Tässä blogipostauksessa yhteistyökumppanimme Innolactin toimitusjohtaja Jussi Heinonen kertoo kokemuksiaan AnugaFoodTec-messuilta.
“Terveiset AnugaFoodTec-messuilta Kölnistä!
Tämän vuoden Anugan pääteemat olivat digitalisaatio, kestävä kehitys ja individualisointi eli eräänlainen palvelun tai tuotteen räätälöinti asiakkaan toiveen mukaiseksi. Miten teemat sitten näyttäytyivät kaikkien kymmenen ison messuhallin sisällä, oli se jokaisen messuvieraan itse arvioitavissa.
AnugaFoodTec kuuluu perinteisiin suuriin eurooppalaisiin elintarviketeknologioihin keskittyviin messutapahtumiin (kuten myös mm. Parmassa järjestettävä CibusTec), jossa kaikki merkittävimmät kone- ja laitevalmistajat olivat esillä osastoillaan. AnugaFoodTec keskittyy nimensä mukaisesti erilaisten elintarvikkeiden valmistusprosesseissa tarvittaviin prosessilaitteisiin, niiden komponentteihin, elintarvikeanalytiikkaan ja elintarvikkeiden pakkaamiseen, joka taas kerran oli mittasuhteiltaan suurin osasto koko messuilla.
Mitä Anugassa sitten ei ole? Elintarvikkeiden valmistuksessa tarvittavien raaka-aineiden messukohde numero yksi Euroopassa on FIE eli Food Ingredients Europe, joka järjestetään vuorovuosin Frankfurtissa ja Pariisissa. Tervemenoa marraskuun loppupuolella Frankfurtiin, josta varmasti löydät viimeisimmät trendit elintarvikkeiden raaka- ja valmistusaineista. Ravitsemuspuolen juttuja löytyy taas Genevestä, Sveitsissä keväisin järjestettäviltä VitaFoods-messuilta.
Mikäli etsit valmiita elintarvikkeita ja uusia elintarvikealan trendejä, niin ehdottomasti lokakuussa Pariisiin SIALiin tai sitten taas takasin Kölniin normi Anugaan, jotka nekin ovat vuorovuosin, minkä messujen järjestäjät ovat ehkä huomanneet kantapään kautta. Suurtenkin yritysten toimarit ovat alkaneet herätä markkinointibudjettien perään, koska suuren messuosaston paikan vuokra keskeisellä paikalla kyseessä olevilla messuilla voi helposti maksaa puoli miljoonaa euroa.
Mitä sitten jäi puolentoista messupäivän, noin 35 000 askeleen (oikeasti mitattu) ja kymmenien mielenkiintoisten keskustelujen jälkeen mieleen tapahtumasta? Vein messuille mukanani pari hyvää asiakastani, jotka tietenkin vein heti Innolactin Suomessa edustamien yritysten (mm. Kalt Ag, Lyras A/S, DaniaTech A/S ja Busqui S.L) osastoille. Eräs huomio oli perinteisten eläinperäisten elintarvikkeiden, kuten juustojen, hapanmaitovalmisteiden ja lihatuotteiden valmistuksessa tarvittavien valmistusprosessien esilläolo ja dominointi. FIE-messuilla trendi on taas päinvastainen eli kasvispohjaisten raaka-aineiden valmistajat ovat parhaimmilla messupaikoilla. Asia, joka ihmetyttää vuodesta toiseen (vaikka ei enää pitäisi), on elintarvikkeiden pakkaamiseen käytetty efortti ja liiketoiminnan laajuus.
Aitor Busqui/Busqui S.L-yrityksestä esittelemässä uutta juustomuottimallistoaan
Kustannukset eurooppalaisilla alan messuilla vieraana jakaantuvat seuraavasti: lennot noin 500 €, yöpyminen 100–200 €/yö, messuliput 0–200 € (riippuen saatko ilmaiset pääsyliput jostakin) ja ruokailut 10–500 € / päivä (riippuen ravintolan Michelin-tähtien lukumäärästä…).
Kustannuksia messureissusta tulee välttämättä, kun lähtee etsimään uusia juttuja. Ilman uteliaisuutta ei kuitenkaan ole olemassa osaamista ja ilman osaamista ei ole menestyviä yrityksiä.
Seuraavassa Retikka ry:n blogissani, jos se sallitaan, käsittelen elintarvikealan koulutusta Suomessa ja ulkomailla.
Olen Mari, ja olin viime syksynä yhden lukukauden vaihdossa Valenciassa. Osallistuin vaihtoon Erasmus+ -vaihtojärjestelmän kautta. Vaihtoni alkoi syyskuussa ja loppui tammikuussa, eli yhteensä se kesti noin 5 kuukautta.
Miksi Espanja?
Halusin Espanjaan vaihtoon, koska minua on jo pitkään kiinnostanut Espanjan kulttuuri ja kieli. Opiskelin lukiossa espanjan kieltä, ja siitä saakka olen halunnut joskus päästä asumaan Espanjassa, ja oppimaan kieltä sen kohdemaassa. Lisäksi halusin myös jonnekin lämpimään maahan, ja Espanjan aurinkoinen ilmasto houkutteli Suomen sateisen syksyn sijaan.
Valencian ranta
Sivuaineen kautta hakeminen vaihtoon
Vaikka vaihtomaan valinta oli minulle helppo, sopivan kaupungin etsiminen vaati kuitenkin eri vaihtoehtoihin perehtymistä ja selvittelyä. Ravitsemustieteen kautta haettaessa Espanjan ainoa vaihtokohde on Zaragozan kaupungin lähellä sijaitseva pienempi kaupunki Huesca. Koska ensisijaisesti halusin mennä vaihtoon johonkin isompaan kaupunkiin, aloin tutkia muiden alojen vaihtokohteita, ja selvittää mahdollisuutta hakea niiden kautta.
Minulle selvisi, että vaihtoon on mahdollista hakea myös sivuaineen kautta. Meillä ravitsemustieteellä sivuaineisiin kuuluu esimerkiksi farmasia ja biolääketiede. Tätä kautta löytyikin useampi Espanjan kaupunki, ja lopulta päädyin Valenciaan sen sijainnin, koon ja tarjolla olevien opintojen vuoksi. Valencia on Espanjan kolmanneksi suurin kaupunki ja sijaitsee merenrannalla. Vaikka Valencia ei kuulukaan ravitsemustieteen vaihtokohteisiin, pystyisi siellä käymään myös ravitsemustieteen kursseja. Lisäksi Valencia ei ole niin suosittu turistien keskuudessa, kuin esimerkiksi Madrid tai Barcelona, joten ajattelin, että Valenciassa pääsisi paremmin tutustumaan aitoon espanjalaiseen kulttuuriin.
Opinnot Valenciassa
Vaihdossa kävin yhteensä neljä kurssia: patofysiologia, fysiologia, lasten ravitsemus ja urheiluravitsemus. Koska hain vaihtoon farmasian kautta, ja minut oli siten nimitetty farmasialle, täytyi minun käydä vähintään puolet kursseista farmasian kursseja. Onneksi ravitsemustieteellä ja farmasialla on kuitenkin paljon samoja kursseja, joten farmasian kursseista päädyin valitsemaan patofysiologian ja fysiologian. Nämä kurssit olivat osaltaan kertausta jo aiemmin käymiini kursseihin, mutta etenkin patofysiologiassa tuli myös uutta tietoa syvemmällä tasolla.
Ravitsemustieteen kursseista päädyin valitsemaan lasten ravitsemuksen ja urheiluravitsemuksen. Molempien kurssien sisällöt olivat mielenkiintoisia, vaikka opetuksen tasossa olisi ollut välillä parannettavaa. Olin tyytyväinen kurssivalintoihini, vaikka osa kursseista ei ollut helpoimmasta päästä. Lisäksi olisin toivonut myös, että vaihtareille olisi järjestetty kursseja esimerkiksi Espanjan kulttuurista.
