Category: Uncategorized

Moikka! Mä oon Anniina ja olin nyt keväällä noin 5 kuukautta vaihdossa Thaimaassa, Chiang Rai nimisessä kaupungissa Thaimaan pohjoispuolella.

Ensin vähän tietoa vaihtokohteesta, ennen kuin päästään vaihdon kohokohtiin.

Miksi Thaimaa?

Halusin kohdata aivan uudenlaisen kulttuurin ja ympäristön. Valehtelisin, jos väittäisin, ettei ykkös kriteerinä olisi kuitenkin ollut ruoka ja lämpö. Kahdenvälisen vaihto-ohjelman kautta Thaimaassa pystyi opiskelemaan ainoastaan Chiang Raissa. Chiang Rai houkutteli erityisesti sen luonnonläheisyydellään ja autenttisuudellaan, turisteja tuskin näkyi ja me kymmenkunta vaihtaria olimme yksi nähtävyys Chiang Rain kaduilla.

Mitä Thaimaassa voi opiskella?

Mae Fah Luangin yliopisto tarjoaa ravitsemustieteilijälle terveystieteiden opintoja sekä maataloustieteen opintoja, jossa tarjottiin paljon myös elintarvikealan opintoja. Itse valitsin terveystieteiden tiedekunnan ja sieltä liikunta/urheilutieteiden pääaineen. Kursseiksi valikoitui pitkän pohdinnan jälkeen urheilijan psykologia, painonhallinta ja Asean ruoat, joista yhteensä muodostui 18 opintopistettä.

Chiang Rai ja opinnot

Vastoin omia ennakkoluuloja Chiang Rai, kohdeyliopisto ja opiskelijamajoitus olivat huomattavasti modernimpia ja puhtaampia, mitä olin kuvitellut. Yliopistossa käytettiin lisäksi koulupukua, johon kuului musta hame, valkoinen lyhythihainen kauluspaita, ruskea vyö ja pinssejä yliopiston logolla. 

Kursseilla oli paljon ryhmätöitä, opettaja oli hyvin interaktiivinen opiskelijoiden kanssa ja jotkut opettajat käyttivät hauskoja pelejä oppimisen tukena. Asean ruoka -kurssi puolestaan oli paljon ulkoa opettelua ja nopeassa tahdissa käytiin läpi suuri määrä tietoa.

Opiskelijamajoitus

Opiskelijamajoituksena toimi kerrostalotyyppiset rakennukset, joita oli ripoteltu yliopiston ympärille. Meidän asuntolamme huoneisiin kuului oma kylpyhuone, ja huoneeseen mahtui parisänky, työpöytä ja jääkaappi. Myöhemmin saimme kuulla, että useat opiskelijat jakavat huoneen toisen opiskelijan kanssa, mikä oli aika absurdi ajatus varsinkin meille suomalaisille yksiössä asuville. Keittiötä asunnoissa ei ollut, ei edes yhteistä. Lähes kaikki vaihtarit asuivat samassa opiskelija-asuntolassa, joten meillä oli siellä pieni oma kommuuni, jonka ympärille rutiinit nopeasti muodostuivat.

Kohokohdat ja Shokit

Kukaan tuskin jaksaa lukea jokaista tapahtumaa viiden kuukauden ajalta, joten koitan tuoda tähän kiehtovimmat kohdat omasta vaihdostani.

Matkustaminen

Opiskelujen ohella ehti hyvin matkustamaan ja tutustumaan paremmin myös muihin kohteisiin Thaimaassa. Olin lisäksi valinnut kurssit sopivasti niin, että luentoja oli ainoastaan maanantaista keskiviikkoon. Chiang Rain lisäksi ehdin vierailla yhdeksässä eri kaupungissa/saarella, joista Bangkokissa ja Chiang Maissa vierailtiin useammin kuin kerran. Näiden lisäksi yliopisto tarjosi muutaman retken eri kyliin lähellä Chiang Raita ja vielä viimeiseksi ennen kotiin lähtöä ehdin pyörähtämään yksin Vietnamissa.

Palvoin aurinkoa, uin ja snorklasin, tutustuis uusiin ihmisiin, söin ja kävin kokkauskursseilla, maistoin lähes 30 eri cocktailia (temppelien lukumäärässä menin kuitenkin sekaisin), testasin thaihierontaa, menetin varpaankynnen ja meinasin myöhästyä lennolta takaisin Suomeen.

Savukausi

Burning Season/Smokey Season oli melkein kaikille meille vaihtareille ennestään tuntematon. Varsinkin sen vakavuus. Maaliskuussa alkoi nousta sumua taivaalle, vuoret eivät enää erottuneet horisontissa ja aurinko näytti punaiselta hehkuvalta laavapallolta. Pikkuhiljaa savu täytti niin pahasti ilman, ettei ulkona olisi saanut liikkua ja jopa yliopisto määräsi yli 2 viikon etäluentopakon. (Tämähän meinasin loistavaa syytä lähteä etelään reissaamaan.) Chiang Raissa tilanne kuitenkin oli aika järkyttävä. Ulkona oli vaikea hengittää, silmät kirvelivät ja vaatteet päällystyivät pölystä. Herkimmät saivat myös muita oireita, kuten hengenahdistusta ja päänsärkyä. 7-elevenissä myytiin nenäsumutteita, joihin varmaan kaikki olivat addiktoituneet, valitettavasti nykyään minä mukaan lukien.

Sadekausi

Heti savukauden jälkeen alkoi sadekausi. Tai mahdollisesti sadekausi lopetti savukauden huuhtomalla savun taivaalta. Toisin kuin luulin, sade ja myrsky eivät kestäneet koko päivää. Aamu ja päivä olivat yleensä aurinkoisia, eikä taivaalla ollut lähes lainkaan pilviä. Vasta illalla alkoi sataa kaatamalla, tuli sähkökatko, eikä myöskään internet enää toiminut. Tällaiselle someaddiktille se teki ihan hyvää. 

Kielitaidottomuus

Vaikka koulu oli täynnä kansainvälisiä opiskelijoita muista Aasian maista, pääaineessa, jossa itse opiskelin, oli pääasiassa thaimaalaisia opiskelijoita. Tämä tarkoitti sitä, että kommunikointi englanniksi oli haastavaa, ryhmätyöt eivät sujuneet, seminaareissa ja esitelmissä opiskelijat puhuivat thaimaata ja opettaja joutui kääntämään kaiken aina thaimaaksi. Myös yliopiston ulkopuolella asiointi oli hankalaa ja esimerkiksi ruoan tilaaminen tapahtui usein Google kääntäjän avulla.

