Category: Uncategorized

Heippa!

Tässä blogipostauksessa yhteistyökumppanimme Innolactin toimitusjohtaja Jussi Heinonen kertoo kokemuksiaan AnugaFoodTec-messuilta.

“Terveiset AnugaFoodTec-messuilta Kölnistä!

Tämän vuoden Anugan pääteemat olivat digitalisaatio, kestävä kehitys ja individualisointi eli eräänlainen palvelun tai tuotteen räätälöinti asiakkaan toiveen mukaiseksi. Miten teemat sitten näyttäytyivät kaikkien kymmenen ison messuhallin sisällä, oli se jokaisen messuvieraan itse arvioitavissa.

AnugaFoodTec kuuluu perinteisiin suuriin eurooppalaisiin elintarviketeknologioihin keskittyviin messutapahtumiin (kuten myös mm. Parmassa järjestettävä CibusTec), jossa kaikki merkittävimmät kone- ja laitevalmistajat olivat esillä osastoillaan. AnugaFoodTec keskittyy nimensä mukaisesti erilaisten elintarvikkeiden valmistusprosesseissa tarvittaviin prosessilaitteisiin, niiden komponentteihin, elintarvikeanalytiikkaan ja elintarvikkeiden pakkaamiseen, joka taas kerran oli mittasuhteiltaan suurin osasto koko messuilla.

Mitä Anugassa sitten ei ole? Elintarvikkeiden valmistuksessa tarvittavien raaka-aineiden messukohde numero yksi Euroopassa on FIE eli Food Ingredients Europe, joka järjestetään vuorovuosin Frankfurtissa ja Pariisissa. Tervemenoa marraskuun loppupuolella Frankfurtiin, josta varmasti löydät viimeisimmät trendit elintarvikkeiden raaka- ja valmistusaineista. Ravitsemuspuolen juttuja löytyy taas Genevestä, Sveitsissä keväisin järjestettäviltä VitaFoods-messuilta.

Mikäli etsit valmiita elintarvikkeita ja uusia elintarvikealan trendejä, niin ehdottomasti lokakuussa Pariisiin SIALiin tai sitten taas takasin Kölniin normi Anugaan, jotka nekin ovat vuorovuosin, minkä messujen järjestäjät ovat ehkä huomanneet kantapään kautta. Suurtenkin yritysten toimarit ovat alkaneet herätä markkinointibudjettien perään, koska suuren messuosaston paikan vuokra keskeisellä paikalla kyseessä olevilla messuilla voi helposti maksaa puoli miljoonaa euroa.

Mitä sitten jäi puolentoista messupäivän, noin 35 000 askeleen (oikeasti mitattu) ja kymmenien mielenkiintoisten keskustelujen jälkeen mieleen tapahtumasta? Vein messuille mukanani pari hyvää asiakastani, jotka tietenkin vein heti Innolactin Suomessa edustamien yritysten (mm. Kalt Ag, Lyras A/S, DaniaTech A/S ja Busqui S.L) osastoille. Eräs huomio oli perinteisten eläinperäisten elintarvikkeiden, kuten juustojen, hapanmaitovalmisteiden ja lihatuotteiden valmistuksessa tarvittavien valmistusprosessien esilläolo ja dominointi. FIE-messuilla trendi on taas päinvastainen eli kasvispohjaisten raaka-aineiden valmistajat ovat parhaimmilla messupaikoilla. Asia, joka ihmetyttää vuodesta toiseen (vaikka ei enää pitäisi), on elintarvikkeiden pakkaamiseen käytetty efortti ja liiketoiminnan laajuus.

Kustannukset eurooppalaisilla alan messuilla vieraana jakaantuvat seuraavasti: lennot noin 500 €, yöpyminen 100–200 €/yö, messuliput 0–200 € (riippuen saatko ilmaiset pääsyliput jostakin) ja ruokailut 10–500 € / päivä (riippuen ravintolan Michelin-tähtien lukumäärästä…).

Kustannuksia messureissusta tulee välttämättä, kun lähtee etsimään uusia juttuja. Ilman uteliaisuutta ei kuitenkaan ole olemassa osaamista ja ilman osaamista ei ole menestyviä yrityksiä.

Seuraavassa Retikka ry:n blogissani, jos se sallitaan, käsittelen elintarvikealan koulutusta Suomessa ja ulkomailla.

Jussi Heinonen, CEO

Innolact Group Oy”

Vuosi 2023 on nyt päätöksessään, joten on aika vilkaista taaksepäin ja tarkastella, mitä kuluneeseen vuoteen on mahtunut. Retikan hallitus oli mukana järjestämässä yhteensä 30 tapahtumaa. Tuttuun tapaan vuosi tarjosi runsaasti ruokaan liittyviä tapahtumia, kuten kevätretki Saanan brunssille ja kylpylään, kesätapaaminen, perinteinen neljän tähden illallinen, Dinner in the dark, herkulliset pikkujoulut sekä täysin uudet tapahtumat vappubrunssi ja Koko Retikka leipoo. Retikka oli myös mukana järjestämässä sobersitsejä ja Retikan ja Terhon kirppistä, jotka järjestettiin ensimmäistä kertaa. Vuoden aikana Retikka kokoontui yhdessä kolmesti sitsailemaan: sobersitsitseille, fuksisitseille ja kaverisitseille.

Kahvihetkiä vietettiin Retikan huoneella yhteensä 15 kertaa, jolloin pääsimme usein herkuttelemaan uusilla makuelämyksillä uutuusherkujen parissa. Herkkuja tarjoiltiin myös Retikan myyjäisissä. Fuksit järjestivät perinteiset ystävänpäivämyyjäiset helmikuussa, ja hallitus oli mukana Approventuren mysteerirastilla lokakuussa. Varainkeruuta tulevia vuosijuhlia varten toteutettiin myös haalarimerkkimyynnillä. Uusia haalarimerkkejä suunniteltiin tänä vuonna huikeat neljä kappaletta. Vuoden aikana nähtiin muitakin uudistuksia, kuten Retikan oma TikTok-tili ja maksupääte. Loppuvuodesta koottiin myös tulevien vuosijuhlien suunniteluporukka eli vujutiimi, johon liittyi 27 innokasta jäsentä.

