Vaihto-opiskelu korona-aikana?

Moikka!

Mä oon Vilma, 3. vuosikurssin opiskelija. Kirjottelen tätä blogitekstiä Uppsalassa, missä oon ollu nyt kolme kuukautta vaihdossa. Tässä postauksessa kerron mun ajatuksista ja kokemuksista korona-ajan vaihto-opiskeluun liittyen, mutta sitä ennen vähän taustatietoa Uppsalasta ja siitä, miksi halusin hakea just tänne vaihtoon.

Uppsala on Ruotsin 4. suurin kaupunki, ja Uppsalan yliopisto on Ruotsin (ja samalla myös Pohjoismaiden) vanhin yliopisto. Yliopiston kotisivujen mukaan Uppsalan yliopisto on listattu maailman sadan parhaan yliopiston joukkoon. Opiskelijoita Uppsalan yliopistossa on yli 40 000. Omaan päätökseeni hakea just tänne vaikutti lähinnä mahdollisuus opiskella ravitsemustieteeseen liittyviä kursseja oman koulutusohjelmamme ulkopuolelta, sekä halu kehittää ruotsin kielen taitojani. Oon jo nyt todella tykästynyt tähän kaupunkiin, ja uskon viihtyväni vieläkin paremmin kevään edetessä.

Korona toi mulle omat haasteensa jo hakuprosessiin. Ruotsin huolestuttava koronatilanne, vaihdon peruuntumismahdollisuus ja epätietosuus siitä, millasta vaihtoelämä korona-aikana olisi, saivat mut vakavasti miettimään vaihtoon lähdön kannattavuutta. Tästä huolimatta vein vaihtoprosessia pikkuhiljaa eteenpäin pitäen mielessäni sen mahdollisuuden, että voin itse perua lähdön missä tahansa vaiheessa, jos siltä tuntuu. Nyt voin kuitenkin sanoa olevani ilonen siitä, että päätin lähteä, vaikkakin huomattavasti helpompi valinta ois ollu jäädä tuttuun ja turvalliseen Suomeen.

Asun Flogstassa, kuten suurin osa Uppsalaan tulevista vaihto-opiskelijoista. Täällä on kaiken kaikkiaan noin 1000 asuntolahuonetta, ja kussakin ”corridorissa” maksimissaan 12 asukasta, joiden kanssa jaetaan keittiö ja pieni oleskelutila. Mun corridorissa meitä on yhteensä yheksän, ja ollaan hyvin eripuolilta maailmaa; Bangladeshista, Etelä-Koreasta, Espanjasta, Isosta-Britanniasta, Irlannista ja Kazakstanista. Vaikka normaalisti en pidä tällasta asuntola-asumista kovin houkuttelevana, koen asumisen Flogstassa hyväksi jutuksi tässä tilanteessa. Kaikki opinnot ovat mulla etänä, minkä takia mahdollisuutta tutustua ihmisiin opintojen kautta ei juurikaan ole. Täällä asuessa kuitenkin törmää uusiin ihmisiin lähes päivittäin ja seuraa löytyy varmasti, mikä helpottaa vaihtokaupunkiin sopeutumista huomattavasti.

Maisemia Flogstan taloilta ja Uppsalan keskustasta

Etäopiskelun lisäksi koronatilanne ei täällä juurikaan jokapäiväisessä elämässä näy, ja tähän oli hieman vaikea tottua, koska Suomeen verrattuna kontrasti on tosi suuri. Esimerkiksi suosituksista huolimatta kuulun selvään vähemmistöön, kun käytän maskia bussissa tai julkisilla paikoilla liikkuessani. Yliopiston puolesta ei tietenkään oo mitään virallisia tapahtumia tai juhlia, mutta tekemistä ja juhliakin kyllä löytyy, jos itse niin haluaa. Opiskelemaan pääsee edelleen yliopiston rakennuksiin ja kirjastoihin, tai vaihtoehtoisesti eri opiskelijakuntien (nation) rakennuksiin. Etäisyyksien säilyttämiseksi tällasissa julkisissa tiloissa on saatettu ottaa joitain pöytiä tai istumapaikkoja pois käytöstä, mutta kauhean tarkasti näiden rajoitusten noudattamista ei mun mielestä valvota. Nationit järjestävät edelleen muun muassa erilaisia ruokailumahdollisuuksia pitkin päivää, ja illalla voi mennä nationin pubiin istuskelemaan. Aukioloissa on kuitenkin rajoituksia, ja esimerkiksi nämä nationeiden pubit sulkevat viimeistään 20.30. Monet vaihtarit reissaavat Ruotsin sisällä, ja esimerkiksi Tukholma ja Pohjois-Ruotsi ovat suosittuja reissukohteita.

