Muistatko sen hetken, kun opintojen aikana mietit, miltä tuntuisi oikeasti olla ravitsemusterapeutti? Se hetki, kun teoriatiedon, tenttien ja luentojen lomassa alkoi herätä ajatus siitä, millaista olisi kohdata potilas – olla osa moniammatillista tiimiä ja tehdä sitä työtä, jota varten on vuosia opiskellut?
Minulle tuo hetki konkretisoitui viimeisessä maisteriharjoittelussa Pohjois-Savon hyvinvointialueella KYSillä. Kahdeksan viikon harjoittelu oli enemmän kuin harjoittelu – se oli silta opiskelijasta ammattilaiseksi. Harjoittelu toteutettiin moduuliharjoitteluna: ensimmäiset kaksi viikkoa työskentelimme parin kanssa, sen jälkeen itsenäisesti ohjaajan tukemana, ja lopuksi täysin itsenäisesti. Rakenteessa parasta oli, että vastuu lisääntyi asteittain, mutta oppiminen tapahtui turvallisesti ja tuetusti. Odotin, että pääsisin vihdoin viemään teoriaa käytäntöön, syventämään osaamistani ja toimimaan sairaalaympäristössä osana moniammatillista tiimiä – ja juuri tätä sain. Opinnot olivat antaneet vankan pohjan, ja oli helpottavaa huomata, että esimerkiksi potilastentit ja aiempi harjoittelu KYSillä valmistivat juuri niihin tilanteisiin, joita nyt kohtasin.
Harjoittelun aikana pääsin työskentelemään niin lasten, nuorten, aikuisten kuin ikääntyneiden parissa. Työskentelin laajasti eri potilasryhmien kanssa, ja se teki harjoittelusta erityisen mielenkiintoisen ja opettavaisen. Erityisesti mieleeni jäi Refeeding-oireyhtymä riskipotilas. Kyseiset tapaukset ovat harvinaisia, ja sain itse suunnitella hoidon alusta lähtien sekä konsultoida muita terveydenhuollon ammattilaisia. Potilas on edelleen hoidossani, ja on ollut ainutlaatuista saada seurata hänen toipumistaan läheltä ja olla osa kokonaisvaltaista hoitoa. Myös monet potilaskohtaamiset – niin iloiset kuin surulliset – jättivät jälkensä. Jokainen kohtaaminen opetti jotakin.
Yksi harjoittelun haastavimmista, mutta samalla kehittävimmistä asioista oli siirtyminen teoriasta todellisuuteen – se, että piti osata hyödyntää laajasti kaikkea opittua tietoa erilaisissa potilastilanteissa. Harjoittelussa eli tosielämässä ei enää käsitelty vain yhtä sairautta kerrallaan, kuten usein opinnoissa, vaan potilaat olivat usein monisairaita ja vaativat kokonaisvaltaista ravitsemushoitoa usean eri diagnoosin näkökulmasta. Oli opittava nopeasti hyppäämään potilasryhmästä toiseen, yhdistelemään tietoa ja soveltamaan tilanteen mukaan.
Tämä oli aluksi vaativaa, mutta juuri siinä piili suuri kasvu. Opin tarkastelemaan tilannetta kokonaisuutena ja luottamaan siihen, että osaan hakea tarvittavan tiedon ja tehdä perusteltuja ratkaisuja. Erityisiä onnistumisen kokemuksia syntyi siitä, kun huomasi, että oma osaaminen riittää. Kun huomasin tekeväni oikeita asioita ja saavani kiitosta potilailta, ohjaajilta ja muilta ammattilaisilta, syntyi itseluottamusta ja varmuutta siihen, että minusta todella on tähän työhön. Harjoittelu opetti paljon: paitsi konkreettista potilastyötä, myös priorisointia, työskentelyä kiireessä, tiimityötä ja vuorovaikutustaitoja. Tärkeää on pysähtyä kuuntelemaan potilasta ja nähdä ravitsemushoito osana laajempaa hoitoketjua.
Olen valtavan onnekas – sain harjoittelun jälkeen sijaisuuden KYSiltä ja olen päässyt jatkamaan työskentelyä tutussa ympäristössä. Harjoittelu vahvisti sen, että erikoissairaanhoito on minun juttuni. Se vei mennessään, ja olen kiitollinen siitä, että saan tehdä tätä työtä joka päivä.
Sinä, joka olet lähdössä tulevaisuudessa erikoissairaanhoidon harjoitteluun – nauti! Käytä kaikki mahdollisuudet oppia, ime kaikki tieto, paina mieleen potilaskohtaamiset, kirjoita ylös hyvät vinkit sekä esim. laatimasi letkuravitsemussuunnitelmat ja uskalla kysyä. Harjoitteluohjaajilta ja muilta ammattilaisilta saa valtavasti arvokasta tietoa, jota ei löydy kirjoista. Ole rohkea, ole utelias ja muista, että harjoittelussa ei tarvitse olla valmis, siellä on lupa vielä oppia. Luota siihen, että juuri osaat, opit ja kehityt – päivä kerrallaan.
Ihanaa kesää ja tsemppiä opintoihin! Nähdään kentällä tulevina kollegoina <3
Kirjoittelen tämän blogipostauksen liittyen ravitsemusterapiaharjoitteluun, jonka tein touko-kesäkuussa Porin kaupunginsairaalassa. Perusterveydenhuollon harjoittelu ajoittuu ravitsemustieteellä neljännen vuoden kevääseen, minkä vuoksi opetus kestää nelosvuodella helmikuun loppuun. Monet lähtevät harjoitteluun jo heti maaliskuussa, mutta itse halusin keskittyä alkukeväästä gradun tekemiseen. Harjoittelun kesto on kuusi viikkoa ja viikkotyötunnit pääsääntöisesti ohjaajien työn mukaisia.
Porissa perustason ravitsemusterapeutteja työskentelee kaksi, joista molemmat toimivat ohjaajinani. Työpäivien aikataulut olivat joustavat ja sai itse vaikuttaa siihen, mihin aikaan aamulla saapuu töihin, kunhan se tapahtui klo 7–9 välillä. Myös työpäivän aikana sai tarpeen tullen käydä hoitamassa oman asiansa kuten lääkärikäynnin, jos potilasaikataulu antoi myöden ja sai muuten tunnit täytettyä. Joustavuus oli sekä itseni että ohjaajieni mieleen. Tosin välillä tuli tehtyä aika pitkiäkin työpäiviä, jos esimerkiksi viimeinen potilas oli myöhään iltapäivällä ja halusi jäädä vielä kirjaamaan tämän potilastietojärjestelmään ja keskustelemaan ohjaajan kanssa potilaasta.
Ensimmäiseen ja osittain myös toiseen harjoittelu viikkooni sattui paljon koulutuksia, joita seurasimme yhdessä ohjaajieni kanssa. Olin toivonut, että ennen oman ohjaukseni aloittamista saisin jonkin aikaa seurata ohjaajieni työtä sivusta. Ensimmäisen oman potilaani ohjasin kolmannella viikolla ja viimeisillä viikoilla ohjasin 1–2 potilasta päivässä. Suurimmat potilasryhmät olivat painonhallintapotilaat ja siihen liittyvät liitännäissairaudet, valikoivat syöjät ja vatsavaivat. Potilaita oli kaiken ikäisiä. Yllättävän monella potilaalla oli taustaa mielenterveyden haasteista.
