Month: May 2026

Hei!

Täällä kirjoittelee neljännen vuosikurssin opiskelija Jenna. Suoritin ensimmäisen kuuden viikon maisteriharjoitteluni Terveystalolla Rovaniemellä, ja kerron nyt millaista harjoittelu oli, ja mitä kaikkea opin harjoitteluni aikana.

Pääsin harjoitteluni aikana näkemään ravitsemusterapeutin työtä ja roolia työterveyden parissa. Vietin harjoittelupäivät pääasiassa laillistetun ravitsemusterapeutin kanssa, joka oli ohjaajani harjoittelun aikana. Ravitsemusterapeutin vastaanottojen seuraamisen lisäksi pääsin seuraamaan työterveysfysiotefapeutin ja -hoitajan vastaanottoja. Lisäksi pääsin yhdelle työpaikkaselvityskäynnille mukaan, jossa selvitettiin muun muassa työpaikan fyysisiä, psyykkisiä ja sosiaalisia työkykyä vahvistavia ja heikentäviä tekijöitä yhdessä työfysioterapeutin kanssa.

Työpäiväni koostuivat siitä, että aamusta tutustuimme yhdessä ohjaajan kanssa päivän asiakkaisiin ja sitten katsoimme, olisiko heistä joku ollut sellainen, jota olisin itse päässyt ohjaamaan. Pääsin heti ensimmäisellä viikolla harjoittelemaan kirjauksien tekoa potilastietojärjestelmään. Ensimmäisten potilaiden kohtaaminen oli jännittävää, mutta samalla vastaanotot olivat hyvin rentoja ja asiakkaat olivat vastaanottavaisia sen suhteen, että opiskelija on paikalla ja ohjaamassa. Pääsin viikoittain ohjaamaan asiakkaita ja se oli mielestäni kaikista parasta koko harjoittelun aikana. Tämän lisäksi tein myös suomen- ja englanninkielistä ohjausmateriaalia asiakkaille. Koen, että monipuoliset työtehtävät toivat työnkuvaan toivottua monipuolisuutta ja ymmärrystä moniammatillisesta yhteistyöstä.

Asiakastapauksia oli vastaanotolla monipuolisesti ja tulosyitä olivat mm. painonhallinta, tulehdukselliset ja toiminnalliset vatsavaivat, maksa- ja munuaissairaudet, keliakia, vegaaniruokavalio ja syömishäiriöt. Pääsin itse ohjaamaan muun muassa painonhallinnan, lihavuuslääkityksen ja anemian parissa. Oli mielenkiintoista nähdä harjoittelun aikana hyvin erilaisia potilasryhmiä, ja myös sellaisia tapauksia, jotka pääasiassa tulisivat vasta erikoissairaanhoidon harjoittelun aikana. Erilaisten potilaiden kohtaaminen opetti paljon ja tärkeintä ohjaamisessa oli oppia hahmottamaan asiakkaan kokonaistilanne ja miten ajanhallinnan näkökulmasta vastaanotto rakennetaan.

Koen, että harjoittelun aikana olen saanut itsevarmuutta ohjaamiseen ja perustelujen antamiseen. Harjoittelun aikana konkreettisesti huomasin sen, miten paljon asioita on oppinut tämän lukuvuoden aikana ja miten niitä todella voi soveltaa käytäntöön. Harjoittelu myös antoi varmistusta siitä, että ei tarvitse olla täysin valmis ja osata kaikkea täydellisesti eikä asiakkaatkaan sitä vaadi – joskus tulee eteen sellaisia tilanteita, joita ei missään ole tullut aikaisemmin vastaan ja sitten täytyy olla utelias oppimaan uutta. Oman keskeneräisyyden ja samalla omien taitojen hyväksyminen ovat olleet keskeisiä oivalluksia harjoittelun aikana – pitää luottaa omaan osaamiseen ja asiakkaiden kohtaaminen opettaa jokaiselta ohjauskerralta aina enemmän.