Opiskelua kampuksella
Kielitaito
Valencian yliopistoon ei vaadittu kielitasotestiä, mutta Erasmus-opiskelijoille oli suositeltu tasoa B1. Itse olen käynyt lukiossa lyhyen espanjan, ja sen jälkeen yliopistossa kertaillut itsenäisesti sekä parin kurssin avulla. Näiden pohjalta arvelen kielitasoni olleen juuri tuota B1-tasoa, ainakin ymmärtämisen osalta (puhuminen on aina vaikeampaa). Farmasian kurssit olivat englanniksi, mutta ravitsemustieteen kurssit espanjaksi. Koin, että lukion lyhyellä espanjalla pärjäsi ihan hyvin.
Espanjassa ylipäätään paikalliset puhuvat välillä huonosti englantia, joten vaikka kursseja voisikin suorittaa englanniksi, on silti hyvä osata edes alkeet espanjan kielestä. Lisäksi Valenciassa puhutaan myös sen itsehallintoalueen omaa kieltä, valenciaa. Vaikka paikalliset tykkäävätkin puhua mieluummin valenciaksi, myös espanjalla pärjäsi, enkä itse esimerkiksi osannut valenciaa vaihdon alkaessa ollenkaan. Yliopisto järjesti joitakin kielikursseja, mutta kurssit olivat maksullisia, eikä varmuutta opintopisteiden saamisesta, joten en päätynyt ottamaan kielikursseja. Jälkeen päin koen, että ehkä kursseilla olisi saanut varmuutta espanjan puhumiseen, vaikka ymmärtämiseni olikin jo hyvällä tasolla.
Elämää Valenciassa
Ihastuin Valenciaan kaupunkina jo heti ensimmäisinä päivinä. Valencia on kaupunki täynnä rantaa, kulttuuria, appelsiinipuita, lämpöä, aurinkoa, kahviloita, ravintoloita ja vanhan kaupungin kapeita kujia. Kaupunki on mielestäni sopivan kokoinen ja aina löytyy jotain tehtävää tai nähtävää. Lisäksi oli unelmaa asua viiden minuutin päästä meren rannalta! Suuri plussa oli myös se, että koin kaupungin turvalliseksi. Esimerkiksi en kokenut oloani turvattomaksi pimeällä yksin liikkuessa, ja lisäksi esimerkiksi taskuvarkaista ei tarvinnut olla huolissaan, toisin kuin esimerkiksi Barcelonassa.
Valencian vanhakaupunki
Valenciassa toimii useampi aktiivinen erasmus-järjestö, jotka järjestivät ohjelmaa lähes päivittäin. Näissä tapahtumissa oli helppoa tutustua ihmisiin ja saada kavereita. Ylipäätään koin helpoksi tutustua muihin vaihtareihin, sillä kaikki ovat alussa samassa tilanteessa. Toisaalta taas paikallisiin oli vaikeampi tutustua, osaltaan myös siksi, että löysin jo heti alussa kaveriporukan vaihtareista, joten myös koulussa tuli vietettyä aikaa vaihtarien kanssa, eikä sitä kautta tullut tutustuttua niin paljon paikallisiin.
Arki Espanjassa oli pääosin samanlaista, kuin Suomessakin: päivällä opiskelua yliopistolla ja iltapäivällä / illalla kaverien kanssa olemista ja harrastuksia. Koulussa erona meidän kandivaiheeseemme Suomessa oli se, että joka päivä oli luentoja yliopistolla. Opiskelu ei siis ollut niin itsenäistä kuin Suomessa, ja välillä kaipasin sitä, että pystyisin vapaammin aikatauluttamaan päiviä. Harrastuksiini Valenciassa kuului jooga, tanssi ja surffaus, joita harrastin iltaisin ja viikonloppuisin.
Joogaa rannalla
Vaihdon kohokohdat
Vaihdon kohokohtia olivat etenkin uusiin ihmisiin tutustuminen sekä uusien kavereiden kanssa tehdyn yhteiset reissut ympäri Espanjaa. Hienoa oli myös kokea tunne siitä, että myös ulkomailla pärjää, vaikka lähdinkin matkaan yksin. Lisäksi Valencian sää oli ihana! Lähes joka päivä paistoi aurinko, ja lämpöä riitti koko vaihtojaksoni ajan, myös kylmimpinä kuukausina tarkeni esimerkiksi syödä tai istua iltaa ulkona.
Marraskuussa syömässä terassilla
Mitä jäi käteen?
Kokonaisuudessaan vaihtojaksoni oli oikein onnistunut, eikä minulle sattunut suurempia vastoinkäymisiä vaihdon aikana. Tykkäsin vaihdossa olemisesta niin paljon, että olisin mielelläni jäänyt Valenciaan pidemmäksikin aikaa, jos opinnot Suomessa olisivat sen sallineet. Voin siis ehdottomasti suositella vaihtoon hakemista, jos yhtään siltä tuntuu. Vaikka aluksi jännittäisi, ja epäilisi esimerkiksi omaa kielitaitoaan, ei silti kannata jättää hakematta vaihtoon. On luonnollista, että vaihtoon hakeminen ja lähteminen jännittää mutta pian ulkomailla asuessa huomaa, että kyllä siihen pystyy ja kielitaitokin kehittyy vain sitä käyttämällä!
Vaihdosta jään kaipaamaan uusia kavereita, Valencian kauniita katuja, lämpöä ja aina yhtä upeita auringon nousuja ja -laskuja.
Uusi vuosi ja uudet tuutorit. Tammikuun loppupuolella aukeaa tulevan lukuvuoden tuutorihaku, jolloin valitaan ravitsemustieteen vertaistuutorit sekä seniori-, maisteri- ja kv-tuutoreita vuodelle 2024. Seuraavaksi siis luvassa kokemuksia tuutoroinnista ja syitä miksi tuutoriksi hakeminen kannattaa!
Tuutoroinnin osalta jännittävin ja kiireisin aika oli syyskuu, jolloin pääsimme tapaamaan uudet fuksit! Tuolloin tuutorointia oli enemmän, vapaa-aikaa kului paljon opiskelijatapahtumissa ja pian alkoivat myös omat opinnot täyttää aikataulua. Jossain vaiheessa jopa tuntui, että tuutoriporukan muita jäseniä näki enemmän kuin omaa kotia – mutta saumattomalla yhteistyöllä ja hyvällä kalenterin päivittämisellä näistäkin hetkistä selvittiin mutkattomasti. Syksyn alussa kannattaa siis varautua tuutoroinnin vievän hieman enemmän aikaa, mutta kun suunnittelun aloittaa jo hyvissä ajoin ja asioita tekee tasapuolisesti myös omaa jaksamista kuunnellen, voi tuutoroinnin todeta olleen todella mukavaa vastapainoa opinnoille, ehkä jopa parasta tähän mennessä! Vaikka välillä kiirettä olisikin enemmän, elämä ei ole pelkkää tuutorointia, eli vapaa-aikaa jää kyllä muullekin.