Vuoden aikana koimme lukuisia naurun ja ilon hetkiä Retikan huoneella. Vuoteen mahtui varmasti myös kyyneleitä, jotka olivat paitsi surun ja stressin, myös onnen kyyneleitä. Ennen kaikkea vuosi sisälsi oppimista, yhdessäoloa ja yhteisöllisyyttä. Nyt on aika siirtää katse kohti ensi vuotta ja uusia hetkiä!

Terkuin,

Sara, PJ

Suoritin 4 viikon kandiharjoittelun Ravistamolla viime kesänä toukokuun puolivälistä eteenpäin. Ravistamo on vuonna 2016 perustettu kuopiolainen ravitsemusterapiaa ja muita ravitsemusasiantuntijapalveluita tarjoava yritys, jonka agendana on syömisen ilo ja sen edistäminen. He tarjoavat palveluita työterveyteen, hyvinvointialueille, kuntoutukseen, ruokapalveluille sekä iäkkäiden palveluihin ravitsemushoidon tukemiseen. Palveluihin kuuluu mm. ravitsemusterapiaa, koulutuksia, ruokalista- ja reseptisuunnittelua, ryhmäohjauksia, luentoja sekä ravitsemushoitosuunnitelmien laatimista.

Pääsin tutustumaan monipuolisesti ravitsemusterapeutin työnkuvaan

Harjoittelun aikana pääsin tutustumaan kattavasti Ravistamon tarjoamiin eri palveluihin sekä näkemään monipuolisesta ravitsemusterapeutin työtä. Lisäksi pääsin kurkistamaan, millaista työskentely yrittäjänä voisi olla. Harjoitteluni koostui pääasiassa ravitsemusterapeutin työn seuraamisesta niin työterveyden, perusterveydenhuollon, kuntoutuksen kuin kehitysvammaistenkin parissa. Ohjauksissa oli yksilövastaanottoja lähi- ja etätoteutuksin, ryhmäohjausta kuntoutuksen puolella sekä ravitsemushoidon suunnittelua yhdessä hoitohenkilökunnan kanssa kehitysvammaisten parissa.

Pelkästään en kuitenkaan seurannut toisten työtä, vaan pääsin myös itse tekemään paljon. Harjoittelun aikana kirjoitin kaksi blogitekstiä Ravistamon blogiin, joihin sain itse valita aiheet sekä tein niihin liittyen somemateriaaleja. Koostin myös erilaisia materiaalipaketteja potilaille jaettavaksi, kuten esimerkiksi tuotelistauksia maitoallergisille sopivista tuotteista ja alle 1-vuotiaan allergialapsen ruokavalion koostamisen ohjeen. Laskin ja muokkasin paljon ikääntyneille suunnitellun ruokalistan ravintosisältöjä sekä suunnittelin ruokalistaa erittäin niukkaproteiinista ruokavaliota noudattavalle lapselle päiväkotiruokailuun. Kirjoitin myös asiakkaan nettisivuille julkaistavan tekstin lasten ruokakasvatuksesta.

Harkka varmisti, että omalla alalla ollaan!

Opin harjoittelun aikana ihan hurjan paljon uutta ja oli mahtavaa päästä seuraamaan ravitsemusterapeuttien työtä. Vaikka minulla oli yksi harjoittelun ohjaaja Ravistamolta, seurasin kuitenkin lähes kaikkien ravistamolaisten ohjauksia ja pääsin siten näkemään erilaisia tyylejä ohjata potilaita ja tehdä potilaskirjauksia. Vastaanotoilla oli todella monenlaisia potilaita, kuten esimerkiksi painonhallinnan kanssa kamppailevia, syömishäiriöisiä, häiriintyneen ruokasuhteen kanssa painivia, kolesteroli- ja verenpainepotilaita, diabeetikkoja sekä IBS oireisia. Potilaskirjo oli myös laaja ikähaarukaltaan ja olikin mielenkiintoista seurata, miten eri tavalla esimerkiksi pienten lasten kanssa toteutetaan vastaanotto verrattuna aikuiseen. Jokaisena harkkapäivänä opin jotakin uutta ja sain myös paljon varmistusta sille, että omalla alalla ollaan ja tulevaisuuden haaveammatti todellakin on ravitsemusterapeutti!

Kandiharjoittelun voi suorittaa vapaavalintaisena opintona

Kandiharjoittelu ei kuulu enää pakollisena opetussuunnitelmaan vuonna 2022 tai sen jälkeen aloittaneilla, mutta kannustan erittäin lämpimästi suorittamaan vapaaehtoisen harjoittelun ennen maisterivaihetta. Harjoittelu antaa todella paljon, kun pääsee näkemään, millaista ravitsemusterapeutin työ on käytännössä sekä testaamaan jo omaa osaamistasoa. Lisäksi tällä hetkellä minusta tuntuu, ettei ensi syksynä maisteriin siirtyminen jännitä enää lähellekään niin paljon kuin ennen harjoittelua, koska on jo jonkinlainen käsitys, millaisia ohjaustilanteet ovat, vaikkei itse olekaan vielä käytännössä päässyt niitä pitämään. Harkka oli myös super kivaa vaihtelua opintoihin ja tuntui, että opin kuukauden aikana enemmän kuin koko vuonna koulussa. Mahdollisuus harkkaan kannattaa siis ehdottomasti käyttää hyödyksi!

Terkuin

Roosa, tapis

Retikan sääntömääräisen syyskokouksen lähestyessä ajattelin kertoa omasta näkökulmastani miksi kannattaa hakea hallitukseen.

Aloitin itse jo heti fuksivuonna liikuntavastaavan pestissä. Liikuntavastaavan pesti tuntui sopivalta ensimmäiseltä pestiltä, sillä mulla ei ollut minkäänlaista aikaisempaa kokemusta yhdistystoiminnasta. Mun ensimmäinen hallituskausi oli tosi erilainen verrattuna kahteen jälkimmäiseen, koska maailman tilanteen takia tapahtumien järjestäminen jäi hyvin pitkälti keväältä pois, joten myös omassa pestissäni kaikki kasaantui syksylle. Sen lisäksi ekana hallitusvuotenani kokoustimme pelkästään etänä.

