Kevään aikana olen saanut havahtua siihen, että opinnot ovat omalla kohdallani ylittäneet jo puolivälin. Tuntuu, että vasta muutama kuukausi sitten kävelin ensimmäisen kerran Snellmanian pääovista sisään ja riensin jännityksen ja ilon sekaisin tuntein tuutoreideni kannatteleman Retikan viirin alle tutustumaan tuleviin vuosikurssilaisiini. Todellisuus kuitenkin on, että kandiopinnot ovat viimeisiä kurssimerkintöjä vaille paketissa ja syksyllä starttaa kauan odotettu maisterivaihe ja ravitsemusterapiaopinnot.
Ennen kuin käännän katseen virallisesti kohti tulevaa, haluan muistella hieman sitä, mitä Retikka ja ravitsemustieteen opinnot ovat jättäneet käteen viimeisten kolmen vuoden aikana. En voi olla mainitsematta ensimmäisenä kaikkia ihania ihmisiä, jotka olen saanut elämääni. Minulla on Kuopiossa ihana, ymmärtäväinen ja sopivan outo kaveriporukka, niin yhtenäinen vuosikurssi, että ihmetyttää sekä paljon huikeita ihmisiä, jotka ovat tulleet elämääni Retikan, yhteisten harrastusten tai Opparissa vierekkäisillä tietokoneilla istuttujen tuntien kautta. On parasta opiskella, kun on mahdollisuus tehdä sitä niin upeiden ihmisten kanssa!
Ravitsemustieteen kandivaiheen opinnot ovat tarjonneet minulle mahdollisuuden oppia lisää ravitsemuksesta, muistuttaneet kriittisen ajattelun tärkeydestä ravitsemuskeskusteluissa ja muussakin elämässä sekä tutustuttaneet minut tutkimuksen maailmaan. Välillä tuntuu, etten ole oppinut mitään ja olen edelleen yhtä tietämätön kuin alussa. Kun tällainen tunne on vallannut minut, olen käynyt kurkkaamassa ensimmäisiä yliopistossa kirjoittamiani tekstejä, nauranut hetken aikaa kyyneleet silmissä ja todennut, että ehkä sittenkin omaan astetta paremman päättelykyvyn, soveltamistaidon sekä tietämyksen ravitsemuksesta kuin yliopistoon saapuessani. Usein saatan unohtaa, että oppimista on vaikea havaita pitkällä aikavälillä, sillä sitä tapahtuu jatkuvasti. Onneksi kuitenkin välillä tulee hetkiä, jolloin huomaa oman oppimisen ja osaa olla oikein tyytyväinen itseensä. Kandivaiheen mieleenpainuvimmat opinnot ovat ehkä olleet kandidaatin tutkielman kirjoittaminen sekä kandiharjoitteluni. Molemmat kokemukset ovat tarjonneet minulle hetkiä, joiden jälkeen minun on tehnyt mieli halata itseäni ja olla oikein ylpeä työstäni.
Opintojen lisäksi yliopistomaailmassa olen päässyt osallistumaan ainejärjestötoimintaan, joka on ollut oma-aloitteisuuteni ja tapahtumajärjestämistaitojeni karttumisen kannalta avainasemassa. Hallitustoiminta Retikassa on antanut minulle ihan hirveästi, mutta on ollut mahtavaa olla luomassa ilon hetkiä ja mahtavia opiskelijaelämäkokemuksia myös muille. Vaikka välillä olen stressannut vähän liikaakin ja puheenjohtajamme Sofian sanoin raivo-Tipsu on tullut esiin, hallitustoiminta on ollut yksi yliopistoelämän hauskimmista jutuista. Toivoin, että mahdollisimman moni pääsee kokemaan järjestötoiminnan opintojensa aikana (piilomainos, jonka tarkoituksena kannustaa kaikkia hakemaan hallitukseen!!!).
Viimeisenä, muttei suinkaan vähäisimpänä, viimeisten kolmen vuoden aikana olen saanut itsenäistyä ja kasvaa henkisesti niin paljon, että välillä omat ajatukset hämmästyttävät itseni täysin (ja tämän kasvamiskokemuksen jälkeen olohuoneessamme soi Pirates of the Caribbeanin tunnusmusiikki, päälläni on supermiesviitta ja lattia on laavaa eikä siihen saa koskea…). Tietysti omilleen muutto on suuressa roolissa tässä, mutta lisäksi pohtivat keskustelut, joihin olen päässyt osallistumaan niin luokkahuoneessa kuin sen ulkopuolellakin ovat suuressa roolissa siinä, että ajatusmaailmani on laajennut ihan mielettömästi. Vaikka meitä ravitsemustieteen opiskelijoita on ajatusmaailmaltaan ja kiinnostuksen kohteiltaan aika yhtenäinen joukko, erilaiset lähtökohdat ja kokemukset tekevät meistä kuitenkin erilaisia. Jokainen yksilö täydentää yhteisöämme omilla näkökulmillaan, oli sitten keskustelunaiheena ravitsemus, elämän suuret kysymykset tai se, kummasta jonosta ruokalaan kannattaa mennä, jotta selviäisi mahdollisimman lyhyellä jonotusajalla (suosittelen sitä jonoa, mikä on lähempänä CA100, vaikka se saattaakin näyttää pidemmältä).
Nyt minä, pian tuleva terveystieteiden kandidaatti, keskityn muutaman seuraavan kuukauden ajan kesästä nauttimiseen, kesätöistä selviämiseen sekä mansikoiden ja jäätelön syömiseen ennen jo nyt kovaa vauhtia lähestyvää syksyä.
Ihanaa kesää toivottaa
Tipsu eli Tiia, Retikan tapahtumavastaava