Author: Retikka Hallitus

Retikan sääntömääräisen syyskokouksen lähestyessä ajattelin kertoa omasta näkökulmastani miksi kannattaa hakea hallitukseen.

Aloitin itse jo heti fuksivuonna liikuntavastaavan pestissä. Liikuntavastaavan pesti tuntui sopivalta ensimmäiseltä pestiltä, sillä mulla ei ollut minkäänlaista aikaisempaa kokemusta yhdistystoiminnasta. Mun ensimmäinen hallituskausi oli tosi erilainen verrattuna kahteen jälkimmäiseen, koska maailman tilanteen takia tapahtumien järjestäminen jäi hyvin pitkälti keväältä pois, joten myös omassa pestissäni kaikki kasaantui syksylle. Sen lisäksi ekana hallitusvuotenani kokoustimme pelkästään etänä.

Seuraavana vuonna hyppäsin some- ja viestintävastaavan saappaisiin, ja tämä pesti olikin itselleni opettavaisin. Some- ja viestintävastaavana mulla ei ollut päävastuuta mistään tietyistä tapahtumista, niin kuin edellisenä vuonna oli ollut. Sen sijaan tässä pestissä piti olla perillä vähän kaikesta Retikan toimintaan liittyvästä, ja sen koenkin kaikista opettavaisimmaksi.

Päätös lähteä hallitustoimintaan ensimmäisenä vuotena syntyi yhdessä nykyisen PJ-Saran kanssa.  Ensimmäinen ja toinen hallituskausi menivät enemmän tai vähemmän yhteistyötä tehdessä, joten kolmannelle kaudelle tuntui luonnolliselta lähteä yhdessä puheenjohtajaksi ja varapuheenjohtaja-sihteeriksi. Tämä pesti tuntuu myös hyvältä päätökseltä kolmivuotiselle hallitus-uralle.

Näin kolmannen ja mun osalta myös viimeisen hallituskauden loppupuolella kokemusta on karttunut mukavasti, joten nyt haluan kertoa mun mielestä parhaat palat hallitustoiminnasta!

Uudet kaverit ja tuttavuudet yli vuosikurssi- ja ainejärjestörajojen

Usein hallituskokoonpanossa on ihmisiä eri vuosikursseilta, joten vuosien aikana oon päässyt tutustumaan retikkalaisiin tosi monelta eri vuosikurssilta. Tää on mun mielestä tosi kiva myös tulevaisuuden kannalta, sillä monet retikkalaiset tulee olemaan keskenään kollegoita työelämässä!

Retikka tekee yhteistyötä paljon myös muiden ainejärjestöjen kanssa, joten uusiin ihmisiin on päässyt tutustumaan esimerkiksi ainejärjestöjen yhteistapahtumia järjestettäessä. Sen lisäksi muiden ainejärjestöjen vuosijuhlilla ja tapahtumissa pääsee aina tutustumaan uusiin ihmisiin ja näkemään myös vanhoja tuttuja!

Toimintaan vaikuttaminen konkreettisesti

Toimintaan pääsee vaikuttamaan oikeasti. Hallituksella on vastuu perinteisten tapahtumien järjestämisestä ja myös uusien ideoimisesta. Retikan huonetta pääsee kehittämään, ja mun kausien aikana huoneelle on esimerkiksi hommattu uusi matto ja pöytäliina, kierrätysroskikset ja hylly tavaroiden säilytykseen. Toimintaan vaikuttamisessa parhaita paloja omalta osaltani on ollut vuoden 2022 kaverisitsit sekä ryhmäliput Pikkulaskiaiseen 2022 ja Särkän Märkään 2023.

Vuosijuhlat sekä VIP-liput muiden ainejärjestöjen tapahtumiin

Retikan omat vuosijuhlat ovat vain viiden vuoden välein, joten hallitustoiminnassa on päässyt juhlimaan muiden ainejärjestöjen vuosijuhlilla. Itse olen käynyt Fortiksen, Preemion, Terhon ja Kultin vuosijuhlilla. Vuosijuhlien lisäksi muiden ainejärjestöjen tapahtumiin saadaan usein ilmaisia VIP-lippuja, joten rahaakin on säästynyt varmaan monia kymmeniä euroja. 

Kokemus yhdistystoiminnasta ja opitut taidot

Olen oppinut hurjasti uutta esimerkiksi tapahtumien järjestämisestä, yritysyhteistöistä, Canvan käytöstä sekä yhdistys- ja tietosuojalaeista. Uskon, että hallitustoiminnassa opituista taidoista on hyötyä myös työelämässä.

Paljon oon saanut kokea ja oppia hallitustoiminnan myötä, ja vaikka välillä on ollut raskastakin, niin en kadu päivääkään, että lähdin fuksina hallitukseen mukaan. Suosittelen ihan jokaiselle lähtemään mukaan hallitustoimintaan, jos vähääkään kiinnostaa! Toivottavasti nähdään syyskokouksessa 😉

Terkuin,

Silja vpj-sihteeri

Moikka! Mä oon Anniina ja olin nyt keväällä noin 5 kuukautta vaihdossa Thaimaassa, Chiang Rai nimisessä kaupungissa Thaimaan pohjoispuolella.

Ensin vähän tietoa vaihtokohteesta, ennen kuin päästään vaihdon kohokohtiin.

Miksi Thaimaa?

Halusin kohdata aivan uudenlaisen kulttuurin ja ympäristön. Valehtelisin, jos väittäisin, ettei ykkös kriteerinä olisi kuitenkin ollut ruoka ja lämpö. Kahdenvälisen vaihto-ohjelman kautta Thaimaassa pystyi opiskelemaan ainoastaan Chiang Raissa. Chiang Rai houkutteli erityisesti sen luonnonläheisyydellään ja autenttisuudellaan, turisteja tuskin näkyi ja me kymmenkunta vaihtaria olimme yksi nähtävyys Chiang Rain kaduilla.

