Jaksaa jaksaa, kunnes ei enää jaksa.

Just do it. Push yourself. No pain no gain. Don´t stop when you´re tired, stop when you´re done. Hell to the no sanon minä.

Multitaskaaminen on tämän päivän THE THING. Opiskele, tee töitä, rakenna uraa, kehitä itseäsi, treenaa kovaa, syö terveellisesti, nää ystäviä, päivitä somekulissia, näytä hyvältä, palaudu aktiivisesti, ajattele positiivisesti, elä epämukavuusalueella, ole aina tavoitettavissa, tee jokaisesta sekunnista merkittävä…ja niin edelleen. Kaikkea voi suorittaa. Somessa kehutaan, kun kello on vasta 09:00 ja on tullut juostua jo 40 km ja pestyä koko omakotitalon lattiat ja ikkunat. Sitten vitsaillaan siitä, että kylläpä on jatkuvasti kiire ja väsyttää, mut ihan peruspäivä. Raahaudutaan arjessa eteenpäin viimeisillä voimilla, jotka uhkaavat loppua juuri ennen loman alkua. Lomalla palaudutaan juuri sen verran, että jaksetaan puristaa taas seuraavaan lomaan saakka. ”Kyllä tää tästä helpottaa, kun saan vielä tän yhden jutun hoidettua”, yeah right. 

Suorittaminen (tai miksi sitä kukin haluaa kutsua). Sitä erityisesti “entinen” minäni teki jatkuvasti ja aivan huomaamattaan. Suoritin aamusta iltaan muun muassa töissä, koulussa, treeneissä, ihmissuhteissa, arkiaskareissa, kodinhoidossa, terveydessä, uutisten lukemisessa ja ties missä. Kun koulun osalta meni heikommin, piiskasin siitä itseäni ja suoritin lisää vapaa-ajalla kompensoidakseni epäonnistumisiani. Sitten keho puski väsymystä, joka heikensi koulussa suoriutumista entisestään. Suoritin päivän askareet aina samalla etukäteen suunnitellulla kaavalla riippumatta siitä, mitä omassa kehossa ja mielessä tapahtuu. En pysähtynyt tarkastelemaan omaa oloani, sillä en oikeastaan todella pysähtynyt silloinkaan, kun pysähdyin. Aivan sama jaksanko lähteä treenaamaan, niin menin. Aivan sama jaksanko tehdä lisävuoroja töissä, minähän tein. Aivan sama jaksanko tänään nähdä ystäviä, niin totta kai minä menin. Aivan sama olenko nukkunut kunnon yöunia viimeiseen kahdeksaan kuukauteen, minä suoritin. En ajatellut, että tässä olisi mitään huolestuttavaa, koska näinhän tulee tehdä, eikö? Mukavuusalueellahan kehittyy ja kehitys vie aina eteenpäin. Just do it. Eipä pieneen mieleenikään juolahtanut, että jossain vaiheessa voimieni rajallisuus ja seinä voisi tulla vastaan. 

Sitten koitti kaunis huhtikuinen maanantaipäivä. En yhtäkkiä aamulla jaksanutkaan nousta sängystä, päässä kumisi, voimat olivat aivan nollissa ja kädet tärisivät. Samantien kävin lääkärissä tutkituttamassa itseni päästä varpaisiin. Vapisin pelosta mielessäni liioitellen sitä, minkä diagnoosin tästä kuoleman olosta nyt saisin. Mitään ei kuitenkaan löytynyt ja viimein lääkäri kysyi, että miltäs elämänhistoriani on näyttänyt muutama kuukausi tai vuosi taaksepäin. Syy selvisi siitä itsestään, nimittäin suorittamisesta. Keho oli nyt päässyt sinne ihan finaaliin, päätyyn saakka. 

Burn out- ja uupumiskertomuksia on alkanut viime vuosina tipahdella uutisotsikoihin. Ei sellaista kuitenkaan oleta omalle kohdalleen tapahtuvan, varsinkaan kun itsellä ei ole omaa yritystä, 4 lasta, sairasta lemmikkichinchillaa ja iäkästä isomummia hoidettavana. Ja kyllähän kaikki muutkin näyttävät jaksavat. Ei tarvitse kuin instagram -stoorit avata ja siellä on aina joku tekemässä treeniennätyksiä, juhlimassa ystävien kanssa, näyttämässä ulkoisesti upealta, ostamassa autoja ja asuntoja, tekemässä tykisti töitä tai kirjoittanut gradun jo kolmeen otteeseen viisi kertaa nopeammin kuin muut.

Ennen (ja tottakai välillä nykyäänkin) arvotin päivieni onnistumista sillä, kuinka paljon olin saanut päivän aikana ns. aikaan. Aikaansaamisen tuli olla jotakin konkreettista, ei mitään hölynpölyn palautumista tai mielenruokaa. Otin palautumisen itsestään selvänä tapahtumana, joka tapahtuu kuin itsestään. Jos istuin sohvalla 4 tunnin luennon ajan, niin ajattelin, että palautuuhan siinä, kun siinä ei mihinkään liiku. Tai yöllä unen aikana, vaikka en ollut nukkunut hyvin viimeiseen 1,5 vuoteen. Ajattelumallini mukaan esim. lukeminen, television katselu tai meditoiminen olisi totaalista ajan hukkaa, sillä ei silloin saa mitään konkreettista aikaan. Niin sanotusti tehokkaan ajan haaskausta. Vapaapäivän hiljaisina hetkinä ainoa ajatus mielessäni oli se, että nyt täytyisi tehdä jotain hyödyllistä.

Irrottaminen suorittamisen kierteestä on vaikeaa, jos se on juurtuneena omaan sisimpään ja kaikkeen tekemiseen. Muutos vaatii oman arvo- ja ajattelumaailman muutosta, mikä ainakin itsellä onnistui vasta, kun kaikki “normaali” romahti niskaan. Uupuneen arkeen ei enää mahtunut itselle itsestään selviä asioita, kuten ystävien näkemistä tai aamujumppaa. Yhtäkkiä päivän suurin, ja ainoa ponnistus onkin se, että selviydyt kauppareissusta tai laskun maksamisesta. Ja loppupäivä toivutaan. 

