Tunnelmat kandivaiheen loppusuoralla

Opiskelut alkaa omalta osalta olemaan siinä vaiheessa, että kandivaiheen pakolliset kurssit on yhtä vaille suoritettu! Kandityö vaatii enää viimeiset viilaukset ja sen hyväksymisen jälkeen edessä on enää kypsyysnäyte ja tutkinnon hakeminen. Kerron tässä vähän siitä, mitä kaikkea minun kandiopintoihin kuului ja millä ajatuksilla lähden maisterivaiheeseen varsinaisiin ravitsemusterapian opintoihin.
Mun oma polku UEFin ravitsemustieteen koulutusohjelmaan ei ollut se suoraviivaisin. Opiskelin ensin toisessa yliopistossa melkein kaksi vuotta, jonka jälkeen muutin toiselle paikkakunnalle töihin tyttöystävän saatua sieltä harjoittelupaikan. Ensimmäinen opiskelupaikka ei minussa suuria tunteita herättänyt, enkä halunnut sitä jatkaa, joten aloin opiskella fysioterapiaa. Fysioterapeutiksi valmistuin määräajassa, mutta jo opiskelujen aikana heräsi intohimo ravitsemusta kohtaan. Niinpä päätin hakea opiskelemaan ravitsemustiedettä, siitäkin huolimatta, että vaimo asuu toisella paikkakunnalla.

Voin kertoa, että päätös oli oikea! Opiskelu vei mukanaan ja olen tutustunut aivan mahtaviin ihmisiin. Ravitsemusaiheisia asioita luen, hengitän ja elän niin yliopistossa kuin vapaa-ajalla. Mikäs sen parempaa kuin uppoutua uusin tutkimuksiin ja selittää suu vaahdossa ravitsemukseen liittyviä juttuja Retikan huoneella kahvikuppi kädessä opiskelukavereille ja vapaa-ajalla tutuille.

Järjestötyökin on vienyt mukanaan. Vielä kolme vuotta sitten sanoin, etten ole järjestöihminen enkä koskaan mene mukaan mihinkään hallitukseen. Toisin kävi, nyt olen mukana kolmessa hallituksessa, terveystieteiden tiedekunnan perusopetuksen toimikunnassa sekä ravitsemustieteen opiskelun kehittämisen toimikunnassa. Suosittelen järjestötyötä jokaiselle, joka haluaa vaikuttaa asioihin, verkostoitua ja treenata tiimityöskentelyn taitojaan (tärkeitä juttuja työelämässä!).

Miten sitten ne varsinaiset opinnot? Laillistetuksi ravitsemusterapeutiksihan voi opiskella Suomessa ainoastaan UEFilla ja se näkyy opinnoissa. Meillä on huippuluokan opettajat ja eturivin tutkijat, joiden laadukkaita tutkimuksia julkaistaan jatkuvasti maailman arvostetuimmissa ravitsemustieteen alan tiedelehdissä. Opettajien ammattitaito näkyy opetuksessa ja osallistuessani Valtakunnallisille Ravitsemuspäiville viime syksynä, oli iso osa siellä esitellystä uusimmasta tutkimustiedosta ja alan viimeisimmistä käänteistä jo tuttuja. Kun lisäksi muistetaan, että meillä on myös elintarvikebiotekniikan linja, on UEFin ravitsemustieteen koulutusohjelma ainutlaatuinen.

Kursseista muutama on jäänyt erityisesti mieleen. Biokemian kokonaisuus, jossa sukellettiin mm. molekyylibiologiaan ja genetiikkaan sekä aineenvaihduntaan, esitteli opiskelijoille ihmisen fysiologian saloja. Biostatistiikka taas kuuluu niihin kursseihin, joita ei kovin lämmöllä muistele, mutta jonka opit on ravitsemustieteen tutkimusten lukemisen kannalta äärettömän tärkeitä, tutkijat kun on tutkimuksissaan välillä kovia vetämään kyseenalaisia johtopäätöksiä. Elintarvikekurssilla, jossa tutustuttiin elintarvikkeisiin ja kokkailtiin (yliopistossa?!), oli todella hauska ja kotiin viedyt ruoat pelasti monta arki-iltaa. Sydän- ja verisuonitautien kurssi oli ehkä kandivaiheen paras, loistavan opettajan ja kiihkeiden keskustelujen vuoksi. Lisäksi tässä keväällä minun kanssa samalla vuosikurssilla olevat opiskelijat esitteli erittäin mielenkiintoisia katsauksia ajankohtaisista aiheista, joista esimerkkeinä hyönteisten käyttö ravintona, ”superfoodit” ja aivojen kuvantamismenetelmät apuna mielihalujen tutkimisessa. Moni osallistuu myös joko apulaisena tai tutkittavana yliopiston tutkimuksiin ja itse olin viime mukana esimerkiksi kuitututkimuksessa, jossa tutkittiin kuidun vaikutuksia aineenvaihduntaan keinonenän avulla.

Retikka on tietysti opiskeluissa koko ajan mukana tukemassa ja auttamassa. Retikan tapahtumiin voi mennä tyhjällä mahalla, sillä ruokaa on aina tarjolla. Yritysesittelyt avaa mm. elintarviketeollisuuden maailmaa, Urapäivä pisti päät pyörälle, kun uramahdollisuuksia on ihan älyttömästi ja Nutrition Day sekä opinnäytetyöseminaarit antoi maistiaisia siitä, mitä kaikkea yliopistolla oikein tutkitaan ja tehdään. Retikan huone ja sen sohvat kutsuu nykyisin päivittäin ja kahvikupin sekä lyhyen nollaamisen jälkeen opiskelutkin välillä sujuu.

Tästä on hyvä jatkaa! Sinulle, joka hait kevään yhteishaussa meille opiskelemaan: teit hyvän päätöksen, nyt kovasti tsemppiä luku-urakkaan ja onnea pääsykokeeseen! Nähdään syksyllä!

Karim

Leave a Reply