Terveystalo oli harjoittelupaikkana hyvin vastaanottavainen ja rento. Ohjaajani ja kaikki henkilökunnan jäsenet keitä tapasin harjoitteluni aikana, olivat hyvin ystävällisiä ja auttavaisia. Minusta tuntui, että olen osa yhteisöä, en vain harjoittelija, jolle ei uskalleta antaa vastuuta tai johon asiakkaat eivät luottaisi. Sain harjoitteluni aikana ohjata itse asiakkaita ohjaajan läsnä ollessa ja olla mukana mm. työterveyshoitajan vastaanotoilla, joissa pääsin itse vastaamaan ravitsemuksellisten asioiden kartoittamisesta. Minulle tuli tunne, että osaamiseeni luotetaan ja myös asiakkaat olivat kiitollisia ohjauksesta.

Jos haaveilet harjoittelupaikasta Rovaniemellä, suosittelen ottamaan huomioon muutaman asian. Ensinnäkin asunto kannattaa hankkia hyvissä ajoin, sillä aloitettuani harjoittelun, talvisesonki oli vielä käynnissä ja edullista asuntoa oli vaikea löytää. Itse löysin asunnon jo syksyllä ja sain varattua sen itselleni, vaikka en vielä ollut saanut varmistusta harjoittelupaikasta. Toiseksi kannattaa myös varata monipuolisesti erilaista vaatetusta mukaan, koska minulle tuli yllätyksenä se, ettei Lapissa ollutkaan enää talvi, ja olin tietysti ottanut kaikki toppavaatteet mukaan, mutta en kevätvaatteita tai -kenkiä. Kolmanneksi kannattaa varautua siihen, että Rovaniemellä ruokakaupassa tuotteiden hinnat ovat korkeampia (erityisesti keskustassa) verrattuna Kuopioon. Itse ainakin huomasin sen, että ruokakauppaan meni kuuden viikon aikana enemmän rahaa kuin yleensä.

Lähdin Rovaniemelle avoimin mielin oppimaan uutta ja Rovaniemi oli minulle ennestään tuntematon paikka, mutta olin pitkään haaveillut Lapissa asumisesta. Ajattelin, että harjoittelu tarjoaa loistavan mahdollisuuden mennä mihin päin Suomea tahansa, koska harjoittelupaikkoja on erilaisia ja ympäri Suomen. Onneksi lähdin tuntemattomaan kaupunkiin, sillä tykästyin kaupunkiin todella paljon ja harjoittelu vahvisti sitä suuntaa mitä tulevaisuudessa ravitsemusterapeuttina haluan tehdä.

Mukavaa kesää kaikille ja syksyllä nähdään!

Terkuin,

Jenna

Ensimmäinen lukuvuosi on nyt fukseilla takana, ja Inka K. sekä Stella pääsivät kertomaan fiiliksiään, kokemuksiaan ja ajatuksiaan fuksivuodesta.

Mitkä ovat päällimmäiset fiilikset kuluneesta vuodesta?
Inka: Nyt ekan vuoden opiskelujen jälkeen ja kesäloman juuri alettua olen havahtunut kuinka usein selaan kuluneen vuoden kuvia ja palaan takaisin ihaniin hetkiin. Niin tapahtumiin kuin ihan arkeenkin. Päällimmäisenä fiiliksenä on kiitollisuus ja onnellisuus siitä, kuinka kaikki meni lopulta todella hyvin.

Stella: Ensimmäinen vuosi ravitsemustieteen opintoja on nyt takana. Juurihan mä vasta juoksin ensimmäisenä koulupäivänä mulle tuttuun tapaan viime tingassa Canthian yliopistorakennuksen oville, jossa muut vuosikurssikaverit olivat jo kokoontuneet. Olin edellisenä päivänä jo osallistunut Retikan kesätapaamiseen, joten osa kasvoista oli jo vähän tuttuja. Fiilis oli jännityksestä huolimatta hyvä. Päällimmäisenä fuksivuodesta ovat jääneet mieleen ihanat muistot ja uudet ystävät.