Potilastyön lisäksi kävin luennoimassa Sydänyhdistykselle sydänterveellisestä ravitsemuksesta ja uusista ravitsemussuosituksista. Lisäksi tein materiaaleja liittyen FODMAP-ruokavalioon, 1–2-vuotiaiden syömiseen ja kihtiin. Kävin myös seuraamassa diabeteshoitajan työtä ja lastenneuvolan toimintaa. Osastolta ei harjoitteluni aikana tullut paljoakaan konsultaatioita, joten pääsin seuraamaan vain yhden ohjauksen siellä ja yhden potilaan ohjauksen suunnitteluun osallistuin, mutta en itse päässyt paikalle.
Oma ohjaaminen lähti harjoittelussa luontumaan nopeasti. Olen sitä mieltä, että harjoittelu oli tähän mennessä opinnoistani kaikista tärkein oppimiskokemus. Harjoittelua helpotti myös mukavat ohjaajat, jotka kuuntelivat omia toiveitani harjoittelun suhteen ja kerkesivät aina vastailla kysymyksiini omasta kiireestään huolimatta. Ehkä monipuolisemmat potilasryhmät olisivat vielä tulleet tarpeen, mutta niitäkin varmasti vielä tulevaisuudessa tulee ja lähtevät sitten omalla painollaan kulkemaan.
Tätä blogitekstiä kirjoittaessani istun junassa matkalla Kuopista kesänviettoon perheeni luokse Etelä-Suomeen. Se tarkoittaa sitä, että ensimmäinen yliopistovuosi on nyt onnistuneesti taputeltu ja on aika katsoa hieman taaksepäin fuksivuoden mieleenpainuvimpia kokemuksia ja päällimmäisiä tunnelmia.
Fiiliksiä ennen opintojen alkua voisi kuvata kaiken kaikkiaan pelonsekaisiksi ja jännittyneen innostuneiksi – ja ihan syystä. Edessä oli muutto kolmensadan kilometrin päähän aivan toiselle puolelle Suomea vieraaseen kaupunkiin. Sen mukana elämään tulisi uusi ja jännittävä yliopistomaailma ja aivan uudet ihmiset. Mielessä pyöri lukuisia kysymyksiä liittyen uuteen kaupunkiin kotiutumiseen, opinnoissa pärjäämiseen ja ystävien löytämiseen. Vaikka tämä kaikki oli todella jännittävää ja stressaavaa, päällimmäiset fiilikset olivat kuitenkin innostuneet ja toiveikkaat. Toisaalta kaikki edessä oleva oli juuri sitä, mitä odotin ja tarvitsin: maisemanvaihdos, samanhenkiset ihmiset ja kokonaisuudessaan uusi luku elämässä aivan jossain muualla. Samalla jännittävää, mutta tarkemmin katsottuna aivan upea mahdollisuus täynnä pelkästään potentiaalia. Luottoa löytyi paljon, sillä mielikuvani Kuopiosta olivat pelkästään positiivisia ja somen perusteella Retikasta saamani kuva oli erittäin lämminhenkinen. Täten opintojen aloitus oli helppoa, koska koin Kuopion ja yliopiston ottavan minut avosylin vastaan ja toisaalta itse olin enemmän kuin valmis ottamaan vastaan sen, mitä niillä oli tarjota.
Ensimmäisiin koulupäiviin ja viikkoihin liittyy monia lämpimiä muistoja. Ensimmäisenä mieleen tulee kuva kalenterini viikkonäkymästä, joka oli aamusta iltaan täynnä ohjelmaa. Parhaiten mieleen ovat jääneet kaikki ihmiset ja ihanat kohtaamiset. Vaikka aluksi ilmassa oli paljon jännitystä, oli oloni silti hyvin tyyni ja turvallinen. Tuutorit, vanhemmat opiskelijat ja henkilökunta olivat hyvin rohkaisevia ja avuliaita. Vaikka kaikki tuntui aluksi hyvin uudelta ja sekavalta, tuli sellainen olo, että apua on lähellä ja helposti saatavilla. Oloa helpotti, kun ymmärsi ettei täällä yksin tarvitse selvitä. Olen kokenut aiemmin paljon ulkopuolisuuden tunnetta, minkä takia jännitin paljon sitä, että löydänkö ystäviä. Pian minut valtasi kuitenkin hyvin luottavainen olo siitä, että löydän kyllä paikkani täältä ja minut otetaan vastaan aivan omana itsenäni. Ensimmäiset viikot olivat myös erittäin kuormittavia, sillä uuden tiedon määrä oli valtava. Ensimmäiset opintojaksot alkoivat myös todella nopeasti ja kaiken tämän ohella piti opetella elämään uudessa kodissa ja kaupungissa sekä ryhmäytyä. Silti olo oli ensimmäisten päivien ja viikkojen jälkeen erittäin onnellinen ja innostunut.
Fuksivuosi oli itse opintojen kannalta erittäin monipuolinen ja mielenkiintoinen. Yleisopinnoissa orientoiduttiin yliopisto-opiskeluun ja suunniteltiin omia opintoja. Fuksivuosi koostui pääosin sivuaineopinnoista, joihin kuului esimerkiksi muutama kemian kurssi labratöineen sekä paljon ihmisen biologian kursseja. Omat suosikkini olivat ”Ruoansulatus ja aineenvaihdunta” sekä ”Elimistön säätelyjärjestelmät” -opintojaksot keväältä. Fuksikeväällä pääsimme myös ravitsemustieteen perusopintojen makuun, sillä vuosi alkoi ”Ravitsemustieteen perusteet” ja ”Elintarvikkeet ruokavaliossa” -opintojaksoilla. Keväällä oli luvassa myös ensimmäinen kieli- ja viestintäopintojen englannin opintojakso.
Ihmisen biologia ja kemia ovat lähellä sydäntäni, joten itse koin kaikki opintojaksot hyvin mielenkiintoisiksi ja hyödyllisiksi jatkon kannalta. Sivuaineopinnot koostuivat luennoista, ryhmäopetuksista sekä mahdollisesti laboratorioharjoituksista. Ravitsemustieteen perusopintojen kurssit suoritettiin kokonaan etänä. Itse koin lähiopetuksen paljon hyödyllisempänä ja käsityöprojektitkin etenivät luentojen aikana myös kiitettävästi. Opinnoissa minut yllätti, kuinka vaikeaa opiskelemaan oppiminen on. Edelleen minulle on vielä aika suuri kysymysmerkki, että mikä opiskelutekniikka sopisi minulle parhaiten ja suuri osa fuksivuodesta kului myös opintojen ja vapaa-ajan tasapainottelun välillä.
Ahkeran puurtamisen lisäksi ainakin itsellä opiskelijaelämään kuuluu myös opiskelijatapahtumat. Luonteeltani olen aika rauhallinen ja viihdyn hyvin kotona omissa oloissani. Odotin opiskelijaelämää kyllä innolla, mutta ajattelin, etteivät opiskelijatapahtumat välttämättä ole minua varten, sillä en ikinä ole ollut minkään tason bilehile ja alkoholin käyttö askarrutti minua paljon. Päätin kuitenkin ennakkoluulottomasti kokeilla vähän kaikenlaisia tapahtumia ja yllätyin positiivisesti ja monia ikimuistoisia hetkiä tuli koettua nimenomaan opiskelijatapahtumissa. Koin myös, että pystyin osallistumaan aina omana itsenäni. Fuksivuoteen sisältyi muutamia sitsejä, approja, bileitä, herkkuapproja, kastajaiset, kostajaiset, rastikiertelytapahtumia, kulttuuritapahtumia, vuosijuhlaviikon tapahtumia ja itse vujut ja sillis, sekä urheilutapahtumia, kuten Kolin poikkitieteellinen vaellus, ystävänpäivän luistelu ja kahdet Sykettä-approt, vapunajan tapahtumia sekä Retikan tyyliin ruokaisia tapahtumia, kuten brunsseja ja myyjäisiä.
