Author: admin

Ravitsemustieteen valintakokeen vuoden 2023 ennakkomateriaalit julkaistaan 28.4. ja valintakoe järjestetään 30.5. Tässä postauksessa annan vinkkejä pääsykokeeseen valmistautumiseen omien kokemusteni kautta. Huomaathan, että varmaa tietoa tämän vuoden ennakkomateriaaleista ei ole mahdollista saada ennen julkaisupäivää, joten vinkit on tehty viimevuosien materiaalien pohjalta.

Vinkkejä opiskeluun:

• Varaa aikaa. Sisään pääsee vain pieni osuus hakijoista, joten opiskelu kannattaa aikatauluttaa niin, että pääsykokeisiin lukeminen on ensimmäisten prioriteettien joukossa. Onneksi kuukausi on vain lyhyt aika tehdä tiukasti töitä.
• Tee olosi mukavaksi. Hakeudu rauhalliseen ympäristöön, jossa ei ole häiriötekijöitä ja laita puhelin kiinni. Voit tehdä työpisteen myös pihalle tai parvekkeelle ja samalla nauttia auringosta. Huolehdi hyvästä työskentelyasennosta.
• Tarkastele vanhoja pääsykokeita. Niiden kautta saat käsityksen siitä, minkä tyyppisiä kysymyksiä pääsykokeeseen voi tulla. Mieti uusien ennakkomateriaalien pohjalta, osaisitko vastata saman tyyppisiin kysymyksiin.
• Tee itsellesi kysymyksiä. Aina, kun jokin asia tuntuu hankalalta muistaa, älä jumitu siihen liian pitkäksi aikaa, vaan kirjoita se itsellesi ylös kysymyksen muodossa. Kysymyspaperin voi helposti ottaa silloin tällöin esiin ja testata omaa osaamistaan. Voit antaa kysymyspaperin myös perheenjäsenelle tai kaverille ja pyytää häntä kyselemään.
• Pyörittele asioita mielessäsi. Pääsykokeet ovat monivalintakysymyksiä tai kyllä tai ei -väittämiä, joten kysymykset saattavat olla joskus ovelasti muotoiltuja. Materiaalia lukiessasi, pysähdy välillä miettimään, että millä eri tavoin tämä asia saatettaisiin kysyä pääsykokeessa.
• Kertaa. Varmista, että mikään materiaaleista ei jää liian pitkäksi aikaa opiskelemattomaksi. Älä siis opiskele kaikkia materiaaleja peräkkäin alusta loppuun, vaan palaa aina säännöllisin väliajoin alkuperäiseen materiaaliin.
• Pääsykokeeseen valmistava kurssi. En näe tätä välttämättömänä, mutta minä ja monet tuttuni, jotka pääsivät ravitsemustieteelle, olivat käyneet kurssin. Kurssi on kallis, mutta se kannattaa ottaa, jos haluaa ikään kuin kaikki keinot käyttöön.
• Pääsykokeessa. Lue väittämät ja tehtävänanto sanantarkkaan! Väittämien paikkansapitävyys voi riippua vain yhdestä sanasta. Huomaa myös pyydetäänkö valitsemaan oikea vai väärä vastausvaihtoehto.

Itselleni toimivin opiskelutapa oli muistiinpanojen kirjoittaminen koneelle ja muistilapuille (ja riittävästä kofeiinitasosta huolehtiminen :D).

Materiaalikohtaiset vinkit:

Viime vuosina pääsykoemateriaaleihin on sisältynyt muun muassa Biostatistiikan taskukirja, tieteellisiä artikkeleja, ravitsemussuosituksia, ohjeistuksia, Ravitsemustiede -kirjan materiaaleja ja elintarviketiedettä. Seuraavaksi annan vinkkejä näistä muutamiin, mutta varmaksi ei voida sanoa, että myös tänä vuonna olisi samankaltaiset materiaalit.