Vaikein paikka oli hyväksyä se, että kehossani ei ollut fyysisesti tai konkreettisesti ”mitään” vialla eikä asiaa voinut korjata pillerillä tai sädehoidolla. Nyt 1,5 vuoden jälkeen koen olevani toipumisen kanssa vasta alkutaipaleella. On vaatinut itseltä valtavasti myöntää se, ettei jaksa. Pelkään joka kerta, että ihmiset pitävät tekosyynä tai laiskuutena sitä, jos sanon, etten tänään jaksa. Lisäksi pelkään sitä, että toipumisesta tulee minulle uusi suoritus suoritettavaksi. 

Huomaan, että koko tämän voimattomuuden ajanjakson ajan palautumiseni tavoitteena on ollut palata siihen entiseen, tehokkaaseen itseeni. Silmissä on oikein kiiltänyt se ajatus 100 % tehokkuudesta, jaksamisesta ja suorituskyvystä. Eräs syksyinen päivä kuitenkin havahduin siihen, että enhän minä sinne enää halua, ja miksi haluaisinkaan? Minkä ihmeen vuoksi haluaisin ruoskia itseäni jatkuvalla suorituspaineella, ahdistua tekemisen paljoudesta ja uupua tsekkilistan suorittamisesta? Tavallaan eniten itselleni toiveikkuutta tuo se, että tästä eteenpäin saan itse määrittää sen, mihin suuntaan nyt ja miten päätän energiani jatkossa kohdistaa. Uskon pääseväni tällä tiellä pitkälle jo pelkästään tiedostamalla rajalliset voimavarani ja kuuntelemalla kehoni viestejä oikeasti. Tavallaan nykyhetki on kuin tyhjä kanvastaulu, johon saan aloittaa uuden maalauksen, valitsemillani väreillä ja kuvioilla.

Palauttavaa ja lempeää loppuvuotta toivottaen,

Jenna

Kahden ääripään keinussa

Syksy etenee kovaa vauhtia, ja yhtä vauhdilla kalenterit täyttyvät erinäisistä deadlineista, tapahtumista ja muista täytteistä. Etenkin yhteiskunnan jälleen avautuessa ja vapauttaessa elintilaa pitkän ajan jälkeen, tunnen olevani jollakin tavalla overwhelmed. Sosiaalisena perhosena, vapaasieluna ja yksineläjänä olen tarttunut jokaiseen mahdollisuuteen nähdä ihmisiä ja kokea kaikkea mahdollista, kun 1,5 vuoden ajan on aika ajoin tullut tuijoteltua lähinnä ruutua ja puhuttua seinille. Myös se, että on joutunut tuntemaan jopa syyllisyyttä siitä, että on tavannut ihmisiä (vaikkakin rajoitusten puitteissa), on jättänyt hirveän tarpeen koskettaa, halata, kokoontua – ottaa kaiken irti ”normaalista” ja vielä vähän enemmän. Tiedän, että moni voi samaistua edes jollain tasolla tähän, ja osa puolestaan ei välttämättä ole kokenut tilannetta yhtä raskaana.

Toisaalta olen tietoinen siitä, että vallitseva tilanne on vieläkin hyvin epävakaa ja voi muuttua milloin tahansa. Voi olla, että taas joudutaan rajoittamaan sitä, minkä takaisinsaamisesta on iloinnut. Tapahtumavastaavana on lisäksi huomannut, kuinka tilanne on vaikuttanut oman pestinsä hoitamiseen. Juurikin tätä tekstiä kirjoittaessani tulee mieleen jo vuosikaudet hokemani motto, joka kuvaa lähinnä täydellisesti myös tätä vuotta:

Tieto lisää tuskaa, mutta epätietoisuus ahdistaa.

Vaikka loppujen lopuksi olen suhteellisen rento tyyppi ja sopeudun nopeasti muuttuviin tilanteisiin, olen huomannut epätietoisuuden aiheuttavan ylimääräistä taakkaa; yksikin tapahtuma piti suhteellisen lyhyellä varoitusajalla siirtää, ja vaikka kuinka monen tapahtuman kohdalla on ihan viime hetkiin asti mietitty moraalikysymyksiä ja tanssittu vaakalaudalla. Monet kavereiden ja läheisten kanssa näkemiset ja tekemiset on pitänyt perua, mikä on voinut pahimmillaan aiheuttanut rahallisia tappioita. Aina tämä epävarmuus ei ahdista, vaan suoraan sensuroidusti ärsyttää. Monesti on tuntunut, että jos polttaisin, niin polttaisin kokonaisen talon.

Ei siis ihme, että tulee lähestulkoon tarve nähdä ja tehdä ja ottaa lisää vastuuta, kun siihen on kerran mahdollisuus. Mutta tämä tuo esiin uuden ongelman: entä jos ei osaakaan sanoa enää ei? Entä jos pitkän tauon jälkeen elämä täyttyy niin paljon, ettei oma kapasiteetti enää sitä kestäkään? Kun nyt pitäisi kuitenkin käydä salilla ja ryhmäliikunnassa, käydä koulussa läsnä, hoitaa duunit ja vielä nähdä kavereita kolmesta eri maakunnasta, kerran se on taas mahdollista. Ja ai niin, matkailu avautuu. Varataanko kaupunkiloma juuri tuolle viikolle, kun olisi aikaa hoitaa ne 100 rästiin jäänyttä asiaa, mutta kun muuten ei sitten taas ehdi?

Tosin kuka minä olen sanomaan, onhan paniikki muusani (toinen lempimotoistani). Mutta rakkaat toverit, yritetään nyt kuitenkin. ”Ei” on välillä vaikea mutta erittäin terve sana, ja sitä kannattaa opetella sanomaan jopa itselleen aika ajoin. Marraskuussa palataan hyvinvointiasioihin uudelleen ja silloin tästäkin aiheesta tulee jatkumoa, joten silloin kannattaa olla kuulolla!

Loppuun vielä muistutus joltain viisaammalta:

Jos päivässäsi on enemmän kuin kolme prioriteettia, niin sinulla ei ole prioriteetteja.

