Moikka! Mä oon Anniina ja olin nyt keväällä noin 5 kuukautta vaihdossa Thaimaassa, Chiang Rai nimisessä kaupungissa Thaimaan pohjoispuolella.
Ensin vähän tietoa vaihtokohteesta, ennen kuin päästään vaihdon kohokohtiin.
Miksi Thaimaa?
Halusin kohdata aivan uudenlaisen kulttuurin ja ympäristön. Valehtelisin, jos väittäisin, ettei ykkös kriteerinä olisi kuitenkin ollut ruoka ja lämpö. Kahdenvälisen vaihto-ohjelman kautta Thaimaassa pystyi opiskelemaan ainoastaan Chiang Raissa. Chiang Rai houkutteli erityisesti sen luonnonläheisyydellään ja autenttisuudellaan, turisteja tuskin näkyi ja me kymmenkunta vaihtaria olimme yksi nähtävyys Chiang Rain kaduilla.
Mitä Thaimaassa voi opiskella?
Mae Fah Luangin yliopisto tarjoaa ravitsemustieteilijälle terveystieteiden opintoja sekä maataloustieteen opintoja, jossa tarjottiin paljon myös elintarvikealan opintoja. Itse valitsin terveystieteiden tiedekunnan ja sieltä liikunta/urheilutieteiden pääaineen. Kursseiksi valikoitui pitkän pohdinnan jälkeen urheilijan psykologia, painonhallinta ja Asean ruoat, joista yhteensä muodostui 18 opintopistettä.
Chiang Rai ja opinnot
Vastoin omia ennakkoluuloja Chiang Rai, kohdeyliopisto ja opiskelijamajoitus olivat huomattavasti modernimpia ja puhtaampia, mitä olin kuvitellut. Yliopistossa käytettiin lisäksi koulupukua, johon kuului musta hame, valkoinen lyhythihainen kauluspaita, ruskea vyö ja pinssejä yliopiston logolla.
Kursseilla oli paljon ryhmätöitä, opettaja oli hyvin interaktiivinen opiskelijoiden kanssa ja jotkut opettajat käyttivät hauskoja pelejä oppimisen tukena. Asean ruoka -kurssi puolestaan oli paljon ulkoa opettelua ja nopeassa tahdissa käytiin läpi suuri määrä tietoa.
Opiskelijamajoitus
Opiskelijamajoituksena toimi kerrostalotyyppiset rakennukset, joita oli ripoteltu yliopiston ympärille. Meidän asuntolamme huoneisiin kuului oma kylpyhuone, ja huoneeseen mahtui parisänky, työpöytä ja jääkaappi. Myöhemmin saimme kuulla, että useat opiskelijat jakavat huoneen toisen opiskelijan kanssa, mikä oli aika absurdi ajatus varsinkin meille suomalaisille yksiössä asuville. Keittiötä asunnoissa ei ollut, ei edes yhteistä. Lähes kaikki vaihtarit asuivat samassa opiskelija-asuntolassa, joten meillä oli siellä pieni oma kommuuni, jonka ympärille rutiinit nopeasti muodostuivat.
Kohokohdat ja Shokit
Kukaan tuskin jaksaa lukea jokaista tapahtumaa viiden kuukauden ajalta, joten koitan tuoda tähän kiehtovimmat kohdat omasta vaihdostani.
Matkustaminen
Opiskelujen ohella ehti hyvin matkustamaan ja tutustumaan paremmin myös muihin kohteisiin Thaimaassa. Olin lisäksi valinnut kurssit sopivasti niin, että luentoja oli ainoastaan maanantaista keskiviikkoon. Chiang Rain lisäksi ehdin vierailla yhdeksässä eri kaupungissa/saarella, joista Bangkokissa ja Chiang Maissa vierailtiin useammin kuin kerran. Näiden lisäksi yliopisto tarjosi muutaman retken eri kyliin lähellä Chiang Raita ja vielä viimeiseksi ennen kotiin lähtöä ehdin pyörähtämään yksin Vietnamissa.
Palvoin aurinkoa, uin ja snorklasin, tutustuis uusiin ihmisiin, söin ja kävin kokkauskursseilla, maistoin lähes 30 eri cocktailia (temppelien lukumäärässä menin kuitenkin sekaisin), testasin thaihierontaa, menetin varpaankynnen ja meinasin myöhästyä lennolta takaisin Suomeen.