Vielä kaikkia eniten kiinnostava aihe, eli Ruoka

Thaimaa tarjosi paljon erilaisia tuoreita hedelmiä, joista omat lempparit olivat pikku ananas, mango, mangostani ja rambutani. Parhaat ruokaherkut olivat Pad Thai, Panang Curry ja Khao Soi. Hintaa tuli 1-2e per ateria ja päälle euron jääkahvit, joita kulutettiin päivittäin, joskus useampia. Keittiön puutteen vuoksi ruoanlaitolle ei ollut edes mahdollisuutta, joten joka päivä “joutui” syömään ulkona tai tilaamaan kotiin ruokaa.

Glamourit sikseen. Oikeasti söin joka päivä riisiä. Jos halusi syödä kuin paikalliset, riisiä syötiin myös aamupalaksi, iltapalaksi ja jälkiruoaksi. Silmät ummessa, arpomalla valittu kouluruoka oli yleensä liharuoka täynnä luita ja jänteitä yhdellä tai kahdella siivulla porkkanaa tai kaalia. Sain ruoasta yhteensä noin kolme kertaa ruokamyrkytyksen ja Chiang Rai tarjosi heikosti kasvis/vegaanisia vaihtoehtoja, vegaanisia lähes ollenkaan. Ruoka oli myös lähes aina tulista, ellei osannut tilata oikein. Omat makunystyräni eivät siltikään tottuneet mausteiseen ruokaan, vaan edelleen itken tulista ruokaa syödessäni.

Mitä jäi käteen?

Ensinnäkin unohtumattomia muistoja, joita en olisi voinut kokea mitenkään muuten tai missään muualla. Ystäviä, joilta opin paljon heidän elämästään toisessa maassa ja myös itsestäni kiitos pikkutuntien syvällisten keskustelujen. Opin myös koulun penkillä paljon, muun muassa urheilijan motivaatiosta ja aggressiosta, Asean maiden ruokakulttuurista ja thaimaalaisten suhteesta ruokaan. Opin tekemään itse thaimaalaista ruokaa sekä jauhamaan ja keittämään kahvin oikeaoppisesti. Tärkeimpänä koen kuitenkin oman henkisen kasvun. Koen, että matka antoi suunnan tulevaisuudelle ja paljon työkaluja ylittää tulevat vastoinkäymiset. Käteen jäi niin paljon asioita, että sitä on vaikea laittaa sanoiksi. Vaikka joskus ympäristö tekikin elämästä vaikeaa ja vastoinkäymisiä sattui odotettua enemmän, en vaihtaisi kokemusta mihinkään. Jos mahdollisuus tulisi, pakkaisin matkalaukun tässä ja nyt ja lähtisin matkaan uudestaan.

Terkuin Anniina, hallituksen varajäsen

Graduani viimeistellessä sain pyynnön kirjoittaa blogipostauksen keväällä suorittamastani ravitsemustieteen erikoissairaanhoidon harjoittelusta, joka osuu siis tavallisesti 5. lukuvuoden kevätlukukaudelle ja kestää 8 viikkoa. Näistä 2 viimeistä viikkoa on itsenäistä työskentelyä. Harjoittelupaikkaa eli tässä tapauksessa sairaalaa saa itse toivoa, mutta joskus käy niin, että arpaonni ei osukaan omalle kohdalle ja päätyykin jonnekin muualle kuin minne olisi alun perin halunnut. Näin kävi minulle, mutta loppujen lopuksi olin oikeastaan hyvin tyytyväinen niin itse kaupunkiin kuin sairaalaankin, ja harjoittelu sujui alun jännityksestä huolimatta paremmin kuin odotin. Harkkapaikkani oli Pohjanmaan maakunnassa/hyvinvointialueella ja Vaasan kaupungissa sijaitseva Vaasan keskussairaala (VKS). Pohjanmaan hyvinvointialueeseen kuuluu yhteensä 14 kuntaa, joista Vaasa ja Pietarsaari tulivat minulle harkkani aikani eniten tutuiksi.

Harjoitteluni aikana Pohjanmaan hyvinvointialueella oli yhteensä 7 ravitsemusterapeuttia ja 1 ravitsemusneuvoja. VKS:ssä ravitsemusterapeutteja oli virallisesti kirjoilla 4, mutta harjoitteluni aikana vain 3 heistä oli sillä hetkellä tehtävissä ja täten ohjaajinani. Pohjanmaan hyvinvointialueen 4 muun ravitsemusterapeutin työpisteitä olivat Vaasan perusterveydenhuolto sekä Pietarsaaren Fredrika-klinikka (syömishäiriöyksikkö), perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito. Ravitsemusneuvoja työskenteli Närpiössä psykososiaalisessa keskuksessa ja oli opiskellut ravitsemusterapeutiksi Ruotsissa, mutta ei ollut tavoitellut pätevyyttä Suomessa. Eräs entinen VKS:n laillistettu ravitsemusterapeutti oli vaihtanut pääluottamusmiehen tehtäviin, eikä siis enää tehnyt ravitsemusterapeutin töitä päätoimisesti. Toisaalta hänen yhteistyönsä edelleen jatkui ravitsemusterapeuttien kanssa, ja itsekin tapasin häntä aina viikoittain yhteisellä lounaalla sekä erilaisissa kokouksissa.

VKS:ssä ravitsemusterapeutit työskentelivät neljällä eri erikoisalalla (kirurgia, sisätaudit, lapset ja psykiatria) hoitaen potilaita sekä polikliinisesti että osastoilla. Jokaisella ravitsemusterapeutilla oli niin sanotusti oma pääasiallinen potilasryhmä ja työpiste, mutta erityisesti kirurgian potilaita hoiti jokainen. Vaasassa iv-ravitsemuksen (parenteraalinen ravitsemus) suunnittelu kuuluu ravitsemusterapeutille, mutta vastuu siitä on loppupeleissä aina lääkärillä. Itse en harkkani aikana iv-ravitsemuksia suunnitellut. Lihavuusleikkausten preravitsemusohjauksia lukuun ottamatta pääosa omista ohjauksistani olivat yksilöohjauksia. Omia seurantapotilaita oli vain yksi ja sekin soittona. Hoidon syinä omissa ohjauksissani olivat muun muassa lasten ja nuorten lihavuus, kasvuhäiriöt, allergiat, ADHD ja ruokahalun muutokset, tyypin 1 diabetes, syömishäiriöt sekä aikuisten elintapaohjaus, lihavuusleikkaukset, keliakia, Crohnin tauti, avanne, IBS, vajaaravitsemus, MS-tauti, syövät, letkuravitsemus, maksakirroosi ja askites. Ohjausten lomassa päivitin tuttuun tapaan myös ohjausmateriaalia sekä suunnittelin useamman letkuravitsemuksen.