Etäopiskelua kotona ja Biologibiblioteket- yksi monista yliopiston opiskelutiloista

Yhteenvetona voisin todeta, että vaikka en oo kokenu vaihtoa millään tavalla helppona, niin uskon saavani paljon hyvää tästä kokemuksesta. Etäopiskelu tuntuu todella puuduttavalta ja oman lisänsä siihen tuo opiskelu eri kielellä, minkä takia oon joutunu opettelemaan olemaan vähän armollisempi itelleni opintojen suorittamisessa täällä. Haasteet etäopiskelussa on tietty yksilöllisiä, ja samanlaista turhautumista koin jo Suomessa, eli tää ei oo pelkästään vaihtoon liittyvä asia. Täällä kuitenkin tuntuu helpommalta löytää tekemistä vastapainoksi opiskeluille, ja muilta vaihtareilta saa helposti vertaistukea ja apua. Ehdottomasti parasta tähän asti onkin ollu oman maailmankuvan laajentaminen, uusien asioiden oppiminen itestään, ja uusien kavereiden saaminen eripuolilta maailmaa. Suurena plussana myös eri maista tulevien ruokien maisteleminen kavereiden kanssa järjestetyillä illallisilla!! 😀

Kuva international dinneriltä ja talvinen Uppsalan tuomiokirkko

Yhteistyökumppanimme Verman

Verman on yksi Retikan vuoden 2021 yhteistyökumppaneista. Mutta mikä on Verman? Miten yritys sai alkunsa? Mitä Verman tekee? (Vinkki: tunnet Vermanin tuotteita aivan varmasti 😉) Näihin ja moniin muihin kysymyksiin saat vastauksen tästä vieraskynä-postauksesta. Lue myös Vermanilaisten kokemuksista ja siitä, mitkä asiat he kokivat opinnoissaan hyödyllisimmiksi.

Verman on vuonna 1987 perustettu suomalainen perheyritys

Tarjoamme korkealaatuisia tuotteita terveyden edistämiseen ja hyvinvointiin. Innovoimme ja kehitämme tuotteitamme kotimaisella osaamisella. Tuotekehityksemme ja -suunnittelumme pohjautuu suomalaisiin ravitsemussuosituksiin, tutkittuun tietoon ja talon sisäiseen laajaan osaamiseemme. Lisäksi teemme yhteistyötä eri alojen ammattilaisten kanssa, joilta saamme parhaan tiedon ja näkemyksen tuotekehityksemme tueksi. Nämä yhdistettynä korkeisiin laatukriteereihin takaavat korkealaatuiset tuotteet apteekkien hyllyille.

Kaikki alkoi laktoosi-intoleranssista

Yhtiön perustaja Seppo Vertanen näki yli 30 vuotta sitten, että ihmisten kiinnostus itsehoitoon kasvoi jatkuvasti ja itsehoitotuotteille oli tarve, johon markkinoilla ei oltu vielä vastattu. Tuolloin jo pitkään lääketeollisuuden johtotehtävissä toimineena hän tunsi varsin yleisen kiusallisen ongelman, maitotuotteitten nauttimista seuraavan vatsavaivan, laktoosi-intoleranssin. Puolisonsa Laila Vertasen tukemana hän päätti jättää uransa palkkajohtajana ja perustaa lääkealan yrityksen Verman Oy Ab:n. Tuotekehitystyön tuloksena vuonna 1990 Verman toi apteekkeihin Lactrase-kapselit ja perheyrityksen kasvutarina oli alkanut.

Kasvun reseptinä laatu, tutkimus ja yhteistyö

Vermanin alkutaipaleella markkinoille tuotiin uusia tuotteita muutaman vuoden välein. Yhteistyö lääkäreiden, hoitajien ja apteekkihenkilökunnan kanssa oli tärkeä osa toimintaa alusta alkaen. Useat tuotteet saivat alkunsa tutkimusyhteistyössä terveydenhuollon ammattilaisten kanssa, kuten hyvänmakuiset ja helppokäyttöiset Minisun D-vitamiinivalmisteet. Nykyään Minisun-tuotteet tunnetaan lähes jokaisessa suomalaisessa perheessä. 

Vuonna 2012 Verman vastaanotti Suomen Yrittäjien Valtakunnallisen Yrittäjäpalkinnon. Palkitsemisen perusteena olivat tasainen kasvu, kokonaisten tuoteperheiden rakentaminen sekä erinomaisesti onnistunut sukupolvenvaihdos.

Kasvu jatkuu ja kansainvälistyy

Verman on alusta asti toiminut Pohjoismaissa ja kansainvälistynyt vuosien saatossa yhä laajemmin. Jo yrityksen alkutaipaleella perustettiin Ruotsin markkinoille Biolac AB. Uuden vuosituhannen käynnistyttyä Verman laajensi toimintansa Norjaan, Viroon ja Venäjälle.

Ensimmäinen yritysosto, Suomen Bioteekki, tehtiin vuonna 2012. Myöhemmin Verman on ostanut tanskalaisen perheyrityksen Biosymin sekä suomalaisyrityksen Nordic by Nature, jonka tuotteita on myynnissä vain verkkokaupassa.

Tänä päivänä Vermanin tuotevalikoimaan kuuluu reseptilääkkeitä, itsehoitolääkkeitä, ravintolisiä, haavanhoitotuotteita sekä terveydenhuollon laitteita ja tarvikkeita – tuotteita, jotka tunnemme paremmin nimillä Lactrase, Minisun, Rela, Heinix, Kestox, Sorbact, Melarest, Bethover ja Foliver.

Vermanilaisten kertomaa

Nimi: Elisa Särkilahti

Koulutus: Farmaseutti ja Elintarviketieteiden maisteri (ravitsemustiede)

Työnimike: Tuotekehityspäällikkö

Valmistuin viime kesänä elintarviketieteiden maisteriksi pääaineenani ravitsemustiede. Sitä ennen olen valmistunut farmaseutiksi ja suorittanut elintarviketieteiden kandiopinnot. Viihdyin siis Viikin kampuksella useamman vuoden. Vaikka opiskelu mukavaa olikin, on vihdoin palkitsevaa päästä kiinni työelämään. 