Savukausi
Burning Season/Smokey Season oli melkein kaikille meille vaihtareille ennestään tuntematon. Varsinkin sen vakavuus. Maaliskuussa alkoi nousta sumua taivaalle, vuoret eivät enää erottuneet horisontissa ja aurinko näytti punaiselta hehkuvalta laavapallolta. Pikkuhiljaa savu täytti niin pahasti ilman, ettei ulkona olisi saanut liikkua ja jopa yliopisto määräsi yli 2 viikon etäluentopakon. (Tämähän meinasin loistavaa syytä lähteä etelään reissaamaan.) Chiang Raissa tilanne kuitenkin oli aika järkyttävä. Ulkona oli vaikea hengittää, silmät kirvelivät ja vaatteet päällystyivät pölystä. Herkimmät saivat myös muita oireita, kuten hengenahdistusta ja päänsärkyä. 7-elevenissä myytiin nenäsumutteita, joihin varmaan kaikki olivat addiktoituneet, valitettavasti nykyään minä mukaan lukien.
Sadekausi
Heti savukauden jälkeen alkoi sadekausi. Tai mahdollisesti sadekausi lopetti savukauden huuhtomalla savun taivaalta. Toisin kuin luulin, sade ja myrsky eivät kestäneet koko päivää. Aamu ja päivä olivat yleensä aurinkoisia, eikä taivaalla ollut lähes lainkaan pilviä. Vasta illalla alkoi sataa kaatamalla, tuli sähkökatko, eikä myöskään internet enää toiminut. Tällaiselle someaddiktille se teki ihan hyvää.
Kielitaidottomuus
Vaikka koulu oli täynnä kansainvälisiä opiskelijoita muista Aasian maista, pääaineessa, jossa itse opiskelin, oli pääasiassa thaimaalaisia opiskelijoita. Tämä tarkoitti sitä, että kommunikointi englanniksi oli haastavaa, ryhmätyöt eivät sujuneet, seminaareissa ja esitelmissä opiskelijat puhuivat thaimaata ja opettaja joutui kääntämään kaiken aina thaimaaksi. Myös yliopiston ulkopuolella asiointi oli hankalaa ja esimerkiksi ruoan tilaaminen tapahtui usein Google kääntäjän avulla.
Vielä kaikkia eniten kiinnostava aihe, eli Ruoka
Thaimaa tarjosi paljon erilaisia tuoreita hedelmiä, joista omat lempparit olivat pikku ananas, mango, mangostani ja rambutani. Parhaat ruokaherkut olivat Pad Thai, Panang Curry ja Khao Soi. Hintaa tuli 1-2e per ateria ja päälle euron jääkahvit, joita kulutettiin päivittäin, joskus useampia. Keittiön puutteen vuoksi ruoanlaitolle ei ollut edes mahdollisuutta, joten joka päivä “joutui” syömään ulkona tai tilaamaan kotiin ruokaa.
Glamourit sikseen. Oikeasti söin joka päivä riisiä. Jos halusi syödä kuin paikalliset, riisiä syötiin myös aamupalaksi, iltapalaksi ja jälkiruoaksi. Silmät ummessa, arpomalla valittu kouluruoka oli yleensä liharuoka täynnä luita ja jänteitä yhdellä tai kahdella siivulla porkkanaa tai kaalia. Sain ruoasta yhteensä noin kolme kertaa ruokamyrkytyksen ja Chiang Rai tarjosi heikosti kasvis/vegaanisia vaihtoehtoja, vegaanisia lähes ollenkaan. Ruoka oli myös lähes aina tulista, ellei osannut tilata oikein. Omat makunystyräni eivät siltikään tottuneet mausteiseen ruokaan, vaan edelleen itken tulista ruokaa syödessäni.
Mitä jäi käteen?
Ensinnäkin unohtumattomia muistoja, joita en olisi voinut kokea mitenkään muuten tai missään muualla. Ystäviä, joilta opin paljon heidän elämästään toisessa maassa ja myös itsestäni kiitos pikkutuntien syvällisten keskustelujen. Opin myös koulun penkillä paljon, muun muassa urheilijan motivaatiosta ja aggressiosta, Asean maiden ruokakulttuurista ja thaimaalaisten suhteesta ruokaan. Opin tekemään itse thaimaalaista ruokaa sekä jauhamaan ja keittämään kahvin oikeaoppisesti. Tärkeimpänä koen kuitenkin oman henkisen kasvun. Koen, että matka antoi suunnan tulevaisuudelle ja paljon työkaluja ylittää tulevat vastoinkäymiset. Käteen jäi niin paljon asioita, että sitä on vaikea laittaa sanoiksi. Vaikka joskus ympäristö tekikin elämästä vaikeaa ja vastoinkäymisiä sattui odotettua enemmän, en vaihtaisi kokemusta mihinkään. Jos mahdollisuus tulisi, pakkaisin matkalaukun tässä ja nyt ja lähtisin matkaan uudestaan.
Terkuin Anniina, hallituksen varajäsen