Millaisilla fiiliksillä aloitit opinnot syksyllä?
Inka: Syksyllä aloitin opinnot odottavin mielin. Toki muutto uudelle paikkakunnalle ja ensimmäistä kertaa yksin asuminen jännitti. Toisaalta ajatus siitä, että moni muukin on ensimmäistä kertaa “omillaan” auttoi. Pääsin opiskelemaan heti lukion jälkeen ja kesällä mietin tulisinko olemaan ainut ja olisivatko muut jo paljon vanhempia ja kokeneempia. Meidän vuosikurssilla oli nimittäin ekaa kertaa myös avoimen väylän opiskelijoita, jotka olivat jo suorittaneet kursseja – minulla kun ei ole ikinä ollut mitään unelma-ammattia. Päädyin ravitsemustieteille ehkä jopa vähän sattumalta. Ekoina päivinä oli kuitenkin kiva huomata, että täälläkin opiskelee ihan tavallisia tyyppejä, eikä varsinkaan iällä tai taustalla ole mitään merkitystä!

Stella: Syksy toi tullessaan paljon uusia juttuja: uusi kotikaupunki, muutto asumaan yksin ensimmäistä kertaa toiselle puolelle Suomea ja kokonaan uudet ihmiset ympärillä. Olin kuitenkin luottavaisin mielin, koska kerrottuani muuttavani Kuopioon, lähes kaikki olivat kehuneet kaupunkia minulle. Kahden välivuoden jälkeen opiskeluintoakin löytyi.

Oliko muihin fukseihin/opiskelijoihin helppo tutustua?
Inka: Olen vähän murehtijatyyppiä ja ennen syksyä murehdin monenlaista. Murehdin siitä saisinko kavereita, mitä pitäisi kertoa itsestään tutustumisleikeissä, tulisinko pärjäämään jne… Mutta käsi sydämellä voin sanoa, että kaikki se oli turhaa. Tuutorit olivat todella mukavia ja koko meidän fuksiporukassa oli heti ilmapiiri, että kaikki on tervetulleita omina itsenään. Nopeasti aloinkin huomaamaan, että hei täähän sujuu hyvin ja täällä on paljon mun tyyppisiä ihmisiä. Ja melkein jokaisen kanssa löytyi jotain mikä yhdisti ja mistä pystyi puhumaan.

Stella: Pidän itseäni suhteellisen sosiaalisena ihmisenä, joten muihin tutustuminen kävi minulta aika helposti. Fuksiviikon tapahtumat toki auttoivat siinä ehdottomasti. Vaikka ei olisikaan ekstrovertti niin uskon, että kaikille löytyy omanhenkisiä ystäviä, kun antaa sille mahdollisuuden.

Tuntuiko opinnot erilaisilta kuin ennen yliopistoa?
Inka: Opiskelu oli toisaalta juuri sitä mitä kuvittelinkin ja toisaalta íhan erilaista. Syksyllä oli aika paljon koulua, ja ihan läsnäolo-opetusta mihin olinkin lukiossa tottunut. Ja koulukavereita näki paljon. Keväämmällä etänä suoritettavien kurssien määrä kasvoi, mikä näkyi myös siinä, ettei porukka käynyt enää koululla niin paljoa. Itse tykkään nähdä ihmisiä ja kehitinkin rutiineja, joilla pidin huolta etten viettänyt kaikkia päiviä yksikseni kotona, vaan kävin koululla opiskelemassa ja syömässä yhdessä muiden kanssa.
Itse opiskelusta tykkään yliopistossa enemmän lukioon verrattuna. Voi toki johtua jo ihan siitä, että suurin osa asioista ihan oikeasti kiinnostaa ja kursseja saa suorittaa jonkin verran oman aikataulun mukaan. Aluksi koin kuitenkin vaikeaksi edes tietää mitä minun halutaan osaavan, mutta siihenkin kannattaa antaa aikaa ja vähitellen vaatimustaso selkiintyi. Paras vinkkini on ollut luennoilla tehdä muistiinpanoja suoraan diaesitysten päälle pädillä. Materiaalia kun tulee nopeaan tahtiin aika paljon 🙂

Stella: Syksyllä opinnot painottuivat pääosin sivuaineopintoihin eli kemiaan ja biologiaan. Lukion jälkeen ensimmäinen biologian kurssi kaiken muun sopeutumisen ohella sai stressitasot nousemaan. Alussa oli vaikea hahmottaa, millaista osaamistasoa haettiin ja mikä riittää läpipääsyyn. Syksyllä opintojaksojen laajuus vähän yllätti ja opinnot tuntuivat hetkittäin aika raskailtakin. Ajan kanssa ja itselle sopivien opiskelutekniikoiden löydyttyä alkoi helpottaa. Keväällä päästiin jo enemmän ravitsemustieteen opintojen pariin, mikä oli toivottua syksyn sivuaineopintojen jälkeen. Kaiken kaikkiaan opinnot ovat tuntuneet kiinnostavilta ja innolla jo odotan seuraavien vuosien ravitsemustieteen kursseja.