Aloitin Vermanilla tammikuussa tuotekehityspäällikkönä. Muutaman kuukauden aikana olen oppinut paljon! Työnkuvaani kuuluu mm. uusien ja olemassa olevien valmisteiden koostumuksen suunnittelu ja tarkistaminen, pakkaustekstien valmistelu, erilaisten tuotetekstien ideoiminen ja tarkistaminen sekä kuluttajakyselyihin vastaaminen. Työ vaatii laajaa ymmärrystä mm. ajankohtaisista trendeistä, kuluttajakäyttäytymisestä ja ravitsemussuosituksista. Tuotekehityksen päätökset ja ratkaisut on tärkeä perustaa tieteelliseen näyttöön, mutta on hyvä huomioida, että uusia tutkimuksia tehdään jatkuvasti. On siis tärkeää tarkastella asioita kokonaisuuksina ja mahdollisimman avoimin mielin. Se mahdollistaa myös täysin uusien tuoteideoiden syntymisen!

Vaikka olenkin aloittanut työt koronan keskellä, kaikkien työskennellessä etänä, minut on otettu hyvin mukaan työporukkaan. Vermanin yksi parhaista puolista on mukavat ja tsemppaavat työkaverit. Hankalienkaan työtehtävien kanssa ei tarvitse pähkäillä yksin, vaan apua on aina tarvittaessa saatavilla. Lisäksi on kiva huomata, että myös muihin kuin omiin tiimiläisiin voi olla yhteydessä matalallakin kynnyksellä. Työviikkoni sisältävät paljon palavereja ja keskustelua muiden kanssa, joten etätyöistä huolimatta työpäiviä ei tarvitse viettää yksin.

Opiskeluajoista on jäänyt minulle paljon käteen. Erityisen hyödyllisiä asioita tämänhetkisen työni kannalta ovat mm. elintarvikelainsäädännön tuntemus ja kyky tulkita tieteellisiä tekstejä. Seuraan aktiivisesti ajankohtaista ravitsemustutkimusta ja -keskustelua, sekä terveysalan trendejä. Esimerkiksi erilaisten blogien ja podcastien seuraamisesta on iso etu, jos haluaa pysytellä kärryillä ajankohtaisissa keskusteluissa. 😊

Nimi: Elina Niemeläinen

Koulutus: Farmaseutti ja Filosofian maisteri (molekyylibiologia)

Työnimike: Tuotekehityskoordinaattori

Aloitin vuoden 2020 alussa Vermanilla suorittamalla kolmen kuukauden harjoittelun laatutiimissä. Onnekkaan ajoituksen ja sattuman kautta sain jatkaa työskentelyä Vermanilla harjoittelun jälkeen tuotekehityksen puolella, ja sillä tiellä olen edelleen. Tuotekehitys- ja laatuhommissa pääsee näkemään monipuolisesti uusien tuotteiden elinkaarta niiden kehityksestä myymälähyllylle asti. Työssäni on tärkeä seurata terveysalan trendejä ja uusia tuulia ravintolisien keskuudessa. Erilaisten viranomaisvaatimusten sekä -säännösten tunteminen ja niiden noudattaminen on oleellista. Palavereissa istuminen sekä enemmän ja vähemmän intensiivinen sähköpostiviestittely ovat suuri osa työarkeani. Sähköpostimasokistina tällainen työ sopii itselleni erittäin hyvin. Erityisesti näin korona-aikana monipuoliset työtehtävät ja mahtavat työkaverit piristävät etäarkea. 😊

Itse koen että olen saanut erityisesti opiskeluaikojen järjestökokemuksista hyviä eväitä ja oppeja niin ryhmätyöskentelyyn kuin muihinkin itselleni kuuluviin työtehtäviin. On hyvä muistaa, että kaikkea ei tarvitse valmiiksi osata, kunhan on halukas oppimaan ja kokeilemaan uutta.

Toivottelen tsemppiä ja aurinkoista kevättä kaikille!

Miksi ravitsemustieteen opiskelu kannattaa?

Hei hakemista pohtiva tai tuleva hakija! Tämän vuoden yhteishaku on juuri alkamassa, ja alavalintaasi helpottaakseni päätin kysellä nykyisiltä ravitsemustieteen opiskelijoilta, miksi valita ravitsemustiede opiskelualaksi.

Aluksi pieni tietopläjäys opinnoistamme Itä-Suomen yliopistossa Kuopion kampuksella. Kandivaiheessa opintoihin kuuluu paljon pakollisia soveltavia luonnontieteiden opintoja kuten fysiologiaa ja anatomiaa, kemiaa, mikrobiologiaa sekä itse ravitsemus- ja elintarviketieteisiin keskittyviä opintoja. Lisäksi kandiopintoihin kuuluu noin 30 opintopistettä vapaavalintaisia opintoja, joihin voi valita esimerkiksi terveysliikunnan tai opiskelijavaihdossa suoritettavien opintojen moduulin. Kaikki ravitsemustieteen kandiopinnot suorittaneet valmistuvat terveystieteiden kandeiksi ja maisteriopintojen jälkeen terveystieteiden maistereiksi.  Suurin osa valitsee maisterivaiheessa ravitsemusterapiamoduulit, joiden suorittaneista tulee valmistuttuaan myös laillistettuja ravitsemusterapeutteja. Ravitsemusterapiaopintojen sijaan opinnoissa voi kuitenkin erikoistua esimerkiksi elintarviketieteisiin tai koostaa opintonsa juuri omia tavoitteitaan parhaiten palveleviksi valitsemalla esimerkiksi psykologian, urheiluravitsemuksen, kauppatieteiden tai gerontologian opintoja.

