”Pitäiskö hakee tuutoriks? Haha, en mä ollu tosissaan… Mut vois kyl.” Siitä se sitten lähti. Siis harkinta, mietintä ja epäily. No, ei se ollut mikään helppo päätös. Ja tässä sitä nyt sitten ollaan. Tuutori. Vaikka itsekin on puolet ajasta hukassa, ja ei, en vieläkään löydä ongelmitta vanhaan S10:ppiin. Enkä pidä esiintymisestä, tai esillä olemisesta. Tai ole koskaan ollut isosena tai lukiossa tuutorina.
Retikan tuutorit 2014
Vielä ensimmäisenä aamuna olo oli luottavainen, kunnes saimme fuksit eteemme: ei, niitä ei ollut normaalia 30, eikä edes luvattua 40. Niitä oli 45. Siis neljäkymmentäviisi ihanan pörröistä fuksipalleroa. Kyllähän siinä leuka valahti jonnekin polvien tienoille, mutta ensijärkytyksestä selvittyäni tuli todettua, että hätä ei ole tämän näköinen ja hyvin selvittiin. Ensimmäinen päivä yliopistolla hujahti hetkessä. Ohjelmaan kuului niin kampuskierrosta, yliopiston palveluiden esittelyä kuin tietysti fuksien tutustuttamista toisiinsa. ienen hengähdystauon jälkeen oli edessä ekan illan nyyttärit & etkot, ja tulipahan todettua, että vappuna ruukutetuista retikoista on versonut ihan huippu tyyppejä. Ruokaa oli paljon ja kaikilla tuntui olevan hauskaa. Etkojen jälkeen ilta jatkui startti bileiden merkeissä, mutta siitä ei sen enempää.
Tuutorin näkökulmasta ensimmäinen viikko oli aivan huippu: kaikkiin fukseihin tutustuminen, Kaupunkisuunnistuksen suunnittelu fuksiryhmän kesken (kuka muu muka?) ja rastin pitäminen tuutorikollegoiden kanssa. Mutta sitä väsymyksen ja tekemättömien tehtävien määrää, ja ne kaikki ohi nukutut luennot… Ei, valitettavasti tuutorointi ei ole pelkkää hauskanpitoa, vaan välillä kovaa työtä, mutta kyllä se on jo tähän mennessä antanut paljon paljon enemmän kuin ottanut! Tuutorilta vaaditaan paljon: sen lisäksi, että on tiedettävä yliopiston eri toiminnoista, on kyettävä toimimaan ryhmän ”johtajana” ja samalla oltava kuitenkin helposti lähestyttävä, suhtauduttava tuutorointiin sen vaatimalla vakavuudella muttei kuitenkaan liian vakavasti, hyväksyttävä, että aina ei osaa tai pysty auttamaan mutta oltava silti läsnä. Ei ihan helppo nakki. Onneksi tuutorilla on tukena ja turvana ISYY ja kaiken kattavat tuutorikoulutukset. Joka päiväisessä tuutoroinnissa on tietitysti tukena myös omat tuutorikollegat, tuutoreiden kesken voi aina pohtia omaa mieltä askarruttavia asioita, ja itse en olisi varmasti pärjännyt ilman Katria, Susannea ja Kristaa!
Laura
Liikuntavastaava