Mitä Thaimaassa voi opiskella?

Mae Fah Luangin yliopisto tarjoaa ravitsemustieteilijälle terveystieteiden opintoja sekä maataloustieteen opintoja, jossa tarjottiin paljon myös elintarvikealan opintoja. Itse valitsin terveystieteiden tiedekunnan ja sieltä liikunta/urheilutieteiden pääaineen. Kursseiksi valikoitui pitkän pohdinnan jälkeen urheilijan psykologia, painonhallinta ja Asean ruoat, joista yhteensä muodostui 18 opintopistettä.

Chiang Rai ja opinnot

Vastoin omia ennakkoluuloja Chiang Rai, kohdeyliopisto ja opiskelijamajoitus olivat huomattavasti modernimpia ja puhtaampia, mitä olin kuvitellut. Yliopistossa käytettiin lisäksi koulupukua, johon kuului musta hame, valkoinen lyhythihainen kauluspaita, ruskea vyö ja pinssejä yliopiston logolla. 

Kursseilla oli paljon ryhmätöitä, opettaja oli hyvin interaktiivinen opiskelijoiden kanssa ja jotkut opettajat käyttivät hauskoja pelejä oppimisen tukena. Asean ruoka -kurssi puolestaan oli paljon ulkoa opettelua ja nopeassa tahdissa käytiin läpi suuri määrä tietoa.

Opiskelijamajoitus

Opiskelijamajoituksena toimi kerrostalotyyppiset rakennukset, joita oli ripoteltu yliopiston ympärille. Meidän asuntolamme huoneisiin kuului oma kylpyhuone, ja huoneeseen mahtui parisänky, työpöytä ja jääkaappi. Myöhemmin saimme kuulla, että useat opiskelijat jakavat huoneen toisen opiskelijan kanssa, mikä oli aika absurdi ajatus varsinkin meille suomalaisille yksiössä asuville. Keittiötä asunnoissa ei ollut, ei edes yhteistä. Lähes kaikki vaihtarit asuivat samassa opiskelija-asuntolassa, joten meillä oli siellä pieni oma kommuuni, jonka ympärille rutiinit nopeasti muodostuivat.

Kohokohdat ja Shokit

Kukaan tuskin jaksaa lukea jokaista tapahtumaa viiden kuukauden ajalta, joten koitan tuoda tähän kiehtovimmat kohdat omasta vaihdostani.

Matkustaminen

Opiskelujen ohella ehti hyvin matkustamaan ja tutustumaan paremmin myös muihin kohteisiin Thaimaassa. Olin lisäksi valinnut kurssit sopivasti niin, että luentoja oli ainoastaan maanantaista keskiviikkoon. Chiang Rain lisäksi ehdin vierailla yhdeksässä eri kaupungissa/saarella, joista Bangkokissa ja Chiang Maissa vierailtiin useammin kuin kerran. Näiden lisäksi yliopisto tarjosi muutaman retken eri kyliin lähellä Chiang Raita ja vielä viimeiseksi ennen kotiin lähtöä ehdin pyörähtämään yksin Vietnamissa.

Palvoin aurinkoa, uin ja snorklasin, tutustuis uusiin ihmisiin, söin ja kävin kokkauskursseilla, maistoin lähes 30 eri cocktailia (temppelien lukumäärässä menin kuitenkin sekaisin), testasin thaihierontaa, menetin varpaankynnen ja meinasin myöhästyä lennolta takaisin Suomeen.

Savukausi

Burning Season/Smokey Season oli melkein kaikille meille vaihtareille ennestään tuntematon. Varsinkin sen vakavuus. Maaliskuussa alkoi nousta sumua taivaalle, vuoret eivät enää erottuneet horisontissa ja aurinko näytti punaiselta hehkuvalta laavapallolta. Pikkuhiljaa savu täytti niin pahasti ilman, ettei ulkona olisi saanut liikkua ja jopa yliopisto määräsi yli 2 viikon etäluentopakon. (Tämähän meinasin loistavaa syytä lähteä etelään reissaamaan.) Chiang Raissa tilanne kuitenkin oli aika järkyttävä. Ulkona oli vaikea hengittää, silmät kirvelivät ja vaatteet päällystyivät pölystä. Herkimmät saivat myös muita oireita, kuten hengenahdistusta ja päänsärkyä. 7-elevenissä myytiin nenäsumutteita, joihin varmaan kaikki olivat addiktoituneet, valitettavasti nykyään minä mukaan lukien.

Sadekausi

Heti savukauden jälkeen alkoi sadekausi. Tai mahdollisesti sadekausi lopetti savukauden huuhtomalla savun taivaalta. Toisin kuin luulin, sade ja myrsky eivät kestäneet koko päivää. Aamu ja päivä olivat yleensä aurinkoisia, eikä taivaalla ollut lähes lainkaan pilviä. Vasta illalla alkoi sataa kaatamalla, tuli sähkökatko, eikä myöskään internet enää toiminut. Tällaiselle someaddiktille se teki ihan hyvää. 

Kielitaidottomuus

Vaikka koulu oli täynnä kansainvälisiä opiskelijoita muista Aasian maista, pääaineessa, jossa itse opiskelin, oli pääasiassa thaimaalaisia opiskelijoita. Tämä tarkoitti sitä, että kommunikointi englanniksi oli haastavaa, ryhmätyöt eivät sujuneet, seminaareissa ja esitelmissä opiskelijat puhuivat thaimaata ja opettaja joutui kääntämään kaiken aina thaimaaksi. Myös yliopiston ulkopuolella asiointi oli hankalaa ja esimerkiksi ruoan tilaaminen tapahtui usein Google kääntäjän avulla.