• Biostatistiikan taskukirja. Tämän voisin sanoa olevan ns. erotteleva tekijä pääsykokeissa. Kirja on haastavaa opiskeltavaa, ellei ole ennen opiskellut tämän kaltaista asiaa. Siksi en suosittele, että kirjaa lähtee opiskelemaan kannesta kanteen, vaan pitäisin tärkeimpinä seuraavia alueita: johdanto, tutkimusten luotettavuuden arviointi, tutkimustyypit, p-arvo ja luottamusvälit. Lisäksi, jos muista materiaaleista löytyy termejä, joita löytyy biostatistiikan kirjasta, kannattaa myös ne opetella. Kirja selittää asiat hyvin lyhyesti, joten termien selvennyksiä voi etsiä myös netistä, jos pelkän kirjan perusteella on hankala ymmärtää. Jos tietyt asiat ovat edelleen vaikeita sisäistää, opettele ulkoa. Tärkeintä on, että tähänkään ei jumittuisi liian pitkäksi aikaa.
• Artikkelit. Jotkut kannustavat käymään tieteellisiä artikkeleita läpi jo ennen pääsykoemateriaalien julkaisua, jotta niiden lukeminen tulisi tutuksi. Itse koin, että säästän kaikki voimani mieluummin pääsykoemateriaalien lukemiseen, koska suomenkielisten artikkelien lukeminen ei mielestäni vaadi etukäteisharjoittelua. Sanoisin, että jos on kovin lukuintoa täynnä jo ennen materiaalien julkaisua, voi artikkeleita vähän itsekseen selailla keskittyen tutkimustermeihin ja tulosten tulkintaan.
• Suositukset. Ravitsemussuositukset sisältävät enimmäkseen helppolukuista tekstiä, joten näiden sivumääristä ei tarvitse pelästyä. Kaikki suomalaiset suositukset perustuvat yleisiin pohjoismaisiin ravitsemussuosituksiin, joten hyvä lähtökohta olisi, että hakija tuntisi jo etukäteen, minkälaisia komponentteja suositeltava ruokavalio sisältää. Yhtenä vuonna, kun pääsykokeet muutettiin etänä tehtäviksi koronan takia, oli materiaaleina myös hoitosuosituksia, jotka taas ovat tiukempaa tekstiä ja vaativat paljon aikaa.

Jos et pääse heti ekoilla kerroilla sisään, kannustan ehdottomasti hakemaan useampaan kertaan, jos ravitsemustiede tuntuu oikealta alalta. Vaikka sisäänpääsyyn menisikin aikaa, voi edessä olla kuitenkin kymmenien vuosien ajanjakso alan parissa!

Tsemppiä kaikille hakijoille 😊

Terkuin

Essi

Liikuntavastaava

Moikka, ja yhä aurinkoisempaa kevättä! Kevät on monille työnhaun, harjoittelujen ja työnaloituksen täyteistä aikaa, joten onkin hyvä hetki muistuttaa Retikan yhteistyökumppanin, sekä alamme ammattiliittona toimivan Agronomiliiton jäsenyyden tarjoamista hyödyistä meille opiskelijoille. Agronomiliitto, eli maatalous- elintarvike- ja ravitsemusalan korkeasti koulutettujen ammattiliitto tarjoaa jäsenilleen monipuolisesti erilaisia etuja edullista jäsenmaksua vastaan.  Tästä postauksesta löydätkin siis 5 hyvää tapaa ottaa kaikki hyöty irti Agronomiliiton jäsenyydestäsi.

1. CV- ja työhakemuskommentointi

Liitto tarjoaa jäsenilleen Työhakemus- ja CV-kommentointia. Palvelun kautta voi varata 50 tai 25 minuutin työhakemus- tai CV-kommentointiajan, jonka aikana liiton asiantuntija käy läpi henkilökohtaiset tavoitteet työnhaussa, ennakkoon lähetetyn CV:n/työhakemuksen sekä antaa mahdollisia parannusehdotuksia näihin dokumentteihin. Tarvittaessa voit varata vielä uuden ajan tai lähettää korjatun version sähköpostitse kommentoitavaksi. Tämä palvelu kannattaa siis ehdottomasti käyttää hyödyksi työnhaussa!

Tästä ajanvarauskalenterin linkistä pääset CV ja hakemuskommentoinnin ajanvaraukseen.

2. Henkilökohtainen uravalmennus

Yllä olevasta ajanvarauskalenterin linkistä voit varata ajan myös henkilökohtaiseen uravalmennukseen sekä LinkedIn -sparraukseen. Uravalmennus voi pitää sisällään esimerkiksi tavoitteiden asettamiseen, osaamisen kehittämiseen tai yrittäjyyteen liittyviä teemoja.

3. Muista hyödyntää monipuoliset jäsenedut!

Agronomiliitto tarjoaa monipuolisesti erilaisia etuja jäsenilleen. Muistathan hakea vaihtoon lähtiessäsi ulkomaanmatkastipendin, sekä valmistuessasi pro gradu -tutkielmasi arvosanan perusteella määräytyvän gradustipendin! Gradustipendi myönnetään kaikille Agronomiliiton vastavalmistuneille opiskelijajäsenille. Lisäksi Agronomiliitto osallistuu Retikan tapahtumiin, ja tarjoaa jäsenilleen muun muassa jäsenilleen minttukaakaot talvitapahtuman jälkeen, sekä munkit ja siiderit Retikan vapputapahtumassa.