Ja miten se vaikuttaakaan produktiivisuuteen, hallinnan tunteeseen ja ihan elämänlaatuun?

Let that sink in.

Tsempein,

Vilma
Tapis

Kiinnostaako hallitustoiminta?

Ihanaa lokakuuta retikkalaiset!

Retikan syyskokouksen lähestyessä ja toisen hallituskauteni loppusuoralla on hyvä hetki pureutua postauksen muodossa tulevaan syyskokoukseen ja omaan kokemukseeni hallitustoiminnasta, sekä kertoa, miksi hallitustoimintaan kannattaa ehdottomasti lähteä mukaan! 😊

Marraskuun alussa vietämme Retikan sääntömääräistä syyskokousta, jossa valitaan tulevan vuoden hallitus. Vaikka et olisikaan miettinyt hallitustoimintaan lähtemistä, kannattaa silti saapua syyskokoukseen paikalle! Pääset kuulemaan tulevista tapahtumista ja ainejärjestön asioista sekä näet, kuinka hallituksen kokoukset käytännössä etenevät.

Oman hallitustoimintani olen aloittanut jo fuksina liikuntavastaavan pestissä. Silloin hallitustoiminta tuntui isolta ja vastuulliselta jutulta, mutta nopeasti toiminnan pyörähdettyä käyntiin huomasinkin, että ei tämä mitään rakettitiedettä ole ja olisin valmis ottamaan vastuuta enemmänkin. Tästä hyvänä jatkumona jatkoin hallitustoimintaani varapuheenjohtaja-sihteerinä.

Miksi hallitukseen kannattaa hakea jo fuksina? Itse olen lähdössä 3. vuosikurssin keväänä vaihtoon, jolloin hallituskausi jää luonnostaan kyseiseltä vuodelta välistä. Mikäli olisin hakenut vasta toisella vuosikurssilla hallitukseen, olisin ehtinyt olla mukana vain yhden kauden, enkä olisi uskaltautunut ottamaan sitä vastuuta, joka minulla nykyisessä hallituksessa on. Ja jos oikein kehnosti käy, voi vasta maisterivaiheessa hakiessa innokkaita olla useita, ja äänestystilanteessa itse jäädä ulkopuolelle. Kannustan siis ehdottomasti hakemaan hallitukseen mukaan jo fuksina! Omalla kohdallani se oli ehdottomasti tähänastisen opiskelu-urani parhaita päätöksiä 😊

Loppuun vielä listausta siitä, miksi hallitustoimintaan kannattaa lähteä mukaan:

1. Vaikuttaminen yhteisiin asioihin

Retikkaan liittyvät päätökset syntyvät hallituksessa. Perinteisten tapahtumien toteutus ja uusien tapahtumien ideoiminen, huoneen ylläpito, edunvalvonta, yhteys ravitsemustieteen laitokseen, Retikan yhteistyökumppanit, poikkitieteellinen toiminta, päätökset rahan käytöstä… Hallituksella on vastuu, mutta myös ehdottomasti vapaus viedä Retikan toimintaa haluamaansa suuntaan, ja jokainen kausi on omalla tavallaan hallituksensa näköinen.

2. Pippalot, pirskeet ja bileet

Hallitustoiminnan kivoja bonuksia on muiden ainejärjestöjen toisilleen antamat ilmaisliput / VIP-liput tapahtumiin ja kutsut vuosijuhlille. Retikka viettää vuosijuhliaan vain joka viides vuosi, joten hallitustoiminta on mahtava tilaisuus päästä vujuilemaan enemmänkin 😊. Hallituslaisena pääsee halutessaan myös osallistumaan muiden ainejärjestöjen tapahtumien toteutukseen, sekä luonnollisesti nauttimaan ilmaisista jatkoista, drinkkilipuista ja haalarimerkeistä. Retikan omia tapahtumia järjestäessä pääsevät organisoijat totta kai itse ilmaiseksi tapahtumaan mukaan.

Edustamassa Retikkaa Socius ry:n vuosijuhlilla

3. Kokemus

Hallitustoiminta on hyvä lisä omaan CV:hen. Työnantajan silmissä ainejärjestön hallituksessa mukana ollut henkilö näyttää aktiiviselta ja innokkaalta osaajalta, jollaista varmasti jokainen työnantaja toivoo palkkalistoilleen. Varsinkin alallamme, jossa oman alan työkokemusta on vaikea kerryttää ennen valmistumista, kannattaa hallitustoiminnan kaltaiset meriitit kerätä CV:hen ja käyttää hyödykseen.

4. Uudet tuttavuudet yli vuosikurssi- ja ainejärjestörajojen

Hallitustointa tarjoaa hyvän mahdollisuuden tutustua uusiin ihmisiin niin omassa kuin muista ainejärjestöistäkin. Tämä kohta on omasta mielestäni hallitustoiminnassa parasta, sillä hyvän hallitusporukan kanssa tekeminen on hauskaa ja innostus asioihin yhteistä! Hallitustoiminnan myötä tapahtumista löytää aina kasapäin tuttuja, kun tuttavuuksia on luotu oman ainejärjestön ulkopuolellakin.

Winterfest rasti yhdessä TERHO ry:n kanssa

5. Verkostoituminen

Retikan toteuttamat yhteistyöt sekä hallituksen toteuttamat yritys- ja yhdistysesittelyt tarjoavat myös hallituslaiselle itselleen hyvän mahdollisuuden verkostoitua eri yritysten kanssa ja saada omaa nimeään näkyviin. Hallituslaisena kuulet usein mahdollisista ainejärjestöille tarjotuista työ- ja harjoittelupaikoista ensimmäisenä, jolloin voit olla paikan ensimmäisiä hakijoita.

Allekirjoittaneelta siis lämpimät suositukset hallitustoimintaan lähtemiselle! Kaksi kautta koronan vallitessa ovat antaneet valtavasti, joten voin vain kuvitella kuinka antoisaa tekeminen tulee tulevaisuudessa olemaan ilman poikkeusoloja! <3

Terkuin Siru, vpj-sihteeri

Hyvää alkusyksyä!

