälkeen opiskeluintoakin löytyi.

Oliko muihin fukseihin/opiskelijoihin helppo tutustua?
Inka: Olen vähän murehtijatyyppiä ja ennen syksyä murehdin monenlaista. Murehdin siitä saisinko kavereita, mitä pitäisi kertoa itsestään tutustumisleikeissä, tulisinko pärjäämään jne… Mutta käsi sydämellä voin sanoa, että kaikki se oli turhaa. Tuutorit olivat todella mukavia ja koko meidän fuksiporukassa oli heti ilmapiiri, että kaikki on tervetulleita omina itsenään. Nopeasti aloinkin huomaamaan, että hei täähän sujuu hyvin ja täällä on paljon mun tyyppisiä ihmisiä. Ja melkein jokaisen kanssa löytyi jotain mikä yhdisti ja mistä pystyi puhumaan.

Stella: Pidän itseäni suhteellisen sosiaalisena ihmisenä, joten muihin tutustuminen kävi minulta aika helposti. Fuksiviikon tapahtumat toki auttoivat siinä ehdottomasti. Vaikka ei olisikaan ekstrovertti niin uskon, että kaikille löytyy omanhenkisiä ystäviä, kun antaa sille mahdollisuuden.

Tuntuiko opinnot erilaisilta kuin ennen yliopistoa?
Inka: Opiskelu oli toisaalta juuri sitä mitä kuvittelinkin ja toisaalta íhan erilaista. Syksyllä oli aika paljon koulua, ja ihan läsnäolo-opetusta mihin olinkin lukiossa tottunut. Ja koulukavereita näki paljon. Keväämmällä etänä suoritettavien kurssien määrä kasvoi, mikä näkyi myös siinä, ettei porukka käynyt enää koululla niin paljoa. Itse tykkään nähdä ihmisiä ja kehitinkin rutiineja, joilla pidin huolta etten viettänyt kaikkia päiviä yksikseni kotona, vaan kävin koululla opiskelemassa ja syömässä yhdessä muiden kanssa.
Itse opiskelusta tykkään yliopistossa enemmän lukioon verrattuna. Voi toki johtua jo ihan siitä, että suurin osa asioista ihan oikeasti kiinnostaa ja kursseja saa suorittaa jonkin verran oman aikataulun mukaan. Aluksi koin kuitenkin vaikeaksi edes tietää mitä minun halutaan osaavan, mutta siihenkin kannattaa antaa aikaa ja vähitellen vaatimustaso selkiintyi. Paras vinkkini on ollut luennoilla tehdä muistiinpanoja suoraan diaesitysten päälle pädillä. Materiaalia kun tulee nopeaan tahtiin aika paljon 🙂

Stella: Syksyllä opinnot painottuivat pääosin sivuaineopintoihin eli kemiaan ja biologiaan. Lukion jälkeen ensimmäinen biologian kurssi kaiken muun sopeutumisen ohella sai stressitasot nousemaan. Alussa oli vaikea hahmottaa, millaista osaamistasoa haettiin ja mikä riittää läpipääsyyn. Syksyllä opintojaksojen laajuus vähän yllätti ja opinnot tuntuivat hetkittäin aika raskailtakin. Ajan kanssa ja itselle sopivien opiskelutekniikoiden löydyttyä alkoi helpottaa. Keväällä päästiin jo enemmän ravitsemustieteen opintojen pariin, mikä oli toivottua syksyn sivuaineopintojen jälkeen. Kaiken kaikkiaan opinnot ovat tuntuneet kiinnostavilta ja innolla jo odotan seuraavien vuosien ravitsemustieteen kursseja.

Miten olet kotiutunut Kuopioon?
Inka: Ekoina päivinä Google Maps oli todella kovassa käytössä. Aina kun meni uuteen paikkaan piti katsoa karttaa. Vähitellen myös kaupunginosat ja oikoreitit alkoivat hahmottua. Ja kun nyt nään Puijon Tornin pystyn ylpeästi sanomaan, että tuolla mä asun! Kuopioon kotiutumisessa merkittävä tekijä ovat olleet myös kaverit. Heidän ansiosta Kuopiossa riittää tekemistä ja sinne on kiva mennä myös viikonlopun jälkeen. Tuntuu, että nykyään mulla on kaksi elämää. Arkisin opiskelijaelämä ja viikonloppuisin mun vanha Jyväskyläelämä. Ja parasta kun niitäkin voi sekoittaa.

Stella: Kuopioon muuttaessani en tuntenut entuudestaan ketään, mutta siitä huolimatta minulla oli jo ensimmäisenä päivänä tervetullut olo. Tuutorit, opettajat ja muut opiskelijat olivat aina valmiita auttamaan. Olen viihtynyt uudessa kotikaupungissa, Kuopiossa oikein hyvin.

Mikä on ollut fuksivuodessa parasta?
Inka: Parasta fuksivuodessa on ollut sen ainutlaatuisuus. En vaihtaisi tätä vuotta kyllä mihinkään. Vaikka rehellisesti välillä on ollut vaikeaa, on parhaita hetkiä olleet tapahtumat ja ne lukuisat uudet ihmiset, joita olen saanut Kuopiokuplaani. Parhaita tapahtumia ovat olleet ehdottomasti Kolin vaellus, Tahkofest ja kaikki hauskat bileet. Toisaalta parasta on ollut uusi arki, josta olen saanut rakentaa juuri omanlaiseni.

Stella: Fuksivuodessa parasta oli uudet ihmiset ja yliopistoelämä. On ihanaa, kun tuntee olevansa osa yhteisöä! Fuksivuosi sisälsi paljon tapahtumia, joista päällimmäisenä mieleen ovat jääneet Kolin poikkitieteellinen vaellus, Herkkuapprot, Retikan pikkujoulut sekä vappu. Tapahtumia löytyy varmasti jokaiselle eikä niistäkään kannata ottaa stressiä. Joitakin saattaa mietityttää alkoholinkäyttö, minua ainakin mietitytti. Itse olen käynyt tapahtumissa selvin päin eikä se ole ollut kenellekään mikään ongelma. Tapahtumiin voi siis hyvin osallistua, vaikka ei haluaisi juoda alkoholia.

Tekisitkö itse jotain toisin fuksivuodessa? Vinkkejä fuksisyksyyn tuleville fukseille?
Inka: Paha sanoa tekisinkö jotain toisin. Ainakin suosittelen tarttumaan mahdollisuuksiin ja menemään rohkeasti myös epämukavuusalueelle. Toisaalta myös itsensä kuuntelu ja koti-illat ovat tärkeitä. Kannustan pelleilyyn ja hauskanpitoon opintojen ohessa, koska ei se elämä murehtimalla ainakaan parane.

Stella: Vinkkinä tuleville fukseille sanoisin, että nauttikaa, vuosi kuluu hetkessä. Osallistukaa rohkeasti tapahtumiin ja olkaa avoimia! Unohtamatta kuitenkaan lepoa ja omaa aikaa, niistä on tärkeää pitää huolta. Rentouttavaa kesää ja toivottavasti nähdään syksyllä!