Seuraavana vuonna hyppäsin some- ja viestintävastaavan saappaisiin, ja tämä pesti olikin itselleni opettavaisin. Some- ja viestintävastaavana mulla ei ollut päävastuuta mistään tietyistä tapahtumista, niin kuin edellisenä vuonna oli ollut. Sen sijaan tässä pestissä piti olla perillä vähän kaikesta Retikan toimintaan liittyvästä, ja sen koenkin kaikista opettavaisimmaksi.

Päätös lähteä hallitustoimintaan ensimmäisenä vuotena syntyi yhdessä nykyisen PJ-Saran kanssa.  Ensimmäinen ja toinen hallituskausi menivät enemmän tai vähemmän yhteistyötä tehdessä, joten kolmannelle kaudelle tuntui luonnolliselta lähteä yhdessä puheenjohtajaksi ja varapuheenjohtaja-sihteeriksi. Tämä pesti tuntuu myös hyvältä päätökseltä kolmivuotiselle hallitus-uralle.

Näin kolmannen ja mun osalta myös viimeisen hallituskauden loppupuolella kokemusta on karttunut mukavasti, joten nyt haluan kertoa mun mielestä parhaat palat hallitustoiminnasta!

Uudet kaverit ja tuttavuudet yli vuosikurssi- ja ainejärjestörajojen

Usein hallituskokoonpanossa on ihmisiä eri vuosikursseilta, joten vuosien aikana oon päässyt tutustumaan retikkalaisiin tosi monelta eri vuosikurssilta. Tää on mun mielestä tosi kiva myös tulevaisuuden kannalta, sillä monet retikkalaiset tulee olemaan keskenään kollegoita työelämässä!

Retikka tekee yhteistyötä paljon myös muiden ainejärjestöjen kanssa, joten uusiin ihmisiin on päässyt tutustumaan esimerkiksi ainejärjestöjen yhteistapahtumia järjestettäessä. Sen lisäksi muiden ainejärjestöjen vuosijuhlilla ja tapahtumissa pääsee aina tutustumaan uusiin ihmisiin ja näkemään myös vanhoja tuttuja!

Toimintaan vaikuttaminen konkreettisesti

Toimintaan pääsee vaikuttamaan oikeasti. Hallituksella on vastuu perinteisten tapahtumien järjestämisestä ja myös uusien ideoimisesta. Retikan huonetta pääsee kehittämään, ja mun kausien aikana huoneelle on esimerkiksi hommattu uusi matto ja pöytäliina, kierrätysroskikset ja hylly tavaroiden säilytykseen. Toimintaan vaikuttamisessa parhaita paloja omalta osaltani on ollut vuoden 2022 kaverisitsit sekä ryhmäliput Pikkulaskiaiseen 2022 ja Särkän Märkään 2023.

Vuosijuhlat sekä VIP-liput muiden ainejärjestöjen tapahtumiin

Retikan omat vuosijuhlat ovat vain viiden vuoden välein, joten hallitustoiminnassa on päässyt juhlimaan muiden ainejärjestöjen vuosijuhlilla. Itse olen käynyt Fortiksen, Preemion, Terhon ja Kultin vuosijuhlilla. Vuosijuhlien lisäksi muiden ainejärjestöjen tapahtumiin saadaan usein ilmaisia VIP-lippuja, joten rahaakin on säästynyt varmaan monia kymmeniä euroja. 

Kokemus yhdistystoiminnasta ja opitut taidot

Olen oppinut hurjasti uutta esimerkiksi tapahtumien järjestämisestä, yritysyhteistöistä, Canvan käytöstä sekä yhdistys- ja tietosuojalaeista. Uskon, että hallitustoiminnassa opituista taidoista on hyötyä myös työelämässä.

Paljon oon saanut kokea ja oppia hallitustoiminnan myötä, ja vaikka välillä on ollut raskastakin, niin en kadu päivääkään, että lähdin fuksina hallitukseen mukaan. Suosittelen ihan jokaiselle lähtemään mukaan hallitustoimintaan, jos vähääkään kiinnostaa! Toivottavasti nähdään syyskokouksessa 😉

Terkuin,

Silja vpj-sihteeri

Hejsan!

Olen Silja-Liina ja olin keväällä vaihdossa Göteborgissa, Ruotsissa. Vaihdossa vietin yhden lukukauden, eli noin 4,5 kuukautta. Vaihtoon lähdin Nordplussan kautta.

Miksi Ruotsi?

Lähdin Ruotsiin, koska halusin parantaa omaa englannin ja ruotsin kielitaitoani. Lisäksi olen aina halunnut asua Ruotsissa. Kaupungilla ei ollut niin merkitystä ja lopulta kohteeksi valikoitui Göteborg. Rakastuin kaupunkiin heti sen mahdollisuuksien, kauniin miljöön ja monipuolisuuden vuoksi.

Opinnot Göteborgissa

Göteborgin yliopistossa kurssivalikoima ei ollut kovin laaja ja valintoja oli hyvin niukasti. Tarjolla oli muutamia vaihto-oppilaille tarkoitettuja kursseja, mutta ne eivät juuri houkutelleet. Olin yhteydessä kohdeyliopistoon, ja kysyin, että pääsenkö opiskelemaan ravitsemustieteen kursseja. Haastattelun ja kielitestin jälkeen minut hyväksyttiin mukaan. Lopulta opiskelin yliopistossa paikallisten fuksien kanssa anatomiaa ja fysiologiaa sekä elintarviketieteitä. Molemmat kurssit olivat laajuudeltaan 15op.

Molempien kurssien opetuskielenä toimi ruotsi, joten kieltä piti osata. Koulussa pärjäsi silti perustaidoilla, motivaatiolla ja rohkeudella puhua. Lisäksi kursseilla kielitaito kehittyi nopeasti. Opiskeltavat asiat olivat samoja, joita Suomessa olin jo opiskellut. Tämä oli suuri helpotus, sillä tunneilla pysyi helpommin perässä, kun aihe oli tuttua. Oli myös hauskaa päästä tekemään labroja ja muita harjoituksia, joita en omissa opinnoissani ole päässyt tekemään. Meillä oli labrojen lisäksi mm. kokkaustunteja opetuskeittiöllä, ergospirometria-testi sekä anatomiamallien tutkiskelua. Molemmissa kursseissa oli paljon opiskeltavaa ja ”pääsin” tekemään yliopistourani ensimmäiset salitentit, joita en Suomessa koronafuksina ole tehnyt.