Opiskelut, työt tai harjoittelut ovat varmaan suurimmalla osalla jo täysillä käynnissä. Ajattelinkin jakaa muutamia omia suosikkitapojani arjesta irtautumiseen. Korona-aika lisäsi omalla kohdallani monien muiden tapaan luonnossa liikkumista ja etenkin lähimetsissä samoilua, ja seuraavista harrastusvinkeistä löytyykin joka vuodenajalle sopivaa ulkoilmatekemistä.

  • Polkujuoksu

Polkujuoksu on tämän vuoden uusi hurahdukseni, jota voi harrastaa jokaisena vuodenaikana. Lajin ehdottomia plussia ovat hienot maisemat ja lenkkireittien vaihtelevuus. Lisäksi suosittelen lajia kaikille, jotka ovat lukittautuneet samoille lenkkipoluille tai tarkkailevat tarkasti lenkkivauhtejaan. Poluilla vaihteleva maasto pakottaa luopumaan tavoitevauhdeista ja polkuverkostojen laajuudet yllättävät helposti lähimetsissäkin. Lisäksi laji sopii myös kaltaisilleni suunnistustaidottomille, sillä polkuja löytyy paljon myös tuttujen ulkoilureittien liepeiltä.

  • Marjastus, sienestys ja muu luonnossa samoilu

Liikuntaa, ja tuoretta lähiruokaa, mikä sen parempi tapa viettää vapaa-aikaa! Sopii myös moniin mieltymyksiin, sillä erilaisia kerättäviä lajeja löytyy vähintäänkin pitkin kesää ja syksyä. Itse olen esimerkiksi tänä kesänä keräillyt maisteluun tai pakkaseen villivadelmia, lakkoja, mustikoita sekä puolukoita pääosin lähimetsistäni. Sen sijaan aloittelevana sienestäjänä mukaani tarttuu toistaiseksi vain helposti tunnistettavia suppilovahveroita ja kantarelleja, ja mikä parasta suppiskausi on vasta alkamassa!

  • Luisteluhiihto

Harrastelijalle ihanan rentouttavaa ja suhteellisen huoltovapaata puuhaa pertsan hiihtoon verrattuna. Lisäksi mukavan vauhdikas laji myös aloittelijalle. Lajin parhaita puolia myös kevään hankikannoilla hiihtely. Bonuksena, mikäli työpaikka (ja koti) sijaitsee sopivalla sijainnilla, on hiihto ylipäänsä myös hyvä laji työmatkaliikuntaan jopa pääkaupunkiseudulla! Tosin uusi reitti kannattaa opetella hyvin etukäteen, sillä helmikuun pakkasissa ei paljoa naurata pysähdellä tutkailemaan latukarttoja lähes pimeässä metsässä..

Siinäpä muutamat omat harrastusvinkkini näin kestävyyslaji-intoilija. Kannustankin kaikkia etsimään ja kokeilemaan rohkeasti myös itselleen uusia harrastuksia ja liikuntamuotoja opinnoista ja töistä palautumiseen. Ennen kaikkea, toivon kuitenkin kaikille armollisuutta itseään kohtaan, ja oman hyvinvoinnin priorisoimista suorittamisen edelle.

Syksyisin terveisin

ev-vastaava Sofia

Fuksivuoden parhaat palat

Moikka kaikille sinne kesälaitumillle ja onnittelut uusille Retikan fukseille! Moni syksyllä aloittava fuksi varmasti innokkaana odottaa koulujen alkua ja infoa tulevasta syksystä. Itse aloitan syksyllä toisen vuoden opinnot, joten oma fuksivuosi on vielä tuoreena muistissa ja ajattelinkin nyt kertoa sen kohokohdista, jotta saatte vähän esimakua mitä tuleva vuosi ehkä tuo tullessaan 😉.  Koronan takia viime lukuvuosi järjestettiin lähestulkoon kokonaan etänä ja tapahtumiakin järjestettiin tavallista vähemmän. Toivottavasti koronarajoituksista päästäisiin pian eroon ja takaisin koulun penkille! Kuitenkin omasta mielestä vuosi oli silti hyvinkin onnistunut ja hauskaa meininkiä on riittänyt. Mieleen parhaiten fuksi vuodelta jäi…

Syksyn tapahtumat

Syksyllä elämä oli hieman koronavapaampaa ja pääsimme nauttimaan monistakin tapahtumista. Syksyn tapahtumia oli ensimmäisenä iltana tutustumista valkeisella, kaupunkisuunnistus, neljän tähden illallinen, kastajaiset sekä oma suosikkini eli fuksisitsit, jossa päästiin tutustumaan myös vanhempiin vuosikurssilaisiin.  Suosittelen suuresti kaikkia osallistumaan, jos ei kaikkiin, niin ainakin joihinkin tapahtumiin mitä järkätään. Niissä pääsee helposti tutustumaan muihin ja onhan ne ihan super hauskoja!

Kemian labrat

Näin kemian taiturina (nimimerkillä kemian kursseista yksi käyty lukiossa) kemian labrat oli mieleenpainuvimpia kouluhetkiä. Tämä voi johtua siitä, että korona takia nämä kymmenen labraharjoituskertaa olivat ainoat koulutunnit lähiopetuksena tai siitä, että labratyöt ei olleet itselleni etuudesta yhtään tuttuja, joten oli kiva päästä laittamaan labratakki päälle ja kokeilla jotain ihan uutta. Päästiin mm. valmistamaan itse aspiriinia. Jos siellä joku mielessään kauhistelee tulevia kemian juttuja niin ei hätää! Niistä kyllä selviää vaikka aihe ei olisi entuudestaan niin tuttu 😉.

Vappu

Tänä vuonna vappu vietettiin melko omassa porukassa. Meidän vappu koostui Retikan etävapusta,  Terho Ry:n järjestämästä pulloseikkailusta, kämppäapproista, piknikistä sekä  hyvästä ruuasta brunssin merkeissä. Tietysti myös hauskanpidosta ja juhlimisesta. Vappuna sain myös ensimmäistä kertaa kunnolla ulkoiluttaa omia ihania vihreitä haalareitani!