Terkuin, Inka ja Stella 🙂

UEF-lähettilään vuosi

Kymmenen vuotta sitten meidän lukiolla kävi vierailulla ravitsemustieteen UEF-lähettiläs esittelemässä Itä-Suomen yliopiston tarjontaa. Kuulin silloin ensimmäisen kerran ravitsemustieteestä ja tiesin heti löytäväni oman alani. Epäröin kuitenkin, että uskallanko hakea ja muuttaa täysin vieraalle paikkakunnalle, josta en tiennyt käytännössä mitään – paitsi kalakukon ja sen kuuluisan Kuopion torin. Ajattelin abivuonna, että hakisin Jyväskylän yliopistoon, kuten monet muutkin ystäväni. Mutta jollakin maagisella tavalla Itä-Suomen yliopistosta jäi niin positiivinen fiilis, että sain rohkeutta hakea ja mennä kohti unelmieni alaa. Silloin ajattelin, että olisipa siisti olla joskus tuo tyyppi, joka pääsee inspiroimaan muita, ja tämän lukuvuoden aikana olen päässyt toimimaan UEF-lähettilään tehtävässä, ja olen päässyt kertomaan omaa hakutarinaani ja inspiroimaan ihmisiä hakemaan unelmien alalle.

Tätä blogitekstiä kirjoittaa Jenna, tämän vuoden UEF-lähettiläs, ja ravitsemustieteen maisterivaiheen opiskelija. Aloitin syksyllä ravitsemusterapiaopinnot ja samaan aikaan heti ensimmäisenä koulupäivänä minulla alkoi UEF-lähettilään koulutus. Ajattelin heti, että vitsit miten siistiä päästä kokemaan jotain uutta, mutta samaan aikaan tiesin, että terapiaopinnot veisivät aikaa. Syksy lähti käyntiin melko rytinällä ja sain jatkuvasti yhteydenottoja lukioista, ja minusta oli aivan ihanaa, että niin moni halusi esittelyn ravitsemustieteestä! Tein ensimmäisen lukioesittelyn omassa lukiossani ja syksyllä jokaiselle viikolle mahtui useampia lukioesittelyjä ja kävimme myös kollegoideni kanssa Studia-messuilla Helsingissä. Syksyn kalenteri oli todella tiivis, mutta sitäkin antoisampi. Keväällä tilanne on ollut hieman rauhallisempi ja olen saanut enemmän aikaa opinnoille ja gradun edistämiselle. Lukioesittelyjen lisäksi UEF-lähettiläänä olen päässyt päivittämään somekanaviin tavallista opiskelija-arkea ja vastaamaan seuraajien kysymyksiin.

Tämä lukuvuosi on opettanut minulle todella paljon. Suurin anti tässä työssä on ollut esiintymistaitojen kehittyminen. Aikaisemmin luokan edessä esiintyminen tuotti kurkun kutinaa ja sydämen tykytyksiä, mutta kun on kerran pitänyt esitelmän usealle sadalle ihmiselle, ei polvet enää tutise ja yllättiviinkin kysymyksiin löytyy vastaus kuin apteekin hyllyltä. Tämän lisäksi myös ihan tavalliset digitaaliseen viestintään liittyvät taidot, kuten asiallisen sähköpostiviestin kirjoittaminen tai Powerpoint -esityksen tekeminen on tullut hyvinkin tutuksi. Mikä yllättävintä, tämä työ on antanut minulle myös itsevarmuutta omaan ajotaitooni, sillä kuljimme monille paikkakunnille autolla. Minulle suuri askel oli se, kun pääsin ensimmäistä kertaa ajamaan yksin liukkaalla ja pimeällä kelillä Joensuusta Kuopioon ja selvisin perille täysin ehjin nahoin. Työssä on siis päässyt epämukavuusalueelle ja ylittämään itsensä monella eri tavalla. Kaikkien näiden uusien taitojen oppimisen ja epävarmuuksien vahvistumisen lisäksi kaikista parasta tässä työssä on ollut se, että on päässyt tutustumaan uusiin ihmisiin ja saanut uusia ystäviä!

Vuosi sitten, kun näin, että tähän UEF-lähettilään tehtävään oli paikka auki, epäröin hetken: onko minusta siihen ja ennen kaikkea onko minulla aikaa siihen? Opiskelin kuitenkin kahta tutkintoa samanaikaisesti ja työskentelin jo valmiiksi kahdessa eri työpaikassa, mutta samalla ajattelin, että se on nyt tai ei koskaan – eikä sen kolmannen työn yhteensovittaminen kalenteriin ollut mahdotonta. Työn tekeminen on ollut hyvin joustavaa ja olen hyvin päässyt sovittamaan sitä opintoihini. Onneksi hain, koska en vaihtaisi näitä kokemuksia ja kaikkea tätä uuden oppimista mistään hinnasta pois!

Jos sinä siellä yhtään mietit, että olisitko sopiva UEF-lähettilään pestiin, niin ehdottomasti! UEF-lähettilään pestiin voi hakea kuka tahansa tutkinto-opintoja suorittava opiskelija, ja tehtävään halutaan opiskelijoita eri aloilta ja erilaisista taustoista. Työtehtävässä on hyötyä siitä, että on esiintymishaluinen, sosiaalinen, helposti lähestyttävä ja valmis markkinoimaan yliopistoa, mutta ennen kaikkea, kun on halu oppia uutta, on vahvoilla tämän työtehtävän suhteen. Vinkkinä työhaastatteluun haluan sanoa, että kannattaa tutustua hyvin työnantajaan, eli Itä-Suomen yliopistoon, niin varmasti pärjää.

Jos kiinnostuit UEF-lähettilään tehtävästä, niin voit lukea lisätietoja tehtävästä täältä. Haku on käynnissä 7.4.2026 asti.

Terkuin

Jenna

Retikan kevätretki 2026

Tämän vuoden kevätretken kohteeksi valikoitui Joensuu, sillä halusimme mennä tapaamaan Kotex ry:tä eli kotitalous- ja käsityötieteen opiskelijoita. Kevätretki järjestettiin 6.3. ja päiväretkelle Joensuuhun lähti pieni ryhmä innokkaita retikoita. Päivä alkoi jo aikaisin aamulla, kun bussi lähti Kuopiosta Joensuuhun klo 7 aikoihin. Matkalla ehdimme hyvin heräillä päivään ja Joensuuhun saavuttuamme kävimme aamupalalla Houkutuksessa.

Seuraavaksi suuntasimme tien toiselle puolelle Pohjois-Karjalan kansanterveyden keskuksen tiloihin, joissa saimme kuulla sekä heidän että Pohjois-Karjalan Sydänpiirin toiminnasta. Opimme paljon uutta Sydänliitosta ja siitä, kuinka monen toimijan kanssa he tekevät alueellisesti yhteistyötä. Monelle Sydänliitto on tuttu Sydänmerkistä, mutta esittelyn jälkeen ymmärsimme hyvin, että toiminta ei keskity ainoastaan siihen. Ohjelma jatkui heidän yhteisen hankkeensa eli Pohjois-Karjala-projekti 2.0:n esittelyllä. Pääsimme kuulemaan hankkeen käytännön toteutuksesta ja oli mielenkiintoista kuulla, että hankkeessa on myös mukana ravitsemusterapeutti. Suosittelenkin tutustumaan tarkemmin hankkeeseen sekä Ihmisten huoltoasemaan, jossa annetaan maksutonta ja yksilöllistä elintapaohjausta. Esittelyjen lopussa oli aikaa vapaalle keskustelulle ja pääsimme molemmin puolin esittämään kysymyksiä sekä keskustelemaan ravitsemuksen tärkeydestä.

Päivän ohjelma jatkui lounaalla ja suuntasimme suositusten mukaan kohti yliopistoa. Oli mukava myös päästä näkemään, missä Itä-Suomen yliopiston toinen kampus sijaitsee!