Nyt itse asiaan eli miksi me ravitsemustieteen opiskelijat olemme päätyneet tänne, ja miksi sinunkin kannattaisi harkita tänne hakemista. Ensinnäkin ruoka ja ravitsemus koskettaa meitä kaikkia joka päivä, joten ravitsemustieteen osaajana pääset vaikuttamaan todella ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin. Ravitsemustiede yhdistää myös useita erilaisia tieteenaloja kuten biologiaa, kemiaa ja psykologiaa, ja onkin monipuolinen tieteenala. Monipuolinen ala tarkoittaa tietysti myös monipuolisia työllistymismahdollisuuksia esimerkiksi ravitsemusterapeuttina terveydenhuollossa, asiantuntijatehtävissä järjestöissä, elintarvike- tai lääketeollisuudessa, yrittäjänä, tutkijana jne. Lisäksi ravitsemustiede on tieteenalana jatkuvasti kehittyvä, sopivan haastava ja varmasti aina ajankohtainen keskustelunaihe, johon liittyviä otsikoita näkyy mediassa jatkuvasti.

Etenkin ravitsemusterapian opiskelijat ja tulevat ravitsemusterapeutit kertoivat alan parhaiksi puoliksi myös mahdollisuuden auttaa ja kohdata erilaisia ihmisiä. Ravitsemuksella on suuri merkitys myös urheilijoiden ja liikkujien suorituskykyyn, joten ala on nappivalinta myös, jos urheilu ja liikunta ovat sinulle tärkeitä ja haluaisit ehkäpä jopa työskennellä urheilun parissa. Pienet noin kolmenkymmenen opiskelijan vuosikurssit mahdollistavat myös mukavan tiiviin opiskeluyhteisön ja helpon tutustumisen myös muiden vuosikurssien opiskelijoihin. Lisäksi nykyiset opiskelijat pitävät ravitsemustieteen opetusta laadukkaana, ja opetushenkilökuntaa helposti lähestyttävänä. Bonuksena mainitaan myös retikoiden eli meidän ravitsemustieteen opiskelijoiden rakkaus ruokaan, joka näkyy esimerkiksi järjestämiemme tapahtumien notkuvina herkkupöytinä.

Yksi lempparipaikoistani Kuopiossa. Kuvasta voit bongata myös Kuopion ehkä tunnetuimman maamerkin eli Puijon tornin.

Mikäli yllä mainitut asiat kuulostavat yhtään sinun jutultasi kannustan rohkeasti hakemaan ravitsemustieteen opiskelijaksi Kuopioon. Toivotan myös kovasti tsemppiä kaikille hakijoille kevään haku- ja pääsykoerumbaan! Ehkäpä näemme jo tulevana syksynä! 😊

Terveisin

Sofia, Retikan edunvalvontavastaava

Kesän fiiliksiä

Hei kaikki nykyiset ja tulevat retikkalaiset! 

Ei tainnut kesä mennä ihan suunnitelmien mukaan..? Lomamatka peruttu, lomautus töistä ja festariliputkin hommattu turhaan. Harvassa ovat ne ihmiset, joiden kesäsuunnitelmiin koronaepidemia ei ole vaikuttanut ollenkaan. Omalla kohdallani varsinkin heinäkuulta peruuntunut Intian kesävaihto kirpaisi ihan kunnolla. Tarkoitus olikin omistaa elokuun blogipostaus Intian vaihtokokemukselle, mutta aihe vaihtuukin lennosta tavallisiin kesäkuulumisiin. 😊 

Kevään ja kesän 2020 ollessa vähintääkin poikkeuksellisia, on hyvä miettiä, mitä sitä nyt onkaan tullut tehtyä?

Omalla kohdalla opintojen siirtyminen verkkoon mahdollisti opiskelun jatkamisen kesäkuun puolelle ja lomittamisen kesätöiden kanssa, jolloin sain jo tulevalta syksyltäkin muutaman kurssin suoritettua. Etäopiskelu siis helpottaa opintojen suunnittelua ja sovittamista omaan aikatauluun, vaikeinta onkin ollut liiallisen kurssien kahmimisen välttäminen (kultainen keskitie on hyvä tässäkin). Toinen asia, mihin kiinnittäisin huomiota nettikursseilla, on työskentelyn jaksottaminen. Jotkin kurssit tekee mieli vain “rykäistä” viikossa tai kahdessa suoritetuksi, mutta silloin oppiminen jää todennäköisesti melko pintapuoliseksi, ainakin omalla kohdalla näin kävi osassa kevään kursseista. Kohtuutta ja kärsivällisyyttä siis!

Auringonlasku Helsingissä

Onneksi kesään on mahtunut työskentelyn lisäksi myös kavereiden näkemistä, luonnossa liikkumista ja ihan pelkkää rentoutumistakin. Koska ulkomaille ei ole ollut menemistä, myös ihan koto-Suomi on tullut kesän mittaan tutummaksi. Maakuntamatkailun merkeissä on käyty muun muassa Hangossa, Helsingissä, Kotkassa, Riihimäellä, Porvoossa ja viimeisinpänä mökkireissulla opiskelijakavereiden kanssa Turun saaristossa. 