Vielä kaikkia eniten kiinnostava aihe, eli Ruoka

Thaimaa tarjosi paljon erilaisia tuoreita hedelmiä, joista omat lempparit olivat pikku ananas, mango, mangostani ja rambutani. Parhaat ruokaherkut olivat Pad Thai, Panang Curry ja Khao Soi. Hintaa tuli 1-2e per ateria ja päälle euron jääkahvit, joita kulutettiin päivittäin, joskus useampia. Keittiön puutteen vuoksi ruoanlaitolle ei ollut edes mahdollisuutta, joten joka päivä “joutui” syömään ulkona tai tilaamaan kotiin ruokaa.

Glamourit sikseen. Oikeasti söin joka päivä riisiä. Jos halusi syödä kuin paikalliset, riisiä syötiin myös aamupalaksi, iltapalaksi ja jälkiruoaksi. Silmät ummessa, arpomalla valittu kouluruoka oli yleensä liharuoka täynnä luita ja jänteitä yhdellä tai kahdella siivulla porkkanaa tai kaalia. Sain ruoasta yhteensä noin kolme kertaa ruokamyrkytyksen ja Chiang Rai tarjosi heikosti kasvis/vegaanisia vaihtoehtoja, vegaanisia lähes ollenkaan. Ruoka oli myös lähes aina tulista, ellei osannut tilata oikein. Omat makunystyräni eivät siltikään tottuneet mausteiseen ruokaan, vaan edelleen itken tulista ruokaa syödessäni.

Mitä jäi käteen?

Ensinnäkin unohtumattomia muistoja, joita en olisi voinut kokea mitenkään muuten tai missään muualla. Ystäviä, joilta opin paljon heidän elämästään toisessa maassa ja myös itsestäni kiitos pikkutuntien syvällisten keskustelujen. Opin myös koulun penkillä paljon, muun muassa urheilijan motivaatiosta ja aggressiosta, Asean maiden ruokakulttuurista ja thaimaalaisten suhteesta ruokaan. Opin tekemään itse thaimaalaista ruokaa sekä jauhamaan ja keittämään kahvin oikeaoppisesti. Tärkeimpänä koen kuitenkin oman henkisen kasvun. Koen, että matka antoi suunnan tulevaisuudelle ja paljon työkaluja ylittää tulevat vastoinkäymiset. Käteen jäi niin paljon asioita, että sitä on vaikea laittaa sanoiksi. Vaikka joskus ympäristö tekikin elämästä vaikeaa ja vastoinkäymisiä sattui odotettua enemmän, en vaihtaisi kokemusta mihinkään. Jos mahdollisuus tulisi, pakkaisin matkalaukun tässä ja nyt ja lähtisin matkaan uudestaan.

Terkuin Anniina, hallituksen varajäsen

Mietin pitkään mitä kirjoittaisin vuoden viimeiseksi tekstiksi Retikan blogiin ja pitkän pohdinnan jälkeen, en kuitenkaan keksinyt mitään järkevää. Pääsettekin nyt lukemaan hieman ajatuksiani kuluneesta vuodesta ja muistelemaan mitä kaikkea vuosi 2022 pitikään sisällään.

Opiskeluvuosi 2022 alkoi rauhallisesti kiireisen kakkosvuoden syksyn jälkeen. Olin käynyt avoimen kautta jo muutamia kevään kursseja alta pois, joten sain ottaa vähän rauhallisemmin koulun kannalta, mikä teki hyvää todella hektisen syksyn jälkeen. Kevään kursseista erityisesti jäi mieleen ruoanvalinta ja syömiskäyttäytyminen, joka sisälsi paljon mielenkiintoista keskustelua. Helmikuussa aloitin Taekwon-don yliopiston joukkueessa, yhdessä vpj- matildan kanssa. Onkin ollut todella kivaa pitkästä aikaa treenata joukkueessa ja valmentajan kanssa, eikä vain yksin salilla. Opintojen ja treenien lisäksi kevääseen kuului paljon kivoja tapahtumia, kuten (peruttu) Tahkofest, Pikkulaskiainen, Retikan omat kaverisitsit, vappuristeily yhdessä Terhon ja Sociuksen kanssa, sekä kauan odotettu vappu. Tänä vuonna päästiinkin ensimmäistä kertaa yliopistoaikanani juhlimaan perinteistä opiskelijavappua ilman koronan rajoituksia, ja ai että se tuntui hyvältä. Elokuussa suoritin myös neljä viikkoa kestävän kandiharkan Ravistamossa . Harkka oli hyvin mielenkiintoinen ja pääsinkin seuraamaan erilaisia vastaanottoja, niin yksityisillä lääkäriasemilla, kuin eri kuntoutuskeskuksissa.

Syksyllä käynnistyi kolmannen vuoden opinnot, joihin kuuluu 30 op moduuliopinnot, kandin kirjoitus ja siihen liittyvät kurssit, kanditentti sekä muutama muu pakollinen kurssi.  Syksy alkoi Gut microbiota in health and disease- kurssilla, joka oli mielestäni todella vaativa ja aikaa vievä, mutta samalla varmasti mielenkiintoisin kurssi mitä olen käynyt. Kurssilla päästiin todenteolla syventymään suolistomikrobistoon kansainvälisten luennoitsijoiden, esitelmien ja labrojen avulla. Koronan takia fuksivuoden labroista lähes kaikki peruttiin, joten oli kiva päästä tutustumaan myös laboratoriotyöskentelyyn.  Kurssi vei kuitenkin alkusyksystä lähes kaiken aikani ja ehdinkin kurssin tehtävien lisäksi käymään oikeastaan vain treeneissä. Lokakuun jälkeen, kun kurssi tuli päätökseen, oli aika keskittyä kandin kirjoittamiseen ja tuntuikin luontevalta kirjoittaa kandi suolistomikrobistoon liittyvästä aiheesta, kun alkusyksy oli mennyt yksinomaan sen parissa. Tällä hetkellä kandi ei ole kuitenkaan edennyt alkumetreiltä kauemmas, sillä työt lelukaupassa vei suurimman osan loppusyksystä. Pari urheiluravitsemuksen kurssia tuli syksyllä kuitenkin myös suoritettua.