Lounaan jälkeen siirryimme Suvakselle, jossa tapasimme Kotexilaiset. Hiihtolomaviikko rajoitti osallistujia, mutta se ei menoa haitannut! Pääsimme leipomaan perinteisesti Karjalassa ollessamme karjalanpiirakoita. Ohjelmassa oli myös Kuopio-Joensuu-visa ja pääsimme tutustumaan sen myötä helposti toistemme kaupunkeihin. Tietysti pääsimme myös syömään leipomiamme herkkuja sekä viettämään rentoa aikaa yhdessä.

Illalla palasimme bussilla Kuopioon pitkän päivän jälkeen. Kevätretki oli oikein onnistunut, vaikka ajankohta hieman rajoitti osallistujamäärää. Oli mukava päästä tutustumaan muihin ruoka-alan opiskelijoihin ja oppimaan lisää yhdistysesittelyistä. Kiitos vielä kaikille mukana olleille🫶

Terkuin,

Nea
Projektivastaava

Pääsykoehaku ja avoimen väylähaku

Moikka!

Mun nimi on Mari, oon tänä vuonna aloittanut opiskelut ravitsemustieteillä ja väylänä mulla oli pääsykoehaku. Viime vuonna pääsykokeisiin tuli muutoksia, kun aikasemman 120 valintakokeen sijaan järjestettiinkin vain yhdeksän valintakoetta. Tää tarkotti myös, että aikaisemman oman ravitsemustieteiden valintakokeen sijasta olikin valintakoe B, joka oli yhteinen monen muun alan kanssa. Muutos oli iso entiseen pääsykokeeseen, jossa jaettiin ennakkomateriaali huhtikuun lopussa ja pääsykoe perustui tämän ennakkomateriaalin osaamiseen. Nyt uudessa pääsykokeessa koemateriaalina on lukion biologian ja kemian pakollisten ja valtakunnallisten valinnaisten opintojen sisällöt.

Moni hakee ravitsemustieteille useamman kerran ja siksi valintakoeuudistus voikin tuntua jopa pelottavalta ja aiheuttaa stressiä, kun pääsykokeisiin voikin lukea ympäri vuoden halutessaan, eikä materiaalien läpikäyminen enää rajoitu vain lyhyeen aikaan ennen pääsykoetta. Mulle itselle tää oli kuitenkin helpotus, koska nyt pääsykoehakua oli paljon helpompi suunnitella etukäteen. Vaikka oppimateriaalia on paljon, myös aikaa on. Kaikkea ei tarvitse sisäistää heti, vaan asioiden opiskeluun ja kertaamiseen on reilusti aikaa. On myös tärkeää muistaa, että vaikka aluksi tuntuu, ettei millään kerkeä oppimaan kaikkea, niin ei tarvitsekaan oppia! Viime vuonna riitti, että sai 40 % kaikista koepisteistä, jotta ovet ravitsemustieteille aukenivat. Siis riitti, että osasi alle puolet.

Pääsykoehaku oli mulla itselläni hieman erilainen projekti, koska suoritin samalla vielä aikaisempaa tutkintoani. Toisaalta olin suorittanut myös saman pääsykokeen aikaisemminkin, joten täysin nollapohjalta en alkanut siihen lukemaan. Silti koin, että jotta saisin optimoitua ajankäytön, oli parempi ottaa valmennuskurssi. Valmennuskurssi ei mun mielestä todellakaan ole pakollinen, vaan yhtä hyvin pärjää myös lukion kirjoilla ja huolellisella suunnittelulla! Valmennuskurssi auttaa ehkä eniten siinä, että sen avulla on helpompi pysyä kartalla, kuinka hyvin minkäkin aihealueen osaa, ja kuinka paljon aikaa mihinkin aiheeseen täytyy käyttää. Saman pystyy kuitenkin tekemään myös itse, kunhan vain on valmis käyttämään siihen aikaa.

Alla on vielä mun mielestä kolme tärkeintä tärppiä pääsykoelukuun ja itse koetilanteeseen.

Pääsykoelukujen aikatauluttaminen. Pidä huoli, että päivän aikana on muutakin kuin pääsykoelukemista. Lisäksi on tärkeää pitää viikossa opiskelulta vapaita päiviä. Opiskelusta saa kaiken irti parhaiten virkeillä aivoilla ja on helpompi ylläpitää motivaatiota, kun päivissä ja viikoissa on muutakin sisältöä kuin opiskelu.

Opettele teorian lisäksi myös koetaktiikkaa. Tee aikaisempien vuosien pääsykokeita ja harjoittele aikapaineen alla tehtävien tekemistä. Opi, millaisista tehtävistä sun on helpointa saada lyhyessä ajassa pisteitä ja millaiset tehtävät taas kannattaa jättää viimeiseksi. Tähän myös vinkkinä se, että pääsykokeiden tekoa kannattaa harjoitella samankaltaisessa ympäristössä, kuin missä oikea pääsykoekin pidetään, esimerkiksi kirjastossa. Totut samalla ympärillä tapahtuvaan hälinään, eikä se häiritse enää yhtä paljoa sitten oikeassa koetilanteessa.

Kaikista tärkeintä: Usko itseesi!! Jos toistat itselles tarpeeks monta kertaa, että osaat ja pärjäät kyllä, alat uskomaan siihen myös itse ja suoriudut varmasti paremmin, kuin jos täytät pään ajatuksilla omasta huonoudesta. Tee tätä läpi kevään, niin pääsykoepäivänä kaiken jännityksen takana on myös ripaus itsevarmuutta siitä, että kaikki menee kyllä hyvin.

Moi!

Mie oon Meri ja opiskelen ensimmäistä vuotta ravitsemustieteellä. Pääsin kolmannella hakukerralla sisään, mutta nyt uuden avoimen väylän kautta. Avoin väylä oli itselleni helpotus, sillä koetilanteet eivät ole vahvuuteni. Nyt sain näyttää osaamiseni ja motivaationi opiskelupaikkaa kohden suoritettujen kurssien perusteella.

Olin jo aiemmin suorittanut UEF:lla toista tutkintoa ja aloin suorittaa ravitsemustieteen kandiohjelman opinto-oppaan mukaisesti vaadittavia kursseja, jotta en aloittaisi aivan alusta opiskelupaikan saadessani. Opiskelin UEF:lla biologiaa, johon suoritin sivuaineina ravitsemustieteen perus- ja aineopinnot sekä maisterin opinnoissani ihmisen biologian opintokokonaisuuden, jotka sain kaikki hyväksiluettua ravitsemustieteelle päästyäni. Näiden opintojen lisäksi minulla oli suoritettuina kieli- ja viestintäopinnot, kemian ja farmasian opintoja sekä muita ravitsemustieteen kandiohjelman mukaisia kursseja, joiden suoritukset huomioitiin myös avoimen väylän valinnassa. Olin suorittanut avoimen väylää varten kaikki Opintopolussa listatut kurssit yhtä neljän opintopisteen kurssia lukuunottamatta.

Tällä hetkellä suoritan kandivaiheen viimeisiä puuttuvia opintoja 1-3 vuosikursseilta ja siirryn syksyllä 2026 maisterivaiheen ravitsemusterapiaopintoihin. Olen kokenut, että meillä ravitsemustieteellä opettajat joustavat tarpeen mukaan avoimen väylältä tulleiden kanssa, sillä osa kursseista voi mennä päällekkäin. Kaikki päällekkäisyydet on saatu sovittua ja opettajat tukevat opinnoissa etenemistä tiiviimmällä tahdilla.