Kesän kommellusten jälkeen alkaa kuitenkin taas odottaa, että millonkos sitä pääsisi jo kouluun takaisin ja vetämään iki-ihanat retikan haalarit jalkaan. Varmasti suurin osa opiskelijoista tällä hetkellä odottaakin lopullista tietoa siitä, miten opintoja suoritetaan alkavalla syyslukukaudella. Toivotaan, että kevätlukukausi olisi jo melko normaalisti (ja ettei vappua tarvitsisi viettää taas niinkuin viereisessä kuvassa 😀)

Mielenkiintoiset luennot, yliopiston ruokalassa käydyt eeppiset keskustelut ja viihtyisällä Retikan huoneella hengailu ovat kuitenkin sitä parasta elämässä tällä hetkellä. Yhden opiskelijatoverin sanoin “Voi kun työt loppuis ja pääsis jo kouluun lepäämään”.

Vielä elokuu kuitenkin maltetaan lomailla tai tehdä töitä (toivottavasti kuitenkin lomailla) ja pikkuhiljaa valmistautua tulevaan kouluvuoteen kunnes syyskuun puolella nähdään taas! 

Tsemppiä loppukesään kaikille!

Terkuin Maria, Retikan edunvalvontavastaava

Elämää “koronakaaoksen” keskellä

Kouluhommien tekoa mukavasti sängyn pohjalla 🙂

Kaikki ovat varmasti tietoisia koronaviruksen aiheuttamista muutoksista Suomessa ja muualla maailmalla. Käsidesi on loppu kaikkialta ja ihmiset hamstraavat ruokaa ja sitä vessapaperia kuin maailmanlopun varalle. Faktahan kuitenkin on, että Suomessa on hyvä huoltovarmuus, eikä ruoka tule Suomesta hevillä loppumaan, ja vessapaperia riittää kyllä kaikille myös tulevaisuudessa.

Tilanne on kuitenkin hyvä ottaa tosissaan ja suhtautua vakavasti toimenpiteisiin, joilla pyritään madaltamaan käyrää #flattenthecurve, jotta tehohoitoa vaativien tapausten määrä ei ylitä terveydenhuollon resursseja. Rajoittamalla liikkumista ja tapahtumia pyritään myös suojaamaan riskiryhmiä, joille virus on vaarallisempi.

Opintojen osalta itselläni kävi hyvä tuuri, sillä kaikki läsnäolopakollinen opetus ehti juuri loppua, kun yliopistolta tuli suositus, että kaikkia yli 10 hengen tapaamisia on vältettävä. Etäopiskelu kotoa käsin ei siis ole tuottanut ongelmia, sillä kaikki kevään opinnot ovat enää nettikursseja, ja seminaarit onnistuvat näppärästi etäyhteydellä.

Suuremmat vaikutukset tilanteella on vapaa-aikaan. Kaikki ainejärjestöjen tapahtumat on peruttu, jouduin perumaan kaksi ulkomaanmatkaa, ja kaikki harrastustoiminta on peruttu ja liikuntasalit ovat kiinni. Täytyy siis keksiä uusia vapaa-ajanviettotapoja, jotta saa ajan kulumaan. Tässä muutama vinkki!

1. Ulkoilu ja kotitreenit

Aurinkoisia päiviä on yhä enemmän, joten nyt on hyvä hetki ottaa kaikki irti lenkkipoluista, luistinradoista ja Puijon portaista. Netin syövereistä löytyy myös rajattomasti erilaisia treenejä, jotka voi toteuttaa kotona ilman kummempia välineitä.

2. Kevätsiivous

Lisääntynyt auringonvalo paljastaa myös likaiset ikkunat ja lämpenevät kelit muistuttavat, että nyt on viimeiset hetket sulattaa se pakastin. To do -listallani on ollut jo pitkään myös vaatekaapin siivous, joten sekin tulee nyt varmasti pian tehtyä ajan käydessä pitkäksi. Samalla saattaa löytää kaapin perältä vanhoja lempivaatteita, joiden olemassaolon oli jo unohtanut!

3. Ruoanlaitto ja leivonta

Nyt on myös aikaa kokeilla uusia reseptejä ja leipoa ns. karanteeniherkkuja (lue korvapuusteja). Uudet kokeilut vaativat usein enemmän aikaa kuin tutut arkiruoat, joten nyt on hyvä perehtyä uusien makujen maailmoihin.

4. Luovat jutut

Kotona hengailu mahdollistaa myös hyvin aikaa itsensä toteuttamiselle ja luovuudelle. Onko mielessäsi ollut esimerkiksi jo pitkän aikaa jokin projekti, jonka haluaisit toteuttaa? Piirtäminen, maalaaminen, käsityöt tai uuden taidon opettelu? Itselläni on nyt elämäni ensimmäinen villapaita työn alla!

Mukavaa kevättä kaikesta huolimatta ja pysykää terveinä kaverit 🙂

Terkuin Saara, Retikan vpj

Töitä opiskelun ohessa?

Heipähei ja hyvää alkanutta vuotta kaikille! Vuosi 2019 kului vauhdilla itse kullakin opiskeluiden, harrastusten, mahdollisten töiden ja muiden menojen vauhdittamana. Viime vuoden kuulumiset on vaihdettu, joten tämä blogiteksti keskittyy näistä yhteen, eli töiden tekemiseen opintojen ohella.