Kouluruoka

Lähes joka ikinen päivä viimeisen vuoden aikana on tultu koululla käytyä vain ruuan takia, sillä opiskelijalounas niin halpa ja hyvä, että jopa -35 asteen pakkasilla se on parin kilometrin kävelymatkan arvoinen 😀 Oma lempparini Kuopion opiskelijaravintoloista on Tietoknia. Siellä on suuret ja hyvät salaattivalikoimat ja paikkana myös todella viihtyisä.

Siinä oli mun fuksivuoden parhaita paloja. Tervetuloa vielä uudet fuksit ja pian nähdään! Sitä ennen nautitaan hetki vielä kesästä, oli se sitten lomailun tai työn merkeissä 😊.

Terkuin Sara

Löydä itsellesi sopiva tahti suorittaa opintoja

Heipparallaa! 

Tällä kertaa blogipostausta ravitsemustieteen tutkintorakenteesta ja sen sovittamisesta omaan arkeen. 

Näin toisen opintovuoden jälkeen alkaa hahmottamaan, kuinka tärkeää on sovittaa opintojen tahti omaan elämään sopivaksi ja kuinka helppoa tämä oikeastaan on. Ravitsemustieteen kandivaiheen opinnot ovat hyvin joustavia ja kurssijärjestyksessä on väljyyttä, jota kannattaa hyödyntää omaksi edukseen. Maisterivaiheessa opintojen eteneminen ja kurssijärjestys ovat käsittääkseni jäykempiä (ja omakohtaista kokemusta näistä ei ole), joten tämä postaus ei käsittele niitä. Mikäli tarvitset apua oman opintosuunnitelmasi tekemiseen, neuvoa voi aina kysellä muilta retikoilta tai oman vuosikurssin vastuuopettajalta. Oli kyseessä sitten vaihtosuunnitelmat, opintojen tiivistäminen tai opinnoissa jaksaminen, sopiva opiskelutahti on tärkeä asia pistää kuntoon.

Fuksina, kun yliopistomaailma oli vielä täysin vieras, tuntui valmiin tutkintorakenteen seuraaminen turvallisimmalta vaihtoehdolta, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna lähtisin reippaammin suunnittelemaan opintoja itselle paremmin sopiviksi. Opintorakennetta kehitetään jatkuvasti ja kurssien paikat voivat vaihdella opinto-oppaassa vuosittain. Valmiita vinkkejä ei siis tässä tule, mutta seuraavaksi pari esimerkkiä siitä, miten itse olen tai olisin jälkeenpäin ajateltuna muovannut opintojani.

Fuksivuoden kandiharjoittelu 

Omalla vuosikurssillani kuuden opintopisteen kandiharjoittelu on sijoitettu opintosuunnitelmaan ensimmäisen vuoden keväälle. On kuitenkin melko tavallista, että ravitsemustieteen opiskelijat suorittavat harjoittelun vasta myöhemmin, toisen vuoden opintojen lomassa tai kesällä. Omalla kohdalla kandiharjoitteluni sijoittuu kolmosvuoden syksylle, jolloin voin tehdä mahdollisia sivuaineopintoja verkossa ja kesäkandikin on jo (ehkä :D) purkissa. Moni opiskelutoveri suoritti harjoittelun myös toisen vuoden keväällä tai kevään opintojen loputtua.  

Mikäli harjoittelua ei aio ykkösen keväällä suorittaa, on tässä mainio slotti toisen vuoden opintojen tai sivuaineopintojen tekemiseen. Omalla kohdallani kevät tuntui melko väljältä, mutta heräsin em. kikkaan turhan myöhään. Mikäli siis jaksamista riittää kannattaa miettiä, haluaisiko suorittaa joitakin kursseja pois, jolloin toisen tai kolmannen vuoden opinnot kevenevät ja väljempää aikaa voi hyödyntää vaikka juuri harkan tekemiseen. 

Vaihto-opiskelu 

Tällä hetkellä ravitsemustieteellä suoritetaan paljon puolen vuoden vaihto-opintoja kolmosen keväällä. Vaihdon suorittamiseen liittyy paljon erilaisia vaihtoehtoja opintojen kannalta. Monet suorittavat tiivistetysti kolmosen pakolliset opinnot aikaisemmin, jotta vaihtoon lähteminen onnistuu keväällä ja maisterivaiheeseen pääsee siirtymään jouhevasti. Kolmosvuoden opintoja voi siis suorittaa ennakkoon toisen opintovuoden aikana ja kirjoittaa kandidaatin työn kesällä ennen kolmatta opintovuotta tai kolmosen syksyllä. Jälkimmäisessä vaihtoehdossa kandiseminaari pidetään muiden talvikandien aikaan kolmosen keväällä vaihdosta etäyhteyksin. Kandidaatin työn voi kuitenkin kirjoittaa myös vaihdon jälkeisenä kesänä, moni kuitenkin mielellään saattaa kandin päätökseen ennen vaihtoa. Näin vaihtoon voi lähteä ilman painetta tulevasta kirjoitusurakasta. Oli vaihto sitten puolen vuoden tai koko vuoden kestoinen, voi tätä varten luonnollisesti ottaa myös kokonaisen välivuoden opinnoista.

Psst! Voit lähteä myös kesävaihtoon. Kesäkuukausille sijoittuvia lyhyempiä, noin kuukauden vaihtoja voi tehdä esimerkiksi Intiassa. Näistä voi kysyä yliopiston kv-henkilöiltä. 

Opintojen keventäminen 

Halusin vielä näin lopuksi käsitellä hieman opinnoissa jaksamista. Yliopisto-opinnot ovat olleet ainakin itselle tiivistahtisempia, vaativampia ja laajempia verrattuna aikaisempiin koulutusasteisiin. Työmäärän ja vaatimustason muuttuessa vertailu aiempiin opintoihin tai suoritusnopeuteen kannattaakin unohtaa, minkä itse tajusin vasta toisen opintovuoden aikana. Minusta me retikkalaiset ollaan suurilta osin todella tunnollista ja ahkeraa porukkaa, joka haluaa hoitaa hommat hyvin, ehkä vähän liiankin hyvin. Meitä uhkaakin ennemmin uupumus kuin löysäily ja tämän takia käsittelenkin tässä kohtaa opintorakennetta keventämisen näkökulmasta. 