Miun vinkit avoimen väylän hakuun:

Selvitä huolellisesti, mitä opintoja sinun tulee suorittaa, jotta voit tulla valituksi avoimen väylältä. Lista hakukelpoisuuden antavista opinnoista ja lisäksi valintaan vaikuttavista kursseista löytyy opintopolusta.

Hae myös valintakokeen kautta, jotta parannat mahdollisuuksiasi saada opiskelupaikka. Vaikka sinulla olisi valmiiksi hyväksiluettavia opintoja, ne voi myös sisällyttää tutkintoon valintakokeen tai todistushaunkin kautta.

Älä stressaa, jos paikka ei aukea heti ensimmäisellä yrittämällä – varmasti moni muukin haaveilee opiskelupaikasta uuden avoimen väylän mahdollisuuden kautta. Tee rauhassa kursseja, jotka vievät sinua eteenpäin hakuprosessissa. Kurssit voit hyväksilukea opiskelemaan päästessäsi, jolloin olet jo pitkällä opinnoissasi ennen kuin olet edes aloittanut varsinaisena tutkinto-opiskelijana. <3

Hurjasti tsemppiä ja kärsivällisyyttä hakuprosessiin! Toivottavasti nähdään syksyllä <3

Sinustako seuraava tuutori?

Heipsu! Mä oon Stiina ja opinnoissa mulla on menossa toinen vuosi. Sain viime syksynä mahdollisuuden toimia Retikan vertaistuutorina ja näin tuutorihaun alkaessa haluaisinkin kertoa omia kokemuksia tuutoroinnista, sekä miksi sinunkin kannattaa hakea, jos se sinua yhtään kiinnostaa!

Mutta mikä ihmeen vertaistuutori? Muistan ihmetelleeni tätä asiaa oman tuutorihaun alkaessa, sillä olin kuullut puhuttavan vain tuutoreista ilman mitään etuliitteitä. Nopeasti kuitenkin selvisi, että yliopisto hakee vertaistuutorien (“tuutorien”) lisäksi myös kv-, seniori- sekä maisterituutoreita, minkä jälkeen vertaistuutori nimitys ei kuulostanutkaan enää yhtä kummalliselta. (Ps. Jos KV-tuutorointi kiinnostaa, niin kannattaa käydä lukemassa Kaisan kirjottama blogiteksti, jossa hän avaa omia kokemuksiaan.)

Takaisin aiheeseen, mikä tai kuka vertaistuutori on, ja mitkä hänen tehtävänsä ovat. Vertaistuutori on yleensä vanhemman vuosikurssin opiskelija, jonka tehtävänä on toimia nimensä mukaisesti vertaistukena sekä apuna koulunsa aloittaville fukseille, joille yliopistoelämä, kaupunki sekä yliopiston käytännöt ovat suurella todennäköisyydellä täysin vieraita. Lisäksi vertaistuutorin tärkeimpiin tehtäviin kuuluu luoda aloittavalle ryhmälle mahdollisuuksia ryhmäytyä sekä tutustua toisiinsa. Näiden seurauksena tuutoroinnin kiireisintä aikaa onkin alkusyksy, ja erityisesti orientaatioviikko, jolloin uudet opiskelijat saapuvat yliopistolle. Tähän aikaan tuntuukin, että jokaiselle viikonpäivälle on jotakin ohjelmaa eikä omia lepohetkiä meinaa saada mahtumaan kalenteriin millään. Tästäkin tuutoroinnin vaiheesta selviää kuitenkin hyvällä ennakkosuunnittelulla sekä positiivisella asenteella. Haluan kuitenkin muistuttaa, että vaikka orientaatioviikko on ehkä se tuutoroinnin kuuluisa main chapter, johon haluaa panostaa, kuuluu tuutorintiin paljon muutakin, eikä tuutorointi lopu orientaatioviikon loppuessa!

Entä mitä vertaistuutorilta vaaditaan tai kuinka tiedän soveltuvani vertaistuutoriksi? Uskon, että näihin kysymyksiin ei löydy yksiselitteistä vastausta. Vertaistuutoreiksi pyritään nimittäin valitsemaan erilaisia henkilöitä erilaisilla taustoilla, sillä myös uudet opiskelijat ovat keskenään erilaisia, ja saattavatkin saapua opiskelujen pariin moninaisista elämäntilanteista. Sanoisinkin, että vertaistuutoroinnissa ei merkitse se, miten aktiivinen opiskelijatapahtumien kuluttaja olet tai kuinka ekstrovertti olet luonteeltasi, vaan tärkeää on se, että pystyt olemaan läsnä fukseille tuutoroinnin ajan. Vertaistuutorin ei siis todellakaan tarvitse olla se ryhmän äänekkäin ja menevin henkilö, taikka se kävelevä tietopankki, joka muistaa jokaisen yliopistoon liittyvän ohjeen sekä nettisivun. Vertaistuutorilta ei siis odoteta eikä vaadita täydellisyyttä yhtään sen enempää kuin erityisosaamisalueita tai aikaisempaa kokemustakaan. Riittää, että olet oma itsesi sekä motivoitunut auttamaan uusia opiskelijoita.

Ja vaikka vertaistuutoroinnin keskiössä ovatkin fuksit, ei se kuitenkaan todellakaan tarkoita sitä, että sinun tarvitsisi hukata itsesi kiireisiin unohtaen itse nauttia tuutoroinnista! Tuutorointi on luonut uusia mahdollisuuksia sekä opettanut monia oppeja, joiden myötä on syntynyt mitä unohtumattomimpia muistoja, jotka olisivat varmasti jääneet kokematta ilman tuutorointia. Voinkin todeta, että tuutoriksi hakeminen on ollut minun yksi yliopistoaikani parhaista päätöksistä, ellei jopa paras. Pitkäksi venähtäneet illat, uudet poikkitieteelliset kaverit, monet opettavat mokailut sekä loputtomat naurut ovat kaiken tuutorointiin vaadittavan työn arvoista, enkä vaihtaisi niitä mihinkään. Sen takia haluankin muistuttaa myös tuutorina nauttimaan käsillä olevasta hetkestä, sillä orientaatioviikon alun ja vuodenvaihteessa häämöttävän tuutoroinnin lopun välinen aika kuluu kuin silmänräpäyksessä.

Suosittelenkin siis hakemaan rohkeasti tuutoriksi, jos se sinua yhtään kiinnostaa ja olet valmis uhraamaan siihen hieman omaa aikaasi omien opintojesi ohella! Tuutorihaku on käynnissä 19.1- 1.2 välisenä aikana ja lisätietoa sekä hakulomakkeen löydät täältä. Uskaltaisinkin sanoa, että sinua jää todennäköisemmin kaduttamaan kokeilematta jättäminen kuin itse kokeilu, sillä et voi koskaan tietää mitä kaikkea ihanaa voit päästä kokemaan, kunhan vain uskallat yrittää!

Terkuin,

Stiina Peltonen

Kokemuksia Kv-tuutoroinnista

Heips! Mä oon Kaisa ja oon toisen vuoden opiskelija. Toimin tänä syksynä Kv-tuutorina Kuopiossa ja ajattelin vähän jakaa kokemuksiani siitä!