Vaikka syksy kului pääosin opintojen parissa, mahtui muutama tapahtumakin kalenteriin. Alkusyksystä pääsi tutustumaan fukseihin neljän tähden illallisella sekä fuksisitseillä. Pääsin edustamaan Retikkaa Preemion vuosijuhlilla lokakuussa sekä Terhon ihka ensimmäisillä vuosijuhlilla joulukuussa. Molemmat vuosijuhlat olivat ikimuistoiset ja täynnä juhlahumua. Innolla odotan jo parin vuoden päästä järjestettäviä Retikan omia vuosijuhlia. Viimeisimpänä tapahtumana oli Retikan pikkujoulusitsit, jossa pääsi juhlimaan kulunutta vuotta hyvässä seurassa ja hyvän ruuan äärellä.

Vuosi 2022 oli jälleen tapahtumarikas ja kiireinen. Vaikka opiskelu on tärkeää, ensi vuonna priorisoin kuitenkin itseni ja läheiseni. Vaikka en yleensä uudenvuoden lupauksia tee, olen päättänyt tulevana vuonna pitää joka viikko vähintään yhden vapaapäivän. Tämän päivän pyhitän levolle, enkä edes mieti koulu-tai työasioita. Ensi keväänä aion muutenkin pitkästä aikaa ottaa hieman rennommin. Tavoitteenani on kirjoittaa kandi ja suorittaa siihen liittyvät kirjoitus- ja puheviestinnän kurssit, sekä tehdä pakollisen terveyden edistämisen projektin ja kanditentin. Muita kursseja en aio keväälle ottaa, joten kesäloman pääsen aloittamaan muutamaa kuukautta aiemmin kuin yleensä. Keväällä aloitan myös Retikan puheenjohtajana, joten onkin hyvä, että pj-hommille ja tulevien tapahtumien suunnitteluun jää hyvin aikaa. Tuntuukin hyvältä jättää kiireinen vuosi taakse ja toivottavasti ensi vuonna pystyn nauttimaan enemmän ystävistä ja vapaa-ajasta. Nyt vielä lomaillaan hetki ennen ensivuoden koitoksia <3

-Sara, rahastonhoitaja

Sain huikean mahdollisuuden osallistua Kuopion kaupunginorkesterin kausikonserttiin pari viikkoa sitten. Alun perin ainejärjestömme oli tarkoitus käydä yhdessä katsomassa eräs kausikonserteista, mutta konsertin peruunnuttua sain kuitenkin tilaisuuden käydä katsomassa jonkin toisen esityksen sen sijaan. Valitsin konsertin nimeltä Meidän oma tähti ja kerron teille hieman kokemuksiani tuon illan tapahtuneista.

Meidän oma tähti- konsertissa viulussa solistina esiintyi Kuopion kaupunginorkesterin oma jäsen Johannes Põlda ja illan esitys koostui kolmen eri säveltäjän vivahteikkaista kokonaisuuksista. Tämän korvaavan esityksen valitsin sen enempää tietämättä, mitä illan aikana tultaisiin soittamaan. Se lisäsi omaa intoani konserttiin menoon, sillä en voinut muodostaa minkäänlaisia ennakko-oletuksia siitä, mitä tulisin todella kokemaan. Olen ollut itse kiinnostunut klassisesta musiikista, mutta sen kuunteleminen, ja etenkin paikan päällä, on jäänyt todella vähäiseksi. 

Itse kokemus konsertista oli huikea! Kuten jo aiemmin sanoin, ei minulla ollut mitään ennakko-oletuksia illasta, jonka vuoksi sain yllättyä illan aikana monesti. Totesin pian soiton alettua, että valintani konsertista osui nappiin, sillä viulu on yksi itseäni eniten kiehtovista soittimista. Itsessään tämän huikean konsertin kuuleminen ja näkeminen antoi mukavasti vastapainoa kiireisten opintojen keskellä. Mieli tyhjeni täysin tätä esitystä seuratessa ja olo oli illan päätteeksi ihanan rento ja tyyni. Esitys oli tosiaan myös visuaalisesti hyvin kaunis. Oli ilo seurata eri soittimien muodostamaa harmonista kokonaisuutta ja kuinka kukin soittaja tiesi oman paikkansa kokonaisuuden muodostuksessa. Soittajien omaa tapaa soittaa oli ilo katsella ja eri soittimien omat tähtihetket sinfonioiden pyörteissä olivat sielua hiveleviä. 

Musiikin kuunteleminen ja katseleminen paikan päällä on kerta kaikkiaan upeaa! On kiehtovaa nähdä kuinka erilaisia ääniä eri soittimista voikaan saada ja kuinka paljon eri soittimia yhden sinfonian takana on. Konsertissa huomasi, kuinka pienilläkin lisäyksillä saatiin aikaan vaikuttava efekti siihen, miltä kokonaisuudessaan soitto kuulosti. Sooloviulisti Põldan soitto oli älyttömän vaikuttavaa sekä taitavaa. Hän soittamassa kokonainen orkesteri taustallaan oli vaikuttava kokonaisuus, jonka edessä katsomo hiljeni tyystin. Jään lämmöllä muistelemaan tätä iltaa.

Haluan teille kaikille lukijoille suuresti suositella tämän orkesterin konserteissa käymistä! Konserteissa pääsee nauttimaan todella taitavasta ja kauniista soitosta. Itse hämmästyin, kuinka edulliseen hintaan opiskelija voi käydä näitä kausikonsertteja seuraamassa. Tavallisesti opiskelijalipun hinta on noin 11 euroa ja jos illan näytökseen ostaa lipun samana päivänä, jää hintaa vain 4 €. Mielestäni on huikeaa, että opiskelija voi näin edulliseen hintaan päästä kuulemaan näin taidokasta soittoa. Itse tulen varmasti hyödyntämään tätä jatkossa.

Kiitos vielä suuresti Kuopion kaupunginorkesterille tästä kokemuksesta!