Asuminen

Sain kalustetun asunnon yliopiston kautta, joten se hoitui helposti ja edullisesti. Alue oli lähellä keskustaa idyllisen omakotitaloalueen keskellä. Asuin kunnon opiskelijakommuunissa, Olofshöjdissä,  jossa oli mm. oma kahvila, kuntosali, sauna, liikuntahalli sekä elokuvahuone. Minulla oli oma huone ja kylpyhuone, mutta jaoin keittiön kolmen muun kanssa. Lähes kaikki ystäväni asuivat myös samalla alueella, mikä oli mielestäni positiivista. Asunto oli erittäin toimiva ja suosittelen vastaavaa ehdottomasti sen sijasta, että vuokraisi yksityiseltä.

Elämää Göteborgissa

Vaihdossa uusiin ihmisiin tutustuminen oli helppoa, koska kaikki olivat samassa asemassa ­– ketään ei tunne juuri ketään. Tutustumismahdollisuuksia sekä vaihto-oppilaita oli paljon. Opiskelijoille oli järjestetty erilaista ohjelmaa vähän siitä riippuen missä laitoksessa opiskeli. Alkuun yliopisto järjesti muutamia eri vaihtoinfoja sekä luotiin myös tutorryhmiä. Lisäksi paljon tapahtumia järjesti Erasmus Student Network (ESN). Näihin kuului esimerkiksi pubivisoja, kangaskassien maalausta sekä erilaisia matkoja. Vaihdossa tutustui niin suomalaisiin kuin muihin vaihtareihin ja oma ystäväporukka kehittyi ajan myötä.

Vaihdon aikana tuli tehtyä muutamia erilaisia reissuja sekä Ruotsissa, että muissa Pohjoismaissa. Kävin Tukholmassa, Lundissa, Malmössä, Oslossa, Kööpenhaminassa ja Bergenissä. Lisäksi Göteborgissa oli paljon saaristoa ja myös eri saarilla tuli vierailtua. Tämän 4,5 kuukauden aikana tuli Pohjoismaat tutuksi ja listalta puuttuu enää Islanti. Göteborg on sijainniltaan hyvässä paikassa, sillä bussilla tai junalla pääsi lukuisiin eri kohteisiin. Tämä oli mukava ja edullinen vaihtoehto matkustamiselle.

En kokenut kulttuurishokkia saapuessani, koska Ruotsi on suht. samanlainen kuin Suomi. Ennemmin järkytyin matkalla takaisin Suomeen, kun yhtäkkiä lentokoneessa kuuli suomea kaikkialla. Muutamiin erilaisiin asioihin kuitenkin kiinnitin huomiota. Ruotsissa ei ole samanlaista kouluruokaa, vaan siellä se maksoi noin 10 €. Kouluun otettiin yleensä omat eväät, ja tämän vuoksi yliopisto oli täynnä isoja huoneita täynnä mikroja ja jääkaappeja. Fika- eli kahvittelukulttuuri oli todella vahva ja se näkyi paljon koulussa, erityisesti taukojen aikana, joita oli aina 45 minuutin välein. Myös vapaa-ajalla tuli käytyä eri kahviloissa viikoittain koulun ulkopuolella. Alkoholi-kulttuuri oli myös todella erilaista Suomeen verrattuna sekä opiskelijoiden keskuudessa, että yleisesti. Lisäksi melkein kaikkialla oli unisex-vessoja, joita Suomessa näkee paljon vähemmän.

Kaupunkina Göteborg tarjosi monipuolisesti tekemistä. Yleisimmin arki kului koulussa, kahviloissa, luonnossa tai ystävien kanssa. Monesti olimme pelaamassa minigolfia/unoa, tutkimassa uusia paikkoja, viettämässä iltaa tai pitämässä omia tapahtumia kuten esim. kämppäapprot, paint and wine ja powerpoint-ilta. Kävin lisäksi noin kerran viikossa kielikahvilassa puhumassa ruotsia eri maista tulevien ihmisten kanssa sekä pelaamassa lautapelejä asuinalueen kahvilassa. Göteborg tarjosi myös paljon luonto-, ostos- ja kulttuurimahdollisuuksia. Kaiken kaikkiaan elin vaihdossa normaalia arkea ja se olikin sitä mitä halusin.

Mitä jäi käteen?

Yksi syy vaihtoon lähtöön oli se, että halusin luoda kansainvälisiä suhteita, parantaa kielitaitoa sekä kasvaa henkisesti. Voisin sanoa, että kaikki kohdat on toteutuneet hyvällä menestyksellä. Näiden lisäksi käteen jäi kasa aivan ihania ystäviä, uusia kokemuksia sekä uudenlainen asenne elämään. Vaihdossa pienessä ajassa koki valtavan määrän asioita, ja joka hetkestä tuli nautittua ihan eri tavalla. Suosittelen vaihtoa lämpimästi aivan kaikille, ketkä edes vähän miettivät kannattaako lähteä. Kannattaa!  

Viisi suositusta Göteborgissa:

1. Kafé magasinet
2. Saaristo
3. Hagan vanha kaupunki
4. Trädgårdsföreningen
5. Lindholmen street food market

Tack och hej,

Silja-Liina,

varajäsen

Moikka! Mä oon Anniina ja olin nyt keväällä noin 5 kuukautta vaihdossa Thaimaassa, Chiang Rai nimisessä kaupungissa Thaimaan pohjoispuolella.

Ensin vähän tietoa vaihtokohteesta, ennen kuin päästään vaihdon kohokohtiin.

Miksi Thaimaa?

Halusin kohdata aivan uudenlaisen kulttuurin ja ympäristön. Valehtelisin, jos väittäisin, ettei ykkös kriteerinä olisi kuitenkin ollut ruoka ja lämpö. Kahdenvälisen vaihto-ohjelman kautta Thaimaassa pystyi opiskelemaan ainoastaan Chiang Raissa. Chiang Rai houkutteli erityisesti sen luonnonläheisyydellään ja autenttisuudellaan, turisteja tuskin näkyi ja me kymmenkunta vaihtaria olimme yksi nähtävyys Chiang Rain kaduilla.

Mitä Thaimaassa voi opiskella?

