Heips! Mä oon Kaisa ja oon toisen vuoden opiskelija. Toimin tänä syksynä Kv-tuutorina Kuopiossa ja ajattelin vähän jakaa kokemuksiani siitä!
Kv-tuutori toimii tuutorina kansainvälisille opiskelijoille – eli englanninkielisiin tutkintoihin tuleville opiskelijoille ja vaihtareille. Itse tuutoroin vain vaihtareita ja olinkin laittanut tämän toiveeksi tuutorikoulutuksessa. Kv-tuutorointi eroaa vertaistuutoroinnista myös siinä, että jokainen tuutori saa omat tuutoroitavat, eikä tuutorointi tapahdu samalla tapaa ryhmässä kun vertaistuutorointi. Kv-tuutoreita kuitenkin kannustetaan tekemään yhteistyötä keskenään, mutta jos tuutorointia haluaa syystä tai toisesta tehdä itsenäisesti, on sekin täysin ok. Kv-tuutoriksi voi myös hakea kaverin kanssa ja tuutoroida yhdessä siltä osin kun se on mahdollista. Yleensä kuitenkin osa tuutoroinnista on helpointa tehdä itsenäisesti. Itse halusin tuutoroida enimmäkseen itsenäisesti, mutta syksyn kaupunkisuunnistukseen muodostimme muiden Retikan kv-tuutoreiden ja heidän tuutoroitaviensa kanssa pari ryhmää. Tällöin myös vaihtareilla oli mahdollisuus tutustua muihin kansainvälisiin opiskelijoihin.
Tuutoroitavia on yleensä useita, mutta määrä taitaa vaihdella vuodesta toiseen. Tänä vuonna yhtä tuutoria kohden oli noin 4 tuutoroitavaa – tosin yksi omista tuutoroitavistani ilmoitti heti, ettei olekaan tulossa, joten käytännössä tuutoroin kolmea vaihtaria. Määrä oli itselleni hyvä enkä kokenut missään vaiheessa että olisi liikaa tuutoroitavia. Oli myös mukava että he saapuivat kaikki eri päivinä Kuopioon, jolloin tuutoroimista oli helpompi jakaa useammalle päivälle.
Kv-tuutorin päätehtävä on olla tuutoroitavan ensimmäinen kontakti Suomessa ja auttaa sopeutumaan tänne varsinkin ensimmäisten päivien aikana. Ennen heidän Suomeen saapumistaan on tärkeää ottaa heihin yhteyttä mahdollisimman pian sen jälkeen, kun heidän yhteystietonsa saa. Itse sain tietää keitä tuutoroin kesäkuun loppupuolella. Oli mukavaa saada kaikilta innostuneet vastaukset parin päivän sisällä oman viestini lähettämisestä. Tuutoroitavat ovat yleensä todella kiitollisia tuutoreista, omani mukaan lukien. He kiittelivät moneen kertaan avusta ja siitä että on joku, keneltä voi tarvittaessa kysyä tai ylipäätään puhua Suomeen tulosta. Yksi tuutoroitavani päätti tulla Suomeen muutamaa viikkoa ennen opintojen alkua lomailemaan ja kysyi vinkkejä mihin mennä Suomessa. Tuntui hyvältä kuulla, että hän oli paitsi toteuttanut monia ehdotuksiani, mutta myös tykännyt niistä paljon!
Tuutorointi on melko käytännönläheistä sen jälkeen kun tuutoroitava on saapunut Kuopioon. Hain esimerkiksi parin tuutoroitavani avaimet Kuopaksen toimistolta heille ja menin heitä vastaan linja-autoasemalle ja sieltä menimme yhdessä heidän asunnoilleen. Näytin miten pesukoneet toimivat, selitin miten suomalaisten ovien lukot toimivat (on helppo vahingossa lukita itsensä asuntonsa ulkopuolelle), näytin missä lähin bussipysäkki on ja miten päästä yliopistolle. Kävimme myös yhdessä kaikkien tuutoroitavieni kanssa syömässä yliopistolla ensimmäisen viikon aikana. Samalla esittelin kampuksen heille ja tajusin kuinka sokkeloinen Canthia todella on.