Opintojen lomassa jaksaminen saattaa siis syystä tai toisesta unohtua suorituspaineiden ja muiden haasteiden alle. Silloin voisi pohtia tahdin hidastamista ja opintosuunnitelman keventämistä joiltakin osin. Kandivaiheessa kurssien siirtely ja esimerkiksi jonkin kurssin suorittaminen kakkosen sijasta kolmosella ei pilaa opintosuunnitelmaa. Sen ei myöskään tarvitse hidastaa opintojen etenemistä, mikäli tästä haluaa pitää kiinni. Jälkiviisaana itse olisin tehnyt näin ja siirtänyt opintoja toiselta vuodelta kolmannen syksylle stressin ja väysymyksen helpottamiseksi. Jostain syystä opintojen “vähentäminen” kuitenkin silloin tuntui epäonnistumiselta ja turhan vaikealta asialta, nyt kuitenkin rohkaisisin siihen. 

Loppujen lopuksi se, mitä meillä eniten tässä elämässä on, on se arki. Tee siis siitä ajasta itsellesi mukavaa. Kiireellisempiä jaksoja ja viikkoja tulee väistämättä kaikille, mutta mikäli viikot venyvät kuukausiksi ja kuukaudet lukukausiksi ilman taukoja, voisi arjen tasapainoisuutta pysähtyä miettimään. On taito siinä missä muutkin, ymmärtää milloin työmäärää pitää keventää. 

Kaikkien voimavarat ovat yksilöllisiä, toinen jaksaa enemmän kuin toinen. Tämän takia myöskään vertailua muihin kanssaopiskelijoihin tai läheisiin on turha tehdä. Me ollaan kuitenkin omia yksilöitämme ja työmäärä ja opintojen tahti tulisi aina suhteuttaa siihen. 

Näiden sanojen saattelemana toivotan aurinkoista ja rentouttavaa kesän jatkoa kaikille! 

-Maria 

Yritysyhteistyövastaava 

Elintarvikeopinnot

Heipä hei ja ihania lämpimiä kesäpäiviä kaikille!

Olen Oona, 4. vuoden opiskelija ja toimin ainejärjestömme hallituksessa varajäsenenä. Ajattelin avata tässä blogikirjoituksessa ravitsemustieteen opintojen elintarvikepuolta. Kyseiset opinnot ovat monelle opiskelijoistamme melko vieraita, sillä harvempi valitsee elintarvikepuolen koko 60 opintopisteen kokonaisuuden osaksi omia maisteriopintojaan. Minä itse suoritan sekä elintarvike- että ravitsemusterapiaopinnot kuuden vuoden aikana ja sainkin näistä ensimmäisen pakettiin huhtikuussa (JEE).

Continue reading “Elintarvikeopinnot”

Kandiharjoittelu Ravistamossa

Moikka kaikille ja erityisesti sulle, joka pohdit tai etsit kandiharjoittelupaikkaa!

Kandiharjoitteluni Ravistamossa on nyt paketissa! Suoritin neljän viikon kandiharkan helmi-maaliskuun aikana ja näin harkan jälkeen täytyy kyllä sanoa, että jäi todella hyvä fiilis harjoittelusta! Näin korona-aikana harjoittelu toteutettiin hieman eri tavalla kuin normaaliolosuhteissa, mutta se ei mielenkiintoisia harjoittelupäiviä ja -tehtäviä haitannut. Sain myös kunnian tulla tänne ihanan ainejärjestömme blogiin kirjoittelemaan ja kertomaan lisää Ravistamosta sekä harjoittelustani, joten täältä tulee!

Ensin hieman Ravistamosta, jos se ei kaikille teille ole tuttu. Ravistamo on siis ravitsemusterapeuttien perustama yritys täällä Kuopiossa. Yritys tuottaa monipuolisesti erilaisia ravitsemusterapia sekä -asiantuntija palveluita niin yksityishenkilöille, kuin eri yksiköille ja toimijoillekin. Palveluita tuotetaan esimerkiksi työterveys- ja kuntoutusyksiköihin, yksityisille lääkäriasemille, järjestöille ja kunnille. Ravistamon palvelutarjontaan kuuluu perinteisten ravitsemusterapia ja -asiantuntijapalveluiden lisäksi muun muassa ravitsemuskoulutusten ja -luentojen järjestämistä sekä ryhmätoiminnan toteuttamista esimerkiksi työpaikoilla. Myös etäravitsemusterapia on mahdollista Ravistamon kautta. Yksityishenkilöitä Ravistamon työntekijät voivat auttaa niin tasapainoisemman ruokavalion etsimisessä kuin myös oireilevan vatsan kanssa. Ravistamon kautta apua ravitsemuskysymyksissä voivat saada niin vanhemmat ja lapset kuin kuntoliikkujat ja kilpaurheilijatkin.

Harkkapäiväni Ravistamolla koostuivat muutamista ravitsemusterapeutin työn seuraamispäivistä sekä etätehtävistä. Ravitsemusterapeutin työtä pääsin seuraamaan niin täällä Kuopiossa yksityisen terveydenhuollon puolella, kuin myös Iisalmessa kuntoutuskeskuksessa ja Pieksämäellä osaamis- ja tukikeskuksessa. Harjoittelun aikana pääsikin siis vähän maakuntamatkailemaan täällä Pohjois-Savossa harkkaohjaajien kyydissä. Harkkapäiviin sisältyi niin yksilö- kuin ryhmäohjauksia sekä mielenkiintoisia kohtaamisia, asiakkaiden innostusta ja monenlaisia ravitsemuksellisia tilanteita. Päivät olivat todella antoisia työtä seuratessa sekä hieman myös ohjaukseen osallistua.