tuutorit ja fuksit yhdessä haalarimerkkitalkoissafuksit kaupunkisuunnistuksessa
Mitä tuutorina toimimisesta jäi käteen? Tuutorina toimiminen opetti valtavasti sekä ryhmän ohjaamisesta, erilaisten pienimuotoisten tapahtumien järjestämisestä ja aikataulujen hallinnasta. Tuutorin yksi tärkeimmistä tehtävistä on auttaa uusia Retikkalaisia tutustumaan toisiinsa. Tuutorina pääsikin miettimään, miten luodaan rento yhteishenki ja vähennetään turhaa jännitystä heti ensimmäisestä aamusta alkaen. Tuutorina on oiva mahdollisuus päästä myös vaikuttamaan, ideoimaan uusia toimintatapoja ja kehittämään hyviksi havaittuja perinteitä. Tuutorit tekevät paljon yhteistyötä Retikan hallituksen kanssa, joten tuutorina sai myös katsauksen ainejärjestötoimintaan. Oli myös ihanaa auttaa uusia ja innokkaita fukseja orientoitumaan yliopistoelämään opiskelujen alkutaipaleella. Uusiin fukseihin tutustuminen, poikkitieteellinen yhteistyö sekä loistavan tuutoriporukan kanssa toimiminen olivat tuutoritoiminnan parasta antia!
fuksit ja tuutorit Kallavesi-risteilyllätuutoreita kastajaisissa
Jos uusiin opiskelijoihin tutustuminen kiinnostaa ja haluat päästä auttamaan fukseja yliopistoon sopeutumisessa sekä toimimaan vertaistukena monelle uudessa elämänvaiheessa, tuutorina pääset tekemään muun muassa kaikkea tätä. Lisäksi tuutorina on myös hyvä mahdollisuus päästä uudelleen osaksi fuksisyksyn vilskettä, jipii! Eikä tule myöskään unohtaa, että kaiken hauskan tekemisen lisäksi tuutoritoiminnasta saa yhteensä neljä opintopistettä. Tuutoriksi kannattaa hakea, jos on vähänkään kiinnostunut, sillä tässä hommassa tarvitaan kaikenlaisia ihmisiä, ja jokaisella on varmasti vahvuuksia, mitä tuutorina voi hyödyntää!
Tuutorihaku on auki 23.1. – 4.2.2024. Lisätietoja löytyy täältä uef.fi/tuutori!
Vuosi 2023 on nyt päätöksessään, joten on aika vilkaista taaksepäin ja tarkastella, mitä kuluneeseen vuoteen on mahtunut. Retikan hallitus oli mukana järjestämässä yhteensä 30 tapahtumaa. Tuttuun tapaan vuosi tarjosi runsaasti ruokaan liittyviä tapahtumia, kuten kevätretki Saanan brunssille ja kylpylään, kesätapaaminen, perinteinen neljän tähden illallinen, Dinner in the dark, herkulliset pikkujoulut sekä täysin uudet tapahtumat vappubrunssi ja Koko Retikka leipoo. Retikka oli myös mukana järjestämässä sobersitsejä ja Retikan ja Terhon kirppistä, jotka järjestettiin ensimmäistä kertaa. Vuoden aikana Retikka kokoontui yhdessä kolmesti sitsailemaan: sobersitsitseille, fuksisitseille ja kaverisitseille.
Kahvihetkiä vietettiin Retikan huoneella yhteensä 15 kertaa, jolloin pääsimme usein herkuttelemaan uusilla makuelämyksillä uutuusherkujen parissa. Herkkuja tarjoiltiin myös Retikan myyjäisissä. Fuksit järjestivät perinteiset ystävänpäivämyyjäiset helmikuussa, ja hallitus oli mukana Approventuren mysteerirastilla lokakuussa. Varainkeruuta tulevia vuosijuhlia varten toteutettiin myös haalarimerkkimyynnillä. Uusia haalarimerkkejä suunniteltiin tänä vuonna huikeat neljä kappaletta. Vuoden aikana nähtiin muitakin uudistuksia, kuten Retikan oma TikTok-tili ja maksupääte. Loppuvuodesta koottiin myös tulevien vuosijuhlien suunniteluporukka eli vujutiimi, johon liittyi 27 innokasta jäsentä.
Vuoden aikana koimme lukuisia naurun ja ilon hetkiä Retikan huoneella. Vuoteen mahtui varmasti myös kyyneleitä, jotka olivat paitsi surun ja stressin, myös onnen kyyneleitä. Ennen kaikkea vuosi sisälsi oppimista, yhdessäoloa ja yhteisöllisyyttä. Nyt on aika siirtää katse kohti ensi vuotta ja uusia hetkiä!
Suoritin 4 viikon kandiharjoittelun Ravistamolla viime kesänä toukokuun puolivälistä eteenpäin. Ravistamo on vuonna 2016 perustettu kuopiolainen ravitsemusterapiaa ja muita ravitsemusasiantuntijapalveluita tarjoava yritys, jonka agendana on syömisen ilo ja sen edistäminen. He tarjoavat palveluita työterveyteen, hyvinvointialueille, kuntoutukseen, ruokapalveluille sekä iäkkäiden palveluihin ravitsemushoidon tukemiseen. Palveluihin kuuluu mm. ravitsemusterapiaa, koulutuksia, ruokalista- ja reseptisuunnittelua, ryhmäohjauksia, luentoja sekä ravitsemushoitosuunnitelmien laatimista.
Harjoittelun aikana pääsin tutustumaan kattavasti Ravistamon tarjoamiin eri palveluihin sekä näkemään monipuolisesta ravitsemusterapeutin työtä. Lisäksi pääsin kurkistamaan, millaista työskentely yrittäjänä voisi olla. Harjoitteluni koostui pääasiassa ravitsemusterapeutin työn seuraamisesta niin työterveyden, perusterveydenhuollon, kuntoutuksen kuin kehitysvammaistenkin parissa. Ohjauksissa oli yksilövastaanottoja lähi- ja etätoteutuksin, ryhmäohjausta kuntoutuksen puolella sekä ravitsemushoidon suunnittelua yhdessä hoitohenkilökunnan kanssa kehitysvammaisten parissa.
Pelkästään en kuitenkaan seurannut toisten työtä, vaan pääsin myös itse tekemään paljon. Harjoittelun aikana kirjoitin kaksi blogitekstiä Ravistamon blogiin, joihin sain itse valita aiheet sekä tein niihin liittyen somemateriaaleja. Koostin myös erilaisia materiaalipaketteja potilaille jaettavaksi, kuten esimerkiksi tuotelistauksia maitoallergisille sopivista tuotteista ja alle 1-vuotiaan allergialapsen ruokavalion koostamisen ohjeen. Laskin ja muokkasin paljon ikääntyneille suunnitellun ruokalistan ravintosisältöjä sekä suunnittelin ruokalistaa erittäin niukkaproteiinista ruokavaliota noudattavalle lapselle päiväkotiruokailuun. Kirjoitin myös asiakkaan nettisivuille julkaistavan tekstin lasten ruokakasvatuksesta.
Harkka varmisti, että omalla alalla ollaan!
Opin harjoittelun aikana ihan hurjan paljon uutta ja oli mahtavaa päästä seuraamaan ravitsemusterapeuttien työtä. Vaikka minulla oli yksi harjoittelun ohjaaja Ravistamolta, seurasin kuitenkin lähes kaikkien ravistamolaisten ohjauksia ja pääsin siten näkemään erilaisia tyylejä ohjata potilaita ja tehdä potilaskirjauksia. Vastaanotoilla oli todella monenlaisia potilaita, kuten esimerkiksi painonhallinnan kanssa kamppailevia, syömishäiriöisiä, häiriintyneen ruokasuhteen kanssa painivia, kolesteroli- ja verenpainepotilaita, diabeetikkoja sekä IBS oireisia. Potilaskirjo oli myös laaja ikähaarukaltaan ja olikin mielenkiintoista seurata, miten eri tavalla esimerkiksi pienten lasten kanssa toteutetaan vastaanotto verrattuna aikuiseen. Jokaisena harkkapäivänä opin jotakin uutta ja sain myös paljon varmistusta sille, että omalla alalla ollaan ja tulevaisuuden haaveammatti todellakin on ravitsemusterapeutti!
