Graduani viimeistellessä sain pyynnön kirjoittaa blogipostauksen keväällä suorittamastani ravitsemustieteen erikoissairaanhoidon harjoittelusta, joka osuu siis tavallisesti 5. lukuvuoden kevätlukukaudelle ja kestää 8 viikkoa. Näistä 2 viimeistä viikkoa on itsenäistä työskentelyä. Harjoittelupaikkaa eli tässä tapauksessa sairaalaa saa itse toivoa, mutta joskus käy niin, että arpaonni ei osukaan omalle kohdalle ja päätyykin jonnekin muualle kuin minne olisi alun perin halunnut. Näin kävi minulle, mutta loppujen lopuksi olin oikeastaan hyvin tyytyväinen niin itse kaupunkiin kuin sairaalaankin, ja harjoittelu sujui alun jännityksestä huolimatta paremmin kuin odotin. Harkkapaikkani oli Pohjanmaan maakunnassa/hyvinvointialueella ja Vaasan kaupungissa sijaitseva Vaasan keskussairaala (VKS). Pohjanmaan hyvinvointialueeseen kuuluu yhteensä 14 kuntaa, joista Vaasa ja Pietarsaari tulivat minulle harkkani aikani eniten tutuiksi.
Harjoitteluni aikana Pohjanmaan hyvinvointialueella oli yhteensä 7 ravitsemusterapeuttia ja 1 ravitsemusneuvoja. VKS:ssä ravitsemusterapeutteja oli virallisesti kirjoilla 4, mutta harjoitteluni aikana vain 3 heistä oli sillä hetkellä tehtävissä ja täten ohjaajinani. Pohjanmaan hyvinvointialueen 4 muun ravitsemusterapeutin työpisteitä olivat Vaasan perusterveydenhuolto sekä Pietarsaaren Fredrika-klinikka (syömishäiriöyksikkö), perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito. Ravitsemusneuvoja työskenteli Närpiössä psykososiaalisessa keskuksessa ja oli opiskellut ravitsemusterapeutiksi Ruotsissa, mutta ei ollut tavoitellut pätevyyttä Suomessa. Eräs entinen VKS:n laillistettu ravitsemusterapeutti oli vaihtanut pääluottamusmiehen tehtäviin, eikä siis enää tehnyt ravitsemusterapeutin töitä päätoimisesti. Toisaalta hänen yhteistyönsä edelleen jatkui ravitsemusterapeuttien kanssa, ja itsekin tapasin häntä aina viikoittain yhteisellä lounaalla sekä erilaisissa kokouksissa.
VKS:ssä ravitsemusterapeutit työskentelivät neljällä eri erikoisalalla (kirurgia, sisätaudit, lapset ja psykiatria) hoitaen potilaita sekä polikliinisesti että osastoilla. Jokaisella ravitsemusterapeutilla oli niin sanotusti oma pääasiallinen potilasryhmä ja työpiste, mutta erityisesti kirurgian potilaita hoiti jokainen. Vaasassa iv-ravitsemuksen (parenteraalinen ravitsemus) suunnittelu kuuluu ravitsemusterapeutille, mutta vastuu siitä on loppupeleissä aina lääkärillä. Itse en harkkani aikana iv-ravitsemuksia suunnitellut. Lihavuusleikkausten preravitsemusohjauksia lukuun ottamatta pääosa omista ohjauksistani olivat yksilöohjauksia. Omia seurantapotilaita oli vain yksi ja sekin soittona. Hoidon syinä omissa ohjauksissani olivat muun muassa lasten ja nuorten lihavuus, kasvuhäiriöt, allergiat, ADHD ja ruokahalun muutokset, tyypin 1 diabetes, syömishäiriöt sekä aikuisten elintapaohjaus, lihavuusleikkaukset, keliakia, Crohnin tauti, avanne, IBS, vajaaravitsemus, MS-tauti, syövät, letkuravitsemus, maksakirroosi ja askites. Ohjausten lomassa päivitin tuttuun tapaan myös ohjausmateriaalia sekä suunnittelin useamman letkuravitsemuksen.
Psykiatrian yksikkö oli ennen muuttoa eli reilut 5 viikkoa harkan alusta eri paikassa kuin Vaasan keskustassa sijaitseva pääsairaala. Yksikkö sijaitsi alun perin Huutoniemen kaupunginosassa, jossa toimivaa sairaalaa kutsuttiin Huutoniemen sairaalaksi. Vietin osan ajastani kyseisessä sairaalassa seuraten tai kanssaohjaten yhden ohjaajani psykiatrisia vastaanottoja. Huutoniemen sairaalassa oli aiemmin ollut toiminnassa myös syömishäiriöiden päiväosasto, mutta toiminta oli ollut pitkään vaisua. Päinvastoin Pietarsaaressa nuorten ja nuorten aikuisten syömishäiriöhoidosta vastaa aktiivisesti toiminnassa oleva Fredrika-klinikka, joka koostuu sekä poliklinikasta että päiväosastosta. Pietarsaaressa ja Vaasassa on Pohjanmaan hyvinvointialueen ainoat syömishäiriöihin keskittyvät yksiköt tai klinikat. Psykiatrisia potilaita oli harmillisesti hyvin vähän yksikön muuton takia, mutta jokainen psykiatrinen vastaanotto oli erittäin antoisa. Psykiatristen potilaiden kanssa koin omat taitoni erityisen vahvoiksi ja olisikin ollut mielenkiintoista seurata/ohjata heidän kontrollikäyntejään.
