Ensimmäinen opiskeluvuosi yliopistossa alkaa olla paketissa. Enemmän on kahdeksassa kuukaudessa tapahtunut kuin olisin vuosi sitten osannut odottaakaan. Muistot uusien kavereiden kanssa, opiskelijatapahtumista, uuteen kaupunkiin tutustumisesta sekä opiskelujen tuomista haasteista ja kutkuttavasta mielenkiintoisuudesta tuudittavat meidät takaisin kesäloman syleilyyn. Uusi tuttavuus Kuopio on tullut nyt jo aika näppärästi tutuksi ensimmäisen vuoden aikana. Kävely- ja pyöräily-ystävällinen sekä toimivan joukkoliikenteen kaupunki luo hyvät mahdollisuudet jokaiselle tutustua uusiin ympyröihin. Yliopistolle kävellessä saa ihailla kaunista luontoa ja useita ihastuttavia lammikoita ja järviä. Varmasti monelle aluksi tutuksi tulevasta soluasumisesta yksiöelämään ja kemiapläjäyksestä elintarviketietoisuuteen ensimmäinen opiskeluvuosi on tarjonnut kaikenlaista. Monelle fuksivuoden alkaminen tarkoitti myös muuton ja muutoksen paikkaa, mikä toi mukanaan monelle myös ei-opiskeluun liittyviä haasteita. Haasteista huolimatta kuitenkin tunne samassa veneessä olemisesta muiden opiskelijoiden kanssa oli läsnä. Parhaita yhdessäolon ja rentoutumisen paikkoja ehdottomasti ovat olleet Retikan huone ja ainejärjestöni järjestämät tapahtumat.
Syksyllä kurssit lähtivät reippaasti käyntiin kemian ja solubiologian parissa. Yllätyksen ja ei niin pienoisen päänvaivan aiheuttikin suuri työmäärä ja uudenlaisen opiskelutekniikan haltuunotto heti syksyn alkuun. Syksyllä paljolti yhdessä biolääketieteen ja farmasian opiskelijoiden kanssa suoritetuilla opintojaksoilla luotiin hyvää pohjatietoa tuleville opinnoille. Opettajat ovat taitavia ja avoimia vastaamaan askarruttaviin kysymyksiin niin ryhmäopetuksissa kuin luennoilla. Muuten opinoissa tulee olla hyvin itseohjautuva ja itsenäinen. Toisaalta tämä tuo myös vapautta määritellä itse missä, milloin ja mihin tahtiin haluaa opiskella, kunhan deadlinet hoituvat ajallaan. Retikkalaisten keskuudessa ei ole ollut kuitenkaan pelkkää kemiaa, sillä keväällä pääsimme tutustumaan kursseilla muun muassa ravitsemustieteen perusteisiin ja elintarvikkeisiin ruokavaliossa. Kokemuksemme fuksivuoden opinnoista toki poikkeavat, sillä ravitsemustieteen opintoja on voinut suorittaa ennen ylipistoa jo avoimessa yliopistossa ja kandin voi suorittaa nopeammin kuin kolmessa vuodessa. Tekemistä on kyllä riittänyt. Vaikka opiskeluihin uppoaa helposti paljon aikaa, jotenkin sitä löytyy aina myös opiskelijarientoihin.
Silmät tuikkien olin odottanut jo kauan sitä päivää, kun saamme sanoa haalarit päällä ”Wabu ei Lobu!”. Pian se päivä jo koitti, kun professori kumottiin samaan veteen, jossa Veljmies ylpeästi seisoo. Tähän päivään asti huhut kuuluvat, että Wabu ei ole vieläkään loppunut. Tammikuussa ylpeydenaiheemme, vihreät haalarit saapuivat käsiimme. Vaikka mikään ei korvaa tuoreen vihreän haalarin tuoksua, tosiasiassa haalarit saadaan oikeaan kuosiin mahdollisimman paljon tapahtumissa möyrimällä ja merkkejä päälle lätkäisemällä. Lempitapahtumiani ovat olleet kaupunkisuunnistus, Neljän tähden illallinen, Lentävä lähtö, Päättäribileet, Talvirieha sekä Herkkuapprot. Retikan tapahtumissa parasta on se, että hyvää ruokaa on aina tarjolla. Tapahtumia on läpi opiskeluvuoden aina saatavilla, joskus jopa pilvin pimein niin, ettei kaikkeen ehdi mukaan. Pikakurssi haalarimerkkien ompeluun -tyylisiä videoita tuli jonkin verran katseltua, mutta en taitanutkaan ompelua aluksi aivan käden käänteessä. Ensimmäisten merkkien ompelemisesta selviää hengittämällä syvään ja kokeilemalla erilaisia tekniikoita. Ennen kuin huomaatkaan, kaksikymmentä ensimmäistä merkkiä tuhannesta vielä tulevasta onkin jo paikallaan. Se on vähän kuin opintopisteiden kerryttämistä. Oletko aina haaveillut pukeutuvasi mitä oivaltavimpiin kostuumeihin lähes viikottain? Täydellistä, sillä siihen sinulla on mahdollisuus fuksisyksynä! Ennen haalareidenkin saapumista ravitsemustieteen fuksi tunnistetaan kaduilla helposti opiskelijaksi esimerkiksi kiivin muodossa.
Retikkalaisena on ollut mukava olla. Apua saa tarvittaessa ja mahdollisuuksia tutustua muihin retikkalaisiin livenä on ollut usein. Hämmästyttävän nopeasti on fuksivuoteni hurahtanut. Saamme olla ylpeitä itsestämme, sillä olemme tehneet ahkerasti töitä niin opintojemme kuin hyvän yhteishengen eteen. Hurjan paljon onnea kaikille jo opiskelupaikan saaneille ja tsemppiä odotteluun niille, jotka vielä varmistusta paikan saamisesta odottelevat. Tavataan Kuopiossa ensi syksynä! Siihen asti hyvää ja rentouttavaa kesää kaikille.
Eevi Laakso, fuksi