Suurin osa tuutoroinnista on ohi orientaatioviikon jälkeen. On kuitenkin hyvä pitää yhteyttä tuutoroitaviin myös syksyllä kysellen välillä kuulumisia. Vinkkailin itse esimerkiksi joistain tapahtumista, innostin ostamaan Retikan haalarimerkkejä ja vastailin niihin muutamiin kysymyksiin jotka tuutoroitaviani askarruttivat. Syyskuussa kävi myös hyvä tuuri, sillä revontulet olivat selkeästi näkyvissä. Kerroin tästä heti kaikille tuutoroitavilleni ja seuraavaan aamuun mennessä olin saanut monia upeita kuvia revontulista ja ihasteluja niiden kauneudesta!
Kv-tuutorointi oli todella mukavaa enkä katunut sitä hetkeäkään. Tuutorikoulutuksessa on mahdollista toivoa hieman esimerkiksi mistä maasta tuutoroitavat olisivat tai haluaako tuutoroida vaihtareita vai tutkinto-opiskelijoita. Maan suhteen toiveeni eivät toteutuneet, mutta eipä se lopuksi haitannut. Kaikki tuutoroitavani olivat todella mukavia, lämminhenkisiä ja innostuneita tulemaan Suomeen. Koin tuutoroimisen myös merkitykselliseksi ja uskon sen olleen tärkeää jo sen perusteella, kuinka paljon kiitosta ja positiivista palautetta sain kaikilta tuutoroitaviltani siitä huolimatta, ettei kaikki mennyt ihan täydellisesti. Kuopas antoi minulle esimerkiksi väärän avaimen, jonka huomasimme vasta kun yritimme päästä sillä tuutoroitavani kotiin ensimmäistä kertaa. Onneksi kaikesta lopulta selvisi, kun osasi improvisoida ja tarvittaessa pahoitella kohteliaasti. On myös hyvä muistaa, että tuutorikin on vain ihminen, ei Google tai Chatgtp – kaikkea ei tarvitse osata. Tuutoroitavia on myös hyvä kannustaa etsimään tietoa itse ja esimerkiksi linkata oikealle sivustolle Kamussa.
Kv-tuutoriksi sopii mielestäni, jos on kiinnostunut eri maalaisista ja on innostusta tuutorointiin. Englannin kielessä uskoisin riittävän että on kohtalainen taito ja että uskaltaa puhua. Täydellisyyteen ei todellakaan tarvitse pyrkiä, sillä ei vaihtareidenkaan kielitaito ole sitä. Pääasia että saa viestinsä perille ymmärretysti. Jos oma kielitaito mietityttää, voi olla helpompaa tuutoroida kaverin kanssa. Kv-tuutorointiin on loppujen lopuksi aika vapaat kädet toteuttaa se miten itse haluaa ja näkee parhaaksi. Kannustan rohkeasti hakemaan kv-tuutoriksi ensi keväänä jos se yhtään kiinnostaa. Se on myös hyvä mahdollisuus kehittää omaa kielitaitoa ja saada ystäviä ympäri maapalloa!
Kuten varmasti olette huomanneet, Agronomiliitto ja Loimu yhdistävät toimintaansa vuoden 2026 alusta lähtien. Tässä blogipostauksessa on kerrottu aiheesta enemmän ja vastattu mahdollisesti mieltä askarruttaviin kysymyksiin!
Agronomiliiton jäsenet liittyvät 1.1.2026 Loimuun, joka toimii jatkossa myös ruoka-alan korkeasti koulutettujen asiantuntijoiden akavalaisena ammattijärjestönä. Liittyvät jäsenet saavat kaikki työ- ja virkasuhteisiin liittyvät neuvonta- ja lakipalvelut sekä urapalvelut Loimusta. Vuoden vaihteen jälkeen Loimu vastaa myös opiskelijatoiminnasta.