Verkostoitumisen ja uusien ystävien löytämisen olen kokenut helpoksi. Vaikka ajoittain jännitän uusia sosiaalisia tilanteita aika paljon, on ihmisiin ollut helppo tutustua jaettujen mielenkiinnon kohteiden ja samanhenkisyyden ansiosta. Vuosikurssimme yhteinen Whatsapp-ryhmä oli alusta alkaen helppo ja matalan kynnyksen viestintäalusta, jonka kautta oli helppo sopia niin yhteisistä lounaista kuin viikonlopun illanistujaisista. Osallistumalla Retikan yhteisiin kahvihetkiin ja erilaisten tapahtumien avustamiseen on voinut helposti tutustua vanhempiin opiskelijoihin. Poikkitieteellisiä tuttavuuksia olen saanut mm. opintojen, Sykettä-ryhmäliikuntatuntien sekä tuutorikoulutusten kautta. Tämän vuoden suurin anti on ollut mahdollisuus tutustua niin moniin ihaniin ja erilaisiin ihmisiin. Kaikista lämpimimmät muistot ja suurimmat opit ovat tulleet näiden lukuisten kohtaamisten kautta. Fuksivuosi olikin itselle suurta oivallusten ja oppimisen aikaa mitä tulee sosiaalisiin suhteisiin ja taitoihin.
On mahdotonta nimetä fuksivuodelta yksittäisiä mieleenpainuvimpia muistoja. Fuksivuosi oli yhtä unohtumatonta kokemusta, johon liittyi paljon onnistumisen, oppimisen, turvallisuuden, joukkoon kuulumisen, itsensä ylittämisen, kiitollisuuden ja onnellisuuden tunteita. Jos fuksivuotta pitäisi kuvailla kolmella sanalla, ne olisivat varmaankin tapahtumarikas, unohtumaton ja opettavainen. Nyt fuksivuoden jälkeen olo on hieman haikea, mutta pienen maisemanvaihdoksen ja kesän vieton jälkeen on hyvä palata takaisin Kuopioon ja kohti toista opiskeluvuotta.
Tuleville fukseille haluaisin sanoa, että fuksisyksyn kiireiden keskellä kannattaa silloin tällöin pysähtyä ja muistaa priorisoida oma terveys. Riittävä uni, omat harrastukset ja sosiaalisten suhteiden ylläpitäminen ovat äärimmäisen tärkeitä jaksamisen kannalta. Omasta kokemuksesta voi sanoa, että näiden asioiden laiminlyönti tekee tulevasta syksystä entistä raskaamman.
Lopuksi kannustan ottamaan fuksivuodesta kaiken ilon irti ja menemään oman mukavuusalueen ulkopuolelle rohkeasti. Pidin fuksivuonna seinälläni taulua, jossa luki ”Go with the choice that scares you the most” ja sanoisin sen toimineen varsin hyvin. Antakaa uusille kokemuksille ja ihmisille tilaisuus, vaikka se jännittäisi. Viettäkää rentouttava kesä ja nähdään syksyllä ihan pian tuutoroinnin merkeissä!
Markkinointi on yrityksille tärkeä keino erottautua kilpailijoista, houkutella kuluttajia ja tukea omien tuotteiden uskottavuutta. EU:n alueella elintarvikkeiden markkinoinnissa käytettäviä erilaisia väitteitä säännellään tarkasti kuluttajansuojan ja tasapuolisen kilpailun varmistamiseksi. Markkinointiväitteiden esittäminen tuotteista on vapaaehtoista, mutta mikäli väitteitä esitetään, tulee niitä käyttää lainsäädännön edellyttämällä tavalla.
Mistä tarkistaa, onko väite sallittu?
Elintarvikeyritykset ovat itse vastuussa lainsäädännön noudattamisesta, joten markkinoinnissa tarvitaan hyvää elintarvikelainsäädännön tuntemusta. Silloin tällöin asiakkaamme kysyvät, mistä voisi helposti tarkistaa, onko jonkun asian esille tuominen markkinoinnissa sallittua vai ei. Valitettavasti ei ole olemassa yhtä lakia tai esimerkiksi nettisivua, mistä löytyisi vastaukset kaikkiin markkinointiväitteisiin liittyviin kysymyksiin.
Usein ehdotettuja markkinointiväitteitä tulee tulkita useamman eri lain näkökulmasta. Lisäksi on tärkeää tunnistaa, onko kyseessä olevalle väitteelle olemassa tarkempaa lainsäädäntöä. Tämä ei aina ole ihan helppoa, sillä melko samaltakin kuulostavat väitteet saattavat olla eri lakien alla. Usein on myös niin, että joissakin tilanteissa joku väite voi olla sallittu, mutta toisessa tilanteessa sama väittämä voi ollakin kielletty.
Esimerkiksi osa näistä väitteistä on aina kielletty elintarvikkeiden markkinoinnissa, osa tietyin määritellyin edellytyksin sallittu, ja osa taas on pääosin sallittu:
Kaikkia markkinointiväittämiä tarkastellaan laillisuuden näkökulmasta ns. elintarviketietoasetuksen (EU 1169/2011) 36. artiklan perusteella. Artiklassa mm. todetaan, että kuluttaja ei saa tulla harhaanjohdetuksi, ja väitteet eivät saa olla kuluttajan kannalta epäselviä. Harhaanjohtavuutta arvioitaessa tulee ottaa huomioon kokonaisuus, kuten kaikki markkinoinnissa tai pakkauksessa olevat merkinnät, tavaramerkit, logot ja kuvat. Esimerkiksi pakkauksen luontoaiheiset kuvat saattavat antaa viitteitä siitä, että elintarvike olisi suomalaista alkuperää tilanteessa, jossa näin ei ole. Tällöin oikea alkuperämaa on ilmoitettava pakkauksessa selkeästi, jotta sekaantumisen vaaraa ei synny.
Joissakin tilanteissa annettu tieto taas voi sinänsä olla totta ja oikein, mutta silti harhaanjohtavaksi luokiteltava, sillä elintarviketietoasetuksen mukaan elintarvikkeella ei saa ilmoittaa olevan sellaisia ominaisuuksia, joiden suhteen se ei poikkea vastaavista valmisteista. Esimerkkinä tällaisesta tilanteesta voisi mainita merkinnän laktoosittomuudesta kaurahiutalepakkauksessa. Koska kaikki kaurahiutaleet ovat laktoosittomia, katsotaan tämän lisätiedon harhaanjohtavan kuluttajaa. Uskoisimme, että moni kuluttaja kuitenkin arvostaisi erilaisia lisämerkintöjä aineista, joita tuote ei sisällä, ja ne voisivat helpottaa sopivien tuotteiden löytymistä, jos henkilöllä on ruokarajoitteita.