Kv-tuutori toimii tuutorina kansainvälisille opiskelijoille – eli englanninkielisiin tutkintoihin tuleville opiskelijoille ja vaihtareille. Itse tuutoroin vain vaihtareita ja olinkin laittanut tämän toiveeksi tuutorikoulutuksessa. Kv-tuutorointi eroaa vertaistuutoroinnista myös siinä, että jokainen tuutori saa omat tuutoroitavat, eikä tuutorointi tapahdu samalla tapaa ryhmässä kun vertaistuutorointi. Kv-tuutoreita kuitenkin kannustetaan tekemään yhteistyötä keskenään, mutta jos tuutorointia haluaa syystä tai toisesta tehdä itsenäisesti, on sekin täysin ok. Kv-tuutoriksi voi myös hakea kaverin kanssa ja tuutoroida yhdessä siltä osin kun se on mahdollista. Yleensä kuitenkin osa tuutoroinnista on helpointa tehdä itsenäisesti. Itse halusin tuutoroida enimmäkseen itsenäisesti, mutta syksyn kaupunkisuunnistukseen muodostimme muiden Retikan kv-tuutoreiden ja heidän tuutoroitaviensa kanssa pari ryhmää. Tällöin myös vaihtareilla oli mahdollisuus tutustua muihin kansainvälisiin opiskelijoihin.

Tuutoroitavia on yleensä useita, mutta määrä taitaa vaihdella vuodesta toiseen. Tänä vuonna yhtä tuutoria kohden oli noin 4 tuutoroitavaa – tosin yksi omista tuutoroitavistani ilmoitti heti, ettei olekaan tulossa, joten käytännössä tuutoroin kolmea vaihtaria. Määrä oli itselleni hyvä enkä kokenut missään vaiheessa että olisi liikaa tuutoroitavia. Oli myös mukava että he saapuivat kaikki eri päivinä Kuopioon, jolloin tuutoroimista oli helpompi jakaa useammalle päivälle.

Kv-tuutorin päätehtävä on olla tuutoroitavan ensimmäinen kontakti Suomessa ja auttaa sopeutumaan tänne varsinkin ensimmäisten päivien aikana. Ennen heidän Suomeen saapumistaan on tärkeää ottaa heihin yhteyttä mahdollisimman pian sen jälkeen, kun heidän yhteystietonsa saa. Itse sain tietää keitä tuutoroin kesäkuun loppupuolella. Oli mukavaa saada kaikilta innostuneet vastaukset parin päivän sisällä oman viestini lähettämisestä.
Tuutoroitavat ovat yleensä todella kiitollisia tuutoreista, omani mukaan lukien. He kiittelivät moneen kertaan avusta ja siitä että on joku, keneltä voi tarvittaessa kysyä tai ylipäätään puhua Suomeen tulosta. Yksi tuutoroitavani päätti tulla Suomeen muutamaa viikkoa ennen opintojen alkua lomailemaan ja kysyi vinkkejä mihin mennä Suomessa. Tuntui hyvältä kuulla, että hän oli paitsi toteuttanut monia ehdotuksiani, mutta myös tykännyt niistä paljon!

Tuutorointi on melko käytännönläheistä sen jälkeen kun tuutoroitava on saapunut Kuopioon. Hain esimerkiksi parin tuutoroitavani avaimet Kuopaksen toimistolta heille ja menin heitä vastaan linja-autoasemalle ja sieltä menimme yhdessä heidän asunnoilleen. Näytin miten pesukoneet toimivat, selitin miten suomalaisten ovien lukot toimivat (on helppo vahingossa lukita itsensä asuntonsa ulkopuolelle), näytin missä lähin bussipysäkki on ja miten päästä yliopistolle. Kävimme myös yhdessä kaikkien tuutoroitavieni kanssa syömässä yliopistolla ensimmäisen viikon aikana. Samalla esittelin kampuksen heille ja tajusin kuinka sokkeloinen Canthia todella on.

Suurin osa tuutoroinnista on ohi orientaatioviikon jälkeen. On kuitenkin hyvä pitää yhteyttä tuutoroitaviin myös syksyllä kysellen välillä kuulumisia. Vinkkailin itse esimerkiksi joistain tapahtumista, innostin ostamaan Retikan haalarimerkkejä ja vastailin niihin muutamiin kysymyksiin jotka tuutoroitaviani askarruttivat. Syyskuussa kävi myös hyvä tuuri, sillä
revontulet olivat selkeästi näkyvissä. Kerroin tästä heti kaikille tuutoroitavilleni ja seuraavaan aamuun mennessä olin saanut monia upeita kuvia revontulista ja ihasteluja niiden kauneudesta!

Kv-tuutorointi oli todella mukavaa enkä katunut sitä hetkeäkään. Tuutorikoulutuksessa on mahdollista toivoa hieman esimerkiksi mistä maasta tuutoroitavat olisivat tai haluaako tuutoroida vaihtareita vai tutkinto-opiskelijoita. Maan suhteen toiveeni eivät toteutuneet, mutta eipä se lopuksi haitannut. Kaikki tuutoroitavani olivat todella mukavia, lämminhenkisiä ja innostuneita tulemaan Suomeen. Koin tuutoroimisen myös merkitykselliseksi ja uskon sen olleen tärkeää jo sen perusteella, kuinka paljon kiitosta ja positiivista palautetta sain kaikilta tuutoroitaviltani siitä huolimatta, ettei kaikki mennyt ihan täydellisesti. Kuopas antoi minulle esimerkiksi väärän avaimen, jonka huomasimme vasta kun yritimme päästä sillä tuutoroitavani kotiin ensimmäistä kertaa. Onneksi kaikesta lopulta selvisi, kun osasi improvisoida ja tarvittaessa pahoitella kohteliaasti. On myös hyvä muistaa, että tuutorikin on vain ihminen, ei Google tai Chatgtp – kaikkea ei tarvitse osata. Tuutoroitavia on myös hyvä kannustaa etsimään tietoa itse ja esimerkiksi linkata oikealle sivustolle Kamussa.

Kv-tuutoriksi sopii mielestäni, jos on kiinnostunut eri maalaisista ja on innostusta tuutorointiin. Englannin kielessä uskoisin riittävän että on kohtalainen taito ja että uskaltaa puhua. Täydellisyyteen ei todellakaan tarvitse pyrkiä, sillä ei vaihtareidenkaan kielitaito ole sitä. Pääasia että saa viestinsä perille ymmärretysti. Jos oma kielitaito mietityttää, voi olla helpompaa tuutoroida kaverin kanssa. Kv-tuutorointiin on loppujen lopuksi aika vapaat kädet toteuttaa se miten itse haluaa ja näkee parhaaksi. Kannustan rohkeasti hakemaan kv-tuutoriksi ensi keväänä jos se yhtään kiinnostaa. Se on myös hyvä mahdollisuus kehittää omaa kielitaitoa ja saada ystäviä ympäri maapalloa!

Terkuin

Kaisa

Agronomiliitto ja Loimu yhdistyvät!

Kuten varmasti olette huomanneet, Agronomiliitto ja Loimu yhdistävät toimintaansa vuoden 2026 alusta lähtien. Tässä blogipostauksessa on kerrottu aiheesta enemmän ja vastattu mahdollisesti mieltä askarruttaviin kysymyksiin!

Agronomiliiton jäsenet liittyvät 1.1.2026 Loimuun, joka toimii jatkossa myös ruoka-alan korkeasti koulutettujen asiantuntijoiden akavalaisena ammattijärjestönä. Liittyvät jäsenet saavat kaikki työ- ja virkasuhteisiin liittyvät neuvonta- ja lakipalvelut sekä urapalvelut Loimusta. Vuoden vaihteen jälkeen Loimu vastaa myös opiskelijatoiminnasta.