Ajallisesti ravitsemusterapeutin työn seuraamispäivät ajoittuivat harkan alkuun, ja loppuaika menikin sitten etätyöskentelyn parissa. Etätehtävikseni sain muun muassa monipuolisten välipalavinkkien kokoamista nuorille urheilijoille ja työikäisille asiakkaille, kasvisruokareseptien kokoamista sekä kysymyksien keksimistä ja vastauksien etsimistä kahoot-tietovisaa varten. Lisäksi tehtävät sisälsivät myös ravintoainelaskentaa, erikokoisten annosten painojen selvittelyä ja eri aiheisten julkaisuiden kirjoittelua blogitekstien muodossa. Tehtävälista oli laaja ja vaihteleva, joten tylsiä hetkiä ei juurikaan ehtinyt harkkatehtävien parissa tulla. Myös tiedon etsimistaidot kehittyivät hurjaa vauhtia eri aihepiireistä kirjoitellessa ja faktatietoja kootessa teksteihin. Samalla tuli opittua paljon uutta muun muassa maitohappobakteereista, ikääntyneiden ravitsemuksesta ja siitä, missä kaikkialla ravitsemusterapeutti voi työskennellä sekä kenen kanssa. 

Kandiharjoittelu tosiaan kestää tuntimääräisesti 4 viikon työpäivien (162h = 6op) verran. Omalla kohdallani sovimme Ravistamon kanssa, että teen harjoittelun kahden kuukauden aikana helmi-maaliskuussa, mutta harkkahommiin kulunut aika pysyi tietenkin tuossa 162h yhteensä. Toisin sanoen harjoittelu oli vähän joustavampi aikatauluinen, joka sopi hyvin itselleni, sillä suoritin samaan aikaan harjoittelun kanssa muutamaa opintoihin kuuluvaa kurssia. 

Näin harjoitteluni jälkeen en voi muuta kuin sanoa, että kandidaatin harjoittelu on mahtava mahdollisuus päästä näkemään, millaista työtä ravitsemusterapeutti tai -asiantuntija tekee käytännössä! Opin hurjasti uutta asiaa ravitsemuksesta, potilastyöstä ja ravitsemukseen vaikuttavista tekijöistä, mutta myös yllätyin, kuinka perusasioiden äärellä ravitsemusterapeutin vastaanotolla useimmiten ollaan (riippuen tietenkin missä ja minkälaisten asiakkaiden kanssa ravitsemusterapeutti työskentelee). Päivät ovat hyvin vaihtelevia asiakkaiden vaivoista ja ongelmista riippuen ja ennakoiminen saattaa olla hankalaa. Tämän takia tulee osata laaja-alaisesti kaikkea ja kahta samanlaista päivää harvoin tulee vastaan. Harjoittelun lopuksi ei kuitenkaan pysty muuta sanomaan kuin, että oikealla alalla ollaan! 😊

Vielä lopuksi haluan sanoa sinulle, joka etsit kandiharjoittelupaikkaa ja Ravistamo kiinnostaa, niin laita vain rohkeasti viestiä Ravistamoon esimerkiksi heidän nettisivujensa kautta ravistamo.fi 😊

Mikäli haluat tietää vielä jotain lisää harjoittelusta Ravistamossa tai minulta jäi jotain kertomatta, niin viestejä otetaan vastaan esimerkiksi Retikan Instagramin tai nettisivujen kautta! Vastaan mielelläni mieltä askarruttaviin kysymyksiin parhaani mukaan! 😊

Ihanaa ja aurinkoista kevään alkua!

Terkuin Miina, toisen vuosikurssin opiskelija

Fazer Brainhow -yhteistyö

Fazerin tutkimus- ja kehitysohjelma Fazer Brainhow kannustaa aivo- ja kognitioystävälliseen ruokailuun. Tuoteperheeseen kuuluvat muun muassa täysjyväkauramurot ja -välipalapatukat, puurot sekä myslit. Tutkimustiedon perusteella Fazer Brainhow -tuotteet sisältävät ravintoaineita, kivennäisaineita, vitamiineja, kuitua, proteiinia, hiilihydraattia ja rasvaa sopivassa suhteessa ja edistävät sitä kautta erityisesti aivojen hyvinvointia. Monipuolisella ja ravitsevalla ruoalla sekä terveellisillä elämäntavoilla on suuri merkitys nimittäin kognitioomme ja muun muassa unenlaatuun.

Fazer Brainhown käyttämistä terveysväitteistä voi lukea lisää täältä.

Fazer Brainhow Box

Saimme tutustuttavaksemme Fazer Brainhow Box 2.0:n, joka sisältää seuraavat tuotteet:

  • Fazer Alku Vadelmainen kaurapuuro
  • Fazer Alku Maistuvampi kaurapuuro
  • Fazer Alku Kaurainen siemenmysli (6 x 30 g)
  • Fazer Jyväshyvä Välipalakeksi Tumma suklaa (6 x 30 g)
  • Fazer Jyväshyvä Välipalakeksi Mansikka (6 x 30 g)
  • Fazer Alku (5 x 40 g) Uuniomena annospikapuuro
  • Fazer Alku Onnen apilat kauramuro
  • Fazer Alku Kirsikka-Mansikka granola
  • Froosh Mango-appelsiini smoothie (150 ml)
  • Froosh Persikka-passion (150 ml)
  • Fazer Pure Dark 70% cocoa tumma suklaa
  • Fazer Pure Dark 70% cocoa
  • Fazer Pure Dark Hasselpähkinä
Boxin tuotteet

Tästä Fazer Brainhow® aamiais- ja välipalapaketista riittää terveellisiä ja aivoystävällisiä aamu- ja välipaloja noin neljän viikon ajaksi. Mielestämme paketti on kokonaisuudessaan monipuolinen ja se oli koostettu myös visuaalisesti houkuttelevaksi. Tuotteita löytyy tilanteeseen kuin tilanteeseen ja nautittavat aamu- tai välipalat ovat nopeita ja helppoja valmistaa hektisessäkin arjessa. Paketista löytyy tuotteita niin kotona nautittavaksi kuin mukaan napattavaksikin.

Paketti on myös erittäin toimiva koko perheen kesken jaettavaksi, sillä sieltä löytyy jokaiselle perheenjäsenelle varmasti jotakin mieluista.