Mae Fah Luangin yliopisto tarjoaa ravitsemustieteilijälle terveystieteiden opintoja sekä maataloustieteen opintoja, jossa tarjottiin paljon myös elintarvikealan opintoja. Itse valitsin terveystieteiden tiedekunnan ja sieltä liikunta/urheilutieteiden pääaineen. Kursseiksi valikoitui pitkän pohdinnan jälkeen urheilijan psykologia, painonhallinta ja Asean ruoat, joista yhteensä muodostui 18 opintopistettä.

Chiang Rai ja opinnot

Vastoin omia ennakkoluuloja Chiang Rai, kohdeyliopisto ja opiskelijamajoitus olivat huomattavasti modernimpia ja puhtaampia, mitä olin kuvitellut. Yliopistossa käytettiin lisäksi koulupukua, johon kuului musta hame, valkoinen lyhythihainen kauluspaita, ruskea vyö ja pinssejä yliopiston logolla. 

Kursseilla oli paljon ryhmätöitä, opettaja oli hyvin interaktiivinen opiskelijoiden kanssa ja jotkut opettajat käyttivät hauskoja pelejä oppimisen tukena. Asean ruoka -kurssi puolestaan oli paljon ulkoa opettelua ja nopeassa tahdissa käytiin läpi suuri määrä tietoa.

Opiskelijamajoitus

Opiskelijamajoituksena toimi kerrostalotyyppiset rakennukset, joita oli ripoteltu yliopiston ympärille. Meidän asuntolamme huoneisiin kuului oma kylpyhuone, ja huoneeseen mahtui parisänky, työpöytä ja jääkaappi. Myöhemmin saimme kuulla, että useat opiskelijat jakavat huoneen toisen opiskelijan kanssa, mikä oli aika absurdi ajatus varsinkin meille suomalaisille yksiössä asuville. Keittiötä asunnoissa ei ollut, ei edes yhteistä. Lähes kaikki vaihtarit asuivat samassa opiskelija-asuntolassa, joten meillä oli siellä pieni oma kommuuni, jonka ympärille rutiinit nopeasti muodostuivat.

Kohokohdat ja Shokit

Kukaan tuskin jaksaa lukea jokaista tapahtumaa viiden kuukauden ajalta, joten koitan tuoda tähän kiehtovimmat kohdat omasta vaihdostani.

Matkustaminen

Opiskelujen ohella ehti hyvin matkustamaan ja tutustumaan paremmin myös muihin kohteisiin Thaimaassa. Olin lisäksi valinnut kurssit sopivasti niin, että luentoja oli ainoastaan maanantaista keskiviikkoon. Chiang Rain lisäksi ehdin vierailla yhdeksässä eri kaupungissa/saarella, joista Bangkokissa ja Chiang Maissa vierailtiin useammin kuin kerran. Näiden lisäksi yliopisto tarjosi muutaman retken eri kyliin lähellä Chiang Raita ja vielä viimeiseksi ennen kotiin lähtöä ehdin pyörähtämään yksin Vietnamissa.

Palvoin aurinkoa, uin ja snorklasin, tutustuis uusiin ihmisiin, söin ja kävin kokkauskursseilla, maistoin lähes 30 eri cocktailia (temppelien lukumäärässä menin kuitenkin sekaisin), testasin thaihierontaa, menetin varpaankynnen ja meinasin myöhästyä lennolta takaisin Suomeen.

Savukausi

Burning Season/Smokey Season oli melkein kaikille meille vaihtareille ennestään tuntematon. Varsinkin sen vakavuus. Maaliskuussa alkoi nousta sumua taivaalle, vuoret eivät enää erottuneet horisontissa ja aurinko näytti punaiselta hehkuvalta laavapallolta. Pikkuhiljaa savu täytti niin pahasti ilman, ettei ulkona olisi saanut liikkua ja jopa yliopisto määräsi yli 2 viikon etäluentopakon. (Tämähän meinasin loistavaa syytä lähteä etelään reissaamaan.) Chiang Raissa tilanne kuitenkin oli aika järkyttävä. Ulkona oli vaikea hengittää, silmät kirvelivät ja vaatteet päällystyivät pölystä. Herkimmät saivat myös muita oireita, kuten hengenahdistusta ja päänsärkyä. 7-elevenissä myytiin nenäsumutteita, joihin varmaan kaikki olivat addiktoituneet, valitettavasti nykyään minä mukaan lukien.

Sadekausi

Heti savukauden jälkeen alkoi sadekausi. Tai mahdollisesti sadekausi lopetti savukauden huuhtomalla savun taivaalta. Toisin kuin luulin, sade ja myrsky eivät kestäneet koko päivää. Aamu ja päivä olivat yleensä aurinkoisia, eikä taivaalla ollut lähes lainkaan pilviä. Vasta illalla alkoi sataa kaatamalla, tuli sähkökatko, eikä myöskään internet enää toiminut. Tällaiselle someaddiktille se teki ihan hyvää. 

Kielitaidottomuus

Vaikka koulu oli täynnä kansainvälisiä opiskelijoita muista Aasian maista, pääaineessa, jossa itse opiskelin, oli pääasiassa thaimaalaisia opiskelijoita. Tämä tarkoitti sitä, että kommunikointi englanniksi oli haastavaa, ryhmätyöt eivät sujuneet, seminaareissa ja esitelmissä opiskelijat puhuivat thaimaata ja opettaja joutui kääntämään kaiken aina thaimaaksi. Myös yliopiston ulkopuolella asiointi oli hankalaa ja esimerkiksi ruoan tilaaminen tapahtui usein Google kääntäjän avulla.

Vielä kaikkia eniten kiinnostava aihe, eli Ruoka

Thaimaa tarjosi paljon erilaisia tuoreita hedelmiä, joista omat lempparit olivat pikku ananas, mango, mangostani ja rambutani. Parhaat ruokaherkut olivat Pad Thai, Panang Curry ja Khao Soi. Hintaa tuli 1-2e per ateria ja päälle euron jääkahvit, joita kulutettiin päivittäin, joskus useampia. Keittiön puutteen vuoksi ruoanlaitolle ei ollut edes mahdollisuutta, joten joka päivä “joutui” syömään ulkona tai tilaamaan kotiin ruokaa.