Kaikki Agronomiliiton jäsenet siirtyvät automaattisesti Loimun jäseniksi 1.1.2026. Loimu on lähettänyt Agronomiliiton jäsenille lisätietoa jäsenyydestä sähköpostitse 4.11.2025 ja lisäksi tietoa on kerätty Loimun verkkosivuille.

Agronomiliiton toiminta jatkuu

Työmarkkinatoimintojen yhdistymisen jälkeen Agronomiliitto jatkaa toimintaansa ruoka-alan asiantuntijoiden uudistuvana yhteisönä sekä Loimun jäsenjärjestönä. Yhdistyminen vahvistaa liiton resursseja ja antaa entistä paremmat mahdollisuudet edistää ruoka-alan asiantuntijuutta, yhteiskunnallista näkyvyyttä ja tiedeperusteista päätöksentekoa. Myös apuraha- ja stipendijärjestelmä jatkuu Agronomiliitossa ja stipendejä tullaan edelleen myöntämään jäsenille. Agronomiliiton valtuusto linjaa Agronomiliiton tulevaa toimintaa ja roolia seuraavassa kokouksessaan 22.11.2025. Opiskelijajäsenmaksuksi ensi vuodelle on esitetty 10 euroa.

Mikä on Loimu?

Luonnon-, ympäristö- ja metsätieteilijöiden liitto Loimu ry on luonnontieteiden, ympäristötieteiden ja metsätieteiden opiskelijoiden ja asiantuntijoiden oma ammattiliitto. Loimu syntyi vuonna 2017, kun kolme akavalaista liittoa – Luonnontieteiden Akateemisten Liitto LAL, Metsänhoitajaliitto ja Ympäristöasiantuntijoiden keskusliitto YKL – yhdistivät voimansa rakentaakseen yhteisen ja vahvan yhteisön luonnon-, ympäristö- ja metsätieteiden osaajille. Loimu tukee jäseniään opintojen eri vaiheissa sekä urapolun alussa ja sen varrella.

Tänä päivänä Loimussa on noin 17 000 jäsentä, joista noin 5 000 on opiskelijoita eri yliopistoista ympäri Suomen. Se tekee Loimusta yhden Akavan suurimmista ja opiskelijavaltaisimmista liitoista – 9. suurimman 36 jäsenliiton joukossa.

Opiskelijatoiminta Loimussa

Vuoden vaihteen jälkeen Loimu vastaa kaikesta opiskelijatoiminnasta, ja opiskelijoille suunnattu toiminta jatkuu entiseen tapaan aktiivisena. Loimun opiskelijatoimintaa järjestetään yliopistokampuksilla kahdeksan poikkitieteellisen, kampuskohtaisen opiskelijayhdistyksen kautta.

Kuopiossa opiskelijayhdistyksenä toimii ”Loimun opiskelijat – Kuopio” eli lyhyemmin LoK. Yhdistyksen tehtävänä on edistää Kuopion kampuksella biolääketieteen, ympäristötieteen ja jatkossa myös ravitsemustieteen opiskelijoiden uravalmiuksia ja työllistymistä yhteistyössä ainejärjestöjen ja sekä Loimun alueellisen yhdistyksen Loimu Pohjois-Savo ry:n kanssa. Loimulla on myös kampuspromoottereita, jotka tekevät jäsenhankintaa sekä yhteistyötä ainejärjestöjen kanssa. Kuopiossa kampuspromoottorina toimii Inna Siimes.

LoK järjestää Kuopiossa erilaisia tapahtumia, joista suosituimpia tapahtumia on vapun aloittava Wabubrunssi, fukseille suunnattu fuksikeilaus sekä pikkujoulut joulun alla. Näiden lisäksi tapahtumakattaukseen kuuluu sitsejä, hengailuiltoja, lajikokeiluja sekä erilaisia koulutus- ja verkostoitumistapahtumia. Vuosittain järjestetään myös Luoti-päivä eli luonnontieteilijöiden työelämäpäivä, jossa alan opiskelijat ja yritykset kootaan yhteen.

Opiskelijayhdistyksen vuoden 2026 hallitus valitaan torstaina 13.11.2025 järjestettävässä syyskokouksessa Snellmanian tilassa SN200. Loimu kannustaa kaikkia opiskelijajäseniään – myös uusia tulokkaita Agronomiliitosta – osallistumaan kokoukseen ja hakemaan mukaan ensi vuoden toimintaan! Voit lähteä mukaan toimintaan Agronomiliiton jäsenenä, vaikka jäsenyys Loimussa alkaa vasta vuoden vaihtuessa. Lue lisää LoKin toiminnasta täältä.

Loimun opiskelijajäsenyys

Loimu tarjoaa opiskelijajäsenilleen kolme eri jäsentasoa: Fuksi, Opiskelija ja OpiskelijaPlus. Jokaisella tasolla on omat etunsa ja palvelunsa, kuten kattava vapaa-ajan matkustajavakuutus. Jäsentaso määräytyy automaattisesti opintojen ja jäsenyyden perusteella, mutta sitä voi myös itse päivittää kätevästi Loimun OmaLoimu-asiointipalvelussa.

Fuksi-taso: Kaikki jäsenet, jotka aloittavat opintonsa syksyllä 2025, kuuluvat automaattisesti Fuksi-tasolle. Tämä jäsenyys on maksuton vuoden 2026 loppuun asti, joten fukseille liittyminen on helppo ja riskitön tapa tulla mukaan Loimun yhteisöön.

Opiskelija-taso: Nykyiset opiskelijajäsenet, jotka eivät vielä kuulu työttömyyskassaan, siirtyvät vuoden vaihteessa Opiskelija-tasolle. Tämän jäsenyyden vuosimaksu on 24 euroa, ja se tarjoaa monipuoliset Loimun opiskelijaedut sekä tuen uran alkuvaiheeseen.

OpiskelijaPlus-taso: Opiskelijajäsenet, jotka kuuluvat myös työttömyyskassaan, siirtyvät OpiskelijaPlus-tasolle. Työttömyyskassan jäsenyys säilyy ennallaan – sekä Loimun että Agronomiliiton opiskelijat kuuluvat jo nyt samaan Erityiskoulutettujen työttömyyskassa Erkoon. Jatkossa kassan maksu sisältyy Loimun jäsenmaksuun. OpiskelijaPlus-jäsenyyden hinta on 84 euroa vuodessa, ja se sisältää sekä Loimun palvelut että työttömyyskassan jäsenyyden.

Tutustu lisää loimun jäsentasoihin täällä!

Kysymyksiä?

Jos aiheesta herää vielä kysymyksiä ja ajatuksia, voit olla yhteydessä esimerkiksi Loimun kampuspromoottoriin Inna Siimekseen (promoottori.kuopio@loimu.fi) tai Agronomiliiton opiskelijapromoottoriin Jonna Härköseen (jonharko@student.uef.fi).

Ihanaa marraskuun alkua ja tsemppiä kaikille opintoihin!

Terkuin,

Jonna Härkönen

Agronomiliiton opiskelijapromoottori

Hallitustoimintaan mukaan fuksina – kannatetaan!

Hei, sinä fuksi! Oletko miettinyt hallitustoimintaan lähtemistä, mutta kenties epäröit, se jännittää tai et tiedä mihin pestiin haluaisit? Se ei haittaa ja se on täysin normaalia. Minuakin jännitti ihan ensimmäisen kerran jutella hallituslaisten kanssa, mutta fuksivuonna olin kuitenkin varma, että haluan hallitukseen. Olen toiminut nyt Retikan hallituksen viestintä- ja somevastaavana – ja se on ollut paras päätös ikinä!