Kaikki Agronomiliiton jäsenedut, muun muassa pankin sijoitusedut, alennukset lomahuoneistoihin, nettikauppojen alennuskoodit sekä paljon muuta löydät näppärästi Member+ sovelluksesta!

Täältä löydät lisätietoa koulutusstipendeistä.  

4. Videotallenteet

Videotallenteet -sivulta löydät tallenteita liiton webinaareista ja koulutuksista. Sivulta löydät tallenteita monipuolisesti työnhakuun, muun muassa LinkedIn profiilin luomiseen, työnhaun ABC:hen sekä yrittäjävalmennukseen liittyen. Sivuilta löydät liiton pitämiä webinaareja myös monipuolisesti eri teemoista työelämän ulkopuolelta, sijoittamiseen sekä Instagramin ammattilaiskäyttöön liittyen.

5. Avoimet työpaikat ja työnantajalistaukset

Kun työhakemus, CV ja LinkedIn on laitettu kuntoon videotallenteiden ja kommentointipalvelun avulla, onkin aika hakea töitä! Alojemme avoimia (kesä)työpaikkoja löydät koottuna Avoimet työpaikat -sivulta.  Liiton nettisivuilta löydät myös listauksia alamme työnantajista, joihin jättää avoin hakemus tai ottaa omatoimisesti yhteyttä töitä tai harjoittelua ajatellen.

Etkö ole vielä Agronomiliiton jäsen, mutta haluaisit liittyä? Liittyminen onnistuu kätevästi Tästä linkistä!

Nähdään Agronomiliiton tapahtumissa!

Terkuin Siru Liljefors, Agronomiliiton opiskelijapromoottori

Yhteishaku lähestyy, joten kokosin yhteen syitä, joiden takia kannattaa harkita hakevansa opiskelemaan ravitsemustieteitä. Ravitsemustiede on yksi pienimmistä koulutusohjelmista Itä-Suomen Yliopistossa. Ravitsemustieteen koulutusohjelma kestää 5 vuotta, ja siitä valmistuu terveystieteiden maistereita. Opinnot sisältävät fysiologian, anatomian, kemian, mikrobiologian ja ravitsemustieteisiin keskittyviä opintoja. Uuden opetussuunnitelman mukaan opinnot sisältävät enemmän myös kaikille pakollisia elintarviketieteiden opintoja.

Ravitsemustieteen opiskelijoita yhdistää kiinnostus ruokaan, ravitsemukseen ja jokainen opiskelemaan päätyvä pääsee mukaan huikeaan ravitsemustieteilijöiden porukkaan. Retikan, eli ravitsemustieteen opiskelijoiden ainejärjestön tapahtumat tunnistaa tietenkin parhaista tarjoiluista ja herkkupöydistä.

Näistä syistä sinun kannattaa harkita hakevasi ravitsemustieteelle:

1. Kiinnostus terveyttä ja ihmisen kokonaisvaltaista hyvinvointia kohtaan
2. Pieni ala, jossa pääsee helposti tutustumaan sekä tulevaisuuden kollegoihin että opettajiin
3. Yhteisöllinen ilmapiiri; eri vuosikurssit tekevät yhteistyötä keskenään ja vuosikurssikohtaiset rajat ovat häilyviä
4. Monipuoliset opinnot, joissa yhdistyy ihmisen biologia, farmasian- ja lääketieteen opinnot sekä psykologinen tietämys
5. Tulevaisuuden kasvava ala, joka tarjoaa monipuoliset työllistymismahdollisuudet
6. Haaveena ravitsemusterapeutin pätevyys. Kuopio on ainut kaupunki Suomessa, josta valmistuu laillistettuja ravitsemusterapeutteja
7. Kuopio opiskelijakaupunkina; Kuopio on pieni mutta eloisa kaupunki, jossa on lyhyet välimatkat, hyvät kulkumahdollisuudet ja poikkitieteellisyys näkyy paljon opiskelijoiden arjessa

Kannustan rohkeasti hakemaan ravitsemustieteelle, mikäli yllä olevan listan asiat kuulostavat mielenkiintoisilta. Tsemppiä kaikille yhteishakuun ja ehkäpä näemme syksyllä opintojen parissa!