Elintarvikkeiden ravintosisällöstä ja terveysvaikutuksista voi kertoa vain hyväksytyillä ravitsemus- ja terveysväitteillä
Ravitsemusväitteiksi kutsutaan sellaisia väitteitä, jotka esittävät, että elintarvikkeella on hyödyllinen ravintosisältö tai erityisiä ravitsemuksellisia ominaisuuksia. Esimerkiksi väitteet “sokeriton”, “runsaskuituinen” ja “C-vitamiinin lähde” ovat ravitsemusväitteitä. Terveysväitteet puolestaan ovat väitteitä, jotka toteavat, että elintarvikkeen tai sen ainesosan ja terveyden välillä on yhteys. Tällaisia ovat esimerkiksi “kalsium on hyväksi luustolle” tai “D-vitamiini vahvistaa vastustuskykyä”.
Ravitsemus- ja terveysväitteiden käyttöä säädellään Euroopan parlamentin ja neuvoston (EY) asetuksella 1924/2006, jota kutsutaan myös väiteasetukseksi. Väiteasetuksen mukaan elintarvikkeiden markkinoinnissa saa käyttää vain hyväksyttyjä ravitsemus- ja terveysväitteitä. Hyväksytyt ravitsemus- ja terveysväitteet ovat Euroopan elintarviketurvallisuusviraston eli EFSA:n arvioimia ja Euroopan komission hyväksymiä väitteitä, jotka perustuvat tieteelliseen näyttöön. Jokaiselle hyväksytylle väitteelle on määritelty käytön ehdot, joiden tulee toteutua siinä elintarvikkeessa, josta väitettä käytetään.
Muiden kuin hyväksyttyjen ravitsemus- tai terveysväitteiden käyttö ei ole sallittua, vaikka tieteellistä näyttöä väitteen perusteeksi olisikin. Uusille terveysväitteille on kuitenkin mahdollista hakea hyväksyntää, joskin se on usein vaativa ja aikaa vievä projekti ja siten yrityksille iso panostus.
Tällä hetkellä noin 2000 kasviperäisiin aineisiin liittyvää terveysväitettä odottaa edelleen komission hyväksyntää ja/tai EFSA:n arviointia, vaikka väitteet on toimitettu arvioitaviksi yli 10 vuotta sitten. Tällä ns. kasviperäisten aineiden odotuslistalla olevia terveysväitteitä voi käyttää ainakin siihen asti, että Euroopan komissio tekee päätöksen niiden hyväksymisestä tai hylkäämisestä. Moni yritys hyödyntääkin näitä markkinoinnissaan.
Terveydenhuollon ammattihenkilöt eivät saa mainostaa terveysvaikutuksia
Väiteasetus kieltää sellaiset terveysväitteet, joissa viitataan yksittäisten terveydenhuollon ammattihenkilöiden suosituksiin. Kielto koskee elintarvikkeiden kaupallista viestintää, kuten kaupallisia yhteistöitä ja mainoksia, mutta ei terveydenhuollon potilastyötä. Käytännössä siis esimerkiksi laillistettu ravitsemusterapeutti ei voi markkinoida elintarvikkeiden terveysvaikutuksia – ei myöskään tilanteessa, jossa elintarvikkeelle tai sen ainesosalle olisikin hyväksytty terveysväite. Toisaalta ravitsemusterapeutti voi mainostaa elintarvikkeita liittyen niiden muihin kuin terveyteen liittyviin ominaisuuksiin. Siten esimerkiksi leivontablogin pitäminen ja kaupallinen yhteistyö liittyen raaka-aineiden makuun tai käytettävyyteen on sallittua.
Väiteasetusta sovelletaan vain kaupalliseen viestintään, eikä esimerkiksi julkisten terveysviranomaisten ja elinten antamaan ravitsemusohjaukseen tai -neuvontaan, lehdistössä ja tieteellisissä julkaisuissa tapahtuvaan ei-kaupalliseen viestintään ja tiedotukseen tai terveydenhuollon potilastyöhön.
Lääkkeelliset väitteet ovat kiellettyjä
Kiellettyä on esittää elintarvikkeista lääkkeellisiä väitteitä, jotka antavat ymmärtää, että elintarvikkeella olisi sairauksia ennalta ehkäiseviä, hoitavia tai parantavia ominaisuuksia. Näin ollen esimerkiksi mustaherukkamehua ei saa markkinoida flunssan oireiden lieventämiseen.
Poikkeuksena ovat kliiniset ravintovalmisteet, joiden pakkausmerkinnöissä kuuluu ilmoittaa, minkä sairauden ruokavaliohoitoon valmiste on tarkoitettu. Tässä tapauksessa valmisteen pakkauksesta tulee löytyä tieto sairaudesta, esimerkiksi ”kliininen ravintovalmiste lehmänmaitoallergian ruokavaliohoitoon”.
Muunlaisten väitteiden on oltava totuudenmukaisia ja todennettavissa
Usein elintarvikkeista halutaan esittää myös muita kuin ravintosisältöön tai terveyteen liittyviä väitteitä. Tällöin pääperiaatteena on, että kuluttajaa ei saa johtaa harhaan, väitteiden on oltava helposti ymmärrettäviä, ja yrityksellä tulee olla näyttöä väitteiden tueksi.
Esimerkiksi viittauksia erilaisiin ruokavalioihin, myös elämänkatsomuksiin tai uskontoihin liittyviin, halutaan usein käyttää elintarvikkeiden markkinoinnissa. Moni yritys haluaa viestiä kuluttajille esimerkiksi sen, että tuote on vegaaninen. Tämä on yleensä sallittua.
Myös tuotteiden alkuperästä, kuten kotimaisuudesta, halutaan usein viestiä kuluttajille, mikä on lainsäädännön puitteissa sallittua. Sen sijaan luonnonmukaiseen tuotantotapaan viittaaminen on erittäin tiukasti säänneltyä, ja vain luomulainsäädännön vaatimukset täyttävistä tuotteista saa käyttää luomuun viittaavia ilmauksia. Useimminten ei ole siten sallittua kertoa kuluttajalle, jos vain yksi tai muutama elintarvikkeen ainesosista on luomulaatuisia, ellei koko tuote ole luomulainsäädännön mukainen. Tarkentavaa lainsäädäntöä on annettu esimerkiksi tuotteen ja raaka-aineiden alkuperämaamerkintöihin ja gluteenittomuuteen liittyen.
Erilaiset ympäristöön liittyvät väitteet (ns. vihreät väittämät), kuten “hiilineutraali”, “biohajoava” tai “vastuullinen”, ovat viime vuosina yleistyneet elintarvikkeiden markkinoinnissa. Niihin liittyen on lähivuosina tulossa uutta EU-lainsäädäntöä, joka tulee rajoittamaan ja yhtenäistämään vihreiden väittämien käyttöä merkittävästi.
Medfilesin Elintarvikkeet & Rehut ja Kosmetiikka -tiimin asiantuntijoilla on vuosien vankka kokemus elintarvikkeiden markkinointia koskevasta lainsäädännöstä ja sen soveltamisesta. Autammekin asiakkaitamme viikoittain elintarvikemarkkinointiin liittyvissä kysymyksissä.
– Itä-Suomen yliopistosta valmistunut terveystieteiden maisteri, joka on valmistumisensa jälkeen työskennellyt mm. asiantuntijana ravintolisäteollisuudessa ja Medfilesilla vuodesta 2021.