Psykiatrian yksikkö oli ennen muuttoa eli reilut 5 viikkoa harkan alusta eri paikassa kuin Vaasan keskustassa sijaitseva pääsairaala. Yksikkö sijaitsi alun perin Huutoniemen kaupunginosassa, jossa toimivaa sairaalaa kutsuttiin Huutoniemen sairaalaksi. Vietin osan ajastani kyseisessä sairaalassa seuraten tai kanssaohjaten yhden ohjaajani psykiatrisia vastaanottoja. Huutoniemen sairaalassa oli aiemmin ollut toiminnassa myös syömishäiriöiden päiväosasto, mutta toiminta oli ollut pitkään vaisua. Päinvastoin Pietarsaaressa nuorten ja nuorten aikuisten syömishäiriöhoidosta vastaa aktiivisesti toiminnassa oleva Fredrika-klinikka, joka koostuu sekä poliklinikasta että päiväosastosta. Pietarsaaressa ja Vaasassa on Pohjanmaan hyvinvointialueen ainoat syömishäiriöihin keskittyvät yksiköt tai klinikat. Psykiatrisia potilaita oli harmillisesti hyvin vähän yksikön muuton takia, mutta jokainen psykiatrinen vastaanotto oli erittäin antoisa. Psykiatristen potilaiden kanssa koin omat taitoni erityisen vahvoiksi ja olisikin ollut mielenkiintoista seurata/ohjata heidän kontrollikäyntejään.

Lihavuusleikkaukset ovat Vaasassa suuressa osassa ravitsemusterapeuttien työtä ja niitä operoidaan peräti 3 kertaa viikossa yhden ja saman kirurgin toimesta. Monet ulkopaikkakuntalaiset suuntaavatkin Vaasaan, sillä jonot leikkaukseen ovat huomattavasti lyhyemmät. Harjoitteluni aikana pääsin tiiviisti seuraamaan lihavuusleikkaukseen menevän potilaan hoitopolun alusta loppuun; tutustuin preoperatiiviseen poliklinikkaan eli LEIKO:on seuraamalla potilaan vastaanottoja sairaanhoitajalla ja kirurgilla, seurasin itse operaatiota (mahalaukun ohitusleikkaus) leikkaussalissa, tein lihavuusleikkausarvioita sekä ohjasin lihavuusleikkauksenjälkeisiä ruokavalioita ja lihavuusleikkauskontrolleja. ENE-ohjausta en muistaakseni päässyt seuraamaan tai ohjaamaan. Tämä olisi sijoittunut muutama viikko ennen suunniteltua leikkausta.

Kurssien aikana en pohtinut lihavuusleikkauksia kokonaisuutena sen syvällisemmin, mutta harjoittelun aikana aihe alkoi enemmän pyörimään ajatuksissani. Erityisesti se havahdutti, miten monet suomalaiset ovat jo käyneet leikkauksessa tai ovat halukkaita siihen. Moni potilas kertoi, että joku tuttu tai useampi oli käynyt leikkauksessa ja menisi ehdottomasti uudelleen, mikäli tekisi päätöksen nyt. Koin—ja koen edelleen—että terveyden edistämiseen ja sairauksien ehkäisyyn tulee panostaa vieläkin enemmän, jotta ”helppoihin” ratkaisuihin ei päädytä niin herkästi. Vaikka monella leikkaus onnistuukin, on sillä myös riskinsä ja muut heikot puolensa.

Potilastyötä seuratessa ja itsekin tehdessä pääsin tutustumaan eri osastojen ja poliklinikoiden toimintaan, kuten lastentautien osasto, syöpätautien poliklinikka ja päiväosasto, sädehoito-osasto, sisätautien poliklinikka, neurologian ja sisätautien osasto, vaativan kuntoutuksen osasto, kirurginen osasto ja dialyysiosasto. Lounaalle tai osastoille mennessä tuli kuljettua usein myös sairaalaan kuuluvan terveysaseman läpi. Tämän lisäksi tutustuin harkkani aikana TeeSe Botnian tarjoamiin sairaalan ruokapalveluihin ja toimintaterapeutin työhön sekä osallistuin ravitsemusterapeuttien pitämiin osastotunteihin, sairaalan henkilökunnan koulutuksiin (PEG-letkuravitsemuskoulutus, jossa yksi ohjaajistani piti myös luennon), syömishäiriötyöryhmän työnohjaukseen ja kliinisten ravintovalmisteiden valmistajien edustajien tapaamisiin. Kaiken tämän lisäksi vierailin Fredrika-klinikalla sekä osallistuin Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan hyvinvointialueiden yhteiseen ravitsemusterapeuttien kokoukseen ja Pohjanmaan hyvinvointialueen ravitsemusterapeuttien yhteiseen kehittämispäivään. Yhteistyö ei siis rajoitu vain sairaalan sisälle, vaan se näkyy myös hyvinvointialueen sisällä ja hyvinvointialueiden välillä. Tarkoituksena harkkani aikana oli tutustua myös diabeteshoitajan ja puheterapeutin työhön, mutta nämä jäivät toteuttamatta.

Sairaalan sijainnista johtuen arviolta yli puolet sairaalan potilaista on ruotsinkielisiä. Sairaalassa ruotsia pääsikin kuulemaan jatkuvasti niin henkilökunnan läheisyydessä kuin potilaiden kanssa työskennellessä. Itse en kuitenkaan tällä kertaa ohjannut toisella kotimaisella kielellä, vaikka tilaisuutta tarjottiinkin. Omat potilaat oli mahdollista valita etukäteen heidän asiointikielensä mukaan. Seurasin kuitenkin ohjaajieni vastaanottoja silloinkin kun kielenä oli ruotsi. Tuttua englantia tuli käytettyä, mutta näitä tilaisuuksia oli harvemmin. Yksi erikoisuus oli arabian kielen tulkin välityksellä tapahtuva ohjaus, mikä oli hauska ja valaiseva kokemus. Tulkin kanssa keskustellessa suomeksi huomasin, miten usein tulkin minulle antama käännös jäi hyvin yksipuoliseksi, vaikka tulkki ja potilas olisivat keskustelleet asioista useamman minuutin.

Harkka oli kaiken kaikkiaan hyvin monipuolinen ja päivät kuluivat nopeasti. Kursseilta opitut tiedot vahvistuivat ja koin selkeää ammatillisen itseluottamuksen parannusta. Voin lämmöllä suositella Vaasaa jokaiselle, jolla maisterivaiheen toinen harkka on vielä edessä. Ruotsin kielen taidosta on selkeästi etua, mutta puute siitä ei estä harjoittelusta suoriutumista! 😉 Mahdollisia kysymyksiä voi laittaa osoitteeseen emiliajl@student.uef.fi tai IG:ssä @emilia.lampen.

Tsemppiä opintoihin ja harjoitteluihin kaikille retikoille sekä onnea uusille opiskelijoille 💚

Emilia Lampén

5. vuoden opiskelija (ja toivottavasti pian valmistuva! 🤞🏻)

Vaikka monien katseet suuntautuivat kohti kesää jo vappuhulinoiden jälkeen, oli itselle toukokuu vielä työntäyteinen. Nyt, kun kesä on viimein pyörähtänyt käyntiin ja kevään opinnot ovat jo takanapäin, ajattelin, että voisin kertoa hieman lisää omasta kandiharjoittelukokemuksestani Hollannissa. Toivottavasti tämä innostaisi ja rohkaisisi niitä, jotka ovat mahdollisesti miettineet harjoittelun tekemistä ulkomailla.