Lihavuusleikkaukset ovat Vaasassa suuressa osassa ravitsemusterapeuttien työtä ja niitä operoidaan peräti 3 kertaa viikossa yhden ja saman kirurgin toimesta. Monet ulkopaikkakuntalaiset suuntaavatkin Vaasaan, sillä jonot leikkaukseen ovat huomattavasti lyhyemmät. Harjoitteluni aikana pääsin tiiviisti seuraamaan lihavuusleikkaukseen menevän potilaan hoitopolun alusta loppuun; tutustuin preoperatiiviseen poliklinikkaan eli LEIKO:on seuraamalla potilaan vastaanottoja sairaanhoitajalla ja kirurgilla, seurasin itse operaatiota (mahalaukun ohitusleikkaus) leikkaussalissa, tein lihavuusleikkausarvioita sekä ohjasin lihavuusleikkauksenjälkeisiä ruokavalioita ja lihavuusleikkauskontrolleja. ENE-ohjausta en muistaakseni päässyt seuraamaan tai ohjaamaan. Tämä olisi sijoittunut muutama viikko ennen suunniteltua leikkausta.
Kurssien aikana en pohtinut lihavuusleikkauksia kokonaisuutena sen syvällisemmin, mutta harjoittelun aikana aihe alkoi enemmän pyörimään ajatuksissani. Erityisesti se havahdutti, miten monet suomalaiset ovat jo käyneet leikkauksessa tai ovat halukkaita siihen. Moni potilas kertoi, että joku tuttu tai useampi oli käynyt leikkauksessa ja menisi ehdottomasti uudelleen, mikäli tekisi päätöksen nyt. Koin—ja koen edelleen—että terveyden edistämiseen ja sairauksien ehkäisyyn tulee panostaa vieläkin enemmän, jotta ”helppoihin” ratkaisuihin ei päädytä niin herkästi. Vaikka monella leikkaus onnistuukin, on sillä myös riskinsä ja muut heikot puolensa.
Potilastyötä seuratessa ja itsekin tehdessä pääsin tutustumaan eri osastojen ja poliklinikoiden toimintaan, kuten lastentautien osasto, syöpätautien poliklinikka ja päiväosasto, sädehoito-osasto, sisätautien poliklinikka, neurologian ja sisätautien osasto, vaativan kuntoutuksen osasto, kirurginen osasto ja dialyysiosasto. Lounaalle tai osastoille mennessä tuli kuljettua usein myös sairaalaan kuuluvan terveysaseman läpi. Tämän lisäksi tutustuin harkkani aikana TeeSe Botnian tarjoamiin sairaalan ruokapalveluihin ja toimintaterapeutin työhön sekä osallistuin ravitsemusterapeuttien pitämiin osastotunteihin, sairaalan henkilökunnan koulutuksiin (PEG-letkuravitsemuskoulutus, jossa yksi ohjaajistani piti myös luennon), syömishäiriötyöryhmän työnohjaukseen ja kliinisten ravintovalmisteiden valmistajien edustajien tapaamisiin. Kaiken tämän lisäksi vierailin Fredrika-klinikalla sekä osallistuin Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan hyvinvointialueiden yhteiseen ravitsemusterapeuttien kokoukseen ja Pohjanmaan hyvinvointialueen ravitsemusterapeuttien yhteiseen kehittämispäivään. Yhteistyö ei siis rajoitu vain sairaalan sisälle, vaan se näkyy myös hyvinvointialueen sisällä ja hyvinvointialueiden välillä. Tarkoituksena harkkani aikana oli tutustua myös diabeteshoitajan ja puheterapeutin työhön, mutta nämä jäivät toteuttamatta.
Sairaalan sijainnista johtuen arviolta yli puolet sairaalan potilaista on ruotsinkielisiä. Sairaalassa ruotsia pääsikin kuulemaan jatkuvasti niin henkilökunnan läheisyydessä kuin potilaiden kanssa työskennellessä. Itse en kuitenkaan tällä kertaa ohjannut toisella kotimaisella kielellä, vaikka tilaisuutta tarjottiinkin. Omat potilaat oli mahdollista valita etukäteen heidän asiointikielensä mukaan. Seurasin kuitenkin ohjaajieni vastaanottoja silloinkin kun kielenä oli ruotsi. Tuttua englantia tuli käytettyä, mutta näitä tilaisuuksia oli harvemmin. Yksi erikoisuus oli arabian kielen tulkin välityksellä tapahtuva ohjaus, mikä oli hauska ja valaiseva kokemus. Tulkin kanssa keskustellessa suomeksi huomasin, miten usein tulkin minulle antama käännös jäi hyvin yksipuoliseksi, vaikka tulkki ja potilas olisivat keskustelleet asioista useamman minuutin.
Harkka oli kaiken kaikkiaan hyvin monipuolinen ja päivät kuluivat nopeasti. Kursseilta opitut tiedot vahvistuivat ja koin selkeää ammatillisen itseluottamuksen parannusta. Voin lämmöllä suositella Vaasaa jokaiselle, jolla maisterivaiheen toinen harkka on vielä edessä. Ruotsin kielen taidosta on selkeästi etua, mutta puute siitä ei estä harjoittelusta suoriutumista! 😉 Mahdollisia kysymyksiä voi laittaa osoitteeseen emiliajl@student.uef.fi tai IG:ssä @emilia.lampen.
Tsemppiä opintoihin ja harjoitteluihin kaikille retikoille sekä onnea uusille opiskelijoille 💚
Emilia Lampén
5. vuoden opiskelija (ja toivottavasti pian valmistuva! 🤞🏻)