Terkuin

Emmi, Hallituksen varajäsen

Jos pitäisi valita yksi herkku maailmasta, söisin varmaan pelkästään pullaa. En siis turhaan ole innoissani siitä, että ensi viikon tiistaina, 4.10 vietetään kansallista korvapuustipäivää! Kyseinen päivä ei ole ollut mulle tuttu, kun vasta muutaman vuoden ja siksi koen tärkeänä levittää tätä ilosanomaa myös muille. Ollaan viimeisten kahden opiskeluvuoden aikana leivottu kavereiden kanssa korvapuusteja yhdessä tuona päivänä, ja siitä on muodostunut kiva perinne. Olen myös pullan leipomisen kokemusasiantuntija, joten nyt pääsen jakamaan vinkit täydelliseen pullataikinaan myös teidän kanssa!

Vinkki 1: Leipominen on huomattavasti hauskempaa muiden kanssa kuin yksin. Kokoa siis hyvä porukka kasaan ja sopikaa leivontatreffit!

Vinkki 2: Kananmunan voi jättää pois taikinasta, mikä helpottaa myös allergioiden ja erityisruokavalioiden huomioimista! Valmiit pullat voi myös ”voidella” esimerkiksi kahvilla, mikäli kananmunaa ei voi käyttää.

Vinkki 3: Älä noudata ohjetta liian orjallisesti. Esimerkiksi jauhojen määrä ei välttämättä vastaa ohjeessa annettua määrää. Gluteenittomia pullia leipoessa taikina saa olla paljon löysempää, kuin normaalisti.

Vinkki 4: Mikäli olet yhtä kärsimätön leipuri kuin minä, taikina kannattaa kohottaa uunissa, joka on hieman lämmin. Näin pullat kohoavat ja valmistuvat nopeammin.

Vinkki 5: Kokeile erilaisia täytteitä! Kanelin sijaan täytteeseen voi laittaa esimerkiksi vaniljaa, nutellaa, kinuskia tai pistaasitahnaa.

Ihanaa viikonloppua ja pullantuoksuista syksyä <3

-Emmi, hallituksen varajäsen

Moikka ja hyvää alkanutta vuotta kaikille! 

Tämä vuosi on alkanut kiireellisissä merkeissä ja eletäänkin jo tammikuun puoliväliä. Muutaman viikon kuluttua aukeaa tuutorihaku vuodelle 2022. Sen kunniaksi ajattelin kertoa omasta kokemuksestani vertaistuutorina.

Tuutorit auttavat uusia opiskelijoita aloittamaan opinnot sekä tutustumaan kampusympäristöön. Joka vuosi Itä-Suomen yliopistossa toimii neljänlaisia tuutoreita: vertaistuutoreita, seniorituutoreita, maisterituutoreita ja kv-tuutoreita. Tuutoriksi haetaan hakulomakkeella, joka aukeaa tänä vuonna 25.1. Haun jälkeen Retikan hallitus yhdessä ravitsemustieteen laitoksen opettajien kanssa valitsee uudet tuutorit.

Tiesin jo heti fuksivuoteni alussa, että haluan tuutoriksi. Omasta fuksivuodestani jäi hyviä muistoja ja halusin olla luomassa niitä uusille opiskelijoille. Koin tuutoroinnin tärkeäksi, sillä opintojen aloittaminen on jännittävää ja uutta tietoa tulee paljon. Ainakin itseäni jännitti opintojen aloittaminen ja uudelle paikkakunnalle muutto. Halusin myös tutustua uusiin ihmisiin sekä järjestää tapahtumia uusille opiskelijoille. Vaikka aluksi pelkäsin tuutoroinnin käyvän raskaaksi, todellisuudessa se oli hyvää vastapainoa opiskelulle.

Tuutorikoulutukset alkavat ennen kesää ja niitä oli muistaakseni kolme, joista viimeinen oli juuri ennen opintojen alkua. Niiden väliin sijoittui erilaisia tehtäviä, kuten aikataulutuksen ja tuutorisuunnitelman tekemistä. Koulutuksissa mm. tutustuttiin yliopiston palveluihin, harjoiteltiin esiintymistä ja tehtiin tutustumisharjoitteita. Tavallisesti nämä tapahtuvat livenä ja se mahdollistaa muiden ainejärjestöjen tuutoreiden tapaamisen. Koronan vuoksi kaikki koulutuksemme olivat etänä, joten tutustuminen yliopistoon sekä muihin tuutoreihin jäi vähäisemmäksi.