Suoritin kandivaiheeseen kuuluvan harjoittelun Maastrichtin yliopistossa Hollannissa osana NUTRIM-tutkimushanketta. Jo ensimmäisen opiskeluvuoden aikana selkeni, että halusin tehdä hieman erilaisen harjoittelun ja päästä haastamaan omaa osaamista aivan uudella tavalla. Mahdollisia harjoittelukohteita etsiessäni törmäsin sattumalta hankkeeseen ja päätin, että tuonne haluan ehdottomasti mennä. Otin yhteyttä sähköpostitse muutamaan kyseisen hankkeen parissa työskentelevään tutkijaan ja jäin odottamaan vastauksia. Vastauksia ei kuulunut pitkään aikaan ja olin jo varma, että minulla ei ollut mahdollisuuksia päästä mukaan hankkeeseen. Odotus kuitenkin palkittiin, kun sähköpostiin kilahti viimein viesti, jossa minut toivotettiin tervetulleeksi seuraamaan tutkimuksia Maastrichtin yliopistossa.

Harjoittelun ajankohdaksi osui huhtikuu, mikä sopi erittäin hyvin myös itselle Suomen kevään sääolosuhteet huomioon ottaen. Harjoittelun aikana pääsin seuraamaan neljää eri terveyssovellutuksiin tähtäävää tutkimusta: kaksi keskittyi suolistomikrobistoon ja sen koostumuksen muokkaamisen terveydellisiin vaikutuksiin ja loput kaksi hypoksian sekä hapenkulutuksen tehostamisen mahdollisiin hyötyvaikutuksiin.

Ennen kuin mennään itse harjoitteluun, voisin kertoa vielä lyhyesti hankkeesta ja sen tavoitteista. NUTRIM-tutkimushankekokonaisuuden tavoite on edistää tutkimusta, joka luo käytännön sovellutuksia kroonisten metabolia- ja tulehdussairauksien ehkäisyyn ja hoitoon. Tavoite on mm. luoda personoidumpia elämäntapa- ja liikuntainterventioita sekä ravitsemusohjeistuksia. Tutkimushanke sisältää 16 eri Maastrichtin yliopistosairaalan (MUMC+) tutkimusosastoa ja kolme päätutkimuslinjaa. Itse pääsin harjoittelun aikana seuraamaan ensimmäiseen tutkimuslinjaan kuuluvia tutkimuksia, jotka keskittyivät lihavuuteen, diabetekseen ja verisuonisairauksiin.

Työharjoittelun aikana omiin työtehtäviin kuului tutkimusten seuraaminen, tutkimusmenetelmiin perehtyminen ja testipäiviin osallistuminen sekä niissä avustaminen. Neljän viikon aikana pääsin näkemään monipuolisesti eri tutkimusmenetelmiä niin laboratoriossa kuin kliinisissä tutkimustiloissakin. Seurasin mm. DEXA-mittauksia, 2 tunnin sokerirasituskoetta, rasva- ja lihaskudosnäytteiden ottoa, epäsuoraa kalorimetriaa, insuliinisensitiivisyyden testaamista ja ravitsemusohjauksia. Lisäksi pääsin seuraamaan lihassolujen mitokondrioiden hapenkulutuksen mittauksia ja RNA-eristämistä lihaksen kantasoluista tutkimuslaboratoriossa. Harjoittelun aikana osallistuin myös erilaisiin tutkimuskokouksiin sekä NASO:n (The Netherlands Association for the Study of Obesity) järjestämään tutkimuskonferenssiin Utrectissa. Pääsin näkemään siis erittäin läheltä, miltä tutkimusmaailma ja erilaisten suositusten, kuten ravitsemussuositusten, taustatyö näyttää.

Kaiken kaikkiaan harjoittelu oli erittäin mielenkiintoinen ja ehdottomasti yksiä elämäni parhaimpia kokemuksia. Vaikka koko prosessi suunnittelusta itse harjoitteluun vei paljon aikaa (ja välillä hermojakin :D), oli kaikki ehdottomasti sen vaivan arvoista. Kokemus opetti sietämään epävarmuutta ja menemään omalle epämukavuusalueelle sekä antoi hyvän mahdollisuuden kehittää omaa osaamista, kielitaitoa ja ennen kaikkea verkostoitua erilaisten ihmisten kanssa. Jos yksi asia pitäisi nostaa reissusta ylitse muiden, oli se ehdottomasti ihmiset ja heidän kanssaan käydyt mielenkiintoiset keskustelut.

Oman kokemukseni perusteella voin siis lämpimästi suositella harjoittelun tekemistä ulkomailla. Opiskeluaika on erittäin hyvä aika kerätä kokemuksia, joten kannattaa rohkeasti osallistua ja lähteä mukaan kaikkeen sellaiseen, mikä itseä vain vähänkin kiinnostaa. Tulevaisuudessa niistä kokemuksista on varmasti enemmän kuin hyötyä.

Ihanaa kesää ja paljon onnea vielä ravitsemustieteeltä opiskelupaikan saaneille.

Syksyllä nähdään!

Sanni

2. vuoden opiskelija

Ensimmäinen opiskeluvuosi yliopistossa alkaa olla paketissa. Enemmän on kahdeksassa kuukaudessa tapahtunut kuin olisin vuosi sitten osannut odottaakaan. Muistot uusien kavereiden kanssa, opiskelijatapahtumista, uuteen kaupunkiin tutustumisesta sekä opiskelujen tuomista haasteista ja kutkuttavasta mielenkiintoisuudesta tuudittavat meidät takaisin kesäloman syleilyyn. Uusi tuttavuus Kuopio on tullut nyt jo aika näppärästi tutuksi ensimmäisen vuoden aikana. Kävely- ja pyöräily-ystävällinen sekä toimivan joukkoliikenteen kaupunki luo hyvät mahdollisuudet jokaiselle tutustua uusiin ympyröihin. Yliopistolle kävellessä saa ihailla kaunista luontoa ja useita ihastuttavia lammikoita ja järviä. Varmasti monelle aluksi tutuksi tulevasta soluasumisesta yksiöelämään ja kemiapläjäyksestä elintarviketietoisuuteen ensimmäinen opiskeluvuosi on tarjonnut kaikenlaista. Monelle fuksivuoden alkaminen tarkoitti myös muuton ja muutoksen paikkaa, mikä toi mukanaan monelle myös ei-opiskeluun liittyviä haasteita. Haasteista huolimatta kuitenkin tunne samassa veneessä olemisesta muiden opiskelijoiden kanssa oli läsnä. Parhaita yhdessäolon ja rentoutumisen paikkoja ehdottomasti ovat olleet Retikan huone ja ainejärjestöni järjestämät tapahtumat.