Pia Karjalainen (TtM), Tiiminvetäjä, Terveysväitteet ja ravitsemus // Vanhempi lainsäädäntöasiantuntija, Elintarvikkeet, rehut ja kosmetiikka
– Itä-Suomen (Kuopion) yliopistosta valmistunut terveystieteiden maisteri ja laillistettu ravitsemusterapeutti, joka on lähes 20 vuotta työskennellyt elintarvikkeiden lainsäädännön parissa ja Medfilesilla vuodesta 2014.
Medfiles Oy on alun perin Kuopiosta lähtöisin oleva yritys, joka tarjoaa asiantuntijapalveluita lääkkeisiin, lääkinnällisiin laitteisiin ja elintarvike- ja rehu- ja kosmetikkatuotteisiin liittyen. Elintarvikkeet & Rehut ja Kosmetiikka -asiantuntijatiimissä työskentelee tällä hetkellä 11 ammattilaista, joilta löytyy käytännön asiantuntemusta niin lainsäädännöstä, kliinisestä ravitsemuksesta, elintarvike- ja ravitsemustieteistä kuin toksikologiastakin. Yhteensä Medfilesilla on noin 100 asiantuntijaa.
Haluatko päästä puhumaan ravitsemustieteestä, tekemään somea ja kiertämään Suomen lukioita esittelemässä ravitsemustiedettä ja UEF:ia? Jos vastasit kyllä, sinussa voi olla UEF-lähettiläsainesta. Mutta mikä UEF-lähettiläs on ja mitä hän tekee?
Tässä blogitekstissä Juuli, 29-vuotias ravitsemustieteen 3. vuosikurssin opiskelija ja tämän lukuvuoden ravitsemustieteen UEF-lähettiläs kertoo, miksi kannattaa hakea UEF-lähettilääksi ja mitä kaikkea mahtavaa hän on päässyt tekemään lähettiläsvuoden aikana.
Millaisia ominaisuuksia UEF-lähettiläällä on hyvä olla?
UEF-lähettilään työssä on hyötyä eniten avoimuudesta, yhteistyökykyisyydestä sekä vahvasta halusta kehittää itseään paremmaksi esiintyjäksi ja viestijäksi. Sen lisäksi lähettilään työhön kuuluu sisällöntuottaminen sosiaalisen median suosituimpiin kanaviin, joten alustojen perustuntemus helpottaa työn aloittamista. Lähettilään työssä pääsee tuomaan esille myös omaa persoonaansa ja polkuaan yliopisto-opiskelijaksi.
Kuka voi hakea UEF-lähettilääksi?
UEF-lähettilääksi voi hakea kuka tahansa Itä-Suomen yliopistossa tutkintoon opiskeleva henkilö, joka opiskelee päätoimisesti, ja on innokas esittelemään omaa alaansa positiivisessa valossa. UEF-lähettiläiksi halutaan eri taustoista ja tieteenaloilta tulevia opiskelijoita, jotta yliopistomme saisi monipuolisen ja edustavan tiimin edistämään sen näkyvyyttä ja vetovoimaa.
Millaisia tehtäviä UEF-lähettiläällä on?
UEF-lähettilään pääasiallisiin työtehtäviin kuuluu koulutusmarkkinointiin liittyvät tehtävät, kuten lukio- ja toisen asteen oppilaitoksiin tehtävät vierailut, erilaisissa koulutus- ja messutapahtumissa edustaminen sekä Itä-Suomen yliopiston sosiaalisten median kanavien päivittäminen omaan opiskeluarkeen ja muuhun oheistoimintaan liittyen.
Mikä on ollut parasta UEF-lähettiläänä?
Kaikki ihanat lähettiläskollegat, joiden kanssa on päässyt tekemään töitä kuluneen lukuvuoden aikana. Meitä on 12 lähettilään tiimi, joista kuusi on Joensuun kampuksella opiskelevia ja loput täältä Kuopiosta. Töitä pääsee kuitenkin tekemään aivan ristiin opiskelukaupungista riippumatta, ja onkin ollut mahtavaa päästä tutustumaan paremmin muiden tieteenalojen opiskelijoihin. Vuoden aikana on ollut myös hienoa havaita oma kehityskaari esiintyjänä ja tuntea saaneensa lisää itseluottamusta uusien työtehtävien kautta.
Mikä asia on yllättänyt UEF-lähettilään tehtävässä?
Hakiessa lähettilääksi luulin, että työ olisi enemmän kontrolloitua eli sidottu tiettyyn aikaan ja työtunteihin, joita pitäisi tehdä jokin tietty hyväksyttävä määrä kuukaudessa. Siksi onkin ollut positiivinen yllätys, kun työ on ollut niin joustavaa ja esimerkiksi esittelyjä on saanut vapaasti muokata itsensä näköiseksi.
Lähtisitkö kyseiseen tehtävään mukaan uudestaan?
Ehdottomasti! Tämä työ on ollut helppo yhdistää opiskeluarkeen, koska sitä voi muokata omien aikataulujen mukaisesti ja säädellä työn määrää riippuen opintojen kuormittavuudesta. Sen lisäksi olen saanut kullanarvoista esiintymiskokemusta monien tapahtumien ansiosta sekä kehittänyt omia viestintätaitojani. En vaihtaisi tätä vuotta mihinkään, joten suosittelen lämpimästi hakemista kaikille kiinnostuneille <3
Jos kiinnostuit UEF-lähettilään tehtävästä, voi lukea lisää hakemisesta täältä. Haku on käynnissä 7.4.2025 saakka.
Oletko kiinnostunut ravinnosta, terveydestä ja siitä, miten syöminen vaikuttaa meihin? Haluatko valmistua sellaisen alan asiantuntijaksi, jossa pääset yhdistämään monia luonnontieteen osaamisalueita, kuten kemiaa ja biologiaa sekä tietenkin oppimaan meille Retikkalaisille yhdestä elämän tärkeimmästä kulmakivestä, nimittäin ravitsemuksesta? Jos vastasit kyllä, ravitsemustieteet voivat olla sinulle oikea valinta kevään yhteishaussa. Seuraavaksi retikkalaiset kertovat miksi valita ravitsemustieteet!
Mikä sai sinut hakemaan ravitsemustieteelle?
“Kiinnostus ruokaa ja terveyttä kohtaan.”
“Kiinnostus terveyttä, ruokaa ja ihmisten auttamista kohtaan sekä ala, joka tuo yhteen monia kiinnostuksen kohteita.”
“Kiinnostus ruoanlaittoa, ruokaa ja kokonaisvaltaista hyvinvointia kohtaan. Halu oppia lisää ravitsemuksesta ja monipuoliset opintomahdollisuudet ja laaja sivuaineoikeus Itä-Suomen yliopistossa.”
“Kiinnostus siitä, miten ravitsemuksella voidaan vaikuttaa terveyteen.”
“Ihmisläheinen ala ja halu auttaa ihmisiä. Vatsaongelmien kautta tutustuin enemmän ravitsemukseen ja se sai kiinnostumaan alasta.”
“Olen kiinnostunut terveydestä ja hyvinvoinnista sekä ravitsemuksen merkityksestä niissä, joten ravitsemustiede tuntui sopivalta vaihtoehdolta. Lisäksi haluan saada ravitsemusterapeutin pätevyyden. Haluan työskennellä ihmisten parissa ja auttaa heitä.”