Suurin osa tuutoroinnista sijoittuu alkusyksyyn, mutta suunnittelu aloitetaan jo kesällä. Olimme yhteydessä fukseihin ennen opintojen alkua, teimme fuksiopasta ja perustimme mm. yhteisen Facebook-ryhmän. Ensimmäisenä päivänä olimme fukseja vastassa koululla ja olimme mukana orientaatiossa. Illemmalla kokoonnuimme Valkeisella, jossa ohjelmassa oli toisiimme tutustumista ja rentoa hengailua. Ensimmäisten viikkojen aikana järjestimme monipuolisesti erilaista ohjelmaa. Kävimme esimerkiksi retkellä Puijonnokan laavulla, poikkitieteellisellä risteilyllä Kallavedellä Sociuksen kanssa sekä osallistuimme kaupunkisuunnistukseen. Ohjelman suunnittelussa on melko vapaat kädet ja mahdollisuus päästää oma luovuus valloilleen!

Olen nauttinut tuutoroinnista ja se on yksi mieluisimmista vastuutehtävistä, joissa olen toiminut. Uusiin ihmisiin tutustumisen, ohjelman pitämisen ja uuden oppimisen lisäksi tuutorointi on hyvä tapa verkostoitua. Se luo uusia ystävyyssuhteita, jotka voivat yltää pitkälle. Tuutorit saavat toiminnastaan haalarimerkin, opintopisteitä ja kiitosillallisen. Omasta kokemuksesta voin suositella kaikkia hakemaan rohkeasti mukaan tuutorointiin, jos se vähääkään kiinnostaa!

Tsemppiä tuleville tuutoreille jo etukäteen!

Terkuin, 

Silja-Liina

Tapis

”En tajuu miten et nuku kun rakastan nukkumista!”

Muun muassa tämän lausahduksen olen kuullut joskus liittyen unettomuuteen. Vaikka se kaikessa järjettömyydessään on hauska, toivoisin, että ihmiset ymmärtäisivät, ettei unettomuus ole aina oma valinta. Lisäksi se ei ainakaan kaikkien kohdalla ole silmän räpäyksessä ratkaistavissa oleva ongelma.

Mediassa ja milloin missäkin puhutaan unen tärkeydestä ja sen merkityksestä jaksamiseen, mikä toki on olennainen tekijä kokonaisvaltaisen terveyden kannalta. On tärkeää, että asia on puheenaiheena, ja paljon vinkkejä parempien yöunien saavuttamiseksi onkin. Täytyy muistaa välttää älylaitteiden käyttöä liian myöhään, liikkua riittävästi, jotta unenpaine ehtii kasvaa tarpeeksi iltaa kohden, kuitenkaan haalimatta liikaa töitä ja/tai opintoja, jotta ne eivät vaikuttaisi unen saantiin ja laatuun.

Nämä kaikki ovat hyviä neuvoja, joista moni saattaakin saada apua. Mutta mikä avuksi, kun kaikki keinot on jo koitettu, eikä mikään tunnu auttavan? Kun ahdistus nukkumaan menemisestä vain yltyy yön lähestyessä, ja makuuhuoneesta muodostuu lopulta vastenmielisin paikka koko maailmassa? Kun jokaista iltaa vallitsee stressi jälleen koittavasta väsymyksen täyteisestä huomisesta, jolloin koko arki on vaan yhtä suurta ponnistelua?

Näinä hetkinä huomaan toivovani mm. että voisin jollain yliluonnollisella tavalla esimerkiksi pärjätä täysin ilman unta, tai vaikkapa, että voisin vaan illan koittaessa iskeä jonkun piikin reiteen ja herätä seuraavana aamuna täysissä voimissani. 😀

Vaikka reseptillä saatavat unilääkkeet auttavatkin aika ajoin pahimpaan ”hätään”, koen, että suuri apu omalla kohdallani on  ollut kaikessa yksinkertaisuudessaan myös armollisuus itseäni kohtaan. Olen esimerkiksi antanut itselleni luvan valvoa (:D), minkä olen huomannut helpottavan nukkumattomuudesta aiheutuvaa stressiä; ja lopulta olen saattanutkin saada unen päästä kiinni. Välillä myös esimerkiksi sohvalla nukkuminen auttaa, jos oma sänky tuntuu painajaismaisen kauhealta paikalta, jossa unen saamisesta ei ole tietoakaan. Lisäksi hyvä vinkki on olla katsomatta kelloa yön aikana – muuten nukuttujen tuntien vähyyttä alkaa helposti murehtia liikaa.