Syksyllä kurssit lähtivät reippaasti käyntiin kemian ja solubiologian parissa. Yllätyksen ja ei niin pienoisen päänvaivan aiheuttikin suuri työmäärä ja uudenlaisen opiskelutekniikan haltuunotto heti syksyn alkuun. Syksyllä paljolti yhdessä biolääketieteen ja farmasian opiskelijoiden kanssa suoritetuilla opintojaksoilla luotiin hyvää pohjatietoa tuleville opinnoille. Opettajat ovat taitavia ja avoimia vastaamaan askarruttaviin kysymyksiin niin ryhmäopetuksissa kuin luennoilla. Muuten opinoissa tulee olla hyvin itseohjautuva ja itsenäinen. Toisaalta tämä tuo myös vapautta määritellä itse missä, milloin ja mihin tahtiin haluaa opiskella, kunhan deadlinet hoituvat ajallaan. Retikkalaisten keskuudessa ei ole ollut kuitenkaan pelkkää kemiaa, sillä keväällä pääsimme tutustumaan kursseilla muun muassa ravitsemustieteen perusteisiin ja elintarvikkeisiin ruokavaliossa. Kokemuksemme fuksivuoden opinnoista toki poikkeavat, sillä ravitsemustieteen opintoja on voinut suorittaa ennen ylipistoa jo avoimessa yliopistossa ja kandin voi suorittaa nopeammin kuin kolmessa vuodessa. Tekemistä on kyllä riittänyt. Vaikka opiskeluihin uppoaa helposti paljon aikaa, jotenkin sitä löytyy aina myös opiskelijarientoihin.

Silmät tuikkien olin odottanut jo kauan sitä päivää, kun saamme sanoa haalarit päällä ”Wabu ei Lobu!”. Pian se päivä jo koitti, kun professori kumottiin samaan veteen, jossa Veljmies ylpeästi seisoo. Tähän päivään asti huhut kuuluvat, että Wabu ei ole vieläkään loppunut. Tammikuussa ylpeydenaiheemme, vihreät haalarit saapuivat käsiimme. Vaikka mikään ei korvaa tuoreen vihreän haalarin tuoksua, tosiasiassa haalarit saadaan oikeaan kuosiin mahdollisimman paljon tapahtumissa möyrimällä ja merkkejä päälle lätkäisemällä. Lempitapahtumiani ovat olleet kaupunkisuunnistus, Neljän tähden illallinen, Lentävä lähtö, Päättäribileet, Talvirieha sekä Herkkuapprot. Retikan tapahtumissa parasta on se, että hyvää ruokaa on aina tarjolla. Tapahtumia on läpi opiskeluvuoden aina saatavilla, joskus jopa pilvin pimein niin, ettei kaikkeen ehdi mukaan. Pikakurssi haalarimerkkien ompeluun -tyylisiä videoita tuli jonkin verran katseltua, mutta en taitanutkaan ompelua aluksi aivan käden käänteessä. Ensimmäisten merkkien ompelemisesta selviää hengittämällä syvään ja kokeilemalla erilaisia tekniikoita. Ennen kuin huomaatkaan, kaksikymmentä ensimmäistä merkkiä tuhannesta vielä tulevasta onkin jo paikallaan. Se on vähän kuin opintopisteiden kerryttämistä. Oletko aina haaveillut pukeutuvasi mitä oivaltavimpiin kostuumeihin lähes viikottain? Täydellistä, sillä siihen sinulla on mahdollisuus fuksisyksynä! Ennen haalareidenkin saapumista ravitsemustieteen fuksi tunnistetaan kaduilla helposti opiskelijaksi esimerkiksi kiivin muodossa.  

Retikkalaisena on ollut mukava olla. Apua saa tarvittaessa ja mahdollisuuksia tutustua muihin retikkalaisiin livenä on ollut usein. Hämmästyttävän nopeasti on fuksivuoteni hurahtanut. Saamme olla ylpeitä itsestämme, sillä olemme tehneet ahkerasti töitä niin opintojemme kuin hyvän yhteishengen eteen. Hurjan paljon onnea kaikille jo opiskelupaikan saaneille ja tsemppiä odotteluun niille, jotka vielä varmistusta paikan saamisesta odottelevat. Tavataan Kuopiossa ensi syksynä! Siihen asti hyvää ja rentouttavaa kesää kaikille.

Eevi Laakso, fuksi

Ravitsemustieteen valintakokeen vuoden 2023 ennakkomateriaalit julkaistaan 28.4. ja valintakoe järjestetään 30.5. Tässä postauksessa annan vinkkejä pääsykokeeseen valmistautumiseen omien kokemusteni kautta. Huomaathan, että varmaa tietoa tämän vuoden ennakkomateriaaleista ei ole mahdollista saada ennen julkaisupäivää, joten vinkit on tehty viimevuosien materiaalien pohjalta.

Vinkkejä opiskeluun:

• Varaa aikaa. Sisään pääsee vain pieni osuus hakijoista, joten opiskelu kannattaa aikatauluttaa niin, että pääsykokeisiin lukeminen on ensimmäisten prioriteettien joukossa. Onneksi kuukausi on vain lyhyt aika tehdä tiukasti töitä.
• Tee olosi mukavaksi. Hakeudu rauhalliseen ympäristöön, jossa ei ole häiriötekijöitä ja laita puhelin kiinni. Voit tehdä työpisteen myös pihalle tai parvekkeelle ja samalla nauttia auringosta. Huolehdi hyvästä työskentelyasennosta.
• Tarkastele vanhoja pääsykokeita. Niiden kautta saat käsityksen siitä, minkä tyyppisiä kysymyksiä pääsykokeeseen voi tulla. Mieti uusien ennakkomateriaalien pohjalta, osaisitko vastata saman tyyppisiin kysymyksiin.
• Tee itsellesi kysymyksiä. Aina, kun jokin asia tuntuu hankalalta muistaa, älä jumitu siihen liian pitkäksi aikaa, vaan kirjoita se itsellesi ylös kysymyksen muodossa. Kysymyspaperin voi helposti ottaa silloin tällöin esiin ja testata omaa osaamistaan. Voit antaa kysymyspaperin myös perheenjäsenelle tai kaverille ja pyytää häntä kyselemään.
• Pyörittele asioita mielessäsi. Pääsykokeet ovat monivalintakysymyksiä tai kyllä tai ei -väittämiä, joten kysymykset saattavat olla joskus ovelasti muotoiltuja. Materiaalia lukiessasi, pysähdy välillä miettimään, että millä eri tavoin tämä asia saatettaisiin kysyä pääsykokeessa.
• Kertaa. Varmista, että mikään materiaaleista ei jää liian pitkäksi aikaa opiskelemattomaksi. Älä siis opiskele kaikkia materiaaleja peräkkäin alusta loppuun, vaan palaa aina säännöllisin väliajoin alkuperäiseen materiaaliin.
• Pääsykokeeseen valmistava kurssi. En näe tätä välttämättömänä, mutta minä ja monet tuttuni, jotka pääsivät ravitsemustieteelle, olivat käyneet kurssin. Kurssi on kallis, mutta se kannattaa ottaa, jos haluaa ikään kuin kaikki keinot käyttöön.
• Pääsykokeessa. Lue väittämät ja tehtävänanto sanantarkkaan! Väittämien paikkansapitävyys voi riippua vain yhdestä sanasta. Huomaa myös pyydetäänkö valitsemaan oikea vai väärä vastausvaihtoehto.