“Alalla yhdistyi monia itseäni kiinnostavia asioita: ihmisen biologia, psykologia, terveys, ravitsemus ja ennaltaehkäisevä terveyden edistämistyö.”
“Ravitsemus on yksi kiehtovimmista asioista, mitä tiedän ja siitä ei koskaan voi oppia tarpeeksi. Tiedän kokemuksesta, miten suuri vaikutus terveellisellä ruokavaliolla on ja haluan edistää ihmisten terveyttä sitä kautta.”
“Koin ravitsemustieteissä yhdistyvän kaikki mielenkiinnonkohteeni: biologia, kemia, psykologia ja tietysti ruoka. Luonnontieteet ja ihmisläheisyys täydellisesti yhdistettynä! Halusin myös ymmärtää oman häiriintyneen syömiskäyttäytymisen sekä yleisesti ihmisten ruokatottumusten ja -käsitysten taustalla olevia syitä.”
Mikä on ollut parasta opinnoissa?
“Uudet ystävät <3”
“Opintojen monipuolisuus ja se, että pääsee tarkastelemaan ruokaa ja ravitsemusta useasta eri näkökulmasta. Lisäksi opiskelijatapahtumat ja opiskelijakaverit.”
“Yhteisöllisyys ja retikat <3”
“Monipuoliset opetusmenetelmät, opiskelukaverit ja Retikan kahvihuone.”
“Kun yleisopintojen jälkeen on päässyt ravitsemustieteen opintojen pariin sekä opintojen monipuolisuus ja ihanat opettajat.”
“Monipuolisuus: opinnoissa yhdistyy biologia, psykologia, elintarviketiede ja kokonaisvaltainen terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen.”
“Opiskelijaelämän kokonaisuus: se voi olla juuri niin vauhdikasta ja vaihtelevaa kuin kukin haluaa, ja Retikan toimintaan pääsee tiiviisti mukaan jos vain haluaa.”
“Opiskelijatapahtumat, erityisesti kaikki mihin liittyy ruoka ja retikkalaiset! Lisäksi kemian labrat ja mielenkiintoiset keskustelut seminaareissa.”
“Se, miten lämmin ja ihana yhteisö Retikka on. En koskaan olisi uskonut, että tulen saamaan näin ihania ihmisiä elämääni ja retikkalaiset ovat kuin toinen perhe. Kaikilta saa aina uusia näkökulmia ravitsemuksesta ja yhdessä on mahdollisuus oppia uutta.”
“Ihmisbiologian opinnot! Ja ylipäätään opintojen monipuolisuus.”
Mikä asia on yllättänyt opintojen aikana?
“Kemian määrä.”
“Että selvisin kemiasta.”
“Monet ravitsemustieteen opinnot ovat verkkototeutuksena ja sivuaineopinnot lähitoteutuksena. Lisäksi opintopisteiltään laajuudeltaan samanlaisten kurssien vaatimustasojen vaihtelevuus oli itselle yllätys.”
“Välillä on lähipäiviä ja tuntuu ettei aika riitä, ja välillä etäopetusta niin paljon, että alkaa tulla mökkihöperöksi.”
“Osalla kursseista työmäärä on suuri ja kirjoittamista on todella paljon.”
“Ensimmäisenä opiskeluvuotena yllätti se, miten vähän oman alan kursseja oli. Opinnot ovat muuttuneet koko ajan mielenkiintoisemmiksi opiskeluvuosien edetessä.”
“Opintojen suunnittelu oli alkuun hankalaa, kun oli aiempia opintoja tehtynä. Siihen liittyi paljon epäselvyyksiä, mutta onneksi on auttavaa henkilökuntaa.”
“Miten monipuolisesti meille tarjotaan opintoja ensimmäisten vuosien aikana niin lääketieteen kuin farmasiankin puolelta ja kuinka “alusta” pohjaa ravitsemustieteen osaajana aletaan rakentaa.”
“Luota itseesi, mutta muista olla myös itsellesi armollinen!”
“Älä lannistu, vaikka et heti pääsisi opiskelemaan ja löydä oma polku hakemiseen. Myös valintakokeella on mahdollista päästä ja usko omaan osaamiseen ja tekemiseen, se auttaa!”
“Usko itseesi! Tämä ala ja opiskelijayhteisö on ihan huippu ja olen löytänyt täältä oman paikkani. Lisäksi Kuopio on ihana opiskelijakaupunki.”
“Lue pääsykoekysymykset tarkkaan, siellä voi olla koukkuja. Mikäli et pääse sisään heti ensimmäisellä tai toisellakaan kerralla, avoimessa yliopistossa voi tehdä paljon kursseja etukäteen. Muista tsekata myös sellaiset opintoihin kuuluvat kurssit, jotka eivät ole ravitsemustieteen perus- ja aineopintoja.”
“Luota itseesi ja älä luovuta! Työmäärä voi olla todella suuri ja päivät voivat venyä pitkiksi opiskellessa. Välillä on normaalia tuntea, että ei osaa mitään. Kunhan vain luotat itseesi, se riittää!”
“Lähde rohkeasti hakemaan, mikäli ala kiinnostaa. Älä epäröi, vaikka edellisistä opinnoista olisi kulunut pitkäkin aika. Kaikista kursseista selviää, vaikka pohjatiedot olisivatkin heikommat.”
“Aikatauluta ja suunnittele lukeminen huolella ja käytä erilaisia lukutekniikoita oppimisen tueksi. Jos todella haluat ja uskot itseesi, pääset ihan varmasti kouluun sisälle. Älä koskaan luovuta!”
Yhteishaku alkaa 11.3.2025 klo 8 ja päättyy 25.3.2025 klo 15. Tänä vuonna voit hakea ravitsemustieteen koulutusohjelmaan yhteishaussa todistusvalinnalla, valintakokeella ja avoimen yliopiston väylän kautta. Lisätietoa hakemisesta ja valintaperusteista löydät täältä.
Tämän vuoden kevätretkellä suuntasimme Helsinkiin ensimmäistä kertaa järjestetylle koko Suomen ruoka-alan opiskelijoiden ekskursiolle, Ruokkikselle. Tapahtuman järjestämisessä oli mukana useita ruoka-alan opiskelijoiden ainejärjestöjä ympäri Suomea. Ruokkis järjestettiin 17.–18.1. Helsingissä, jossa teemana oli ruoka-alan tulevaisuus. Kaksipäiväinen tapahtuma sisälsi sekä asiapitoisen päiväohjelman että illalla sitsit. Lisäksi seuraavana päivänä järjestettiin silliaamiainen eli sillis.
Ruokkiksen ”Mitä suomalaiset syövät vuonna 2050” -teemainen päiväohjelma järjestettiin Viikin kampuksella, ja mukana oli monipuolisesti puhujia yliopistolta ja elintarviketeollisuudesta. Lisäksi pääsimme seuraamaan kiinnostavaa paneelikeskustelua aiheeseen liittyen. Oli super mielenkiintoista kuulla sekä vastavalmistuneiden että pidempään alalla olleiden ajatuksia ruoantuotannon tulevaisuudesta, alan haasteista ja mahdollisuuksista!