Itse aloitin työt kakkosvuoden syksyllä, joten työkokemusta on kertynyt reilun vuoden ajalta. Työpaikka on ehtinyt jo vaihtua tässä välissä ja työpaikkoja on kertynyt kolme kappaletta. Miettiessä töiden aloittamista opintojen ohelle kaipasin neuvoja kokeneilta konkareilta ja täten kyselin paljon jo työssäkäyviltä opiskelijoilta töiden ja koulun yhdistämisen hyviä ja huonoja puolia. Jos joku miettii töiden aloittamista, niin tässä on oma koontini aiheesta höystettynä omilla kokemuksilla. 😊

Yksi ehdoton plussa töiden teossa on siitä karttuva työkokemus ja työssä opitut taidot. Käytännön tekeminen tai yleiset työelämätaidot, esimerkiksi asiakaspalvelutilanteissa opitut sosiaalisia taidot ja käsitys työnteosta, tulevat varmasti hyödynnetyksi tulevaisuudessa, oli työpaikka mikä tahansa. CV:n täydentyminenkään ei varmasti ole pahasta tulevaisuuden työnsaannin kannalta. Erityisesti opiskelijan näkökulmasta toinen merkittävä hyvä puoli on raha. Kädestä suuhun -eläminen jää ja tehtyjen työtuntien ja menojen mukaan myös säästöihin karttuu rahaa. Uusien tuttavuuksien saaminen töiden kautta laajentaa omaa sosiaalista piiriä myös yliopiston ja vanhojen tuttavuuksien lisäksi. Hyviä puolia ovat lisäksi arjen rytmittäminen, sillä opintojen aikataulujen ollessa välillä hyvin vaihtelevia, määräävät työpäivät tietynlaista rytmiä viikkoihin ja auttavat pitämään arjesta kiinni. Ulkopaikkakuntalaisen näkökulmasta tarkasteltuna myös lopullinen kotoutuminen Kuopioon tapahtui töiden alettua ja elinympäristön laajennuttua kodin, yliopiston ja lähikaupan muodostaman piirin ulkopuolelle.

Kuten kaikki töitä tehneet tietävät, ei töiden teko ole kuitenkaan pelkkää juhlaa, saati kun siihen yhdistetään opiskelijan varsinainen työ eli opiskelu. Omasta mielestäni huonojen puolien määrä riippuu pitkälti tehdyistä työtunneista, sillä on eri asia tehdä töitä viikossa viisi tuntia tai 20 tuntia ja lisätä päälle opinnot. Eniten haasteita asettaa varmasti aikatauluttaminen, kun koulutöiden palautukset ja tentit painavat päälle, mutta työvuorot silti odottavat tekijäänsä. Tällaisissa tapauksissa ”yö on orjan omaa aikaa” -sanonta pätee turhan hyvin ja valitettavasti ei ole jäänyt yhteen kertaan, kun allekirjoittanut on alkanut väsäämään esseen tai raportin viimeisiä kappaleita työvuoron päätyttyä kymmeneltä illalla. Kiire ja tekemättömien tehtävien ruuhkautuminen voivat altistaa stressitasojen nousulle ja väsymyksen määrän kasvamiselle. Tällöin tulee kuitenkin muistaa, että hyvin suunnittelemalla, varautumalla ennakkoon ja varaamalla opiskeluille tarpeeksi aikaa, pystyy suurimmaksi osaksi välttämään opiskeluiden aiheuttamat yötyöt.

Töiden aloittamista pohtiessa tulee muistaa, että jokaisella on oma herkkyysasteensa. Toiset selviytyvät parhaiten paineen alla, kun toisilla pienikin lisä opintojen ohelle voi aiheuttaa liiallista stressiä ja muita ongelmia. Jos töissä ollessa taakka kasvaa liian suureksi, tulee peli viheltää riittävän ajoissa poikki ja esimerkiksi vähentää tehtyjen työtuntien määrää. Näin haittoja saa vältettyä sekä töiden ja opiskelujen yhdistämisen pidettyä puhtaasti pelkillä plussilla. Levon ja vapaa-ajan merkitystä ei voi korostaa liikaa ja myös niille on syytä varata aikaa opintojen ja töiden ohessa.

Ihanaa talven jatkoa jokaiselle retikkalaiselle!

Terkuin,

Juuri virastaan eläköitynyt vpj-Oona

Kuva: 300hours.com

Rakkaalle Retikalle

Hei kaikille ja ihanaa joulua! 

Taas yksi vosi on tullut ja mennyt. Toivottavasti kaikilla on ollut yhtä hyvä vuosi kuin minulla. Tämä vuosi on ollut ihan huippu ja mennyt ohi vauhdilla. Samaa voisi sanoa kaikista kolmesta hallituskaudestani. Ensimmäisen vuoden hallituksessa toimin sihteerinä ja oli jännittävä päästä vanhempien opiskelijoiden kanssa hallitukseen puuhailemaan asioita. Ensimmäisenä kautena aluksi ihmettelin ihan yksinkertaisia asioita ja viimeisen kauden viimeisinä hetkinä ihmettelen, miten kaikki onkaan muuttunut.

Olen ollut hallituksessa lähes koko yliopistoaikani, lähes koko aikuisuuteni. Hallitus on joka vuosi vaihtunut ja nyt itsekin jään siitä pois. Ihaniin ihmisiin olen joka vuosi päässyt tutustumaan. Ihan jännittää miltä tuntuu opiskelu ilman jatkuvaa hallitustoimintaa. Onhan viimeiset kaksi vuotta käytetty pj:n saappaissa astellen ja retikan asioita lähes koko ajan ajatellen. Huomaan kuitenkin nyt viimeisillä hetkillä, että Retikka on minulle edelleen yhtä tärkeä, ellei tärkeämpi kuin alussakin. Minusta kuitenkin tuntuu, että on aika siirtyä uusien juttujen pariin ja tehdä tilaa uusille tekijöille.  