Kaikki Agronomiliiton jäsenet siirtyvät automaattisesti Loimun jäseniksi 1.1.2026. Loimu on lähettänyt Agronomiliiton jäsenille lisätietoa jäsenyydestä sähköpostitse 4.11.2025 ja lisäksi tietoa on kerätty Loimun verkkosivuille.
Agronomiliiton toiminta jatkuu
Työmarkkinatoimintojen yhdistymisen jälkeen Agronomiliitto jatkaa toimintaansa ruoka-alan asiantuntijoiden uudistuvana yhteisönä sekä Loimun jäsenjärjestönä. Yhdistyminen vahvistaa liiton resursseja ja antaa entistä paremmat mahdollisuudet edistää ruoka-alan asiantuntijuutta, yhteiskunnallista näkyvyyttä ja tiedeperusteista päätöksentekoa. Myös apuraha- ja stipendijärjestelmä jatkuu Agronomiliitossa ja stipendejä tullaan edelleen myöntämään jäsenille. Agronomiliiton valtuusto linjaa Agronomiliiton tulevaa toimintaa ja roolia seuraavassa kokouksessaan 22.11.2025. Opiskelijajäsenmaksuksi ensi vuodelle on esitetty 10 euroa.
Mikä on Loimu?
Luonnon-, ympäristö- ja metsätieteilijöiden liitto Loimu ry on luonnontieteiden, ympäristötieteiden ja metsätieteiden opiskelijoiden ja asiantuntijoiden oma ammattiliitto. Loimu syntyi vuonna 2017, kun kolme akavalaista liittoa – Luonnontieteiden Akateemisten Liitto LAL, Metsänhoitajaliitto ja Ympäristöasiantuntijoiden keskusliitto YKL – yhdistivät voimansa rakentaakseen yhteisen ja vahvan yhteisön luonnon-, ympäristö- ja metsätieteiden osaajille. Loimu tukee jäseniään opintojen eri vaiheissa sekä urapolun alussa ja sen varrella.
Tänä päivänä Loimussa on noin 17 000 jäsentä, joista noin 5 000 on opiskelijoita eri yliopistoista ympäri Suomen. Se tekee Loimusta yhden Akavan suurimmista ja opiskelijavaltaisimmista liitoista – 9. suurimman 36 jäsenliiton joukossa.
Opiskelijatoiminta Loimussa
Vuoden vaihteen jälkeen Loimu vastaa kaikesta opiskelijatoiminnasta, ja opiskelijoille suunnattu toiminta jatkuu entiseen tapaan aktiivisena. Loimun opiskelijatoimintaa järjestetään yliopistokampuksilla kahdeksan poikkitieteellisen, kampuskohtaisen opiskelijayhdistyksen kautta.
Kuopiossa opiskelijayhdistyksenä toimii ”Loimun opiskelijat – Kuopio” eli lyhyemmin LoK. Yhdistyksen tehtävänä on edistää Kuopion kampuksella biolääketieteen, ympäristötieteen ja jatkossa myös ravitsemustieteen opiskelijoiden uravalmiuksia ja työllistymistä yhteistyössä ainejärjestöjen ja sekä Loimun alueellisen yhdistyksen Loimu Pohjois-Savo ry:n kanssa. Loimulla on myös kampuspromoottereita, jotka tekevät jäsenhankintaa sekä yhteistyötä ainejärjestöjen kanssa. Kuopiossa kampuspromoottorina toimii Inna Siimes.
LoK järjestää Kuopiossa erilaisia tapahtumia, joista suosituimpia tapahtumia on vapun aloittava Wabubrunssi, fukseille suunnattu fuksikeilaus sekä pikkujoulut joulun alla. Näiden lisäksi tapahtumakattaukseen kuuluu sitsejä, hengailuiltoja, lajikokeiluja sekä erilaisia koulutus- ja verkostoitumistapahtumia. Vuosittain järjestetään myös Luoti-päivä eli luonnontieteilijöiden työelämäpäivä, jossa alan opiskelijat ja yritykset kootaan yhteen.