Ihanaa joulunaikaa kaikille! Toivottavasti tavataan myös musiikin parissa. Lisää tietoa tulevista kausikonserteista löytyy osoitteesta: www.kuopionkaupunginorkesteri.fi

Terkuin: Retikan varajäsen Roosa Huhta

Itä-Suomen yliopisto, ravitsemustiede

Moikka uudet opiskelijat ja paljon onnea opiskelupaikasta ravitsemustieteillä! Opinnot ovat aluillaan ja tuleva syksy saattaa aiheuttaa jo pientä jännitystä. Kokosin muutamia vinkkejä uusille opiskelijoille helpottamaan opintojen alkua, mutta myös vanhoille opiskelijoille muistia virkistämään.

Tapahtumat

• Retikan omat tapahtumat julkaistaan Retikan (@retikkary) Instagram ja Facebook-sivustoilla. Täältä kannattaakin jo käydä hieman kurkkaamassa viime vuoden tapahtumia!
• Retikan jäseneksi kannattaa liittyä heti opintojen alussa, jolloin pääset osallistumaan Retikan järjestämiin erilaisiin tapahtumiin ja koulutuksiin. Linkin liittymiseen löydät valikosta ”Liity jäseneksi”.
  • Tapahtumien ja koulutusten lisäksi pääset viihtymään Retikan huoneella ja nauttimaan kahvihetkien antimista.
• Tapahtumien sisäänpääsyliput ostetaan yleensä Kide.app -sovelluksella, joten tämä kannattaa ladata jo valmiiksi puhelimeen. Sovelluksesta voi jo nyt käydä katsomassa tulevan syksyn muiden ainejärjestöjen tapahtumia. Pyrithän silti ensisijaisesti osallistumaan Retikan järjestämiin tapahtumiin ja tuutorointiin! 😉
  • Varsinkin ensimmäiset viikot ovat aktiivista tutustumista toisiin opiskelijoiden ja luvassa on useita tapahtumia! Erityisesti kannattaa odottaa Retikan fuksisitsejä, kastajaisia, kaupunkisuunnistusta ja Retikan neljän tähden illallista.

Liikunta

Kuopiossa on hurjasti liikuntamahdollisuuksia ilmaiseksi ja opiskelijahinnoin!

• Sykettä on Kuopion korkeakoulujen liikuntapalvelu, joka tarjoaa hurjasti erilaisia liikuntamahdollisuuksia, kuten kuntosaleja ympäri Kuopiota, ryhmäliikuntatunteja, lajikokeiluja ja ravitsemuspalveluja. Palveluja pääset testaamaan ilmaiseksi 29.8.–14.9. Seuraa Sykettä Kuopio Instagram sivuja ja saat ajantasaista tietoa palvelusta!
  • Retikka tarjoaa lisäksi viikoittaisia salivuoroja Sykettä-palvelun kautta, joissa pääsee pelaamaan kaverien ja uusien tuttujen kanssa esimerkiksi sulkapalloa, koripalloa tai lentopalloa.
• Kuopio tarjoaa loistavat lenkkeily ja pyöräilymaastot. Suosituimpia polkuja ovat Puijonlaakson ja Neulamäen luontopolut ja keskustan lähettyvillä Väinölänniemi ja Valkeisen lampi. Pyörä soveltuu loistavasti kulkemiseen Kuopiossa. Jos oman pyörän hankkiminen on vielä työn alla, voit ottaa käyttöön Kuopion sähköavusteiset Vilkku-fillarit.
• Kuopio tarjoaa myös talvisin hurjasti liikuntamahdollisuuksia, kuten hyvät hiihto- ja luistelumahdollisuudet. Muista siis ottaa muuttokuormaan mukaan sukset ja luistimet, jotta pääset kokemaan Kallaveden luonnonjäät, jonka rata on pisimmillään 12,5 kilometriä!

Ruoka

• Meille ravitsemustieteilijöille tietenkin päivän paras hetki on lounas ja erityisesti opiskelijalounas. Opiskelijaravintoloita löytyy kampuksilta, mutta myös keskustassa Savotalo ja Musiikkikeskus tarjoavat opiskelijahintaisen lounaan. Opiskelijalounasta varten kannattaa ajoissa ladata Frank-sovellus, josta löytyy helposti oma opiskelijakortti.
• Opiskelijaravintoloiden lisäksi Kuopiossa voi nauttia muissakin ravintoloissa, joten tässä muutama suositus:
  • Puijon maja: Aamulenkin jälkeen aamupalalle
  • Ozaki: Sushibuffet, jossa viihtyy isommallakin seurueella useita tunteja
  • Blocco: Tunnelmallinen ravintola, jossa on huhujen mukaan Kuopion parhaat pizzat
  • Isä Camillo: Juhlistamaan vaikka isän 60-vuotissyntymäpäiviä
  • Burger5 ja Amarillo: Approjen ehdottomat ykkösravintolat
  • McDonald’s: Sitsien päätepiste

Hyvää alkavaa lukuvuotta kaikille ja nähdään kesätapaamisessa 31.8!

Hei kaikki ja ihanaa alkanutta kevättä!

Pääsiäisen päätyttyä ja ajatusten kääntyessä kohti vappua alkavat myös ensimmäiset, heti maaliskuussa alkaneet nelosten harjoittelut saapua päätökseensä. Omaltakin osaltani urakka on jo ohi, mutta palatkaamme vielä hetkeksi harkkatunnelmiin myös maisteriopiskelijan näkökulmasta!

Ravitsemustieteen maisteriopintoihin kuuluu yksi harjoittelujakso kumpanakin vuonna. Ravitsemusterapeutin pätevyyteen tähtäävillä opiskelijoilla neljännen vuoden harjoittelu tehdään perusterveydenhuollossa, useimmin terveyskeskuksessa, ja on kestoltaan kuusi viikkoa. Harjoittelun voi kuitenkin suorittaa esimerkiksi myös yksityisellä puolella, järjestössä tai yksityisyrittäjän työparina. Viidennen vuoden opinnot keskittyvät puolestaan erikoissairaanhoidon ravitsemuksellisiin vaatimuksiin, ja tällöin jokainen kahdeksan viikon mittainen harjoittelu suoritetaan sairaalassa. 