Kandiharjoittelun voi suorittaa vapaavalintaisena opintona
Kandiharjoittelu ei kuulu enää pakollisena opetussuunnitelmaan vuonna 2022 tai sen jälkeen aloittaneilla, mutta kannustan erittäin lämpimästi suorittamaan vapaaehtoisen harjoittelun ennen maisterivaihetta. Harjoittelu antaa todella paljon, kun pääsee näkemään, millaista ravitsemusterapeutin työ on käytännössä sekä testaamaan jo omaa osaamistasoa. Lisäksi tällä hetkellä minusta tuntuu, ettei ensi syksynä maisteriin siirtyminen jännitä enää lähellekään niin paljon kuin ennen harjoittelua, koska on jo jonkinlainen käsitys, millaisia ohjaustilanteet ovat, vaikkei itse olekaan vielä käytännössä päässyt niitä pitämään. Harkka oli myös super kivaa vaihtelua opintoihin ja tuntui, että opin kuukauden aikana enemmän kuin koko vuonna koulussa. Mahdollisuus harkkaan kannattaa siis ehdottomasti käyttää hyödyksi!
Retikan sääntömääräisen syyskokouksen lähestyessä ajattelin kertoa omasta näkökulmastani miksi kannattaa hakea hallitukseen.
Aloitin itse jo heti fuksivuonna liikuntavastaavan pestissä. Liikuntavastaavan pesti tuntui sopivalta ensimmäiseltä pestiltä, sillä mulla ei ollut minkäänlaista aikaisempaa kokemusta yhdistystoiminnasta. Mun ensimmäinen hallituskausi oli tosi erilainen verrattuna kahteen jälkimmäiseen, koska maailman tilanteen takia tapahtumien järjestäminen jäi hyvin pitkälti keväältä pois, joten myös omassa pestissäni kaikki kasaantui syksylle. Sen lisäksi ekana hallitusvuotenani kokoustimme pelkästään etänä.
Retikan pikkujoulut 2021
Fortiksen pyjamabile-sillis 2021
Seuraavana vuonna hyppäsin some- ja viestintävastaavan saappaisiin, ja tämä pesti olikin itselleni opettavaisin. Some- ja viestintävastaavana mulla ei ollut päävastuuta mistään tietyistä tapahtumista, niin kuin edellisenä vuonna oli ollut. Sen sijaan tässä pestissä piti olla perillä vähän kaikesta Retikan toimintaan liittyvästä, ja sen koenkin kaikista opettavaisimmaksi.
Päätös lähteä hallitustoimintaan ensimmäisenä vuotena syntyi yhdessä nykyisen PJ-Saran kanssa. Ensimmäinen ja toinen hallituskausi menivät enemmän tai vähemmän yhteistyötä tehdessä, joten kolmannelle kaudelle tuntui luonnolliselta lähteä yhdessä puheenjohtajaksi ja varapuheenjohtaja-sihteeriksi. Tämä pesti tuntuu myös hyvältä päätökseltä kolmivuotiselle hallitus-uralle.
Näin kolmannen ja mun osalta myös viimeisen hallituskauden loppupuolella kokemusta on karttunut mukavasti, joten nyt haluan kertoa mun mielestä parhaat palat hallitustoiminnasta!
Uudet kaverit ja tuttavuudet yli vuosikurssi- ja ainejärjestörajojen
Usein hallituskokoonpanossa on ihmisiä eri vuosikursseilta, joten vuosien aikana oon päässyt tutustumaan retikkalaisiin tosi monelta eri vuosikurssilta. Tää on mun mielestä tosi kiva myös tulevaisuuden kannalta, sillä monet retikkalaiset tulee olemaan keskenään kollegoita työelämässä!
Retikka tekee yhteistyötä paljon myös muiden ainejärjestöjen kanssa, joten uusiin ihmisiin on päässyt tutustumaan esimerkiksi ainejärjestöjen yhteistapahtumia järjestettäessä. Sen lisäksi muiden ainejärjestöjen vuosijuhlilla ja tapahtumissa pääsee aina tutustumaan uusiin ihmisiin ja näkemään myös vanhoja tuttuja!
Retikka x Socius -risteily 2021
Särkän Märkä 2023
Toimintaan vaikuttaminen konkreettisesti
Toimintaan pääsee vaikuttamaan oikeasti. Hallituksella on vastuu perinteisten tapahtumien järjestämisestä ja myös uusien ideoimisesta. Retikan huonetta pääsee kehittämään, ja mun kausien aikana huoneelle on esimerkiksi hommattu uusi matto ja pöytäliina, kierrätysroskikset ja hylly tavaroiden säilytykseen. Toimintaan vaikuttamisessa parhaita paloja omalta osaltani on ollut vuoden 2022 kaverisitsit sekä ryhmäliput Pikkulaskiaiseen 2022 ja Särkän Märkään 2023.
Pikkulaskiainen 2022
Retikan kaverisitsit 2022
Vuosijuhlat sekä VIP-liput muiden ainejärjestöjen tapahtumiin
Retikan omat vuosijuhlat ovat vain viiden vuoden välein, joten hallitustoiminnassa on päässyt juhlimaan muiden ainejärjestöjen vuosijuhlilla. Itse olen käynyt Fortiksen, Preemion, Terhon ja Kultin vuosijuhlilla. Vuosijuhlien lisäksi muiden ainejärjestöjen tapahtumiin saadaan usein ilmaisia VIP-lippuja, joten rahaakin on säästynyt varmaan monia kymmeniä euroja.
Fortiksen vuosijuhlat 2022
Lentävä Lähtö 2022
Kokemus yhdistystoiminnasta ja opitut taidot
Olen oppinut hurjasti uutta esimerkiksi tapahtumien järjestämisestä, yritysyhteistöistä, Canvan käytöstä sekä yhdistys- ja tietosuojalaeista. Uskon, että hallitustoiminnassa opituista taidoista on hyötyä myös työelämässä.
Lentävä Lähtö 2022
Hallitussitsit 2021
Paljon oon saanut kokea ja oppia hallitustoiminnan myötä, ja vaikka välillä on ollut raskastakin, niin en kadu päivääkään, että lähdin fuksina hallitukseen mukaan. Suosittelen ihan jokaiselle lähtemään mukaan hallitustoimintaan, jos vähääkään kiinnostaa! Toivottavasti nähdään syyskokouksessa 😉
Olen Silja-Liina ja olin keväällä vaihdossa Göteborgissa, Ruotsissa. Vaihdossa vietin yhden lukukauden, eli noin 4,5 kuukautta. Vaihtoon lähdin Nordplussan kautta.
Poseidon-patsas Götaplatsenilla
Göteborg 400v sydän Brunnsparkenilla
Miksi Ruotsi?
Lähdin Ruotsiin, koska halusin parantaa omaa englannin ja ruotsin kielitaitoani. Lisäksi olen aina halunnut asua Ruotsissa. Kaupungilla ei ollut niin merkitystä ja lopulta kohteeksi valikoitui Göteborg. Rakastuin kaupunkiin heti sen mahdollisuuksien, kauniin miljöön ja monipuolisuuden vuoksi.
Opinnot Göteborgissa
Göteborgin yliopistossa kurssivalikoima ei ollut kovin laaja ja valintoja oli hyvin niukasti. Tarjolla oli muutamia vaihto-oppilaille tarkoitettuja kursseja, mutta ne eivät juuri houkutelleet. Olin yhteydessä kohdeyliopistoon, ja kysyin, että pääsenkö opiskelemaan ravitsemustieteen kursseja. Haastattelun ja kielitestin jälkeen minut hyväksyttiin mukaan. Lopulta opiskelin yliopistossa paikallisten fuksien kanssa anatomiaa ja fysiologiaa sekä elintarviketieteitä. Molemmat kurssit olivat laajuudeltaan 15op.