Fuksivuonna olin kiinnostunut yleisesti hallitustoiminnasta eikä minulla ollut yhtä selkeää pestiä mihin haluaisin. Minulla oli vuosien kokemus somen tekemisestä, joten tähän pestiin hakeutuminen tuntui hyvin luonnolliselta. Olen viestintä- ja somevastaavan roolissa päässyt oppimaan todella paljon uusia asioita, mm. miten tehdään saavutettavaa viestintää, miten päivitetään nettisivuja ja miten tehdään houkuttelevia somemateriaaleja. Itse pidän luovasta työskentelystä ja tässä pestissä vain mielikuvitus on rajana, kun suunnittelee postauksia sosiaaliseen mediaan. Viestintä on avautunut minulle aivan uudella tavalla, ja tällä hetkellä koen, että voisin tulevaisuudessa työllistää itseäni viestinnän parissa tulevan ravitsemusterapeutin uran lisäksi.

Miksi kannattaa hakea fuksina – tai missä vaiheessa opintoja tahansa – hallitukseen? Hallitustoiminta on opettanut minulle paljon uutta, kuten jo edellä mainittuja viestintään liittyviä taitoja. Tämän lisäksi olen oppinut paljon ryhmässä työskentelemisestä, vuorovaikutuksesta, organisoimisesta ja päätöksenteosta. Hallituksessa parasta on se, kun pääsee vaikuttamaan asioihin ja retikkalaisten hyvinvointiin. On kiva tietää etukäteen mitä kaikkia kivoja tapahtumia on luvassa ja kun pääsee myös itse osallistumaan niiden järjestämiseen. Hallitustoiminta on ollut myös loistava mahdollisuus verkostoitua niin vanhempien vuosikurssien opiskelijoiden kanssa kuin poikkitieteellisesti.

Jos epäröit sitä, että onko minusta hallitustoimintaan mukaan, niin kaiken tarvittavan kyllä oppii matkan varrella. Vaikka itse koin somen vahvuudekseni pestin alusta alkaen, oli silti todella paljon opittavaa ja hoidettavia asioita. Ensimmäisen kerran taistelin kolme tuntia nettisivujen päivittämisen kanssa, mutta parin kuukauden päästä sain jo parissa minuutissa nettisivut päivitettyä. Ei siis kannata pelätä epäonnistumista, vaan lähteä rohkeasti hallitustoimintaan mukaan, jos se yhtään kiinnostaa. Hallituslaiset tekevät tiivistä yhteistyötä, joten kenenkään ei tarvitse pärjätä pestissään yksin.

Jos sinulla on mielessä jotain hallituksen toimintaan liittyen, niin hallituslaisilta voi aina kysyä vinkkejä ja neuvoja yliopistolla tai laittamalla viestiä. Instagramin storyissa on alkanut tällä viikolla hallituspestien esittelyt, joita kannattaa seurata, jos pestien sisällöt ja konkreettiset vinkit kiinnostavat. Kysy hallitukselta -kahvihetki vietetään Retikan huoneella ti 18.11. klo 11-13, jossa voi kysellä kasvotusten hallitustoiminnasta ja eri pesteistä tarkemmin.

Jos haluat tulla mukaan hallitustoimintaan, tule syyskokoukseen to 20.11., jossa valitaan tuleva puheenjohtaja ja hallituksen jäsenet. Sinun ei tarvitse vielä tietää, mihin pestiin haluat, mutta tärkeintä on, että osoitat kiinnostuksesi ja olet valmis yhdessä tekemiseen ja uusien asioiden oppimiseen!

Nähdään syyskokouksessa!

Terkuin

Jenna

Avoimen väylän kautta opiskelemaan ravitsemustieteitä

Moikka! Mä oon Inka ja pääsin opiskelemaan ravitsemustieteitä — mun unelma-alaani — avoimen väylän kautta. 🙂

Mun polku
Opiskellessani aiemmassa tutkinnossani tajusin, etten ole oikealla alalla, ja lukioaikainen ajatus ravitsemustieteistä palasi takaisin mieleeni. Kun olin saanut ajatuksen alanvaihdosta päähäni ja olin jo omaksunut opiskelijaidentiteetin, oli mulle itsestäänselvää aloittaa avoimen opinnot, vaikka avoimen väylää ei silloin vielä ollutkaan. Saisin ensituntumaa opinnoista, saisin kurssit hyväksiluettua tulevaan tutkintooni, ja samalla
jokainen kurssi auttaisi mua valmistautumaan silloiseen aineistopohjaiseen pääsykokeeseen. Ensimmäisen pääsykokeeni jälkeen tajusin, että kouluun pääseminen ei olekaan mikään helppo nakki ja että se tulisi vaatimaan paljon töitä. Olin kuitenkin valmis panostamaan, koska tiesin, että tätä mä haluan, ja ensimmäiset perusopintojen kurssitkin olivat sen vahvistaneet. Jatkoin samalla tavalla: tein avoimen kursseja, töitä ja valmistauduin kevään pääsykokeisiin. Tätä kaavaa vierähti parisen vuotta lisää, kunnes kuulin, että todistusvalinnan ja pääsykokeen rinnalle aukeaisi myös avoimen väylä. Tämä uutinen oli mulle lottovoitto, koska väylähakuun pakollisista opinnoista multa puuttui enää vain
muutama kurssi. Päätin samalla myös tehdä avoimen kautta mahdollisimman paljon ”extraa”, jotta sisäänpääsyn mahdollisuudet olisivat parhaat mahdolliset. Teinkin lopulta yhteensä noin 110 opintopistettä, vaikka pakollisia opintoja oli 85 opintopisteen edestä. Kesällä sainkin sitten tiedon, että ovet ravitsemustieteille avautuivat mulle, ja vihdoin sinnikkyyteni palkittiin. <3

Kokemukseni avoimen opinnoista
Mulle avoimen opinnot olivat erittäin mieluisa kokemus. Tuntui koko ajan, että edistin asioita, vaikken kouluun ollut vielä päässytkään. Kurssitoteutukset olivat mieleisiä ja selkeitä, ja kaikki opettajat olivat avuliaita ja tsemppaavia. Jos mikä tahansa asia mietitytti, aina pystyi laittamaan viestiä opettajalle ja sai apua. Vaikka opinnot olivat itsenäistä opiskelua, ei kuitenkaan tuntunut, että olisi ollut yksin asioiden kanssa. Itse jäin vielä kahden opetussuunnitelman välimaastoon, mutta saatiin opintoneuvojan kanssa tehtyä mulle henkilökohtainen suunnitelma opintojen koostamiseen. Ainoa miinus tietysti oli, että kursseista piti maksaa. Summat eivät kuitenkaan olleet mun mielestä liian suuria kurssien antamaan hyötyyn nähden. Kurssimaksut tulivat myös maksettavaksi ripotellen ympäri vuotta, joten ne eivät vieneet liian suurta siivua palkasta. Töitä kun joutui kuitenkin opintojen ohella tekemään, kun tukia avoimen opintojen aikana ei saanut. Jos vertaa avoimen yliopiston kurssimaksuja pääsykokeiden valmennuskurssimaksuihin, ei eroa juurikaan ole. Ja vieläpä, jos ensikertalaisena opiskelijana pääsee avoimen kautta, saa hyvityksen avoimen kurssimaksuista!