Harjoittelupaikat jaetaan molempina vuosina yliopiston toimesta, mutta paikan tyyppiä ja sijaintia saa perustellusti toivoa. Omalta perusterveydenhuollon harjoittelultani toivoin mahdollisimman monipuolista kokemusta sekä asiakasryhmien että ylipäänsä ravitsemusterapeutin työnkuvan kannalta, joten asetin toiveeksi julkisen terveyskeskuksen. Sopiva paikka löytyikin lopulta Kangasalan keskusterveysasemalta.

Kangasalan sosiaali- ja terveyskeskuksessa toimii yksi ravitsemusterapeutti, joka vastaa alueellaan muun muassa sekä terveyskeskuksen vastaanottotyöstä, kaupunginsairaalan osastokonsultaatioista että muusta ravitsemushoidon ja -ohjauksen kehittämistyöstä. Ravitsemusterapiapalvelut sijoittuvat keskuksessa keskusneuvolan yhteyteen, ja kun samalla käytävällä työskentelevät myös terveydenhoitajat, puheterapeutit, diabeteshoitajat ja muistihoitajatkin, tulee moniammatillinen yhteistyö aivan konkreettisesti lähelle. 

Harjoitteluni aikana pääsin seuraamaan ja ohjaamaan vastaanottokäyntejä niin terveyskeskuksessa kuin ikääntyneiden ja kehitysvammaisten asumisyksiköissäkin. Asiakasohjaukset painottuivat näinä viikkoina erityisesti painonhallintaan ja lihavuuden hoitoon, syömishäiriötyyppiseen oireiluun ja lasten erittäin valikoivaan syömiskäyttäytymiseen. Sivusimme lisäksi myös keliakiaa, liikuntaravitsemusta, allergioita, IBS-oireita ja muita vatsavaivoja sekä osastohoidon kautta vajaaravitsemusta ja täydennysravintovalmisteiden käyttöä. Kokemus todellakin oli toiveeni ja odotusteni mukaisesti monipuolinen!

Harjoittelujaksolle sattui myös useiden eri työryhmien kokouksia muun muassa ravitsemushoitosuosituksen päivitykseen ja tulevan hyvinvointialueen suunnitteluun liittyen. Vedimme myös ryhmäohjauksia eri kohderyhmille aiheinaan painonhallinta, luuston ja suun hyvinvointi sekä lihasvoiman ylläpito ikääntyessä. Vierailin lisäksi päivän Tampereen kollegoiden luona toisen harjoittelijan kanssa sekä Kangasalla lastenneuvolan ja diabeteshoitajan vastaanotoilla nähdäkseni myös muiden ammattilaisten toimintaa ja niitä lähtökohtia, joista ravitsemusterapialähetteitä meillekin tehdään. Harjoittelun aikaisiin tehtäviini kuului myös ohjausmateriaalien päivittämistä ja taustatyötä koululaisten ravitsemusohjauspolkua varten. 

On innostavaa huomata olevansa edelleen oikealla alalla ja alkavansa hiljalleen hahmotella, minkä tyyppisestä työstä voisi itsekin tulevaisuudessa nauttia. Harjoittelu terveyskeskuksessa antoi hyvän kuvan siitä, minkälaista työskentely yhdessä meitä työllistävimmistä ympäristöistä voi olla. Kuusi viikkoa kuluu lopulta kovin nopeasti, ja palaan nyt opintojen pariin monta kokemusta ja oppia rikkaampana. Ensin nautitaan kuitenkin pitkästä kesästä ja kauan odotetusta lomasta! 

Jos harjoitteluista erityisesti maisterivaiheessa heräsi kysymyksiä tai muita mietteitä, laita ihmeessä viestiä, niin pohditaan yhdessä 😊

Ihanaa kesän odotusta ja tsemppiä loppukevään opintoihin!

Terkuin,

Anna

Kv- ja kulttuurivastaava

Moikka kaikille!

Täällä kirjoittaa viestintä- ja somevastaava Silja, ja tässä postauksessa aion kertoa kandiharjoittelustani Savon Sydänpiirillä. Tämä postaus on siis erittäin hyvä sinulle, joka mietit tai etsit vielä omaa kandiharjoittelupaikkaa! Itselleni kandiharjoittelupaikkaa etsiessäni näistä kandiharjoitteluista kertovista blogipostauksista ja Instagramin harkkapäiväkirjoista oli todella paljon apua, joten siksi halusin tällaisen itsekin kirjoittaa tänne Retikan blogin puolelle.

Taustatietona haluan ensin kertoa, että halusin paikan ensisijaisesti Kuopiosta, mutta hain muutamaa paikkaa myös Tampereelta. Eniten olisin halunnut päästä seuraamaan terveyskeskuksessa tai sairaalassa työskentelevän ravitsemusterapeutin työtä, mutta näissä kahdessa isossa kaupungissa kandiharjoittelijoita ei valitettavasti pystytty ottamaan juuri tänä ajankohtana tai ollenkaan. Aloin pohtimaan, mihin muualle voisin hakea ja sainkin kandiharjoitteluista vastaavalta opettajalta myös apua Kuopiosta löytyvän kandiharjoittelupaikan mietinnässä. Päätin hakea itseäni eniten kiinnostaviin yhdistyksiin/liittoihin, joissa työskentelee laillistettuja ravitsemusterapeutteja ja lopulta sainkin paikan Savon Sydänpiiriltä.