Molempien kurssien opetuskielenä toimi ruotsi, joten kieltä piti osata. Koulussa pärjäsi silti perustaidoilla, motivaatiolla ja rohkeudella puhua. Lisäksi kursseilla kielitaito kehittyi nopeasti. Opiskeltavat asiat olivat samoja, joita Suomessa olin jo opiskellut. Tämä oli suuri helpotus, sillä tunneilla pysyi helpommin perässä, kun aihe oli tuttua. Oli myös hauskaa päästä tekemään labroja ja muita harjoituksia, joita en omissa opinnoissani ole päässyt tekemään. Meillä oli labrojen lisäksi mm. kokkaustunteja opetuskeittiöllä, ergospirometria-testi sekä anatomiamallien tutkiskelua. Molemmissa kursseissa oli paljon opiskeltavaa ja ”pääsin” tekemään yliopistourani ensimmäiset salitentit, joita en Suomessa koronafuksina ole tehnyt.
Liha-teemaisen kokkaustunnin tuotoksia
Kuva ennen viimeistä tenttiä
Asuminen
Sain kalustetun asunnon yliopiston kautta, joten se hoitui helposti ja edullisesti. Alue oli lähellä keskustaa idyllisen omakotitaloalueen keskellä. Asuin kunnon opiskelijakommuunissa, Olofshöjdissä, jossa oli mm. oma kahvila, kuntosali, sauna, liikuntahalli sekä elokuvahuone. Minulla oli oma huone ja kylpyhuone, mutta jaoin keittiön kolmen muun kanssa. Lähes kaikki ystäväni asuivat myös samalla alueella, mikä oli mielestäni positiivista. Asunto oli erittäin toimiva ja suosittelen vastaavaa ehdottomasti sen sijasta, että vuokraisi yksityiseltä.
Tunnelmia Olofshöjdiltä
Kuva omasta huoneesta
Elämää Göteborgissa
Vaihdossa uusiin ihmisiin tutustuminen oli helppoa, koska kaikki olivat samassa asemassa – ketään ei tunne juuri ketään. Tutustumismahdollisuuksia sekä vaihto-oppilaita oli paljon. Opiskelijoille oli järjestetty erilaista ohjelmaa vähän siitä riippuen missä laitoksessa opiskeli. Alkuun yliopisto järjesti muutamia eri vaihtoinfoja sekä luotiin myös tutorryhmiä. Lisäksi paljon tapahtumia järjesti Erasmus Student Network (ESN). Näihin kuului esimerkiksi pubivisoja, kangaskassien maalausta sekä erilaisia matkoja. Vaihdossa tutustui niin suomalaisiin kuin muihin vaihtareihin ja oma ystäväporukka kehittyi ajan myötä.
Kavereiden kanssa päiväretkellä Kullavikissa
Baareissa oli monesti photo booth
Vaihdon aikana tuli tehtyä muutamia erilaisia reissuja sekä Ruotsissa, että muissa Pohjoismaissa. Kävin Tukholmassa, Lundissa, Malmössä, Oslossa, Kööpenhaminassa ja Bergenissä. Lisäksi Göteborgissa oli paljon saaristoa ja myös eri saarilla tuli vierailtua. Tämän 4,5 kuukauden aikana tuli Pohjoismaat tutuksi ja listalta puuttuu enää Islanti. Göteborg on sijainniltaan hyvässä paikassa, sillä bussilla tai junalla pääsi lukuisiin eri kohteisiin. Tämä oli mukava ja edullinen vaihtoehto matkustamiselle.
Sauna Öckerö-saarella
Vaelluksella Bergenissä
En kokenut kulttuurishokkia saapuessani, koska Ruotsi on suht. samanlainen kuin Suomi. Ennemmin järkytyin matkalla takaisin Suomeen, kun yhtäkkiä lentokoneessa kuuli suomea kaikkialla. Muutamiin erilaisiin asioihin kuitenkin kiinnitin huomiota. Ruotsissa ei ole samanlaista kouluruokaa, vaan siellä se maksoi noin 10 €. Kouluun otettiin yleensä omat eväät, ja tämän vuoksi yliopisto oli täynnä isoja huoneita täynnä mikroja ja jääkaappeja. Fika- eli kahvittelukulttuuri oli todella vahva ja se näkyi paljon koulussa, erityisesti taukojen aikana, joita oli aina 45 minuutin välein. Myös vapaa-ajalla tuli käytyä eri kahviloissa viikoittain koulun ulkopuolella. Alkoholi-kulttuuri oli myös todella erilaista Suomeen verrattuna sekä opiskelijoiden keskuudessa, että yleisesti. Lisäksi melkein kaikkialla oli unisex-vessoja, joita Suomessa näkee paljon vähemmän.
Yliopiston mikrokök
Fika-hetki
Kaupunkina Göteborg tarjosi monipuolisesti tekemistä. Yleisimmin arki kului koulussa, kahviloissa, luonnossa tai ystävien kanssa. Monesti olimme pelaamassa minigolfia/unoa, tutkimassa uusia paikkoja, viettämässä iltaa tai pitämässä omia tapahtumia kuten esim. kämppäapprot, paint and wine ja powerpoint-ilta. Kävin lisäksi noin kerran viikossa kielikahvilassa puhumassa ruotsia eri maista tulevien ihmisten kanssa sekä pelaamassa lautapelejä asuinalueen kahvilassa. Göteborg tarjosi myös paljon luonto-, ostos- ja kulttuurimahdollisuuksia. Kaiken kaikkiaan elin vaihdossa normaalia arkea ja se olikin sitä mitä halusin.
Keväinen Göteborg
Hagan vanha kaupunki
Mitä jäi käteen?
Yksi syy vaihtoon lähtöön oli se, että halusin luoda kansainvälisiä suhteita, parantaa kielitaitoa sekä kasvaa henkisesti. Voisin sanoa, että kaikki kohdat on toteutuneet hyvällä menestyksellä. Näiden lisäksi käteen jäi kasa aivan ihania ystäviä, uusia kokemuksia sekä uudenlainen asenne elämään. Vaihdossa pienessä ajassa koki valtavan määrän asioita, ja joka hetkestä tuli nautittua ihan eri tavalla. Suosittelen vaihtoa lämpimästi aivan kaikille, ketkä edes vähän miettivät kannattaako lähteä. Kannattaa!
Syksy käynnistyi toden teolla elokuun loppupuolella, kun saimme viimeisiä vinkkejä tuutorikoulutuksista ja pääsimme pohtimaan syksyn ohjelmaa. Syyskuun ensimmäisenä sunnuntaina koitti jo kauan odotettu perinteinen Retikan kesätapaaminen Väinölänniemellä, jonne kokoonnuimme tapaamaan uusia fukseja sekä vanhoja tuttuja. Unohtamatta tietenkään yhteisten piknikherkkujen nauttimista.
Maanantaina 4.9. odotus palkittiin, sillä nyt se koulu vihdoin alkoi! Me tuutorit olimme fukseja vastassa aamulla, minkä jälkeen päivä alkoikin rullata mukavasti tutustumalla sekä vuosikurssiopettajaan ja toisiimme että yliopistoon ja ravitsemustieteeseen. Illalla oli tietenkin ohjelmassa lisää tutustumista sekä pieniä kisailuja Valkeisenlammella. Seuraavat päivät kuluivat vauhdikkaasti yliopistoon ja sen käytänteisiin tutustuessa, opiskelijaelämään orientoituessa, kaupunkisuunnistuksen asuja suunnitellessa, SYKETTÄ-approja suorittaessa sekä uusiin kurssitovereihin tutustuessa. Lauantaina lähdimme aurinkoisessa säässä Puijon retkelle, jossa fuksit pääsivät tutustumaan myös Konttilan tilan kotieläimiin.