Glamourit sikseen. Oikeasti söin joka päivä riisiä. Jos halusi syödä kuin paikalliset, riisiä syötiin myös aamupalaksi, iltapalaksi ja jälkiruoaksi. Silmät ummessa, arpomalla valittu kouluruoka oli yleensä liharuoka täynnä luita ja jänteitä yhdellä tai kahdella siivulla porkkanaa tai kaalia. Sain ruoasta yhteensä noin kolme kertaa ruokamyrkytyksen ja Chiang Rai tarjosi heikosti kasvis/vegaanisia vaihtoehtoja, vegaanisia lähes ollenkaan. Ruoka oli myös lähes aina tulista, ellei osannut tilata oikein. Omat makunystyräni eivät siltikään tottuneet mausteiseen ruokaan, vaan edelleen itken tulista ruokaa syödessäni.

Mitä jäi käteen?

Ensinnäkin unohtumattomia muistoja, joita en olisi voinut kokea mitenkään muuten tai missään muualla. Ystäviä, joilta opin paljon heidän elämästään toisessa maassa ja myös itsestäni kiitos pikkutuntien syvällisten keskustelujen. Opin myös koulun penkillä paljon, muun muassa urheilijan motivaatiosta ja aggressiosta, Asean maiden ruokakulttuurista ja thaimaalaisten suhteesta ruokaan. Opin tekemään itse thaimaalaista ruokaa sekä jauhamaan ja keittämään kahvin oikeaoppisesti. Tärkeimpänä koen kuitenkin oman henkisen kasvun. Koen, että matka antoi suunnan tulevaisuudelle ja paljon työkaluja ylittää tulevat vastoinkäymiset. Käteen jäi niin paljon asioita, että sitä on vaikea laittaa sanoiksi. Vaikka joskus ympäristö tekikin elämästä vaikeaa ja vastoinkäymisiä sattui odotettua enemmän, en vaihtaisi kokemusta mihinkään. Jos mahdollisuus tulisi, pakkaisin matkalaukun tässä ja nyt ja lähtisin matkaan uudestaan.

Terkuin Anniina, hallituksen varajäsen

Graduani viimeistellessä sain pyynnön kirjoittaa blogipostauksen keväällä suorittamastani ravitsemustieteen erikoissairaanhoidon harjoittelusta, joka osuu siis tavallisesti 5. lukuvuoden kevätlukukaudelle ja kestää 8 viikkoa. Näistä 2 viimeistä viikkoa on itsenäistä työskentelyä. Harjoittelupaikkaa eli tässä tapauksessa sairaalaa saa itse toivoa, mutta joskus käy niin, että arpaonni ei osukaan omalle kohdalle ja päätyykin jonnekin muualle kuin minne olisi alun perin halunnut. Näin kävi minulle, mutta loppujen lopuksi olin oikeastaan hyvin tyytyväinen niin itse kaupunkiin kuin sairaalaankin, ja harjoittelu sujui alun jännityksestä huolimatta paremmin kuin odotin. Harkkapaikkani oli Pohjanmaan maakunnassa/hyvinvointialueella ja Vaasan kaupungissa sijaitseva Vaasan keskussairaala (VKS). Pohjanmaan hyvinvointialueeseen kuuluu yhteensä 14 kuntaa, joista Vaasa ja Pietarsaari tulivat minulle harkkani aikani eniten tutuiksi.

Harjoitteluni aikana Pohjanmaan hyvinvointialueella oli yhteensä 7 ravitsemusterapeuttia ja 1 ravitsemusneuvoja. VKS:ssä ravitsemusterapeutteja oli virallisesti kirjoilla 4, mutta harjoitteluni aikana vain 3 heistä oli sillä hetkellä tehtävissä ja täten ohjaajinani. Pohjanmaan hyvinvointialueen 4 muun ravitsemusterapeutin työpisteitä olivat Vaasan perusterveydenhuolto sekä Pietarsaaren Fredrika-klinikka (syömishäiriöyksikkö), perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito. Ravitsemusneuvoja työskenteli Närpiössä psykososiaalisessa keskuksessa ja oli opiskellut ravitsemusterapeutiksi Ruotsissa, mutta ei ollut tavoitellut pätevyyttä Suomessa. Eräs entinen VKS:n laillistettu ravitsemusterapeutti oli vaihtanut pääluottamusmiehen tehtäviin, eikä siis enää tehnyt ravitsemusterapeutin töitä päätoimisesti. Toisaalta hänen yhteistyönsä edelleen jatkui ravitsemusterapeuttien kanssa, ja itsekin tapasin häntä aina viikoittain yhteisellä lounaalla sekä erilaisissa kokouksissa.

VKS:ssä ravitsemusterapeutit työskentelivät neljällä eri erikoisalalla (kirurgia, sisätaudit, lapset ja psykiatria) hoitaen potilaita sekä polikliinisesti että osastoilla. Jokaisella ravitsemusterapeutilla oli niin sanotusti oma pääasiallinen potilasryhmä ja työpiste, mutta erityisesti kirurgian potilaita hoiti jokainen. Vaasassa iv-ravitsemuksen (parenteraalinen ravitsemus) suunnittelu kuuluu ravitsemusterapeutille, mutta vastuu siitä on loppupeleissä aina lääkärillä. Itse en harkkani aikana iv-ravitsemuksia suunnitellut. Lihavuusleikkausten preravitsemusohjauksia lukuun ottamatta pääosa omista ohjauksistani olivat yksilöohjauksia. Omia seurantapotilaita oli vain yksi ja sekin soittona. Hoidon syinä omissa ohjauksissani olivat muun muassa lasten ja nuorten lihavuus, kasvuhäiriöt, allergiat, ADHD ja ruokahalun muutokset, tyypin 1 diabetes, syömishäiriöt sekä aikuisten elintapaohjaus, lihavuusleikkaukset, keliakia, Crohnin tauti, avanne, IBS, vajaaravitsemus, MS-tauti, syövät, letkuravitsemus, maksakirroosi ja askites. Ohjausten lomassa päivitin tuttuun tapaan myös ohjausmateriaalia sekä suunnittelin useamman letkuravitsemuksen.