Elikkäs näihin kuviin ja tunnelmiin, voisin kirjoittaa aiheesta varmaan vieläkin pidempään, mutta ehkä tää ei kuitenkaan ole se mukavin ja joulumieltä kohottavin blogitekstin aihe näin tähän aikaan vuodesta. Toivon kuitenkin joka tapauksessa, että te saatte nukuttua hyvin! Ja jos ette, niin toivottavasti se uneton vaihe ei jatku pitkään ja saatte apua siihen! Ja ellei muuta, niin multa saa ainakin vertaistukea. 😀

Ihanaa joulunodotusta! 🙂

Terkuin, 

Riina 

Just do it. Push yourself. No pain no gain. Don´t stop when you´re tired, stop when you´re done. Hell to the no sanon minä.

Multitaskaaminen on tämän päivän THE THING. Opiskele, tee töitä, rakenna uraa, kehitä itseäsi, treenaa kovaa, syö terveellisesti, nää ystäviä, päivitä somekulissia, näytä hyvältä, palaudu aktiivisesti, ajattele positiivisesti, elä epämukavuusalueella, ole aina tavoitettavissa, tee jokaisesta sekunnista merkittävä…ja niin edelleen. Kaikkea voi suorittaa. Somessa kehutaan, kun kello on vasta 09:00 ja on tullut juostua jo 40 km ja pestyä koko omakotitalon lattiat ja ikkunat. Sitten vitsaillaan siitä, että kylläpä on jatkuvasti kiire ja väsyttää, mut ihan peruspäivä. Raahaudutaan arjessa eteenpäin viimeisillä voimilla, jotka uhkaavat loppua juuri ennen loman alkua. Lomalla palaudutaan juuri sen verran, että jaksetaan puristaa taas seuraavaan lomaan saakka. ”Kyllä tää tästä helpottaa, kun saan vielä tän yhden jutun hoidettua”, yeah right. 

Suorittaminen (tai miksi sitä kukin haluaa kutsua). Sitä erityisesti “entinen” minäni teki jatkuvasti ja aivan huomaamattaan. Suoritin aamusta iltaan muun muassa töissä, koulussa, treeneissä, ihmissuhteissa, arkiaskareissa, kodinhoidossa, terveydessä, uutisten lukemisessa ja ties missä. Kun koulun osalta meni heikommin, piiskasin siitä itseäni ja suoritin lisää vapaa-ajalla kompensoidakseni epäonnistumisiani. Sitten keho puski väsymystä, joka heikensi koulussa suoriutumista entisestään. Suoritin päivän askareet aina samalla etukäteen suunnitellulla kaavalla riippumatta siitä, mitä omassa kehossa ja mielessä tapahtuu. En pysähtynyt tarkastelemaan omaa oloani, sillä en oikeastaan todella pysähtynyt silloinkaan, kun pysähdyin. Aivan sama jaksanko lähteä treenaamaan, niin menin. Aivan sama jaksanko tehdä lisävuoroja töissä, minähän tein. Aivan sama jaksanko tänään nähdä ystäviä, niin totta kai minä menin. Aivan sama olenko nukkunut kunnon yöunia viimeiseen kahdeksaan kuukauteen, minä suoritin. En ajatellut, että tässä olisi mitään huolestuttavaa, koska näinhän tulee tehdä, eikö? Mukavuusalueellahan kehittyy ja kehitys vie aina eteenpäin. Just do it. Eipä pieneen mieleenikään juolahtanut, että jossain vaiheessa voimieni rajallisuus ja seinä voisi tulla vastaan. 

Sitten koitti kaunis huhtikuinen maanantaipäivä. En yhtäkkiä aamulla jaksanutkaan nousta sängystä, päässä kumisi, voimat olivat aivan nollissa ja kädet tärisivät. Samantien kävin lääkärissä tutkituttamassa itseni päästä varpaisiin. Vapisin pelosta mielessäni liioitellen sitä, minkä diagnoosin tästä kuoleman olosta nyt saisin. Mitään ei kuitenkaan löytynyt ja viimein lääkäri kysyi, että miltäs elämänhistoriani on näyttänyt muutama kuukausi tai vuosi taaksepäin. Syy selvisi siitä itsestään, nimittäin suorittamisesta. Keho oli nyt päässyt sinne ihan finaaliin, päätyyn saakka. 