Opiskelijayhdistyksen vuoden 2026 hallitus valitaan torstaina 13.11.2025 järjestettävässä syyskokouksessa Snellmanian tilassa SN200. Loimu kannustaa kaikkia opiskelijajäseniään – myös uusia tulokkaita Agronomiliitosta – osallistumaan kokoukseen ja hakemaan mukaan ensi vuoden toimintaan! Voit lähteä mukaan toimintaan Agronomiliiton jäsenenä, vaikka jäsenyys Loimussa alkaa vasta vuoden vaihtuessa. Lue lisää LoKin toiminnasta täältä.
Loimun opiskelijajäsenyys
Loimu tarjoaa opiskelijajäsenilleen kolme eri jäsentasoa: Fuksi, Opiskelija ja OpiskelijaPlus. Jokaisella tasolla on omat etunsa ja palvelunsa, kuten kattava vapaa-ajan matkustajavakuutus. Jäsentaso määräytyy automaattisesti opintojen ja jäsenyyden perusteella, mutta sitä voi myös itse päivittää kätevästi Loimun OmaLoimu-asiointipalvelussa.
Fuksi-taso: Kaikki jäsenet, jotka aloittavat opintonsa syksyllä 2025, kuuluvat automaattisesti Fuksi-tasolle. Tämä jäsenyys on maksuton vuoden 2026 loppuun asti, joten fukseille liittyminen on helppo ja riskitön tapa tulla mukaan Loimun yhteisöön.
Opiskelija-taso: Nykyiset opiskelijajäsenet, jotka eivät vielä kuulu työttömyyskassaan, siirtyvät vuoden vaihteessa Opiskelija-tasolle. Tämän jäsenyyden vuosimaksu on 24 euroa, ja se tarjoaa monipuoliset Loimun opiskelijaedut sekä tuen uran alkuvaiheeseen.
OpiskelijaPlus-taso: Opiskelijajäsenet, jotka kuuluvat myös työttömyyskassaan, siirtyvät OpiskelijaPlus-tasolle. Työttömyyskassan jäsenyys säilyy ennallaan – sekä Loimun että Agronomiliiton opiskelijat kuuluvat jo nyt samaan Erityiskoulutettujen työttömyyskassa Erkoon. Jatkossa kassan maksu sisältyy Loimun jäsenmaksuun. OpiskelijaPlus-jäsenyyden hinta on 84 euroa vuodessa, ja se sisältää sekä Loimun palvelut että työttömyyskassan jäsenyyden.
Jos aiheesta herää vielä kysymyksiä ja ajatuksia, voit olla yhteydessä esimerkiksi Loimun kampuspromoottoriin Inna Siimekseen (promoottori.kuopio@loimu.fi) tai Agronomiliiton opiskelijapromoottoriin Jonna Härköseen (jonharko@student.uef.fi).
Ihanaa marraskuun alkua ja tsemppiä kaikille opintoihin!
Hei, sinä fuksi! Oletko miettinyt hallitustoimintaan lähtemistä, mutta kenties epäröit, se jännittää tai et tiedä mihin pestiin haluaisit? Se ei haittaa ja se on täysin normaalia. Minuakin jännitti ihan ensimmäisen kerran jutella hallituslaisten kanssa, mutta fuksivuonna olin kuitenkin varma, että haluan hallitukseen. Olen toiminut nyt Retikan hallituksen viestintä- ja somevastaavana – ja se on ollut paras päätös ikinä!