Syyskuuhun on kuulunut myös approilua, bileitä, fuksiristeily Kallavedellä, Agronomiliiton fuksi-ilta ja tuutoreiden osalta rastinpitoa eri ainejärjestöjen kastajaisissa. Maanantaina 18.9. ravitsemustieteen fuksit kastettiin virallisesti Retikoiksi Terhon ja Retikan yhteisissä kastajaisissa, eikä asuloistoa ja heittäytymistä jäänyt puuttumaan! Koko fuksiryhmä on täynnä aivan ihania persoonia, ja fuksien innokkuus ja osallistuvuus on tehnyt tuutoroinnista super antoisaa. On mahtava etuoikeus saada tuutoreina tutustua uusiin Retikoihin aivan etulinjassa.
Retikkalaisten kesken ollaan kuin yhtä perhettä, ja yli vuosikurssirajojen pääsee tutustumaan helposti niin heti fuksina kuin jo vähän vanhempanakin retikkana. Tämä konkretisoitui 27.9., kun vanhemmat opiskelijat toivottivat fuksit lämpimästi tervetulleeksi koteihinsa maistelemaan herkullisia kotikeittiön antimia Retikan Neljän tähden illallisen merkeissä. Tässä tapahtumassa makunautintoa ja hyvää seuraa riittää!
Syyskuu ja ensimmäinen kuukausi yliopisto-opintoja on nyt takana päin, mutta syksyn edetessä luvassa on kuitenkin vaikka ja mitä mukavaa opiskelun vastapainoksi. Tulossa on muun muassa uusien parsakaalin vihreiden haalarien kaste, ahkeraa kilokaloreiden keräämistä fuksipassiin, hauskoja poikkitieteellisiä tapahtumia, rentoja kahvihetkiä Retikan huoneella ja paljon muuta. Me tuutorit toivotamme kaikille ihanaa syksyn jatkoa sekä tsemppiä opiskeluun.
Terkuin Retikan vertaistuutorit Eveliina, Helmi, Roosa ja Venla <3
Moikka! Mä oon Anniina ja olin nyt keväällä noin 5 kuukautta vaihdossa Thaimaassa, Chiang Rai nimisessä kaupungissa Thaimaan pohjoispuolella.
Ensin vähän tietoa vaihtokohteesta, ennen kuin päästään vaihdon kohokohtiin.
Miksi Thaimaa?
Halusin kohdata aivan uudenlaisen kulttuurin ja ympäristön. Valehtelisin, jos väittäisin, ettei ykkös kriteerinä olisi kuitenkin ollut ruoka ja lämpö. Kahdenvälisen vaihto-ohjelman kautta Thaimaassa pystyi opiskelemaan ainoastaan Chiang Raissa. Chiang Rai houkutteli erityisesti sen luonnonläheisyydellään ja autenttisuudellaan, turisteja tuskin näkyi ja me kymmenkunta vaihtaria olimme yksi nähtävyys Chiang Rain kaduilla.
Mae Fah Luang yliopisto
Mitä Thaimaassa voi opiskella?
Mae Fah Luangin yliopisto tarjoaa ravitsemustieteilijälle terveystieteiden opintoja sekä maataloustieteen opintoja, jossa tarjottiin paljon myös elintarvikealan opintoja. Itse valitsin terveystieteiden tiedekunnan ja sieltä liikunta/urheilutieteiden pääaineen. Kursseiksi valikoitui pitkän pohdinnan jälkeen urheilijan psykologia, painonhallinta ja Asean ruoat, joista yhteensä muodostui 18 opintopistettä.
Chiang Rai ja opinnot
Vastoin omia ennakkoluuloja Chiang Rai, kohdeyliopisto ja opiskelijamajoitus olivat huomattavasti modernimpia ja puhtaampia, mitä olin kuvitellut. Yliopistossa käytettiin lisäksi koulupukua, johon kuului musta hame, valkoinen lyhythihainen kauluspaita, ruskea vyö ja pinssejä yliopiston logolla.
Kursseilla oli paljon ryhmätöitä, opettaja oli hyvin interaktiivinen opiskelijoiden kanssa ja jotkut opettajat käyttivät hauskoja pelejä oppimisen tukena. Asean ruoka -kurssi puolestaan oli paljon ulkoa opettelua ja nopeassa tahdissa käytiin läpi suuri määrä tietoa.
Opiskelijamajoitus
Opiskelijamajoituksena toimi kerrostalotyyppiset rakennukset, joita oli ripoteltu yliopiston ympärille. Meidän asuntolamme huoneisiin kuului oma kylpyhuone, ja huoneeseen mahtui parisänky, työpöytä ja jääkaappi. Myöhemmin saimme kuulla, että useat opiskelijat jakavat huoneen toisen opiskelijan kanssa, mikä oli aika absurdi ajatus varsinkin meille suomalaisille yksiössä asuville. Keittiötä asunnoissa ei ollut, ei edes yhteistä. Lähes kaikki vaihtarit asuivat samassa opiskelija-asuntolassa, joten meillä oli siellä pieni oma kommuuni, jonka ympärille rutiinit nopeasti muodostuivat.
Opiskelijamajoitus Regent Mansion
Kohokohdat ja Shokit
Kukaan tuskin jaksaa lukea jokaista tapahtumaa viiden kuukauden ajalta, joten koitan tuoda tähän kiehtovimmat kohdat omasta vaihdostani.
Matkustaminen
Opiskelujen ohella ehti hyvin matkustamaan ja tutustumaan paremmin myös muihin kohteisiin Thaimaassa. Olin lisäksi valinnut kurssit sopivasti niin, että luentoja oli ainoastaan maanantaista keskiviikkoon. Chiang Rain lisäksi ehdin vierailla yhdeksässä eri kaupungissa/saarella, joista Bangkokissa ja Chiang Maissa vierailtiin useammin kuin kerran. Näiden lisäksi yliopisto tarjosi muutaman retken eri kyliin lähellä Chiang Raita ja vielä viimeiseksi ennen kotiin lähtöä ehdin pyörähtämään yksin Vietnamissa.
Palvoin aurinkoa, uin ja snorklasin, tutustuis uusiin ihmisiin, söin ja kävin kokkauskursseilla, maistoin lähes 30 eri cocktailia (temppelien lukumäärässä menin kuitenkin sekaisin), testasin thaihierontaa, menetin varpaankynnen ja meinasin myöhästyä lennolta takaisin Suomeen.
BangkokKoh Samui
Savukausi
Burning Season/Smokey Season oli melkein kaikille meille vaihtareille ennestään tuntematon. Varsinkin sen vakavuus. Maaliskuussa alkoi nousta sumua taivaalle, vuoret eivät enää erottuneet horisontissa ja aurinko näytti punaiselta hehkuvalta laavapallolta. Pikkuhiljaa savu täytti niin pahasti ilman, ettei ulkona olisi saanut liikkua ja jopa yliopisto määräsi yli 2 viikon etäluentopakon. (Tämähän meinasin loistavaa syytä lähteä etelään reissaamaan.) Chiang Raissa tilanne kuitenkin oli aika järkyttävä. Ulkona oli vaikea hengittää, silmät kirvelivät ja vaatteet päällystyivät pölystä. Herkimmät saivat myös muita oireita, kuten hengenahdistusta ja päänsärkyä. 7-elevenissä myytiin nenäsumutteita, joihin varmaan kaikki olivat addiktoituneet, valitettavasti nykyään minä mukaan lukien.