Burn out- ja uupumiskertomuksia on alkanut viime vuosina tipahdella uutisotsikoihin. Ei sellaista kuitenkaan oleta omalle kohdalleen tapahtuvan, varsinkaan kun itsellä ei ole omaa yritystä, 4 lasta, sairasta lemmikkichinchillaa ja iäkästä isomummia hoidettavana. Ja kyllähän kaikki muutkin näyttävät jaksavat. Ei tarvitse kuin instagram -stoorit avata ja siellä on aina joku tekemässä treeniennätyksiä, juhlimassa ystävien kanssa, näyttämässä ulkoisesti upealta, ostamassa autoja ja asuntoja, tekemässä tykisti töitä tai kirjoittanut gradun jo kolmeen otteeseen viisi kertaa nopeammin kuin muut.

Ennen (ja tottakai välillä nykyäänkin) arvotin päivieni onnistumista sillä, kuinka paljon olin saanut päivän aikana ns. aikaan. Aikaansaamisen tuli olla jotakin konkreettista, ei mitään hölynpölyn palautumista tai mielenruokaa. Otin palautumisen itsestään selvänä tapahtumana, joka tapahtuu kuin itsestään. Jos istuin sohvalla 4 tunnin luennon ajan, niin ajattelin, että palautuuhan siinä, kun siinä ei mihinkään liiku. Tai yöllä unen aikana, vaikka en ollut nukkunut hyvin viimeiseen 1,5 vuoteen. Ajattelumallini mukaan esim. lukeminen, television katselu tai meditoiminen olisi totaalista ajan hukkaa, sillä ei silloin saa mitään konkreettista aikaan. Niin sanotusti tehokkaan ajan haaskausta. Vapaapäivän hiljaisina hetkinä ainoa ajatus mielessäni oli se, että nyt täytyisi tehdä jotain hyödyllistä.

Irrottaminen suorittamisen kierteestä on vaikeaa, jos se on juurtuneena omaan sisimpään ja kaikkeen tekemiseen. Muutos vaatii oman arvo- ja ajattelumaailman muutosta, mikä ainakin itsellä onnistui vasta, kun kaikki “normaali” romahti niskaan. Uupuneen arkeen ei enää mahtunut itselle itsestään selviä asioita, kuten ystävien näkemistä tai aamujumppaa. Yhtäkkiä päivän suurin, ja ainoa ponnistus onkin se, että selviydyt kauppareissusta tai laskun maksamisesta. Ja loppupäivä toivutaan. 

Vaikein paikka oli hyväksyä se, että kehossani ei ollut fyysisesti tai konkreettisesti ”mitään” vialla eikä asiaa voinut korjata pillerillä tai sädehoidolla. Nyt 1,5 vuoden jälkeen koen olevani toipumisen kanssa vasta alkutaipaleella. On vaatinut itseltä valtavasti myöntää se, ettei jaksa. Pelkään joka kerta, että ihmiset pitävät tekosyynä tai laiskuutena sitä, jos sanon, etten tänään jaksa. Lisäksi pelkään sitä, että toipumisesta tulee minulle uusi suoritus suoritettavaksi. 

Huomaan, että koko tämän voimattomuuden ajanjakson ajan palautumiseni tavoitteena on ollut palata siihen entiseen, tehokkaaseen itseeni. Silmissä on oikein kiiltänyt se ajatus 100 % tehokkuudesta, jaksamisesta ja suorituskyvystä. Eräs syksyinen päivä kuitenkin havahduin siihen, että enhän minä sinne enää halua, ja miksi haluaisinkaan? Minkä ihmeen vuoksi haluaisin ruoskia itseäni jatkuvalla suorituspaineella, ahdistua tekemisen paljoudesta ja uupua tsekkilistan suorittamisesta? Tavallaan eniten itselleni toiveikkuutta tuo se, että tästä eteenpäin saan itse määrittää sen, mihin suuntaan nyt ja miten päätän energiani jatkossa kohdistaa. Uskon pääseväni tällä tiellä pitkälle jo pelkästään tiedostamalla rajalliset voimavarani ja kuuntelemalla kehoni viestejä oikeasti. Tavallaan nykyhetki on kuin tyhjä kanvastaulu, johon saan aloittaa uuden maalauksen, valitsemillani väreillä ja kuvioilla.

Palauttavaa ja lempeää loppuvuotta toivottaen,

Jenna

Moikka retikkalaiset!