Fuksivuonna olin kiinnostunut yleisesti hallitustoiminnasta eikä minulla ollut yhtä selkeää pestiä mihin haluaisin. Minulla oli vuosien kokemus somen tekemisestä, joten tähän pestiin hakeutuminen tuntui hyvin luonnolliselta. Olen viestintä- ja somevastaavan roolissa päässyt oppimaan todella paljon uusia asioita, mm. miten tehdään saavutettavaa viestintää, miten päivitetään nettisivuja ja miten tehdään houkuttelevia somemateriaaleja. Itse pidän luovasta työskentelystä ja tässä pestissä vain mielikuvitus on rajana, kun suunnittelee postauksia sosiaaliseen mediaan. Viestintä on avautunut minulle aivan uudella tavalla, ja tällä hetkellä koen, että voisin tulevaisuudessa työllistää itseäni viestinnän parissa tulevan ravitsemusterapeutin uran lisäksi.
Miksi kannattaa hakea fuksina – tai missä vaiheessa opintoja tahansa – hallitukseen? Hallitustoiminta on opettanut minulle paljon uutta, kuten jo edellä mainittuja viestintään liittyviä taitoja. Tämän lisäksi olen oppinut paljon ryhmässä työskentelemisestä, vuorovaikutuksesta, organisoimisesta ja päätöksenteosta. Hallituksessa parasta on se, kun pääsee vaikuttamaan asioihin ja retikkalaisten hyvinvointiin. On kiva tietää etukäteen mitä kaikkia kivoja tapahtumia on luvassa ja kun pääsee myös itse osallistumaan niiden järjestämiseen. Hallitustoiminta on ollut myös loistava mahdollisuus verkostoitua niin vanhempien vuosikurssien opiskelijoiden kanssa kuin poikkitieteellisesti.
Jos epäröit sitä, että onko minusta hallitustoimintaan mukaan, niin kaiken tarvittavan kyllä oppii matkan varrella. Vaikka itse koin somen vahvuudekseni pestin alusta alkaen, oli silti todella paljon opittavaa ja hoidettavia asioita. Ensimmäisen kerran taistelin kolme tuntia nettisivujen päivittämisen kanssa, mutta parin kuukauden päästä sain jo parissa minuutissa nettisivut päivitettyä. Ei siis kannata pelätä epäonnistumista, vaan lähteä rohkeasti hallitustoimintaan mukaan, jos se yhtään kiinnostaa. Hallituslaiset tekevät tiivistä yhteistyötä, joten kenenkään ei tarvitse pärjätä pestissään yksin.
Jos sinulla on mielessä jotain hallituksen toimintaan liittyen, niin hallituslaisilta voi aina kysyä vinkkejä ja neuvoja yliopistolla tai laittamalla viestiä. Instagramin storyissa on alkanut tällä viikolla hallituspestien esittelyt, joita kannattaa seurata, jos pestien sisällöt ja konkreettiset vinkit kiinnostavat. Kysy hallitukselta -kahvihetki vietetään Retikan huoneella ti 18.11. klo 11-13, jossa voi kysellä kasvotusten hallitustoiminnasta ja eri pesteistä tarkemmin.
Jos haluat tulla mukaan hallitustoimintaan, tule syyskokoukseen to 20.11., jossa valitaan tuleva puheenjohtaja ja hallituksen jäsenet. Sinun ei tarvitse vielä tietää, mihin pestiin haluat, mutta tärkeintä on, että osoitat kiinnostuksesi ja olet valmis yhdessä tekemiseen ja uusien asioiden oppimiseen!