Puheenjohtajana pääsin ihan uudella tavalla sisälle Retikan toimintaan, vaikka vielä viimeisinä kuukausinakin jotkin asiat aiheuttivat epävarmuutta ja varmaan muutaman harmaanhiuksenkin. Onneksi tähänkin tehtävään läytyi uusi huikea tyyppi ja innolla jäänkin sivusta seuraamaan, mitä uusi pj ja uusi hallitus saa tehtyä. Luotan uuteen hallitukseen todella paljon ja haluan kiittää kaikkia kolmea hallitusta, joissa olen saanut olla mukana. Ihan huikeaa porukkaa Retikka on täynnä ja kiitos siitä teille kaikille.

Onekseni sain tänäkin vuonna toimia Retikan puheenjohtajana ja edustaa Retikkaa vuosijuhlilla. Oli upea kokemus päästä pitämään teille kaikille juhlapuhetta ja meinasi ihan tulla tippa linssiin, kun ajattelin miten tärkeä Retikasta ja siten teistä kaikista on minulle tullut. Nyt on kuitenkin minun aikani kiittää kaikkia ja siirtyä uusiin hommiin. Mutta ei huolta, ette te vielä minusta eroon pääse, kyllä minut edelleen löytää opparista ja huoneelta lorvailemasta.  

Kuva: @janitelatie_photography /  www.janitelatie.com

Haluan kiittää kaikkia upeista vuosista, törmäillään huoneella ja Retikan tapahtumissa! 

Eläköityvä Sofia Pj

Paluu arkeen

Niin se kesä vaan meni ja arki tuli. Kesä meni vaudilla Keski-Suomessa niin töitä kuin kandiharkkaa tehdessä, kuitenkin samalla nauttien ystävien sekä perheen seurasta. Kesään kuului lämpimiä kesäiltoja, festareita ja ihan vain olemista. Vaikka kaipuu lämpimiin kesäiltoihin on suuri, on kuitenkin ollut ihana palata takaisin Kuopioon opintojen ja arjen keskelle.

Tosiaan kolmas opintovuosi pyörähti käyntiin. Kolmantena vuotena meidän vuosikurssin opinnot ainakin syksyn osalta eroavat hiukan toisistaan johtuen eri moduuliopinnoista. Meneillään on mm. psykologian, urheiluravitsemuksen, terveyden edistämisen ja elintarvikkeiden laatu ja tuotekehityksen opintoja. Vaihtoehtoja on siis monia, joista löytyy varmasti jokaiselle oman kiinnostuksen mukaisia kokonaisuuksia. Itselläni on menossa viimeiseksi mainittu elintarvikemooduli, joka on ollut erittäin mielenkiintoinen. Ollaan päästy tutkimaan mm. jauhelihan mutageenisuutta, viljelemään salmonellaa ja monistamaan EHEC-bakteerin DNA:ta PCR-menetelmällä. Aikamoista sanoisinko. Kaiken tämän hauskan lisäksi on myös tullut aika suunnata katseet tulevan kanditutkielman kirjoittamiseen ja samalla yksi poikkitieteellinen syyskymppikin tässä pitäisi järjestää.

Alkusyksystä päästiin nauttimaan vielä lämpimistä päivistä ja ihanasta auringon paisteesta. Lenkkeily säät olivat siis mitä parhaimmat, mutta harmikseni syysflunssan takia kotisohva viltteineen veti enemmän puoleensa. Teetä, inkivääriä ja vitamiineja on siis tankattu kroppaan ihan huolella. Kuitenkin kahdeksan aamut tuntuivat enemmän siedettäviltä, kun paksut takit ja villapaidat saikin jättää vielä kaapin perälle ja sen sijaan päälle sai vetää kevyen farkkutakin ja jalkaan iskeä loaferit. Voiko parempaa toivoakaan? Ei voi, sanon minä.

Arkea tasapainnottaa myös opiskelijariennot, joita oli syksyn alussa runsaasti tarjolla. Perinteisissä starttibileissä tuli pyörähdettyä sekä haalaribileissä ja kauppakadun imbroilla tuli myös heiluttua. Miten voikaan suun pistää hymyyn, kun sai pitkästä aikaa vetää jalkaan nuo ihanat omenan vihreät haalarit.

Syksy tuo monesti mukanaan uusia sekä vanhoja tuulia. Monilla alkaa tai jatkuu opinnot, harrastukset, työt ja kaikki muutkin velvollisuudet palaavat takaisin arkeen. Helposti sitä saattaa ylibuukata oman arkensa ja havahtua siihen, että nyt on miljoona rautaa tulesssa. Tärkeää olisi huolehtia kaiken keskellä myös omasta jaksamisesta. Vaikka kalenteri näyttäisi tulevalle viikolle kymmenen eri hoidettavaa asiaa, on sinne hyvä merkata myös edes yksi täysin vapaapäivä, jonka pyhittää akkujen lataamiseen. Pidetään siis niin itsestämme kuin toisistamme huolta kaiken kiireen keskellä.

Ihanaa ja liikunnallista syksyn jatkoa kaikille! Moikataan kun tavataan,

Naomi, Retikan liikuntavastaava

Helmikuun kuulumisia

Tässä kuussa on ehtinyt tapahtua kaikenlaista, ja yleensäkin helmikuut menevät ihan hujauksessa joka vuosi. Outoa, miten ison eron pari puuttuvaa päivää voikaan aiheuttaa! Tässä muutamia juttuja, mitä olen tässä kuukauden aikana ehtinyt puuhailemaan.