Ensimmäisenä voisin kertoa hieman Savon Sydänpiiristä. Savon Sydänpiirin tehtävä on yhdessä Savon alueen yhdistysten kanssa tarjota tietoa, tukea ja monipuolista toimintaa sydänsairastuneille sekä kaikille terveydestä ja hyvinvoinnista kiinnostuneille. Sydänpiirit ovat siis Sydänliiton alla olevia alueellisia toimijoita, ja piirit jakautuvat moneen eri paikalliseen yhdistykseen. Savon Sydänpiirillä on tällä hetkellä kaksi vakituista työntekijää, joista toisen työtä olin seuraamassa harjoitteluni ajan. Ohjaajani on laillistettu ravitsemusterapeutti, joten oli mielenkiintoista päästä näkemään, minkälaista ravitsemusterapeutin työ voi olla yhdistyksessä.

Suoritin neljän viikon kandiharjoitteluni helmi-maaliskuun vaihteessa, sillä meillä sattui olemaan läsnäolopakollisesta opetuksesta viiden viikon tauko lukujärjestyksessä. Opinnot kuitenkin jatkuivat normaalisti, ja minulla olikin harjoittelun kanssa päällekkäin neljä käynnissä olevaa kurssia. Opintojen ja työpäivien yhdistäminen vaati siis hieman aikataulutusta. Koen, että tämä oli silti tältä keväältä paras ajankohta suorittaa harjoittelu.

Työtehtäväni harjoittelussa olivat monipuolisia, ja neljään viikkoon mahtuikin paljon erilaisia tehtäviä ja tapahtumia. Joka tiistai ja torstai pääsin ohjaajani mukaan seuraamaan Apajassa tapahtuvia Sydän-terveysmittauksia ja juttelemaan myös ravitsemusteemoista ohikulkijoiden kanssa. Harjoittelujaksolleni osui kaksi Sydänpiirin järjestämää luentoa, joita pääsin seuraamaan ja myös itse osallistumaan. Luennot käsittelivät ikääntyneiden ravitsemusta ja sydänpotilaan ensihoitoa. Itse pääsin jälkimmäisellä kerralla myös mittaamaan osallistujien sydämen rytmejä laitteella, joka tunnistaa ja tarkkailee sydämen rytmihäiriöitä. Pääsin myös seuraamaan kahta sydänsairastuneiden verkkokurssin tapaamiskertaa ja niissä aiheina olivat sydämen tahdistin, läppäleikkaus ja sydämen vajaatoiminta sekä sydänpotilaan ravitsemus. Harjoitteluni viimeiselle viikolle osui Sydänpiirin järjestämä Voi Hyvin-kurssi Kunnonpaikassa. Pääsin ideoimaan kurssin sisältöä ja myös itse pitämään aktiviteetteja kurssilaisille. Järjestin esimerkiksi leikkimielisen kasvisten maistelukilpailun sekä tuolijumppatuokion kurssilaisille. Erilaisten luentojen ja tapahtumien lisäksi harjoittelu sisälsi myös sosiaalisen median ja mainosten ideointia ja toteutusta, piirin toimintaan liittyviä toimistotehtäviä sekä esimerkiksi nettisivujen ja tapahtumakalenterin päivitystä.

Harjoittelu oli mieluinen, ja koen sen hyödylliseksi. Tämä harjoittelu vahvisti haluani työskennellä ravitsemusterapeuttina terveydenhuollon puolella. Oli kuitenkin mielenkiintoista nähdä, millaista ravitsemusterapeutin työ voi olla muualla, kuin terveydenhuollossa. Harjoittelun aikana opin paljon uutta sydänsairauksista sekä niiden hoidosta. Sen lisäksi pääsin myös kohtaamaan paljon ikäihmisiä, jota en vielä harjoittelun alussa kokenut kovin luontevaksi itselleni.

Aurinkoista kevättä kaikille!

Terkuin,

Silja

Viestintä- ja somevastaava

Yksi tämän vuoden yhteistyökumppaneista on Linseed, jolta saimme testiin erimakuisia pellavansiemenrouheita! Valo24h:n rouheissa käytetään suomalaista paahdettua pellavansiementä, jossa on pähkinäinen maku. Jo yksi ruokalusikallinen sisältää koko päivän omega-3:n annoksen sekä pellavan kuidut aktivoivat suoliston normaalia toimintaa. Lisäksi tuotteet sopivat vähähiilihydraattiseen ruokavalioon, keliaakikoille ja vegaaneille. Oli pellavansiemenrouhe sinulle sitten vanha tuttu tai uusi juttu niin tässä on muutamia vinkkejä, miten sitä voi hyödyntää arjen ruoanlaitossa!

Valo24h:lta löytyy seuraavat tuotteet, jotka saimme myös kokeiluun:

• paahdettu pellavansiemen
• paahdettu rouhittu pellava
• paahdettu rouhittu pellava + tyrni
• paahdettu rouhittu pellava + puolukka LUOMU
• paahdettu rouhittu pellava + mustikka
• paahdettu rouhittu pellava + vadelma-granaattiomena

Mikä olisikaan parempaa kuin aloittaa päivä herkullisella aamupalalla tai luentojen välissä nauttia maukas välipala! Pellavansiemenrouhetta voi käyttää moneen eri tarkoitukseen ja makuja vaihtamalla saa pientä piristystä. Rouhetta voi käyttää esimerkiksi puuron tai myslin seassa, sellaisenaan jugurtin päällä tai vaikka smoothiessa. Valmistimme itse marjasmoothien, johon lisäsimme Valo24h:n mustikan makuista pellavansiemenrouhetta. Nam! Rouhe tuo smoothieen lisää makua ja tekstuuria.

Smoothien ohje:

• n. 500 g pakastemarjoja (mustikka, mansikka, vadelma)
• kaksi keskikokoista banaania
• yksi purkki (400 g) Alpro Greek Style Vaniljaa
• oman maun mukaan pellavansiemenrouhetta

Ohje on todella yksinkertainen eli kaikki ainekset vain sekoitetaan keskenään joko sauvasekoittimella tai tehosekoittimessa! Marjoja kannattaa sulattaa hieman ennen sekoittamista, jotta se on helpompaa. Jos smoothie meinaa jäädä liian paksuksi, joukkoon voi lisätä hieman vettä tai haluamaansa maitoa. Lopuksi päälle voi sirotella pellavansiemenrouhetta. Resepti on helppo muokata oman maun mukaiseksi!