Moikka! Mä oon Inka ja pääsin opiskelemaan ravitsemustieteitä — mun unelma-alaani — avoimen väylän kautta. 🙂
Mun polku Opiskellessani aiemmassa tutkinnossani tajusin, etten ole oikealla alalla, ja lukioaikainen ajatus ravitsemustieteistä palasi takaisin mieleeni. Kun olin saanut ajatuksen alanvaihdosta päähäni ja olin jo omaksunut opiskelijaidentiteetin, oli mulle itsestäänselvää aloittaa avoimen opinnot, vaikka avoimen väylää ei silloin vielä ollutkaan. Saisin ensituntumaa opinnoista, saisin kurssit hyväksiluettua tulevaan tutkintooni, ja samalla jokainen kurssi auttaisi mua valmistautumaan silloiseen aineistopohjaiseen pääsykokeeseen. Ensimmäisen pääsykokeeni jälkeen tajusin, että kouluun pääseminen ei olekaan mikään helppo nakki ja että se tulisi vaatimaan paljon töitä. Olin kuitenkin valmis panostamaan, koska tiesin, että tätä mä haluan, ja ensimmäiset perusopintojen kurssitkin olivat sen vahvistaneet. Jatkoin samalla tavalla: tein avoimen kursseja, töitä ja valmistauduin kevään pääsykokeisiin. Tätä kaavaa vierähti parisen vuotta lisää, kunnes kuulin, että todistusvalinnan ja pääsykokeen rinnalle aukeaisi myös avoimen väylä. Tämä uutinen oli mulle lottovoitto, koska väylähakuun pakollisista opinnoista multa puuttui enää vain muutama kurssi. Päätin samalla myös tehdä avoimen kautta mahdollisimman paljon ”extraa”, jotta sisäänpääsyn mahdollisuudet olisivat parhaat mahdolliset. Teinkin lopulta yhteensä noin 110 opintopistettä, vaikka pakollisia opintoja oli 85 opintopisteen edestä. Kesällä sainkin sitten tiedon, että ovet ravitsemustieteille avautuivat mulle, ja vihdoin sinnikkyyteni palkittiin. <3
Kokemukseni avoimen opinnoista Mulle avoimen opinnot olivat erittäin mieluisa kokemus. Tuntui koko ajan, että edistin asioita, vaikken kouluun ollut vielä päässytkään. Kurssitoteutukset olivat mieleisiä ja selkeitä, ja kaikki opettajat olivat avuliaita ja tsemppaavia. Jos mikä tahansa asia mietitytti, aina pystyi laittamaan viestiä opettajalle ja sai apua. Vaikka opinnot olivat itsenäistä opiskelua, ei kuitenkaan tuntunut, että olisi ollut yksin asioiden kanssa. Itse jäin vielä kahden opetussuunnitelman välimaastoon, mutta saatiin opintoneuvojan kanssa tehtyä mulle henkilökohtainen suunnitelma opintojen koostamiseen. Ainoa miinus tietysti oli, että kursseista piti maksaa. Summat eivät kuitenkaan olleet mun mielestä liian suuria kurssien antamaan hyötyyn nähden. Kurssimaksut tulivat myös maksettavaksi ripotellen ympäri vuotta, joten ne eivät vieneet liian suurta siivua palkasta. Töitä kun joutui kuitenkin opintojen ohella tekemään, kun tukia avoimen opintojen aikana ei saanut. Jos vertaa avoimen yliopiston kurssimaksuja pääsykokeiden valmennuskurssimaksuihin, ei eroa juurikaan ole. Ja vieläpä, jos ensikertalaisena opiskelijana pääsee avoimen kautta, saa hyvityksen avoimen kurssimaksuista!
Tutkinto-opintojen alku Syksy on lähtenyt mukavasti käyntiin Kuopiossa. Mulla on tällä hetkellä kombinaatio toisen ja kolmannen vuosikurssin opinnoista. Vaikka oon aidosti nauttinut itsenäisestä puurtamisesta avoimen opintojen parissa, on nyt ollut mukavaa osallistua opetukseen koululla ja tehdä uusien opiskelukavereiden kanssa yhdessä koulutöitä. Vaihtelu virkistää! Vaikka ykkösvuoden kursseja ei mulla oikeastaan ole muiden fuksien kanssa, avoimen kautta on kuitenkin tullut 10 opiskelijaa, joiden kanssa tässä ollaan samassa veneessä. Melkeempä kaikilla kursseilla on siis joku muu avoimen väylän kautta tullut henkilö tai vähintään joku tuttu naama ylemmiltä vuosikursseilta. Ylempiinkin vuosikurssilaisiin tutustuu helposti ja nopeasti pienen ainejärjestön takia. 🙂
Summa summaarum En voi kuin lämpimästi suositella avoimen opintoja kaikille! Varsinkin ensikertalaisena hakijana, jos ei ole varma, onko kyseinen ala juuri oikea, voi saada avoimen opinnoista esimakua tutkinnosta menettämättä ensikertalaisuuttaan. Ihan muutamastakin kurssista voi olla hyötyä saadakseen varmuuden alasta, vaikka lopulta hakisikin esimerkiksi todistusvalinnalla. Alanvaihtajille puolestaan avoimen väylä voi olla huomattavasti mieluisampi polku tutkintoopiskelijaksi kuin pääsykokeet, etenkin tämän pääsykoeuudistuksen jälkeen. Eikun vaan ilmoittautumaan kursseille!