Mae Fah Luang yliopisto 25.3.
Sadekausi
Heti savukauden jälkeen alkoi sadekausi. Tai mahdollisesti sadekausi lopetti savukauden huuhtomalla savun taivaalta. Toisin kuin luulin, sade ja myrsky eivät kestäneet koko päivää. Aamu ja päivä olivat yleensä aurinkoisia, eikä taivaalla ollut lähes lainkaan pilviä. Vasta illalla alkoi sataa kaatamalla, tuli sähkökatko, eikä myöskään internet enää toiminut. Tällaiselle someaddiktille se teki ihan hyvää.
Kielitaidottomuus
Vaikka koulu oli täynnä kansainvälisiä opiskelijoita muista Aasian maista, pääaineessa, jossa itse opiskelin, oli pääasiassa thaimaalaisia opiskelijoita. Tämä tarkoitti sitä, että kommunikointi englanniksi oli haastavaa, ryhmätyöt eivät sujuneet, seminaareissa ja esitelmissä opiskelijat puhuivat thaimaata ja opettaja joutui kääntämään kaiken aina thaimaaksi. Myös yliopiston ulkopuolella asiointi oli hankalaa ja esimerkiksi ruoan tilaaminen tapahtui usein Google kääntäjän avulla.
Vielä kaikkia eniten kiinnostava aihe, eli Ruoka
Thaimaa tarjosi paljon erilaisia tuoreita hedelmiä, joista omat lempparit olivat pikku ananas, mango, mangostani ja rambutani. Parhaat ruokaherkut olivat Pad Thai, Panang Curry ja Khao Soi. Hintaa tuli 1-2e per ateria ja päälle euron jääkahvit, joita kulutettiin päivittäin, joskus useampia. Keittiön puutteen vuoksi ruoanlaitolle ei ollut edes mahdollisuutta, joten joka päivä “joutui” syömään ulkona tai tilaamaan kotiin ruokaa.
Glamourit sikseen. Oikeasti söin joka päivä riisiä. Jos halusi syödä kuin paikalliset, riisiä syötiin myös aamupalaksi, iltapalaksi ja jälkiruoaksi. Silmät ummessa, arpomalla valittu kouluruoka oli yleensä liharuoka täynnä luita ja jänteitä yhdellä tai kahdella siivulla porkkanaa tai kaalia. Sain ruoasta yhteensä noin kolme kertaa ruokamyrkytyksen ja Chiang Rai tarjosi heikosti kasvis/vegaanisia vaihtoehtoja, vegaanisia lähes ollenkaan. Ruoka oli myös lähes aina tulista, ellei osannut tilata oikein. Omat makunystyräni eivät siltikään tottuneet mausteiseen ruokaan, vaan edelleen itken tulista ruokaa syödessäni.
Chiang Rain keskustan iltamarkkinat
Mitä jäi käteen?
Ensinnäkin unohtumattomia muistoja, joita en olisi voinut kokea mitenkään muuten tai missään muualla. Ystäviä, joilta opin paljon heidän elämästään toisessa maassa ja myös itsestäni kiitos pikkutuntien syvällisten keskustelujen. Opin myös koulun penkillä paljon, muun muassa urheilijan motivaatiosta ja aggressiosta, Asean maiden ruokakulttuurista ja thaimaalaisten suhteesta ruokaan. Opin tekemään itse thaimaalaista ruokaa sekä jauhamaan ja keittämään kahvin oikeaoppisesti. Tärkeimpänä koen kuitenkin oman henkisen kasvun. Koen, että matka antoi suunnan tulevaisuudelle ja paljon työkaluja ylittää tulevat vastoinkäymiset. Käteen jäi niin paljon asioita, että sitä on vaikea laittaa sanoiksi. Vaikka joskus ympäristö tekikin elämästä vaikeaa ja vastoinkäymisiä sattui odotettua enemmän, en vaihtaisi kokemusta mihinkään. Jos mahdollisuus tulisi, pakkaisin matkalaukun tässä ja nyt ja lähtisin matkaan uudestaan.
Graduani viimeistellessä sain pyynnön kirjoittaa blogipostauksen keväällä suorittamastani ravitsemustieteen erikoissairaanhoidon harjoittelusta, joka osuu siis tavallisesti 5. lukuvuoden kevätlukukaudelle ja kestää 8 viikkoa. Näistä 2 viimeistä viikkoa on itsenäistä työskentelyä. Harjoittelupaikkaa eli tässä tapauksessa sairaalaa saa itse toivoa, mutta joskus käy niin, että arpaonni ei osukaan omalle kohdalle ja päätyykin jonnekin muualle kuin minne olisi alun perin halunnut. Näin kävi minulle, mutta loppujen lopuksi olin oikeastaan hyvin tyytyväinen niin itse kaupunkiin kuin sairaalaankin, ja harjoittelu sujui alun jännityksestä huolimatta paremmin kuin odotin. Harkkapaikkani oli Pohjanmaan maakunnassa/hyvinvointialueella ja Vaasan kaupungissa sijaitseva Vaasan keskussairaala (VKS). Pohjanmaan hyvinvointialueeseen kuuluu yhteensä 14 kuntaa, joista Vaasa ja Pietarsaari tulivat minulle harkkani aikani eniten tutuiksi.
Rantareitti sairaalalle sekä Pyhän Nikolaoksen kirkko
Harjoitteluni aikana Pohjanmaan hyvinvointialueella oli yhteensä 7 ravitsemusterapeuttia ja 1 ravitsemusneuvoja. VKS:ssä ravitsemusterapeutteja oli virallisesti kirjoilla 4, mutta harjoitteluni aikana vain 3 heistä oli sillä hetkellä tehtävissä ja täten ohjaajinani. Pohjanmaan hyvinvointialueen 4 muun ravitsemusterapeutin työpisteitä olivat Vaasan perusterveydenhuolto sekä Pietarsaaren Fredrika-klinikka (syömishäiriöyksikkö), perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito. Ravitsemusneuvoja työskenteli Närpiössä psykososiaalisessa keskuksessa ja oli opiskellut ravitsemusterapeutiksi Ruotsissa, mutta ei ollut tavoitellut pätevyyttä Suomessa. Eräs entinen VKS:n laillistettu ravitsemusterapeutti oli vaihtanut pääluottamusmiehen tehtäviin, eikä siis enää tehnyt ravitsemusterapeutin töitä päätoimisesti. Toisaalta hänen yhteistyönsä edelleen jatkui ravitsemusterapeuttien kanssa, ja itsekin tapasin häntä aina viikoittain yhteisellä lounaalla sekä erilaisissa kokouksissa.
VKS:ssä ravitsemusterapeutit työskentelivät neljällä eri erikoisalalla (kirurgia, sisätaudit, lapset ja psykiatria) hoitaen potilaita sekä polikliinisesti että osastoilla. Jokaisella ravitsemusterapeutilla oli niin sanotusti oma pääasiallinen potilasryhmä ja työpiste, mutta erityisesti kirurgian potilaita hoiti jokainen. Vaasassa iv-ravitsemuksen (parenteraalinen ravitsemus) suunnittelu kuuluu ravitsemusterapeutille, mutta vastuu siitä on loppupeleissä aina lääkärillä. Itse en harkkani aikana iv-ravitsemuksia suunnitellut. Lihavuusleikkausten preravitsemusohjauksia lukuun ottamatta pääosa omista ohjauksistani olivat yksilöohjauksia. Omia seurantapotilaita oli vain yksi ja sekin soittona. Hoidon syinä omissa ohjauksissani olivat muun muassa lasten ja nuorten lihavuus, kasvuhäiriöt, allergiat, ADHD ja ruokahalun muutokset, tyypin 1 diabetes, syömishäiriöt sekä aikuisten elintapaohjaus, lihavuusleikkaukset, keliakia, Crohnin tauti, avanne, IBS, vajaaravitsemus, MS-tauti, syövät, letkuravitsemus, maksakirroosi ja askites. Ohjausten lomassa päivitin tuttuun tapaan myös ohjausmateriaalia sekä suunnittelin useamman letkuravitsemuksen.