Psykiatrian yksikkö oli ennen muuttoa eli reilut 5 viikkoa harkan alusta eri paikassa kuin Vaasan keskustassa sijaitseva pääsairaala. Yksikkö sijaitsi alun perin Huutoniemen kaupunginosassa, jossa toimivaa sairaalaa kutsuttiin Huutoniemen sairaalaksi. Vietin osan ajastani kyseisessä sairaalassa seuraten tai kanssaohjaten yhden ohjaajani psykiatrisia vastaanottoja. Huutoniemen sairaalassa oli aiemmin ollut toiminnassa myös syömishäiriöiden päiväosasto, mutta toiminta oli ollut pitkään vaisua. Päinvastoin Pietarsaaressa nuorten ja nuorten aikuisten syömishäiriöhoidosta vastaa aktiivisesti toiminnassa oleva Fredrika-klinikka, joka koostuu sekä poliklinikasta että päiväosastosta. Pietarsaaressa ja Vaasassa on Pohjanmaan hyvinvointialueen ainoat syömishäiriöihin keskittyvät yksiköt tai klinikat. Psykiatrisia potilaita oli harmillisesti hyvin vähän yksikön muuton takia, mutta jokainen psykiatrinen vastaanotto oli erittäin antoisa. Psykiatristen potilaiden kanssa koin omat taitoni erityisen vahvoiksi ja olisikin ollut mielenkiintoista seurata/ohjata heidän kontrollikäyntejään.

Lihavuusleikkaukset ovat Vaasassa suuressa osassa ravitsemusterapeuttien työtä ja niitä operoidaan peräti 3 kertaa viikossa yhden ja saman kirurgin toimesta. Monet ulkopaikkakuntalaiset suuntaavatkin Vaasaan, sillä jonot leikkaukseen ovat huomattavasti lyhyemmät. Harjoitteluni aikana pääsin tiiviisti seuraamaan lihavuusleikkaukseen menevän potilaan hoitopolun alusta loppuun; tutustuin preoperatiiviseen poliklinikkaan eli LEIKO:on seuraamalla potilaan vastaanottoja sairaanhoitajalla ja kirurgilla, seurasin itse operaatiota (mahalaukun ohitusleikkaus) leikkaussalissa, tein lihavuusleikkausarvioita sekä ohjasin lihavuusleikkauksenjälkeisiä ruokavalioita ja lihavuusleikkauskontrolleja. ENE-ohjausta en muistaakseni päässyt seuraamaan tai ohjaamaan. Tämä olisi sijoittunut muutama viikko ennen suunniteltua leikkausta.

Kurssien aikana en pohtinut lihavuusleikkauksia kokonaisuutena sen syvällisemmin, mutta harjoittelun aikana aihe alkoi enemmän pyörimään ajatuksissani. Erityisesti se havahdutti, miten monet suomalaiset ovat jo käyneet leikkauksessa tai ovat halukkaita siihen. Moni potilas kertoi, että joku tuttu tai useampi oli käynyt leikkauksessa ja menisi ehdottomasti uudelleen, mikäli tekisi päätöksen nyt. Koin—ja koen edelleen—että terveyden edistämiseen ja sairauksien ehkäisyyn tulee panostaa vieläkin enemmän, jotta ”helppoihin” ratkaisuihin ei päädytä niin herkästi. Vaikka monella leikkaus onnistuukin, on sillä myös riskinsä ja muut heikot puolensa.

Potilastyötä seuratessa ja itsekin tehdessä pääsin tutustumaan eri osastojen ja poliklinikoiden toimintaan, kuten lastentautien osasto, syöpätautien poliklinikka ja päiväosasto, sädehoito-osasto, sisätautien poliklinikka, neurologian ja sisätautien osasto, vaativan kuntoutuksen osasto, kirurginen osasto ja dialyysiosasto. Lounaalle tai osastoille mennessä tuli kuljettua usein myös sairaalaan kuuluvan terveysaseman läpi. Tämän lisäksi tutustuin harkkani aikana TeeSe Botnian tarjoamiin sairaalan ruokapalveluihin ja toimintaterapeutin työhön sekä osallistuin ravitsemusterapeuttien pitämiin osastotunteihin, sairaalan henkilökunnan koulutuksiin (PEG-letkuravitsemuskoulutus, jossa yksi ohjaajistani piti myös luennon), syömishäiriötyöryhmän työnohjaukseen ja kliinisten ravintovalmisteiden valmistajien edustajien tapaamisiin. Kaiken tämän lisäksi vierailin Fredrika-klinikalla sekä osallistuin Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan hyvinvointialueiden yhteiseen ravitsemusterapeuttien kokoukseen ja Pohjanmaan hyvinvointialueen ravitsemusterapeuttien yhteiseen kehittämispäivään. Yhteistyö ei siis rajoitu vain sairaalan sisälle, vaan se näkyy myös hyvinvointialueen sisällä ja hyvinvointialueiden välillä. Tarkoituksena harkkani aikana oli tutustua myös diabeteshoitajan ja puheterapeutin työhön, mutta nämä jäivät toteuttamatta.

Sairaalan sijainnista johtuen arviolta yli puolet sairaalan potilaista on ruotsinkielisiä. Sairaalassa ruotsia pääsikin kuulemaan jatkuvasti niin henkilökunnan läheisyydessä kuin potilaiden kanssa työskennellessä. Itse en kuitenkaan tällä kertaa ohjannut toisella kotimaisella kielellä, vaikka tilaisuutta tarjottiinkin. Omat potilaat oli mahdollista valita etukäteen heidän asiointikielensä mukaan. Seurasin kuitenkin ohjaajieni vastaanottoja silloinkin kun kielenä oli ruotsi. Tuttua englantia tuli käytettyä, mutta näitä tilaisuuksia oli harvemmin. Yksi erikoisuus oli arabian kielen tulkin välityksellä tapahtuva ohjaus, mikä oli hauska ja valaiseva kokemus. Tulkin kanssa keskustellessa suomeksi huomasin, miten usein tulkin minulle antama käännös jäi hyvin yksipuoliseksi, vaikka tulkki ja potilas olisivat keskustelleet asioista useamman minuutin.

