”En tajuu miten et nuku kun rakastan nukkumista!”
Muun muassa tämän lausahduksen olen kuullut joskus liittyen unettomuuteen. Vaikka se kaikessa järjettömyydessään on hauska, toivoisin, että ihmiset ymmärtäisivät, ettei unettomuus ole aina oma valinta. Lisäksi se ei ainakaan kaikkien kohdalla ole silmän räpäyksessä ratkaistavissa oleva ongelma.
Mediassa ja milloin missäkin puhutaan unen tärkeydestä ja sen merkityksestä jaksamiseen, mikä toki on olennainen tekijä kokonaisvaltaisen terveyden kannalta. On tärkeää, että asia on puheenaiheena, ja paljon vinkkejä parempien yöunien saavuttamiseksi onkin. Täytyy muistaa välttää älylaitteiden käyttöä liian myöhään, liikkua riittävästi, jotta unenpaine ehtii kasvaa tarpeeksi iltaa kohden, kuitenkaan haalimatta liikaa töitä ja/tai opintoja, jotta ne eivät vaikuttaisi unen saantiin ja laatuun.
Nämä kaikki ovat hyviä neuvoja, joista moni saattaakin saada apua. Mutta mikä avuksi, kun kaikki keinot on jo koitettu, eikä mikään tunnu auttavan? Kun ahdistus nukkumaan menemisestä vain yltyy yön lähestyessä, ja makuuhuoneesta muodostuu lopulta vastenmielisin paikka koko maailmassa? Kun jokaista iltaa vallitsee stressi jälleen koittavasta väsymyksen täyteisestä huomisesta, jolloin koko arki on vaan yhtä suurta ponnistelua?
Näinä hetkinä huomaan toivovani mm. että voisin jollain yliluonnollisella tavalla esimerkiksi pärjätä täysin ilman unta, tai vaikkapa, että voisin vaan illan koittaessa iskeä jonkun piikin reiteen ja herätä seuraavana aamuna täysissä voimissani. 😀
Vaikka reseptillä saatavat unilääkkeet auttavatkin aika ajoin pahimpaan ”hätään”, koen, että suuri apu omalla kohdallani on ollut kaikessa yksinkertaisuudessaan myös armollisuus itseäni kohtaan. Olen esimerkiksi antanut itselleni luvan valvoa (:D), minkä olen huomannut helpottavan nukkumattomuudesta aiheutuvaa stressiä; ja lopulta olen saattanutkin saada unen päästä kiinni. Välillä myös esimerkiksi sohvalla nukkuminen auttaa, jos oma sänky tuntuu painajaismaisen kauhealta paikalta, jossa unen saamisesta ei ole tietoakaan. Lisäksi hyvä vinkki on olla katsomatta kelloa yön aikana – muuten nukuttujen tuntien vähyyttä alkaa helposti murehtia liikaa.
Elikkäs näihin kuviin ja tunnelmiin, voisin kirjoittaa aiheesta varmaan vieläkin pidempään, mutta ehkä tää ei kuitenkaan ole se mukavin ja joulumieltä kohottavin blogitekstin aihe näin tähän aikaan vuodesta. Toivon kuitenkin joka tapauksessa, että te saatte nukuttua hyvin! Ja jos ette, niin toivottavasti se uneton vaihe ei jatku pitkään ja saatte apua siihen! Ja ellei muuta, niin multa saa ainakin vertaistukea. 😀
Ihanaa joulunodotusta! 🙂
Terkuin,
Riina