Brainhow boksin tuotteiden paketit ovat sopivan informatiivisia ja niissä on huomioitu kuluttajaa kiinnostavat ravitsemukselliset aspektit. Esimerkiksi vegaanisuus tai sydänmerkkikriteerit täyttävä ravintosisältö on nostettu erityisesti esiin. Erilaiset kuluttajatrendit on myös tuotu kuluttajaystävällisesti esiin ja käytetty niitä viisaasti markkinakeinona — hienoa!

Välipalakeksejä ja tummaa suklaata

Retikan vinkit:

On the go:

  • smoothiet
  • välipalakeksit
  • annosmyslit ja pikapuurot
  • suklaa

Kotona:

  • murot
  • puurot
  • granola
  • suklaa
Smoothieta ja mysliä esimerkiksi välipalaksi

Tuotteita on helppo yhdistellä myös keskenään ja esimerkiksi smoothieta voi käyttää hyvänä lisänä puurossa. Retikan herkutteluvinkkinä voisi olla vaikkapa mansikkavälipalakeksit jäätelön kanssa. Laitapa testiin!

Täältä pääset tilaamaan boksin itsellesi tai vaikkapa lahjaksi ystävälle!

Helmikuuni harjoittelussa

Moikka retikkalaiset!

Helmikuun vaihtuessa maaliskuuhun sain kauan odotetun kandiharkkani Tikkurilan terveysasemalla päätökseen. Harjoittelu opetti paljon, ja tässä postauksessa aionkin kertoa hieman harjoittelustani, sekä oivalluksista, joita harjoittelussa tein 😊

 Harjoittelupaikkani suhteen suunnitelmat ehtivät kertaalleen vaihtua koronan pilatessa aikomukseni tehdä harjoittelu viime vuoden keväänä. Nyt vuoden kauemmin opiskelleena (ja ehkä vähän viisaampanakin) päätin muuttaa alkuperäistä suunnitelmaani tehdä harjoittelu yhdistyksessä ja hakea harjoittelijaksi perusterveydenhuoltoon. Tavoite osoittautui hieman haastavaksi, sillä korona vaikutti monen töihin sekä mahdollisuuteen ottaa harjoittelijaa. Sinnikkyys kuitenkin palkittiin, kun Vantaan kaupungin ravitsemusterapian yksikkö lupautui ottamaan minut ensimmäiseksi kandiharjoittelijakseen.

RTY:n materiaaleja tuli hyödynnettyä harjoittelun aikana useaan otteeseen

Harjoitteluni suoritin Tikkurilan terveysasemalla, jossa työskentelee Vantaan kaupungin ravitsemusterapeutit. Nämä kolme ravitsemusterapeuttia ovat jakaneet työnsä vastuualueittain lapsiin ja nuoriin, työikäisiin sekä vanhuksiin. Kaikki kolme toimivat ohjaajinani ja pääsin seuraamaan kaikkien työpäivää potilasohjauksineen. Pääsin seuraamaan muun muassa painonhallinnan, ärtyvän suolen oireyhtymän ja munuaispotilaan ruokavalio-ohjauksia, hiilihydraattilaskentaa diabetekseen liittyen, syömishäiriöpotilaita, vanhusten painonhallinnan ohjauksia sekä monipuolisesti lasten ohjauksia, jotka käsittelivät allergioita, erikoisruokavalioita sekä valikoivaa syömistä.  

Tämän lisäksi harjoitteluun kuului itsenäistä työtä, tärkeimpänä erilaiset potilasohjeet sekä elintarvikelistaukset potilasohjausten tueksi. Tekemäni työt sisälsivät muun muassa vegaani- ja kasvisruokavalion ohjeen lapsiperheille, ruokavalio-ohjeen närästys- ja refluksipotilaille sekä ohjeen ylipainon omahoitoon. Elintarvikelistauksia tuli tehtyä monivitamiineista, sydänmerkkikriteerit täyttävistä välipaloista ja valmisaterioista, välipalavinkeistä sekä munuaispotilaille sopivista kokolihavalmisteista ja maitovalmisteita korvaavista tuotteista. Lisäksi laskin ruokapäiväkirjoja ja tein ateriasuunnitelmia tavoitellun energiansaannin saavuttamiseksi. Paljon pääsin siis tekemään ja ennen kaikkea oppimaan.

Vaikka alan opiskelijana onkin tietoinen siitä, että ravitsemusterapiaan hakeutuu ihmisiä monista eri lähtökohdista, eivätkä potilaat suinkaan ole vain elämäntapasairauksista kärsiviä tai vanhuksia, tuli potilasjakauma itsellenikin osittain yllätyksenä. Kaikista ruuhkaisin oli lapsista ja nuorista vastaava ravitsemusterapeutti, ja hänen vastaanotollaan pääsinkin seuraamaan todella mielenkiintoisia asiakkaita, joita ohjattiin esimerkiksi suun herkkyyksiin sekä lasten valikoivaan syömiseen liittyen. Tärkeimpiä saamiani oppeja harjoittelusta oli ehdottomasti se, mihin opinnoissa kannattaa kiinnittää erityistä huomiota. Harjoittelussa korostui hyvin ne asiat, jotka tulevat päivittäin ja viikoittain vastaan potilastyössä, sekä taas ne opinnoissa esiin tulevat asiat, jotka rakentavat opinnoissa pohjan osaamiselle, mutta joita ei päivittäisessä työssä tarvita. Itselleni tärkeänä oppina korostui se, ettei käytännön työssä tarvitse jokaista pientä solutason yksityiskohtaa muistaa ulkoa. Ymmärrys ongelmien moninaisuudesta sekä taito kohdata ihmisiä on paljon tärkeämpää kuin ulkomuistista tulevat reseptorivaikuttajat ja transkriptiotekijät!

Mikäli harjoittelustani heräsi jotakin kysyttävää, laita rohkeasti viestiä esimerkiksi Retikan Instagramissa tai nettisivuilta löytyvien yhteystietojen kautta!

Kivaa ja ennen kaikkea turvallista kevättä kaikille!

Terkuin Siru, hallituksen varapuheenjohtaja-sihteeri