Itselleni toimivin opiskelutapa oli muistiinpanojen kirjoittaminen koneelle ja muistilapuille (ja riittävästä kofeiinitasosta huolehtiminen :D).

Materiaalikohtaiset vinkit:

Viime vuosina pääsykoemateriaaleihin on sisältynyt muun muassa Biostatistiikan taskukirja, tieteellisiä artikkeleja, ravitsemussuosituksia, ohjeistuksia, Ravitsemustiede -kirjan materiaaleja ja elintarviketiedettä. Seuraavaksi annan vinkkejä näistä muutamiin, mutta varmaksi ei voida sanoa, että myös tänä vuonna olisi samankaltaiset materiaalit.

• Biostatistiikan taskukirja. Tämän voisin sanoa olevan ns. erotteleva tekijä pääsykokeissa. Kirja on haastavaa opiskeltavaa, ellei ole ennen opiskellut tämän kaltaista asiaa. Siksi en suosittele, että kirjaa lähtee opiskelemaan kannesta kanteen, vaan pitäisin tärkeimpinä seuraavia alueita: johdanto, tutkimusten luotettavuuden arviointi, tutkimustyypit, p-arvo ja luottamusvälit. Lisäksi, jos muista materiaaleista löytyy termejä, joita löytyy biostatistiikan kirjasta, kannattaa myös ne opetella. Kirja selittää asiat hyvin lyhyesti, joten termien selvennyksiä voi etsiä myös netistä, jos pelkän kirjan perusteella on hankala ymmärtää. Jos tietyt asiat ovat edelleen vaikeita sisäistää, opettele ulkoa. Tärkeintä on, että tähänkään ei jumittuisi liian pitkäksi aikaa.
• Artikkelit. Jotkut kannustavat käymään tieteellisiä artikkeleita läpi jo ennen pääsykoemateriaalien julkaisua, jotta niiden lukeminen tulisi tutuksi. Itse koin, että säästän kaikki voimani mieluummin pääsykoemateriaalien lukemiseen, koska suomenkielisten artikkelien lukeminen ei mielestäni vaadi etukäteisharjoittelua. Sanoisin, että jos on kovin lukuintoa täynnä jo ennen materiaalien julkaisua, voi artikkeleita vähän itsekseen selailla keskittyen tutkimustermeihin ja tulosten tulkintaan.
• Suositukset. Ravitsemussuositukset sisältävät enimmäkseen helppolukuista tekstiä, joten näiden sivumääristä ei tarvitse pelästyä. Kaikki suomalaiset suositukset perustuvat yleisiin pohjoismaisiin ravitsemussuosituksiin, joten hyvä lähtökohta olisi, että hakija tuntisi jo etukäteen, minkälaisia komponentteja suositeltava ruokavalio sisältää. Yhtenä vuonna, kun pääsykokeet muutettiin etänä tehtäviksi koronan takia, oli materiaaleina myös hoitosuosituksia, jotka taas ovat tiukempaa tekstiä ja vaativat paljon aikaa.

Jos et pääse heti ekoilla kerroilla sisään, kannustan ehdottomasti hakemaan useampaan kertaan, jos ravitsemustiede tuntuu oikealta alalta. Vaikka sisäänpääsyyn menisikin aikaa, voi edessä olla kuitenkin kymmenien vuosien ajanjakso alan parissa!

Tsemppiä kaikille hakijoille 😊

Terkuin

Essi

Liikuntavastaava

Moikka, ja yhä aurinkoisempaa kevättä! Kevät on monille työnhaun, harjoittelujen ja työnaloituksen täyteistä aikaa, joten onkin hyvä hetki muistuttaa Retikan yhteistyökumppanin, sekä alamme ammattiliittona toimivan Agronomiliiton jäsenyyden tarjoamista hyödyistä meille opiskelijoille. Agronomiliitto, eli maatalous- elintarvike- ja ravitsemusalan korkeasti koulutettujen ammattiliitto tarjoaa jäsenilleen monipuolisesti erilaisia etuja edullista jäsenmaksua vastaan.  Tästä postauksesta löydätkin siis 5 hyvää tapaa ottaa kaikki hyöty irti Agronomiliiton jäsenyydestäsi.

1. CV- ja työhakemuskommentointi

Liitto tarjoaa jäsenilleen Työhakemus- ja CV-kommentointia. Palvelun kautta voi varata 50 tai 25 minuutin työhakemus- tai CV-kommentointiajan, jonka aikana liiton asiantuntija käy läpi henkilökohtaiset tavoitteet työnhaussa, ennakkoon lähetetyn CV:n/työhakemuksen sekä antaa mahdollisia parannusehdotuksia näihin dokumentteihin. Tarvittaessa voit varata vielä uuden ajan tai lähettää korjatun version sähköpostitse kommentoitavaksi. Tämä palvelu kannattaa siis ehdottomasti käyttää hyödyksi työnhaussa!

Tästä ajanvarauskalenterin linkistä pääset CV ja hakemuskommentoinnin ajanvaraukseen.

2. Henkilökohtainen uravalmennus

Yllä olevasta ajanvarauskalenterin linkistä voit varata ajan myös henkilökohtaiseen uravalmennukseen sekä LinkedIn -sparraukseen. Uravalmennus voi pitää sisällään esimerkiksi tavoitteiden asettamiseen, osaamisen kehittämiseen tai yrittäjyyteen liittyviä teemoja.

3. Muista hyödyntää monipuoliset jäsenedut!

Agronomiliitto tarjoaa monipuolisesti erilaisia etuja jäsenilleen. Muistathan hakea vaihtoon lähtiessäsi ulkomaanmatkastipendin, sekä valmistuessasi pro gradu -tutkielmasi arvosanan perusteella määräytyvän gradustipendin! Gradustipendi myönnetään kaikille Agronomiliiton vastavalmistuneille opiskelijajäsenille. Lisäksi Agronomiliitto osallistuu Retikan tapahtumiin, ja tarjoaa jäsenilleen muun muassa jäsenilleen minttukaakaot talvitapahtuman jälkeen, sekä munkit ja siiderit Retikan vapputapahtumassa.

Kaikki Agronomiliiton jäsenedut, muun muassa pankin sijoitusedut, alennukset lomahuoneistoihin, nettikauppojen alennuskoodit sekä paljon muuta löydät näppärästi Member+ sovelluksesta!