Tahkofest

Vuokrattiin porukalla mökki ja lähdettiin Tahkolle viettämään viikonloppua. Retikoille tyypilliseen tapaan ruoka oli merkittävä osa reissua, mutta myös saunominen, ajanvietto erilaisten pelien ääressä sekä tietysti kauniista talvisäästä nauttiminen eri muodoissaan kuuluivat oleellisesti ohjelmaan. Lauantai-iltana suunnistimme myös Piazzan tanssilattialle, jossa törmäsimme myös muihin retikoihin. Viikonloppu oli kaikin puolin onnistunut ja kaikilla oli todella hauskaa! Ehkäpä ensi vuonna uudestaan 😀

Haalareiden ompelua

Uusia merkkejä ja näin myös lisää ommeltavaa aina kasaantuu laatikoiden pohjalle ihan huomaamatta, ja välillä on vaan otettava neula käteen ja alettava kiinnittämään merkkejä. Nyt olen myös saanut tehtäväksi ommella merkit poikaystävän haalareihin, joten ommeltava ei tosiaan ihan heti lopu kesken. Ompelu sujuu kuitenkin melko vaivattomasti ja huomaamatta, kun pistää sarjan tai elokuvan pyörimään ja ompelee siinä samalla. Sormet tosin saavat aika paljon osumaa samalla…

Kotikoti

Kotona on aina kiva käydä säännöllisin väliajoin moikkaamassa perhettä, sukulaisia ja kavereita. Nyt pääsin myös samalla reissulla seuraamaan veljen sotilasvalaa, joka oli kiva kokemus, vaikka varpaat jäätyivätkin tunnottomiksi. Pääsin myös viettämään aikaa meidän perheen koiravanhuksen kanssa, jota on kieltämättä aina kova ikävä <3 Viikonlopun aikana ehdin myös muun muassa syömään itseni ähkyyn isovanhempien luona, näkemään ystävää uudessa, superviihtyisässä ravintolassa ja jännittämään hiihtoa kotisohvalla perheen kanssa.

Kuzina

Käytiin poikaystävän kanssa syömässä ystävänpäivän aikoihin Kuzinassa. Yleensä käyn aika vähän ulkona syömässä, mutta välillä on kiva antaa jonkun muun tehdä ruoka ja itse vain istua ja rentoutua. Tällainen tuo kivaa pientä extraa arkeen.

Ravintola oli todella ihana ja viihtyisä ja palvelu oli mitä parhainta! Ravintolassa soi italialainen musiikki, jonka mukana tarjoilija hyräili. Perjantai-iltana meidän lisäksi oli vain muutama muu asiakas, joten saatiin myös nauttia illasta rauhassa. Ja mikä parasta, kasvisruokavaihtoehtoja löytyi myös. Yleensä olen tottunut siihen, että ravintoloissa on usein vain se yksi kasvisruokavaihtoehto, jolloin ei jää paljon valinnanvaraa. Nyt erilaisia kasvispääruokavaihtoehtoja oli jopa kolme! Ja sorbettiakin löytyi parissa eri maussa, mitkä kyllä jäivät tällä kertaa testaamatta, alku- ja pääruoka täyttivät sen verran hyvin. Iso suositus siis tälle ravintolalle!

Laskiaispullat

Laskiaispulla on saatava joka kevät. Niitä ei muutoin tee mieli, mutta juuri laskiaisen aikaan niitä on pakko saada. Vegaanisia laskiaispullia on vaikea löytää valmiina kaupasta, joten teen pullat aina itse. Tällä kertaa omat pullani epäonnistuivat ja näyttivät enemmän sämpylöiltä, joten tässä sen sijaan kuva Retikan Pre-Laskiaisen laskiaispullabuffan tuotoksesta.

Flunssasafkat

Yksi viikonloppu meni kokonaan sängyssä makoillessa, kun flunssa vei kaikki voimat. Yritin kaikin keinoin taistella sitä vastaan, mutta yleensä peli on menetetty siinä vaiheessa, kun kurkku alkaa kipeytymään. Silloin tietää perua kaikki treenisuunnitelmat seuraavan kahden viikon ajalta ja käydä ostamassa jääkaappi täyteen inkivääriä ja sitruunaa. Teetä, inkivääriä ja vitamiineja tuli kiskottua naamaan ihan huolella. Nyt alkaa olo jo onneksi kohentua, jotta lomaviikolla jaksaa sitten touhuta Lapin maisemissa. Kuvassa näkyy flunssakeitto, mihin päätyi muun muassa bataattia, porkkanaa, inkivääriä, chiliä, valkosipulia ja kurkumaa. Mitä enemmän potkua, sen parempi!

Keväisin terveisin Retikan kv-kulttuurivastaava Saara

Uuden fuksin ja hallituslaisen kuulumisia

Syyskuussa aloitin fuksivuoteni ja opiskelu on ollut tosi kivaa. Olen niin onnellinen, että vihdoin pääsin opiskelemaan alaa, joka tuntuu niin oikealta! Syksy meillä oli tosi kiireinen monine kursseineen ja tapahtumineen. Se meni kuitenkin tosi vauhdikkaasti ja hyvin sen kesti, kun oli mielekästä puuhaa. Joululoma tuli kuitenkin todella tarpeeseen, joka olikin ihan mukavan mittainen (19. päivää).
Continue reading “Uuden fuksin ja hallituslaisen kuulumisia”