Lasten ravitsemusterapian vastaanottohuone
Psykiatrian yksikkö oli ennen muuttoa eli reilut 5 viikkoa harkan alusta eri paikassa kuin Vaasan keskustassa sijaitseva pääsairaala. Yksikkö sijaitsi alun perin Huutoniemen kaupunginosassa, jossa toimivaa sairaalaa kutsuttiin Huutoniemen sairaalaksi. Vietin osan ajastani kyseisessä sairaalassa seuraten tai kanssaohjaten yhden ohjaajani psykiatrisia vastaanottoja. Huutoniemen sairaalassa oli aiemmin ollut toiminnassa myös syömishäiriöiden päiväosasto, mutta toiminta oli ollut pitkään vaisua. Päinvastoin Pietarsaaressa nuorten ja nuorten aikuisten syömishäiriöhoidosta vastaa aktiivisesti toiminnassa oleva Fredrika-klinikka, joka koostuu sekä poliklinikasta että päiväosastosta. Pietarsaaressa ja Vaasassa on Pohjanmaan hyvinvointialueen ainoat syömishäiriöihin keskittyvät yksiköt tai klinikat. Psykiatrisia potilaita oli harmillisesti hyvin vähän yksikön muuton takia, mutta jokainen psykiatrinen vastaanotto oli erittäin antoisa. Psykiatristen potilaiden kanssa koin omat taitoni erityisen vahvoiksi ja olisikin ollut mielenkiintoista seurata/ohjata heidän kontrollikäyntejään.
Huutoniemen sairaala ja syömishäiriöyksikön kahvihuoneesta löytynyt artikkeli
Lihavuusleikkaukset ovat Vaasassa suuressa osassa ravitsemusterapeuttien työtä ja niitä operoidaan peräti 3 kertaa viikossa yhden ja saman kirurgin toimesta. Monet ulkopaikkakuntalaiset suuntaavatkin Vaasaan, sillä jonot leikkaukseen ovat huomattavasti lyhyemmät. Harjoitteluni aikana pääsin tiiviisti seuraamaan lihavuusleikkaukseen menevän potilaan hoitopolun alusta loppuun; tutustuin preoperatiiviseen poliklinikkaan eli LEIKO:on seuraamalla potilaan vastaanottoja sairaanhoitajalla ja kirurgilla, seurasin itse operaatiota (mahalaukun ohitusleikkaus) leikkaussalissa, tein lihavuusleikkausarvioita sekä ohjasin lihavuusleikkauksenjälkeisiä ruokavalioita ja lihavuusleikkauskontrolleja. ENE-ohjausta en muistaakseni päässyt seuraamaan tai ohjaamaan. Tämä olisi sijoittunut muutama viikko ennen suunniteltua leikkausta.
Kurssien aikana en pohtinut lihavuusleikkauksia kokonaisuutena sen syvällisemmin, mutta harjoittelun aikana aihe alkoi enemmän pyörimään ajatuksissani. Erityisesti se havahdutti, miten monet suomalaiset ovat jo käyneet leikkauksessa tai ovat halukkaita siihen. Moni potilas kertoi, että joku tuttu tai useampi oli käynyt leikkauksessa ja menisi ehdottomasti uudelleen, mikäli tekisi päätöksen nyt. Koin—ja koen edelleen—että terveyden edistämiseen ja sairauksien ehkäisyyn tulee panostaa vieläkin enemmän, jotta ”helppoihin” ratkaisuihin ei päädytä niin herkästi. Vaikka monella leikkaus onnistuukin, on sillä myös riskinsä ja muut heikot puolensa.
Uusi osa sairaalarakennusta ja lukemista vierailijoille
Potilastyötä seuratessa ja itsekin tehdessä pääsin tutustumaan eri osastojen ja poliklinikoiden toimintaan, kuten lastentautien osasto, syöpätautien poliklinikka ja päiväosasto, sädehoito-osasto, sisätautien poliklinikka, neurologian ja sisätautien osasto, vaativan kuntoutuksen osasto, kirurginen osasto ja dialyysiosasto. Lounaalle tai osastoille mennessä tuli kuljettua usein myös sairaalaan kuuluvan terveysaseman läpi. Tämän lisäksi tutustuin harkkani aikana TeeSe Botnian tarjoamiin sairaalan ruokapalveluihin ja toimintaterapeutin työhön sekä osallistuin ravitsemusterapeuttien pitämiin osastotunteihin, sairaalan henkilökunnan koulutuksiin (PEG-letkuravitsemuskoulutus, jossa yksi ohjaajistani piti myös luennon), syömishäiriötyöryhmän työnohjaukseen ja kliinisten ravintovalmisteiden valmistajien edustajien tapaamisiin. Kaiken tämän lisäksi vierailin Fredrika-klinikalla sekä osallistuin Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan hyvinvointialueiden yhteiseen ravitsemusterapeuttien kokoukseen ja Pohjanmaan hyvinvointialueen ravitsemusterapeuttien yhteiseen kehittämispäivään. Yhteistyö ei siis rajoitu vain sairaalan sisälle, vaan se näkyy myös hyvinvointialueen sisällä ja hyvinvointialueiden välillä. Tarkoituksena harkkani aikana oli tutustua myös diabeteshoitajan ja puheterapeutin työhön, mutta nämä jäivät toteuttamatta.
Fredrika-klinikka ja heidän toiminnan viikkoaikataulu
Sairaalan sijainnista johtuen arviolta yli puolet sairaalan potilaista on ruotsinkielisiä. Sairaalassa ruotsia pääsikin kuulemaan jatkuvasti niin henkilökunnan läheisyydessä kuin potilaiden kanssa työskennellessä. Itse en kuitenkaan tällä kertaa ohjannut toisella kotimaisella kielellä, vaikka tilaisuutta tarjottiinkin. Omat potilaat oli mahdollista valita etukäteen heidän asiointikielensä mukaan. Seurasin kuitenkin ohjaajieni vastaanottoja silloinkin kun kielenä oli ruotsi. Tuttua englantia tuli käytettyä, mutta näitä tilaisuuksia oli harvemmin. Yksi erikoisuus oli arabian kielen tulkin välityksellä tapahtuva ohjaus, mikä oli hauska ja valaiseva kokemus. Tulkin kanssa keskustellessa suomeksi huomasin, miten usein tulkin minulle antama käännös jäi hyvin yksipuoliseksi, vaikka tulkki ja potilas olisivat keskustelleet asioista useamman minuutin.
Harkka oli kaiken kaikkiaan hyvin monipuolinen ja päivät kuluivat nopeasti. Kursseilta opitut tiedot vahvistuivat ja koin selkeää ammatillisen itseluottamuksen parannusta. Voin lämmöllä suositella Vaasaa jokaiselle, jolla maisterivaiheen toinen harkka on vielä edessä. Ruotsin kielen taidosta on selkeästi etua, mutta puute siitä ei estä harjoittelusta suoriutumista! 😉 Mahdollisia kysymyksiä voi laittaa osoitteeseen emiliajl@student.uef.fi tai IG:ssä @emilia.lampen.
Tsemppiä opintoihin ja harjoitteluihin kaikille retikoille sekä onnea uusille opiskelijoille 💚
Emilia Lampén
5. vuoden opiskelija (ja toivottavasti pian valmistuva! 🤞🏻)