Täältä löydät lisätietoa koulutusstipendeistä.  

4. Videotallenteet

Videotallenteet -sivulta löydät tallenteita liiton webinaareista ja koulutuksista. Sivulta löydät tallenteita monipuolisesti työnhakuun, muun muassa LinkedIn profiilin luomiseen, työnhaun ABC:hen sekä yrittäjävalmennukseen liittyen. Sivuilta löydät liiton pitämiä webinaareja myös monipuolisesti eri teemoista työelämän ulkopuolelta, sijoittamiseen sekä Instagramin ammattilaiskäyttöön liittyen.

5. Avoimet työpaikat ja työnantajalistaukset

Kun työhakemus, CV ja LinkedIn on laitettu kuntoon videotallenteiden ja kommentointipalvelun avulla, onkin aika hakea töitä! Alojemme avoimia (kesä)työpaikkoja löydät koottuna Avoimet työpaikat -sivulta.  Liiton nettisivuilta löydät myös listauksia alamme työnantajista, joihin jättää avoin hakemus tai ottaa omatoimisesti yhteyttä töitä tai harjoittelua ajatellen.

Etkö ole vielä Agronomiliiton jäsen, mutta haluaisit liittyä? Liittyminen onnistuu kätevästi Tästä linkistä!

Nähdään Agronomiliiton tapahtumissa!

Terkuin Siru Liljefors, Agronomiliiton opiskelijapromoottori

Yhteishaku lähestyy, joten kokosin yhteen syitä, joiden takia kannattaa harkita hakevansa opiskelemaan ravitsemustieteitä. Ravitsemustiede on yksi pienimmistä koulutusohjelmista Itä-Suomen Yliopistossa. Ravitsemustieteen koulutusohjelma kestää 5 vuotta, ja siitä valmistuu terveystieteiden maistereita. Opinnot sisältävät fysiologian, anatomian, kemian, mikrobiologian ja ravitsemustieteisiin keskittyviä opintoja. Uuden opetussuunnitelman mukaan opinnot sisältävät enemmän myös kaikille pakollisia elintarviketieteiden opintoja.

Ravitsemustieteen opiskelijoita yhdistää kiinnostus ruokaan, ravitsemukseen ja jokainen opiskelemaan päätyvä pääsee mukaan huikeaan ravitsemustieteilijöiden porukkaan. Retikan, eli ravitsemustieteen opiskelijoiden ainejärjestön tapahtumat tunnistaa tietenkin parhaista tarjoiluista ja herkkupöydistä.

Näistä syistä sinun kannattaa harkita hakevasi ravitsemustieteelle:

1. Kiinnostus terveyttä ja ihmisen kokonaisvaltaista hyvinvointia kohtaan
2. Pieni ala, jossa pääsee helposti tutustumaan sekä tulevaisuuden kollegoihin että opettajiin
3. Yhteisöllinen ilmapiiri; eri vuosikurssit tekevät yhteistyötä keskenään ja vuosikurssikohtaiset rajat ovat häilyviä
4. Monipuoliset opinnot, joissa yhdistyy ihmisen biologia, farmasian- ja lääketieteen opinnot sekä psykologinen tietämys
5. Tulevaisuuden kasvava ala, joka tarjoaa monipuoliset työllistymismahdollisuudet
6. Haaveena ravitsemusterapeutin pätevyys. Kuopio on ainut kaupunki Suomessa, josta valmistuu laillistettuja ravitsemusterapeutteja
7. Kuopio opiskelijakaupunkina; Kuopio on pieni mutta eloisa kaupunki, jossa on lyhyet välimatkat, hyvät kulkumahdollisuudet ja poikkitieteellisyys näkyy paljon opiskelijoiden arjessa

Kannustan rohkeasti hakemaan ravitsemustieteelle, mikäli yllä olevan listan asiat kuulostavat mielenkiintoisilta. Tsemppiä kaikille yhteishakuun ja ehkäpä näemme syksyllä opintojen parissa!

Terkuin

Emmi, Hallituksen varajäsen

Mietin pitkään mitä kirjoittaisin vuoden viimeiseksi tekstiksi Retikan blogiin ja pitkän pohdinnan jälkeen, en kuitenkaan keksinyt mitään järkevää. Pääsettekin nyt lukemaan hieman ajatuksiani kuluneesta vuodesta ja muistelemaan mitä kaikkea vuosi 2022 pitikään sisällään.

Opiskeluvuosi 2022 alkoi rauhallisesti kiireisen kakkosvuoden syksyn jälkeen. Olin käynyt avoimen kautta jo muutamia kevään kursseja alta pois, joten sain ottaa vähän rauhallisemmin koulun kannalta, mikä teki hyvää todella hektisen syksyn jälkeen. Kevään kursseista erityisesti jäi mieleen ruoanvalinta ja syömiskäyttäytyminen, joka sisälsi paljon mielenkiintoista keskustelua. Helmikuussa aloitin Taekwon-don yliopiston joukkueessa, yhdessä vpj- matildan kanssa. Onkin ollut todella kivaa pitkästä aikaa treenata joukkueessa ja valmentajan kanssa, eikä vain yksin salilla. Opintojen ja treenien lisäksi kevääseen kuului paljon kivoja tapahtumia, kuten (peruttu) Tahkofest, Pikkulaskiainen, Retikan omat kaverisitsit, vappuristeily yhdessä Terhon ja Sociuksen kanssa, sekä kauan odotettu vappu. Tänä vuonna päästiinkin ensimmäistä kertaa yliopistoaikanani juhlimaan perinteistä opiskelijavappua ilman koronan rajoituksia, ja ai että se tuntui hyvältä. Elokuussa suoritin myös neljä viikkoa kestävän kandiharkan Ravistamossa . Harkka oli hyvin mielenkiintoinen ja pääsinkin seuraamaan erilaisia vastaanottoja, niin yksityisillä lääkäriasemilla, kuin eri kuntoutuskeskuksissa.

Syksyllä käynnistyi kolmannen vuoden opinnot, joihin kuuluu 30 op moduuliopinnot, kandin kirjoitus ja siihen liittyvät kurssit, kanditentti sekä muutama muu pakollinen kurssi.  Syksy alkoi Gut microbiota in health and disease- kurssilla, joka oli mielestäni todella vaativa ja aikaa vievä, mutta samalla varmasti mielenkiintoisin kurssi mitä olen käynyt. Kurssilla päästiin todenteolla syventymään suolistomikrobistoon kansainvälisten luennoitsijoiden, esitelmien ja labrojen avulla. Koronan takia fuksivuoden labroista lähes kaikki peruttiin, joten oli kiva päästä tutustumaan myös laboratoriotyöskentelyyn.  Kurssi vei kuitenkin alkusyksystä lähes kaiken aikani ja ehdinkin kurssin tehtävien lisäksi käymään oikeastaan vain treeneissä. Lokakuun jälkeen, kun kurssi tuli päätökseen, oli aika keskittyä kandin kirjoittamiseen ja tuntuikin luontevalta kirjoittaa kandi suolistomikrobistoon liittyvästä aiheesta, kun alkusyksy oli mennyt yksinomaan sen parissa. Tällä hetkellä kandi ei ole kuitenkaan edennyt alkumetreiltä kauemmas, sillä työt lelukaupassa vei suurimman osan loppusyksystä. Pari urheiluravitsemuksen kurssia tuli syksyllä kuitenkin myös suoritettua.

