Tätä blogitekstiä kirjoittaessani istun junassa matkalla Kuopista kesänviettoon perheeni luokse Etelä-Suomeen. Se tarkoittaa sitä, että ensimmäinen yliopistovuosi on nyt onnistuneesti taputeltu ja on aika katsoa hieman taaksepäin fuksivuoden mieleenpainuvimpia kokemuksia ja päällimmäisiä tunnelmia.
Fiiliksiä ennen opintojen alkua voisi kuvata kaiken kaikkiaan pelonsekaisiksi ja jännittyneen innostuneiksi – ja ihan syystä. Edessä oli muutto kolmensadan kilometrin päähän aivan toiselle puolelle Suomea vieraaseen kaupunkiin. Sen mukana elämään tulisi uusi ja jännittävä yliopistomaailma ja aivan uudet ihmiset. Mielessä pyöri lukuisia kysymyksiä liittyen uuteen kaupunkiin kotiutumiseen, opinnoissa pärjäämiseen ja ystävien löytämiseen. Vaikka tämä kaikki oli todella jännittävää ja stressaavaa, päällimmäiset fiilikset olivat kuitenkin innostuneet ja toiveikkaat. Toisaalta kaikki edessä oleva oli juuri sitä, mitä odotin ja tarvitsin: maisemanvaihdos, samanhenkiset ihmiset ja kokonaisuudessaan uusi luku elämässä aivan jossain muualla. Samalla jännittävää, mutta tarkemmin katsottuna aivan upea mahdollisuus täynnä pelkästään potentiaalia. Luottoa löytyi paljon, sillä mielikuvani Kuopiosta olivat pelkästään positiivisia ja somen perusteella Retikasta saamani kuva oli erittäin lämminhenkinen. Täten opintojen aloitus oli helppoa, koska koin Kuopion ja yliopiston ottavan minut avosylin vastaan ja toisaalta itse olin enemmän kuin valmis ottamaan vastaan sen, mitä niillä oli tarjota.
Ensimmäisiin koulupäiviin ja viikkoihin liittyy monia lämpimiä muistoja. Ensimmäisenä mieleen tulee kuva kalenterini viikkonäkymästä, joka oli aamusta iltaan täynnä ohjelmaa. Parhaiten mieleen ovat jääneet kaikki ihmiset ja ihanat kohtaamiset. Vaikka aluksi ilmassa oli paljon jännitystä, oli oloni silti hyvin tyyni ja turvallinen. Tuutorit, vanhemmat opiskelijat ja henkilökunta olivat hyvin rohkaisevia ja avuliaita. Vaikka kaikki tuntui aluksi hyvin uudelta ja sekavalta, tuli sellainen olo, että apua on lähellä ja helposti saatavilla. Oloa helpotti, kun ymmärsi ettei täällä yksin tarvitse selvitä. Olen kokenut aiemmin paljon ulkopuolisuuden tunnetta, minkä takia jännitin paljon sitä, että löydänkö ystäviä. Pian minut valtasi kuitenkin hyvin luottavainen olo siitä, että löydän kyllä paikkani täältä ja minut otetaan vastaan aivan omana itsenäni. Ensimmäiset viikot olivat myös erittäin kuormittavia, sillä uuden tiedon määrä oli valtava. Ensimmäiset opintojaksot alkoivat myös todella nopeasti ja kaiken tämän ohella piti opetella elämään uudessa kodissa ja kaupungissa sekä ryhmäytyä. Silti olo oli ensimmäisten päivien ja viikkojen jälkeen erittäin onnellinen ja innostunut.
Fuksivuosi oli itse opintojen kannalta erittäin monipuolinen ja mielenkiintoinen. Yleisopinnoissa orientoiduttiin yliopisto-opiskeluun ja suunniteltiin omia opintoja. Fuksivuosi koostui pääosin sivuaineopinnoista, joihin kuului esimerkiksi muutama kemian kurssi labratöineen sekä paljon ihmisen biologian kursseja. Omat suosikkini olivat ”Ruoansulatus ja aineenvaihdunta” sekä ”Elimistön säätelyjärjestelmät” -opintojaksot keväältä. Fuksikeväällä pääsimme myös ravitsemustieteen perusopintojen makuun, sillä vuosi alkoi ”Ravitsemustieteen perusteet” ja ”Elintarvikkeet ruokavaliossa” -opintojaksoilla. Keväällä oli luvassa myös ensimmäinen kieli- ja viestintäopintojen englannin opintojakso.
Ihmisen biologia ja kemia ovat lähellä sydäntäni, joten itse koin kaikki opintojaksot hyvin mielenkiintoisiksi ja hyödyllisiksi jatkon kannalta. Sivuaineopinnot koostuivat luennoista, ryhmäopetuksista sekä mahdollisesti laboratorioharjoituksista. Ravitsemustieteen perusopintojen kurssit suoritettiin kokonaan etänä. Itse koin lähiopetuksen paljon hyödyllisempänä ja käsityöprojektitkin etenivät luentojen aikana myös kiitettävästi. Opinnoissa minut yllätti, kuinka vaikeaa opiskelemaan oppiminen on. Edelleen minulle on vielä aika suuri kysymysmerkki, että mikä opiskelutekniikka sopisi minulle parhaiten ja suuri osa fuksivuodesta kului myös opintojen ja vapaa-ajan tasapainottelun välillä.