Miten olet kotiutunut Kuopioon?
Inka: Ekoina päivinä Google Maps oli todella kovassa käytössä. Aina kun meni uuteen paikkaan piti katsoa karttaa. Vähitellen myös kaupunginosat ja oikoreitit alkoivat hahmottua. Ja kun nyt nään Puijon Tornin pystyn ylpeästi sanomaan, että tuolla mä asun! Kuopioon kotiutumisessa merkittävä tekijä ovat olleet myös kaverit. Heidän ansiosta Kuopiossa riittää tekemistä ja sinne on kiva mennä myös viikonlopun jälkeen. Tuntuu, että nykyään mulla on kaksi elämää. Arkisin opiskelijaelämä ja viikonloppuisin mun vanha Jyväskyläelämä. Ja parasta kun niitäkin voi sekoittaa.

Stella: Kuopioon muuttaessani en tuntenut entuudestaan ketään, mutta siitä huolimatta minulla oli jo ensimmäisenä päivänä tervetullut olo. Tuutorit, opettajat ja muut opiskelijat olivat aina valmiita auttamaan. Olen viihtynyt uudessa kotikaupungissa, Kuopiossa oikein hyvin.

Mikä on ollut fuksivuodessa parasta?
Inka: Parasta fuksivuodessa on ollut sen ainutlaatuisuus. En vaihtaisi tätä vuotta kyllä mihinkään. Vaikka rehellisesti välillä on ollut vaikeaa, on parhaita hetkiä olleet tapahtumat ja ne lukuisat uudet ihmiset, joita olen saanut Kuopiokuplaani. Parhaita tapahtumia ovat olleet ehdottomasti Kolin vaellus, Tahkofest ja kaikki hauskat bileet. Toisaalta parasta on ollut uusi arki, josta olen saanut rakentaa juuri omanlaiseni.

Stella: Fuksivuodessa parasta oli uudet ihmiset ja yliopistoelämä. On ihanaa, kun tuntee olevansa osa yhteisöä! Fuksivuosi sisälsi paljon tapahtumia, joista päällimmäisenä mieleen ovat jääneet Kolin poikkitieteellinen vaellus, Herkkuapprot, Retikan pikkujoulut sekä vappu. Tapahtumia löytyy varmasti jokaiselle eikä niistäkään kannata ottaa stressiä. Joitakin saattaa mietityttää alkoholinkäyttö, minua ainakin mietitytti. Itse olen käynyt tapahtumissa selvin päin eikä se ole ollut kenellekään mikään ongelma. Tapahtumiin voi siis hyvin osallistua, vaikka ei haluaisi juoda alkoholia.

Tekisitkö itse jotain toisin fuksivuodessa? Vinkkejä fuksisyksyyn tuleville fukseille?
Inka: Paha sanoa tekisinkö jotain toisin. Ainakin suosittelen tarttumaan mahdollisuuksiin ja menemään rohkeasti myös epämukavuusalueelle. Toisaalta myös itsensä kuuntelu ja koti-illat ovat tärkeitä. Kannustan pelleilyyn ja hauskanpitoon opintojen ohessa, koska ei se elämä murehtimalla ainakaan parane.

Stella: Vinkkinä tuleville fukseille sanoisin, että nauttikaa, vuosi kuluu hetkessä. Osallistukaa rohkeasti tapahtumiin ja olkaa avoimia! Unohtamatta kuitenkaan lepoa ja omaa aikaa, niistä on tärkeää pitää huolta. Rentouttavaa kesää ja toivottavasti nähdään syksyllä!

Terkuin, Inka ja Stella 🙂