Vaikka syksy kului pääosin opintojen parissa, mahtui muutama tapahtumakin kalenteriin. Alkusyksystä pääsi tutustumaan fukseihin neljän tähden illallisella sekä fuksisitseillä. Pääsin edustamaan Retikkaa Preemion vuosijuhlilla lokakuussa sekä Terhon ihka ensimmäisillä vuosijuhlilla joulukuussa. Molemmat vuosijuhlat olivat ikimuistoiset ja täynnä juhlahumua. Innolla odotan jo parin vuoden päästä järjestettäviä Retikan omia vuosijuhlia. Viimeisimpänä tapahtumana oli Retikan pikkujoulusitsit, jossa pääsi juhlimaan kulunutta vuotta hyvässä seurassa ja hyvän ruuan äärellä.

Vuosi 2022 oli jälleen tapahtumarikas ja kiireinen. Vaikka opiskelu on tärkeää, ensi vuonna priorisoin kuitenkin itseni ja läheiseni. Vaikka en yleensä uudenvuoden lupauksia tee, olen päättänyt tulevana vuonna pitää joka viikko vähintään yhden vapaapäivän. Tämän päivän pyhitän levolle, enkä edes mieti koulu-tai työasioita. Ensi keväänä aion muutenkin pitkästä aikaa ottaa hieman rennommin. Tavoitteenani on kirjoittaa kandi ja suorittaa siihen liittyvät kirjoitus- ja puheviestinnän kurssit, sekä tehdä pakollisen terveyden edistämisen projektin ja kanditentin. Muita kursseja en aio keväälle ottaa, joten kesäloman pääsen aloittamaan muutamaa kuukautta aiemmin kuin yleensä. Keväällä aloitan myös Retikan puheenjohtajana, joten onkin hyvä, että pj-hommille ja tulevien tapahtumien suunnitteluun jää hyvin aikaa. Tuntuukin hyvältä jättää kiireinen vuosi taakse ja toivottavasti ensi vuonna pystyn nauttimaan enemmän ystävistä ja vapaa-ajasta. Nyt vielä lomaillaan hetki ennen ensivuoden koitoksia <3

-Sara, rahastonhoitaja

Sain huikean mahdollisuuden osallistua Kuopion kaupunginorkesterin kausikonserttiin pari viikkoa sitten. Alun perin ainejärjestömme oli tarkoitus käydä yhdessä katsomassa eräs kausikonserteista, mutta konsertin peruunnuttua sain kuitenkin tilaisuuden käydä katsomassa jonkin toisen esityksen sen sijaan. Valitsin konsertin nimeltä Meidän oma tähti ja kerron teille hieman kokemuksiani tuon illan tapahtuneista.

Meidän oma tähti- konsertissa viulussa solistina esiintyi Kuopion kaupunginorkesterin oma jäsen Johannes Põlda ja illan esitys koostui kolmen eri säveltäjän vivahteikkaista kokonaisuuksista. Tämän korvaavan esityksen valitsin sen enempää tietämättä, mitä illan aikana tultaisiin soittamaan. Se lisäsi omaa intoani konserttiin menoon, sillä en voinut muodostaa minkäänlaisia ennakko-oletuksia siitä, mitä tulisin todella kokemaan. Olen ollut itse kiinnostunut klassisesta musiikista, mutta sen kuunteleminen, ja etenkin paikan päällä, on jäänyt todella vähäiseksi. 

Itse kokemus konsertista oli huikea! Kuten jo aiemmin sanoin, ei minulla ollut mitään ennakko-oletuksia illasta, jonka vuoksi sain yllättyä illan aikana monesti. Totesin pian soiton alettua, että valintani konsertista osui nappiin, sillä viulu on yksi itseäni eniten kiehtovista soittimista. Itsessään tämän huikean konsertin kuuleminen ja näkeminen antoi mukavasti vastapainoa kiireisten opintojen keskellä. Mieli tyhjeni täysin tätä esitystä seuratessa ja olo oli illan päätteeksi ihanan rento ja tyyni. Esitys oli tosiaan myös visuaalisesti hyvin kaunis. Oli ilo seurata eri soittimien muodostamaa harmonista kokonaisuutta ja kuinka kukin soittaja tiesi oman paikkansa kokonaisuuden muodostuksessa. Soittajien omaa tapaa soittaa oli ilo katsella ja eri soittimien omat tähtihetket sinfonioiden pyörteissä olivat sielua hiveleviä. 

Musiikin kuunteleminen ja katseleminen paikan päällä on kerta kaikkiaan upeaa! On kiehtovaa nähdä kuinka erilaisia ääniä eri soittimista voikaan saada ja kuinka paljon eri soittimia yhden sinfonian takana on. Konsertissa huomasi, kuinka pienilläkin lisäyksillä saatiin aikaan vaikuttava efekti siihen, miltä kokonaisuudessaan soitto kuulosti. Sooloviulisti Põldan soitto oli älyttömän vaikuttavaa sekä taitavaa. Hän soittamassa kokonainen orkesteri taustallaan oli vaikuttava kokonaisuus, jonka edessä katsomo hiljeni tyystin. Jään lämmöllä muistelemaan tätä iltaa.

Haluan teille kaikille lukijoille suuresti suositella tämän orkesterin konserteissa käymistä! Konserteissa pääsee nauttimaan todella taitavasta ja kauniista soitosta. Itse hämmästyin, kuinka edulliseen hintaan opiskelija voi käydä näitä kausikonsertteja seuraamassa. Tavallisesti opiskelijalipun hinta on noin 11 euroa ja jos illan näytökseen ostaa lipun samana päivänä, jää hintaa vain 4 €. Mielestäni on huikeaa, että opiskelija voi näin edulliseen hintaan päästä kuulemaan näin taidokasta soittoa. Itse tulen varmasti hyödyntämään tätä jatkossa.

Kiitos vielä suuresti Kuopion kaupunginorkesterille tästä kokemuksesta!

Ihanaa joulunaikaa kaikille! Toivottavasti tavataan myös musiikin parissa. Lisää tietoa tulevista kausikonserteista löytyy osoitteesta: www.kuopionkaupunginorkesteri.fi

Terkuin: Retikan varajäsen Roosa Huhta

Itä-Suomen yliopisto, ravitsemustiede