Elintarvikealan tulevaisuutta käsiteltiin puheenvuoroissa muun muassa tuotekehityksen, uusien elintarvikkeiden ja erilaisten innovaatioiden kautta. Puheenvuoroja saapuivat Helsingin yliopiston lisäksi pitämään Valio, Ruokavirasto ja HK Foods. Paneelikeskustelu kokosi hyvin yhteen elintarvikealan asiantuntijoita eri tahoilta ja sai aikaan paljon keskustelua eri näkökulmista. Koko päiväohjelma laajensi käsityksiämme ruoka-alan mahdollisuuksista.
Perjantain ohjelma jatkui sitseillä Malmin työväentalolla. Koska Ruokkis kokosi yhteen ruoka-alan opiskelijoita eri puolilta Suomea, sitsit olivat hauska yhdistelmä eri alueiden ja korkeakoulujen sitsitavoista. Ilta sisälsi kuitenkin tuttuun tapaan tarjoiluja, sitsilauluja ja muihin opiskelijoihin tutustumista. Tunnelma oli rento ja yhteisöllinen, ja oli mukavaa päästä tutustumaan opiskelijoihin muilta paikkakunnilta.
Seuraavana päivänä vietettiin sillistä elintarviketieteilijöiden tiloissa Viikissä. Silliksen vapaamuotoisempi ohjelma, johon kuului bingo ja tietysti syötävää, mahdollisti muihin opiskelijoihin tutustumisen rennoissa merkeissä. Pääsimme myös tutustumiskierrokselle muutamiin tapahtumapaikan viereisiin Viikin opiskelijasoluihin Latokartanon ylioppilaskylässä. Oli mukavaa päästä tutustumaan rennoissa merkeissä vielä paremmin poikkitieteellisesti ruoka-alan opiskelijoihin ympäri Suomen.
Iso kiitos kaikille tapahtumaa järjestäneille ja osallistujille! Toivottavasti nähdään Ruokkiksen merkeissä ensi vuonnakin! Suosittelemme lämpimästi osallistumista Ruokkikselle ja aiomme ehdottomasti osallistua itse myös ensi vuonna! 😊
Viikonlopusta on julkaistu myös video TikTokin puolelle, jonka pääset katsomaan tästä!
Tuutorihaku on alkanut ja siksi koenkin ajankohtaiseksi nyt kertoa omia kokemuksiani tuutoroinnista. Vertaistuutoreiden lisäksi yliopisto hakee seniori-, maisteri- ja kv-tuutoreita. Syksyllä sain toimia vertaistuutorina Retikan uusille fukseille ja tässä tekstissä jaankin kokemuksiani vertaistuutoroinnista.
Tuutorin tärkein tehtävä on auttaa fukseja alkuun opinnoissa ja tukea alkavan vuosikurssin ryhmäytymisprosessia. Lisäksi koin tärkeäksi aloittavien opiskelijoiden tutustuttamisen opiskelukaupunkiinsa sekä sen tarjoamaan opiskelijaelämään. Tuutorina pääsi myös vastaamaan hyvin fuksien mieltä askarruttaviin kysymyksiin niin alkavasta elämänvaiheesta kuin opiskeluun liittyvistä käytännön asioistakin.
Tuutoroinnin kannalta kiireisintä aikaa oli ehdottomasti alkusyksy ja etenkin orientaatioviikko. Ensimmäisinä viikkoina tuutorointiin kului paljon aikaa ja vapaat illat meni pitkälti erinäisissä opiskleijatapahtumissa. Vaikka tuutorointi vie paljon aikaa, niin itse olen kokenut saaneeni siitä todella paljon. Hyvällä aikatauluttamisella ja ennakkoon tehdyllä suunnittelulla saa alkusyksyn kiireen tuntua hieman kesytettyä. Tuutorina myös omaa jaksamista on suotavaa kuunnella, eikä kaikkeen taritse sanoa kyllä.
Itse tiesin haluavani tuutoriksi jo kun otin opiskelupaikan vastaan. Luonteeltani olen sosiaalinen, ulospäin suuntautunut, heittäytyvä ja energinen. Lisäksi olin lukiossa toiminut tuutorina ja nuorempana olen ollut isosena leirillä jos toisellakin. Koin tuutoroinnin luonnolliseksi jatkumoksi. Omana fuksisyksynäni ajatus tuutoriksi lähtemisestä kirkastui entisestään. Nyt tuutoroinnin tullessa päätökseen olen onnellinen, että sain sen kokea. Tuutorina pääsi auttamaan fuksit uudenlaiseen arkeen kiinni ja sai helpottaa heidän keskinäistä ryhmäytymistä. Tuutorina toimiminen myös opetti paljon mm. ryhmän ohjaamisesta, tapahtumien järjestämisestä ja haastavien tilanteiden ratkaisemisesta. Lisäkisi itse koen, että tuutorina toimimisessa suuri bonus oli uusiin ihmisiin tutustuminen. Tuutorina sai tutustua uusiin opiskelijoihin ja tehdä paljon yhteistyötä muiden ainejärjestöjen tuutoreiden kanssa. Tuutoroinnin myötä olenkin saanut paljon uusia kavereita.
Tuutorihaku on käynnissä 20.1.-2.2. ja lisätietoja löytyy täältä. Itse suosittelen tuutoriksi hakemista jos yhtään kiinnostaa. Tuutorina toimiminen on ollut ehdottomasta yksi yliopistoaikani parhaista kokemuksista.
Vuosi 2024 alkaa olla lopuillaan, joten on hyvä hetki muistella kulunutta vuotta. Tämä vuosi jää historiaan Retikan 40-vuotisjuhlavuotena täynnä tapahtumia, yhdessäoloa ja unohtumattomia kokemuksia.
Tapahtumia järjestettiin jokaiseen makuun, yhteensä 40 erilaista tapahtumaa! Tapahtumakalenteriin mahtui neljät sitsit, joista kolmet järjestettiin poikkitieteellisten ystävien kanssa. Poikkitieteellinen yhteistyö näkyi muissakin tapahtumissamme vahvasti. Vietimme ystävänpäiväluistelua ja vapputapahtumaa Terhojen kanssa sekä lähdimme Kuopion ja Joensuun ainejärjestöjen kanssa Vappuviinat Virosta -risteilylle. Vierailimme myös Helsingissä Valiolla ja vietimme iltaa Oikoslaisten ja Lipidiläisten kanssa.
Kahvihetkiä ja herkuttelua
Vuoden aikana järjestettiin 14 kahvihetkeä, joissa päästiin maistelemaan uutuusherkkuja ja sesongin parhaita herkkuja. Monenlaisia herkkuja päästiin maistelemaan myös perinteisissä ystävänpäivä- ja syysmyyjäisissä.
Ruokaa rakastavana ainejärjestönä järjestimme myös useita ruoka-aiheisia tapahtumia. Koko Retikka leipoo järjestettiin jo toista kertaa ja neljän tähden illallinen kokosi jälleen fuksit herkullisille illallisille vanhempien opiskelijoiden koteihin. Vuosijuhlaviikolla päästiin myös herkuttelemaan synttärikakuilla yhteisellä kahvihetkellä. Ja tietenkin kaikissa tapahtumissa huolehdittiin, että tarjoilut ovat aina kohdallaan.
Juhlavuosi ja sen huipennus
Vuoden kohokohtana oli tietenkin Retikan 40-vuotisjuhlat ja silliaamiainen. Vuosijuhlatiimi työskenteli väsymättä koko vuoden ajan tehdäkseen juhlista unohtumattomat. Vuosijuhlaviikko oli täynnä tapahtumia, kuten lasersotaa Megazonessa, rentoutumista Saanan löylyissä, viiniä ja maalausta sekä vujuetikettiin tutustumista. Itse vuosijuhla ja sillis kruunasivat tämän ikimuistoisen merkkivuoden.