Harkka oli kaiken kaikkiaan hyvin monipuolinen ja päivät kuluivat nopeasti. Kursseilta opitut tiedot vahvistuivat ja koin selkeää ammatillisen itseluottamuksen parannusta. Voin lämmöllä suositella Vaasaa jokaiselle, jolla maisterivaiheen toinen harkka on vielä edessä. Ruotsin kielen taidosta on selkeästi etua, mutta puute siitä ei estä harjoittelusta suoriutumista! 😉 Mahdollisia kysymyksiä voi laittaa osoitteeseen emiliajl@student.uef.fi tai IG:ssä @emilia.lampen.

Tsemppiä opintoihin ja harjoitteluihin kaikille retikoille sekä onnea uusille opiskelijoille 💚

Emilia Lampén

5. vuoden opiskelija (ja toivottavasti pian valmistuva! 🤞🏻)

Vaikka monien katseet suuntautuivat kohti kesää jo vappuhulinoiden jälkeen, oli itselle toukokuu vielä työntäyteinen. Nyt, kun kesä on viimein pyörähtänyt käyntiin ja kevään opinnot ovat jo takanapäin, ajattelin, että voisin kertoa hieman lisää omasta kandiharjoittelukokemuksestani Hollannissa. Toivottavasti tämä innostaisi ja rohkaisisi niitä, jotka ovat mahdollisesti miettineet harjoittelun tekemistä ulkomailla.

Suoritin kandivaiheeseen kuuluvan harjoittelun Maastrichtin yliopistossa Hollannissa osana NUTRIM-tutkimushanketta. Jo ensimmäisen opiskeluvuoden aikana selkeni, että halusin tehdä hieman erilaisen harjoittelun ja päästä haastamaan omaa osaamista aivan uudella tavalla. Mahdollisia harjoittelukohteita etsiessäni törmäsin sattumalta hankkeeseen ja päätin, että tuonne haluan ehdottomasti mennä. Otin yhteyttä sähköpostitse muutamaan kyseisen hankkeen parissa työskentelevään tutkijaan ja jäin odottamaan vastauksia. Vastauksia ei kuulunut pitkään aikaan ja olin jo varma, että minulla ei ollut mahdollisuuksia päästä mukaan hankkeeseen. Odotus kuitenkin palkittiin, kun sähköpostiin kilahti viimein viesti, jossa minut toivotettiin tervetulleeksi seuraamaan tutkimuksia Maastrichtin yliopistossa.

Harjoittelun ajankohdaksi osui huhtikuu, mikä sopi erittäin hyvin myös itselle Suomen kevään sääolosuhteet huomioon ottaen. Harjoittelun aikana pääsin seuraamaan neljää eri terveyssovellutuksiin tähtäävää tutkimusta: kaksi keskittyi suolistomikrobistoon ja sen koostumuksen muokkaamisen terveydellisiin vaikutuksiin ja loput kaksi hypoksian sekä hapenkulutuksen tehostamisen mahdollisiin hyötyvaikutuksiin.

Ennen kuin mennään itse harjoitteluun, voisin kertoa vielä lyhyesti hankkeesta ja sen tavoitteista. NUTRIM-tutkimushankekokonaisuuden tavoite on edistää tutkimusta, joka luo käytännön sovellutuksia kroonisten metabolia- ja tulehdussairauksien ehkäisyyn ja hoitoon. Tavoite on mm. luoda personoidumpia elämäntapa- ja liikuntainterventioita sekä ravitsemusohjeistuksia. Tutkimushanke sisältää 16 eri Maastrichtin yliopistosairaalan (MUMC+) tutkimusosastoa ja kolme päätutkimuslinjaa. Itse pääsin harjoittelun aikana seuraamaan ensimmäiseen tutkimuslinjaan kuuluvia tutkimuksia, jotka keskittyivät lihavuuteen, diabetekseen ja verisuonisairauksiin.

Työharjoittelun aikana omiin työtehtäviin kuului tutkimusten seuraaminen, tutkimusmenetelmiin perehtyminen ja testipäiviin osallistuminen sekä niissä avustaminen. Neljän viikon aikana pääsin näkemään monipuolisesti eri tutkimusmenetelmiä niin laboratoriossa kuin kliinisissä tutkimustiloissakin. Seurasin mm. DEXA-mittauksia, 2 tunnin sokerirasituskoetta, rasva- ja lihaskudosnäytteiden ottoa, epäsuoraa kalorimetriaa, insuliinisensitiivisyyden testaamista ja ravitsemusohjauksia. Lisäksi pääsin seuraamaan lihassolujen mitokondrioiden hapenkulutuksen mittauksia ja RNA-eristämistä lihaksen kantasoluista tutkimuslaboratoriossa. Harjoittelun aikana osallistuin myös erilaisiin tutkimuskokouksiin sekä NASO:n (The Netherlands Association for the Study of Obesity) järjestämään tutkimuskonferenssiin Utrectissa. Pääsin näkemään siis erittäin läheltä, miltä tutkimusmaailma ja erilaisten suositusten, kuten ravitsemussuositusten, taustatyö näyttää.

Kaiken kaikkiaan harjoittelu oli erittäin mielenkiintoinen ja ehdottomasti yksiä elämäni parhaimpia kokemuksia. Vaikka koko prosessi suunnittelusta itse harjoitteluun vei paljon aikaa (ja välillä hermojakin :D), oli kaikki ehdottomasti sen vaivan arvoista. Kokemus opetti sietämään epävarmuutta ja menemään omalle epämukavuusalueelle sekä antoi hyvän mahdollisuuden kehittää omaa osaamista, kielitaitoa ja ennen kaikkea verkostoitua erilaisten ihmisten kanssa. Jos yksi asia pitäisi nostaa reissusta ylitse muiden, oli se ehdottomasti ihmiset ja heidän kanssaan käydyt mielenkiintoiset keskustelut.

Oman kokemukseni perusteella voin siis lämpimästi suositella harjoittelun tekemistä ulkomailla. Opiskeluaika on erittäin hyvä aika kerätä kokemuksia, joten kannattaa rohkeasti osallistua ja lähteä mukaan kaikkeen sellaiseen, mikä itseä vain vähänkin kiinnostaa. Tulevaisuudessa niistä kokemuksista on varmasti enemmän kuin hyötyä.

Ihanaa kesää ja paljon onnea vielä ravitsemustieteeltä opiskelupaikan saaneille.

Syksyllä nähdään!

Sanni

2. vuoden opiskelija