Rouheita voi käyttää myös hyödyksi niin suolaisessa kuin makeassakin leivonnassa. Valo24h:n sivuilta löytyy paljon reseptejä, joissa niitä on hyödynnetty. Sivuille pääset tästä linkistä. Ohjeita löytyy aina suolaisesta piirakasta korvapuusteihin asti! Sivuilta löytyy myös paljon muuta tietoa tuotteista ja niiden käytöstä. Smoothien lisäksi leivoimme porkkanasämpylöitä. Lisäsimme taikinaan mukaan maustamatonta pellavansiemenrouhetta ja itse sämpylöiden päälle ripottelimme kokonaisia pellavansiemeniä. Sämpylöistä tuli todella kuohkeita ja herkullisia!

Pellavansiemenet ovat siis monikäyttöisiä ja niissä on paljon terveyshyötyjä. Siemeniä kannattaa kokeilla myös esimerkiksi itsetehdyn näkkileivän tai granolan seassa! Tiesitkö, että kokonaisista pellavansiemenistä voi valmistaa hiusgeeliäkin?

Mukavaa kevättä!

Yritysyhteistyövastaava Eliina ja muu Retikan hallitus

Syksy etenee kovaa vauhtia, ja yhtä vauhdilla kalenterit täyttyvät erinäisistä deadlineista, tapahtumista ja muista täytteistä. Etenkin yhteiskunnan jälleen avautuessa ja vapauttaessa elintilaa pitkän ajan jälkeen, tunnen olevani jollakin tavalla overwhelmed. Sosiaalisena perhosena, vapaasieluna ja yksineläjänä olen tarttunut jokaiseen mahdollisuuteen nähdä ihmisiä ja kokea kaikkea mahdollista, kun 1,5 vuoden ajan on aika ajoin tullut tuijoteltua lähinnä ruutua ja puhuttua seinille. Myös se, että on joutunut tuntemaan jopa syyllisyyttä siitä, että on tavannut ihmisiä (vaikkakin rajoitusten puitteissa), on jättänyt hirveän tarpeen koskettaa, halata, kokoontua – ottaa kaiken irti ”normaalista” ja vielä vähän enemmän. Tiedän, että moni voi samaistua edes jollain tasolla tähän, ja osa puolestaan ei välttämättä ole kokenut tilannetta yhtä raskaana.

Toisaalta olen tietoinen siitä, että vallitseva tilanne on vieläkin hyvin epävakaa ja voi muuttua milloin tahansa. Voi olla, että taas joudutaan rajoittamaan sitä, minkä takaisinsaamisesta on iloinnut. Tapahtumavastaavana on lisäksi huomannut, kuinka tilanne on vaikuttanut oman pestinsä hoitamiseen. Juurikin tätä tekstiä kirjoittaessani tulee mieleen jo vuosikaudet hokemani motto, joka kuvaa lähinnä täydellisesti myös tätä vuotta:

Tieto lisää tuskaa, mutta epätietoisuus ahdistaa.

Vaikka loppujen lopuksi olen suhteellisen rento tyyppi ja sopeudun nopeasti muuttuviin tilanteisiin, olen huomannut epätietoisuuden aiheuttavan ylimääräistä taakkaa; yksikin tapahtuma piti suhteellisen lyhyellä varoitusajalla siirtää, ja vaikka kuinka monen tapahtuman kohdalla on ihan viime hetkiin asti mietitty moraalikysymyksiä ja tanssittu vaakalaudalla. Monet kavereiden ja läheisten kanssa näkemiset ja tekemiset on pitänyt perua, mikä on voinut pahimmillaan aiheuttanut rahallisia tappioita. Aina tämä epävarmuus ei ahdista, vaan suoraan sensuroidusti ärsyttää. Monesti on tuntunut, että jos polttaisin, niin polttaisin kokonaisen talon.

Ei siis ihme, että tulee lähestulkoon tarve nähdä ja tehdä ja ottaa lisää vastuuta, kun siihen on kerran mahdollisuus. Mutta tämä tuo esiin uuden ongelman: entä jos ei osaakaan sanoa enää ei? Entä jos pitkän tauon jälkeen elämä täyttyy niin paljon, ettei oma kapasiteetti enää sitä kestäkään? Kun nyt pitäisi kuitenkin käydä salilla ja ryhmäliikunnassa, käydä koulussa läsnä, hoitaa duunit ja vielä nähdä kavereita kolmesta eri maakunnasta, kerran se on taas mahdollista. Ja ai niin, matkailu avautuu. Varataanko kaupunkiloma juuri tuolle viikolle, kun olisi aikaa hoitaa ne 100 rästiin jäänyttä asiaa, mutta kun muuten ei sitten taas ehdi?

Tosin kuka minä olen sanomaan, onhan paniikki muusani (toinen lempimotoistani). Mutta rakkaat toverit, yritetään nyt kuitenkin. ”Ei” on välillä vaikea mutta erittäin terve sana, ja sitä kannattaa opetella sanomaan jopa itselleen aika ajoin. Marraskuussa palataan hyvinvointiasioihin uudelleen ja silloin tästäkin aiheesta tulee jatkumoa, joten silloin kannattaa olla kuulolla!

Loppuun vielä muistutus joltain viisaammalta:

Jos päivässäsi on enemmän kuin kolme prioriteettia, niin sinulla ei ole prioriteetteja.

Ja miten se vaikuttaakaan produktiivisuuteen, hallinnan tunteeseen ja ihan elämänlaatuun?

Let that sink in.

Tsempein,

Vilma
Tapis