Helmikuun vaihtuessa maaliskuuhun sain kauan odotetun kandiharkkani Tikkurilan terveysasemalla päätökseen. Harjoittelu opetti paljon, ja tässä postauksessa aionkin kertoa hieman harjoittelustani, sekä oivalluksista, joita harjoittelussa tein 😊

 Harjoittelupaikkani suhteen suunnitelmat ehtivät kertaalleen vaihtua koronan pilatessa aikomukseni tehdä harjoittelu viime vuoden keväänä. Nyt vuoden kauemmin opiskelleena (ja ehkä vähän viisaampanakin) päätin muuttaa alkuperäistä suunnitelmaani tehdä harjoittelu yhdistyksessä ja hakea harjoittelijaksi perusterveydenhuoltoon. Tavoite osoittautui hieman haastavaksi, sillä korona vaikutti monen töihin sekä mahdollisuuteen ottaa harjoittelijaa. Sinnikkyys kuitenkin palkittiin, kun Vantaan kaupungin ravitsemusterapian yksikkö lupautui ottamaan minut ensimmäiseksi kandiharjoittelijakseen.

Harjoitteluni suoritin Tikkurilan terveysasemalla, jossa työskentelee Vantaan kaupungin ravitsemusterapeutit. Nämä kolme ravitsemusterapeuttia ovat jakaneet työnsä vastuualueittain lapsiin ja nuoriin, työikäisiin sekä vanhuksiin. Kaikki kolme toimivat ohjaajinani ja pääsin seuraamaan kaikkien työpäivää potilasohjauksineen. Pääsin seuraamaan muun muassa painonhallinnan, ärtyvän suolen oireyhtymän ja munuaispotilaan ruokavalio-ohjauksia, hiilihydraattilaskentaa diabetekseen liittyen, syömishäiriöpotilaita, vanhusten painonhallinnan ohjauksia sekä monipuolisesti lasten ohjauksia, jotka käsittelivät allergioita, erikoisruokavalioita sekä valikoivaa syömistä.  

Tämän lisäksi harjoitteluun kuului itsenäistä työtä, tärkeimpänä erilaiset potilasohjeet sekä elintarvikelistaukset potilasohjausten tueksi. Tekemäni työt sisälsivät muun muassa vegaani- ja kasvisruokavalion ohjeen lapsiperheille, ruokavalio-ohjeen närästys- ja refluksipotilaille sekä ohjeen ylipainon omahoitoon. Elintarvikelistauksia tuli tehtyä monivitamiineista, sydänmerkkikriteerit täyttävistä välipaloista ja valmisaterioista, välipalavinkeistä sekä munuaispotilaille sopivista kokolihavalmisteista ja maitovalmisteita korvaavista tuotteista. Lisäksi laskin ruokapäiväkirjoja ja tein ateriasuunnitelmia tavoitellun energiansaannin saavuttamiseksi. Paljon pääsin siis tekemään ja ennen kaikkea oppimaan.

Vaikka alan opiskelijana onkin tietoinen siitä, että ravitsemusterapiaan hakeutuu ihmisiä monista eri lähtökohdista, eivätkä potilaat suinkaan ole vain elämäntapasairauksista kärsiviä tai vanhuksia, tuli potilasjakauma itsellenikin osittain yllätyksenä. Kaikista ruuhkaisin oli lapsista ja nuorista vastaava ravitsemusterapeutti, ja hänen vastaanotollaan pääsinkin seuraamaan todella mielenkiintoisia asiakkaita, joita ohjattiin esimerkiksi suun herkkyyksiin sekä lasten valikoivaan syömiseen liittyen. Tärkeimpiä saamiani oppeja harjoittelusta oli ehdottomasti se, mihin opinnoissa kannattaa kiinnittää erityistä huomiota. Harjoittelussa korostui hyvin ne asiat, jotka tulevat päivittäin ja viikoittain vastaan potilastyössä, sekä taas ne opinnoissa esiin tulevat asiat, jotka rakentavat opinnoissa pohjan osaamiselle, mutta joita ei päivittäisessä työssä tarvita. Itselleni tärkeänä oppina korostui se, ettei käytännön työssä tarvitse jokaista pientä solutason yksityiskohtaa muistaa ulkoa. Ymmärrys ongelmien moninaisuudesta sekä taito kohdata ihmisiä on paljon tärkeämpää kuin ulkomuistista tulevat reseptorivaikuttajat ja transkriptiotekijät!

Mikäli harjoittelustani heräsi jotakin kysyttävää, laita rohkeasti viestiä esimerkiksi Retikan Instagramissa tai nettisivuilta löytyvien yhteystietojen kautta!

Kivaa ja ennen kaikkea turvallista kevättä kaikille!

Terkuin Siru, hallituksen varapuheenjohtaja-sihteeri