Tutkinto-opintojen alku
Syksy on lähtenyt mukavasti käyntiin Kuopiossa. Mulla on tällä hetkellä kombinaatio toisen ja kolmannen vuosikurssin opinnoista. Vaikka oon aidosti nauttinut itsenäisestä puurtamisesta avoimen opintojen parissa, on nyt ollut mukavaa osallistua opetukseen koululla ja tehdä uusien opiskelukavereiden kanssa yhdessä koulutöitä. Vaihtelu virkistää! Vaikka ykkösvuoden kursseja ei mulla oikeastaan ole muiden fuksien kanssa, avoimen kautta on kuitenkin tullut 10 opiskelijaa, joiden kanssa tässä ollaan samassa veneessä.
Melkeempä kaikilla kursseilla on siis joku muu avoimen väylän kautta tullut henkilö tai vähintään joku tuttu naama ylemmiltä vuosikursseilta. Ylempiinkin vuosikurssilaisiin tutustuu helposti ja nopeasti pienen ainejärjestön takia. 🙂

Summa summaarum
En voi kuin lämpimästi suositella avoimen opintoja kaikille! Varsinkin ensikertalaisena hakijana, jos ei ole varma, onko kyseinen ala juuri oikea, voi saada avoimen opinnoista esimakua tutkinnosta menettämättä ensikertalaisuuttaan. Ihan muutamastakin kurssista voi olla hyötyä saadakseen varmuuden alasta, vaikka lopulta hakisikin esimerkiksi todistusvalinnalla. Alanvaihtajille puolestaan avoimen väylä voi olla huomattavasti mieluisampi polku tutkintoopiskelijaksi kuin pääsykokeet, etenkin tämän pääsykoeuudistuksen jälkeen. Eikun vaan ilmoittautumaan kursseille!

Terkuin

Inka

Omanlainen opintopolku

Heipä hei retikkalaiset!

Kampukselle on palattu ja syksyn opinnot lähtevät käyntiin. Tässä vaiheessa voisi siis olla hyvä hetki puhua hieman oman näköisestä opintopolusta ja mun omista kokemuksista siitä, kun opintoja käy omassa tahdissa eikä ihan suoraan annetun opintosuunnitelman mukaan. Mitä itse olen tehnyt, miten opintosuunnitelman muokkaaminen onnistuu ja mitä kaikkea onkaan mahdollista opiskella tutkinnon aikana?

Lähtökohtaisesti ravitsemustieteen koulutusohjelma kestää viisi vuotta, jotka menevät aika lailla täysin opintosuunnitelmaan kirjattujen opintojaksojen mukaisesti. Helppoa ja mukavaa, kun vain suorittaa ne kurssit jotka suunnitelmaan on merkitty! Itse ei tarvitse tällöin hirveästi tietää mitään, sillä kurssit tulevat mukavasti toistensa jälkeen ilman että itse pitäisi tehdä suunnitelmia tai valintoja.

Kaikilla opinnot eivät kuitenkaan mene tämän valmiin suunnitelman mukaan. Osalla ravitsemustieteellä aloittavista on aiempia tutkintoja, joista saa hyväksiluettua enemmän tai vähemmän tehtyjä opintoja, ja moni on myös tehnyt ravitsemustieteen perus- ja aineopintoja avoimessa yliopistossa. Nämä usein lyhentävät opintoihin käytettyjä vuosia, kun tutkinnon suorittamista voi tiivistää, ja HOPS-ohjaajalta saa apua siihen, miten opinnot on järkevin rytmittää.

Toinen vaihtoehto on opintojen pidentäminen erinäisistä syistä. Elämässä voi toki tulla yllättäviä tilanteita ja muutoksia, jotka vaativat opintojen tauottamista tai hidastamista, tai sitten muista syistä, kuten vaihdon takia tai jaksamisen turvaamiseksi, voidaan päätyä hitaampaan opintojen suorittamiseen. Oma valintani on ollut suorittaa opinnot kuudessa vuodessa: jo fuksivuonna tuskailin siitä, että haluaisin käydä enemmän opintoja kuin viidessä vuodessa ehtii, joten kun keksin, että voin ihan yhtä hyvin tehdä tutkinnon kuuteen vuoteen, ongelmat tuntuivat ratkeavan ja mieli kevenevän! Merkittävä tekijä oli myös se, että opiskelijaelämällä tuntui olevan vielä paljon annettavaa erityisesti ainejärjestötoiminnan saralla, joten senkin puolesta opintojen pidentäminen on ollut loistava ratkaisu. Lisäksi minua suoraan sanottuna ahdistaisi ajatus, että olisin valmistumassa jo niinkin äkkiä kuin reilun puolen vuoden päästä, joten tämä tuntuu sopivammalta aikataululta myös sen puolesta.

Mitä hyötyjä olen siis itse saanut opintojen pidentämisestä:

Olen voinut opiskella enemmän vapaavalintaisia opintoja, kuten elintarviketieteitä ja psykologiaa.

Saan kevennettyä maisterivaiheen opintoja, kun ehdin tehdä gradua rauhassa ja saada sen pois alta ennen tiiviiden terapiaopintojen alkua.

Olen päässyt mielenkiintoisiin ja kehittäviin työtehtäviin, joista on saanut mahtavia muistoja ja hyvää kokemusta myös tulevan työuran kannalta: esim. ylimääräinen harjoittelu ja työt markkinoinnin parissa avarsivat omia urasuunnitelmia ja kehittivät osaamista monella tapaa.

Olen ehtinyt olla ainejärjestötoiminnassa mukana pitkään ja aktiivisesti.

Valmistuminen ei tule liian nopeasti 😀

Ja miten tämä käytännössä oli mahdollista? Minulle suunnitelman muuttaminen oli helppoa, koska keksin muuttaa sitä jo fuksivuonna ja ehdin järjestellä opintoja itselleni sopivimpaan järjestykseen vielä oikein mainiosti: tein kandiopinnot niin sanotusti normaalissa tahdissa, neljännen vuoden käytin ylimääräisiin opintoihin ja graduun ja tulevina 5. ja 6. vuonna teen ravitsemusterapiaopinnot “normaalissa” tahdissa. Opintotukienkaan kanssa ei tullut ongelmaa, kun niiden säästelyn pystyi aloittamaan ajoissa ja suunnittelin opintotuen tauotukset tasaisesti niin, että terapiaopintojen aikana on vielä täydet tuet käytössä. Omia suunnitelmia voi kuitenkin muokata missä vaiheessa opintotaivalta tahansa, ja HOPS-ohjaaja auttaa siinä aina jokaisen yksilöllisen tilanteen huomioiden: esimerkiksi pari kaveriani päättivät vielä maisterivaiheessa lähteä vaihtoon ja saivat terapiaopinnot eri tavalla järkkäiltyä vaihdon mahdollistavaan muotoon!

Tässä postauksessa keskityttiin enemmän opintojen pidentämiseen, koska minulla on siitä kokemusta. Tärkeimpänä pointtina on kuitenkin muistuttaa siitä, että omaa opintopolkua ja –suunnitelmaa on mahdollista muokata itselle ja omaan elämäntilanteeseen sopivaksi monella tapaa, ja siihen saa aina apua ja neuvoja omalta vuosikurssiopettajalta. Kaikki tavat ovat yhtä ok, kunhan se sopii itselle <3

Tsemppiä kaikille syksyn alkuun, nähdään pian!

Terkuin Sara, pj