Ahkeran puurtamisen lisäksi ainakin itsellä opiskelijaelämään kuuluu myös opiskelijatapahtumat. Luonteeltani olen aika rauhallinen ja viihdyn hyvin kotona omissa oloissani. Odotin opiskelijaelämää kyllä innolla, mutta ajattelin, etteivät opiskelijatapahtumat välttämättä ole minua varten, sillä en ikinä ole ollut minkään tason bilehile ja alkoholin käyttö askarrutti minua paljon. Päätin kuitenkin ennakkoluulottomasti kokeilla vähän kaikenlaisia tapahtumia ja yllätyin positiivisesti ja monia ikimuistoisia hetkiä tuli koettua nimenomaan opiskelijatapahtumissa. Koin myös, että pystyin osallistumaan aina omana itsenäni. Fuksivuoteen sisältyi muutamia sitsejä, approja, bileitä, herkkuapproja, kastajaiset, kostajaiset, rastikiertelytapahtumia, kulttuuritapahtumia, vuosijuhlaviikon tapahtumia ja itse vujut ja sillis, sekä urheilutapahtumia, kuten Kolin poikkitieteellinen vaellus, ystävänpäivän luistelu ja kahdet Sykettä-approt, vapunajan tapahtumia sekä Retikan tyyliin ruokaisia tapahtumia, kuten brunsseja ja myyjäisiä.
Verkostoitumisen ja uusien ystävien löytämisen olen kokenut helpoksi. Vaikka ajoittain jännitän uusia sosiaalisia tilanteita aika paljon, on ihmisiin ollut helppo tutustua jaettujen mielenkiinnon kohteiden ja samanhenkisyyden ansiosta. Vuosikurssimme yhteinen Whatsapp-ryhmä oli alusta alkaen helppo ja matalan kynnyksen viestintäalusta, jonka kautta oli helppo sopia niin yhteisistä lounaista kuin viikonlopun illanistujaisista. Osallistumalla Retikan yhteisiin kahvihetkiin ja erilaisten tapahtumien avustamiseen on voinut helposti tutustua vanhempiin opiskelijoihin. Poikkitieteellisiä tuttavuuksia olen saanut mm. opintojen, Sykettä-ryhmäliikuntatuntien sekä tuutorikoulutusten kautta. Tämän vuoden suurin anti on ollut mahdollisuus tutustua niin moniin ihaniin ja erilaisiin ihmisiin. Kaikista lämpimimmät muistot ja suurimmat opit ovat tulleet näiden lukuisten kohtaamisten kautta. Fuksivuosi olikin itselle suurta oivallusten ja oppimisen aikaa mitä tulee sosiaalisiin suhteisiin ja taitoihin.
On mahdotonta nimetä fuksivuodelta yksittäisiä mieleenpainuvimpia muistoja. Fuksivuosi oli yhtä unohtumatonta kokemusta, johon liittyi paljon onnistumisen, oppimisen, turvallisuuden, joukkoon kuulumisen, itsensä ylittämisen, kiitollisuuden ja onnellisuuden tunteita. Jos fuksivuotta pitäisi kuvailla kolmella sanalla, ne olisivat varmaankin tapahtumarikas, unohtumaton ja opettavainen. Nyt fuksivuoden jälkeen olo on hieman haikea, mutta pienen maisemanvaihdoksen ja kesän vieton jälkeen on hyvä palata takaisin Kuopioon ja kohti toista opiskeluvuotta.
Tuleville fukseille haluaisin sanoa, että fuksisyksyn kiireiden keskellä kannattaa silloin tällöin pysähtyä ja muistaa priorisoida oma terveys. Riittävä uni, omat harrastukset ja sosiaalisten suhteiden ylläpitäminen ovat äärimmäisen tärkeitä jaksamisen kannalta. Omasta kokemuksesta voi sanoa, että näiden asioiden laiminlyönti tekee tulevasta syksystä entistä raskaamman.
Lopuksi kannustan ottamaan fuksivuodesta kaiken ilon irti ja menemään oman mukavuusalueen ulkopuolelle rohkeasti. Pidin fuksivuonna seinälläni taulua, jossa luki ”Go with the choice that scares you the most” ja sanoisin sen toimineen varsin hyvin. Antakaa uusille kokemuksille ja ihmisille tilaisuus, vaikka se jännittäisi. Viettäkää rentouttava kesä ja nähdään syksyllä ihan pian tuutoroinnin merkeissä!
Rakkain terveisin, Ella Ojala 💚