Mitä kakkosvuoden loppusyksy pitää sisällään ja mitkä tunnelmat ovat aivan joulukuun kynnyksellä? Kokonaisuutena syyslukukaudelle on mahtunut hurjan paljon: olemme syksyn aikana päässeet vierailemaan KYS:illä haastattelemassa ensimmäisiä oikeita potilaita ja tekemään ravintoanamneeseja, opiskelleet lyhyesti toksikologian ja farmakologian perusteita sekä perehtyneet epidemiologian ja biostatistiikan saloihin. Sattuipa samalle syksylle koko yliopisto-opintojen ainoa ruotsin kurssikin (hjälp mig) kuin myös puheviestintää englanniksi (well that’s quite alright). Koska tavoitteelliset 60 opintopistettä ei toisena lukuvuonna pelkästään perusopinnot käymällä täyty, on tavanomaista valita myös vapaavalintaisia opintoja: jotkut suorittavat urheiluravitsemuksen perusteita, toiset orgaanisen kemian ja kolmannet terveyden edistämisen kursseja. Omaa lukujärjestystä ovat täyttäneet psykologian kurssit, joista ehkä kiinnostavin persoonallisuuspsykologian perusteet on vielä tammikuussa tuloillaan. Tähänkin syksyyn on siis mahtunut paljon, ja tenttejä sekä muita pakollisia (ruotsin) tehtäviä on kieltämättä välillä tuntunut pursuavan ovista ja ikkunoista. Kaikesta on kuitenkin lopulta selvitty – eikä se loppusuoralla oleva ruotsin kurssikaan tunnu enää niin kauhealle, kuin mitä se alkusyksystä antoi olettaa.
Ainejärjestöpuolella retikat ovat tänäkin vuonna järjestäneet syysmyyjäiset leipomalla suussasulavaa porkkanakakkua, josta tuli erinäisten kommelluksien kautta jälleen kerran todella maistuvaa (allekirjoittaneen vahvistuksella.) Kulttuurivastaavana pääsin järjestämään retikkalaisille opiskelijabudjettiin sopivan leffaillan Scalassa, ja aputuutorina ehdin olla järjestämässä myös suomijuntti -teemalla fuksisitsejä. Tutor-toiminta on muuten sellaista, jota todellakin voin suositella jokaiselle vähänkään toisten ohjaamisesta ja auttamisesta kiinnostuneille – siinä pääsee pienellä työmäärällä tutustumaan niin oman kuin muidenkin ainejärjestöjen ihmisiin ja tapahtumiin.
Tulevista ainejärjestötapatumista on oikeastaan jäljellä enää yksi: Retikan pikkujoulusitsit. Valmistelut tämän, ehkäpä vuoden kohokohdaksikin nimetyn tapahtuman toteuttamiseksi, ovat jo kovassa vauhdissa. Muutaman päivän päästä Puikkari täyttyy 20-luvun teemaan pukeutuneista, hyvästä ruoasta ja tunnelmasta nauttivista retikoista. Kyseessä ei ole aivan tavanomaiset sitsit, sillä tässä tapahtumassa pöytätavoilla ja ruoan tasolla on itse asiassa jokin merkitys – onhan kolmen ruokalajin menukin kokonaan retikan miesten kokkaamaa. Hyvän ruoan ja seuran pariin on hyvä päättää tämä varsin tapahtumarikas syksy, ja uskallan veikkailla, että keväästä on tulossa vähintäänkin yhtä vauhdikas!
Loppusyksyn kuulumiset kirjoitti
Kulttuurivastaava Leea Koponen
n year two!
Kv-vastaavan vinkkinä: menkää tutustumaan vaihtareihin! He ovat todella sydämellisiä, avoimia ja lähtevät varmasti juttuihin mukaan, kun heitä vain pyytää – varsinkin semmoisiin, joita he eivät pysty tekemään kotimaassaan kuten hiihto, luistelu ja mitä näitä nyt on.