Kuva: Adonika Lehtonen
Retikan puheenjohtajisto osallistui myös ravitsemusopetuksen 40-vuotisjuhlaan ja piti tilaisuudessa puheen, joka alleviivasi ainejärjestömme tärkeyttä ja yhteishenkeä.
Uudistuksia ja saavutuksia
Vuoden aikana Retikka uudisti toimintaansa monella tavalla. Julkaisimme ensimmäistä kertaa oman laulukirjan, jonka lauluja olemme päässeet vuoden sitseillä jo laulamaan. Lisäksi otimme käyttöön uuden palkitsemiskäytännön: pronssiset, hopeiset ja kultaiset ansiomerkit, jotka huomioivat aktiivisen jäsenistömme panoksen entistä paremmin. Ensimmäiset ansiomerkit päästiinkin jakamaan vuosijuhlilla!
Kuva: Adonika Lehtonen
Varainkeruuta toteutettiin myyjäisten ja haalarimerkkien myynnin kautta. Haalarimerkkeihin tuli tänä vuonna useita uusia, persoonallisia lisäyksiä, jotka ovat olleet jäsentemme suosiossa. Saimme valikoimaan vihdoin myös Retikka-sukat.
Yhteistä iloa ja uuden oppimista
Tämä vuosi jää mieleen ikimuistoisena ja täynnä onnistumisia. Vuosi tarjosi iloa, naurua ja yhdessä tekemistä, mitkä tekivät vuodesta erityisen merkityksellisen. Paljon uutta opittiin ja matkaan mahtui myös kompastelua, väsymystä ja stressiä, mutta loppujen lopuksi voimme olla ylpeitä kuluneesta vuodesta ja kaikesta yhdessä aikaan saadusta!
Nyt aika hengähtää hetkeksi, nauttia joulun rauhasta ja kerätä voimia tulevaan vuoteen. Ensi vuonna odottavat uudet tapahtumat, projektit ja tuliterä hallitus – tästä on hyvä jatkaa!
Kiitos kaikille jäsenillemme ja yhteistyökumppaneillemme kuluneesta vuodesta. Tehdään ensi vuodesta vieläkin parempi!
Ihanaa joulua ja onnellista uutta vuotta toivottaa Retikan hallitus 2024
Retikan kauan odotetut 40-vuotisvuosijuhlat ovat nyt takanapäin, ja olipahan juhlat! Tämä postaus ei kuitenkaan käsittele vuosijuhlia, vaan katseet siirretään tulevaisuuteen ja seuraavaan hallituskauteen. Jo muutaman viikon kuluttua valitaan hallitus vuodelle 2025, joten tässä tulee muutama syy miksi kannattaa lähteä mukaan hallitustoimintaan!
1. Ihmiset
Tämä on pakko laittaa ensimmäiseksi, koska YLIVOIMAISESTI parasta ainejärjestötoiminnassa on uusiin ihmisiin tutustuminen. Hallitus tekee tiiviisti yhteistyötä keskenään koko vuoden, ja toiminnassa on mukana opiskelijoita useilta eri vuosikursseilta, joten ainakin minä olen saanut opiskeluaikani läheisimmät ystävät juurikin hallitustoiminnan kautta. Myös poikkitieteellisesti pääsee tutustumaan paljon uusiin ihmisiin, ja se jos mikä on ihanaa!
2. Uuden oppiminen
Hallitustoiminta näyttää toki hyvältä CV:ssä, mutta itse painottaisin ennemmin siinä opittavia taitoja: yhteistyötaidot, tiimien vetäminen, tapahtumien järjestäminen ja markkinoiminen sekä yhdistyksen varainkeruu ja tilinhoito ovat kaikki työelämässä tärkeitä ja arvostettavia taitoja. Tärkeimpänä lienee tekemisen asenne: kaiken tarvittavan kyllä oppii, kun ryhtyy tekemään!
3. Vaikuttaminen
Haluatko uudistaa Retikan tapahtumatarjontaa, tuoda uusia Retikka-tuotteita saataville tai kenties ravistella jotain muita totuttuja toimintatapoja? Hallituksessa pääsee vaikuttamaan konkreettisesti paitsi Retikan asioihin, myös tuomaan opiskelijoiden ääntä kuuluviin opettajien tai kampuskaupungin päättäjien suuntaan. Hallitus voi tietyissä raameissa järjestää hyvin vapaasti tapahtumia, ideoida ja järjestää uusia tapahtumia tai vaikka tuoda uusia tuotteita ainejärjestön merch-valikoimaan. Lisäksi ainejärjestön hallitusta lähestytään yleensä myös tilanteissa, kun yliopisto tai ylioppilaskunta haluaa opiskelijoiden mielipiteen ajankohtaisiin asioihin, esimerkiksi kampuskehittämiseen liittyen.
Itse olen esimerkiksi ollut tekemässä Retikan ensimmäistä laulukirjaa, jonka tekeminen lähti omasta ja jäsenistön toiveesta saada Retikalle oma laulukirja. Tänä vuonna on tehty Retikalle perinneohjesääntö ja ansiomerkit, joilla saimme vuosijuhlilla ensimmäistä kertaa palkita ansioituneita nykyisiä ja entisiä retikkalaisia.
4. Verkostoituminen
Liittyy kohtaan 1, mutta ne ihanat tuttavuudet ja ystävyyssuhteet ovat myös tulevaisuuden mahdollisesti tärkeitä työelämäkontakteja! Kanssaopiskelijoiden lisäksi hallitustoiminta tarjoaa yllättäviäkin mahdollisuuksia verkostoitua alan konkareiden kanssa, ja nämä mahdollisuudet kannattaa todellakin hyödyntää. Nämä työelämäyhteydet voivat poikia hienoja mahdollisuuksia vielä vuosienkin päästä.
5. Vuosijuhlat ja VIP-liput
Puraisiko vujukärpänen Retikan vujuilla? Retikka juhlii synttäreitään vain viiden vuoden välein, mutta hallituslaisena voit päästä kutsuvieraana muiden ainejärjestöjen vuosijuhlille! Näistä on tullut ainakin minulle monia opiskeluaikojen hauskimpia ja ikimuistoisimpia hetkiä.
Lisäksi moniin Kuopion opiskelijabileisiin ja -approille tarjotaan hallituslaisille ilmaisia VIP-lippuja, joka on sekin aika kiva etu.
Jäikö jokin asia vielä mietityttämään? Hallituslaisia saa aina nykäistä hihasta tai laittaa viesitä, vastataan mielellään kaikkiin kysymyksiin! Instagramin storyissa pyörii seuraavien parin viikon aikana pestiesittelyt jokaisesta pestistä, ja lisäksi 5.11. on perinteinen Kysy hallitukselta -kahvihetki, jossa pääsee myös kyselemään hallitustoiminnasta ja eri pesteistä tarkemmin.
Jos haluat liittyä hallitukseen, saavu syyskokoukseen 19.11., jossa valitaan tuleva puheenjohtaja ja hallituksen jäsenet. Tällöin ei siis tarvitse välttämättä tietää, mihin pestiin haluaisi; tärkeintä hallitustoiminnassa muutenkin on into yhdessä tekemiseen ja uuden oppimiseen!