Kampukselle on palattu ja syksyn opinnot lähtevät käyntiin. Tässä vaiheessa voisi siis olla hyvä hetki puhua hieman oman näköisestä opintopolusta ja mun omista kokemuksista siitä, kun opintoja käy omassa tahdissa eikä ihan suoraan annetun opintosuunnitelman mukaan. Mitä itse olen tehnyt, miten opintosuunnitelman muokkaaminen onnistuu ja mitä kaikkea onkaan mahdollista opiskella tutkinnon aikana?
Lähtökohtaisesti ravitsemustieteen koulutusohjelma kestää viisi vuotta, jotka menevät aika lailla täysin opintosuunnitelmaan kirjattujen opintojaksojen mukaisesti. Helppoa ja mukavaa, kun vain suorittaa ne kurssit jotka suunnitelmaan on merkitty! Itse ei tarvitse tällöin hirveästi tietää mitään, sillä kurssit tulevat mukavasti toistensa jälkeen ilman että itse pitäisi tehdä suunnitelmia tai valintoja.
Kaikilla opinnot eivät kuitenkaan mene tämän valmiin suunnitelman mukaan. Osalla ravitsemustieteellä aloittavista on aiempia tutkintoja, joista saa hyväksiluettua enemmän tai vähemmän tehtyjä opintoja, ja moni on myös tehnyt ravitsemustieteen perus- ja aineopintoja avoimessa yliopistossa. Nämä usein lyhentävät opintoihin käytettyjä vuosia, kun tutkinnon suorittamista voi tiivistää, ja HOPS-ohjaajalta saa apua siihen, miten opinnot on järkevin rytmittää.
Toinen vaihtoehto on opintojen pidentäminen erinäisistä syistä. Elämässä voi toki tulla yllättäviä tilanteita ja muutoksia, jotka vaativat opintojen tauottamista tai hidastamista, tai sitten muista syistä, kuten vaihdon takia tai jaksamisen turvaamiseksi, voidaan päätyä hitaampaan opintojen suorittamiseen. Oma valintani on ollut suorittaa opinnot kuudessa vuodessa: jo fuksivuonna tuskailin siitä, että haluaisin käydä enemmän opintoja kuin viidessä vuodessa ehtii, joten kun keksin, että voin ihan yhtä hyvin tehdä tutkinnon kuuteen vuoteen, ongelmat tuntuivat ratkeavan ja mieli kevenevän! Merkittävä tekijä oli myös se, että opiskelijaelämällä tuntui olevan vielä paljon annettavaa erityisesti ainejärjestötoiminnan saralla, joten senkin puolesta opintojen pidentäminen on ollut loistava ratkaisu. Lisäksi minua suoraan sanottuna ahdistaisi ajatus, että olisin valmistumassa jo niinkin äkkiä kuin reilun puolen vuoden päästä, joten tämä tuntuu sopivammalta aikataululta myös sen puolesta.
Mitä hyötyjä olen siis itse saanut opintojen pidentämisestä:
Olen voinut opiskella enemmän vapaavalintaisia opintoja, kuten elintarviketieteitä ja psykologiaa.
Saan kevennettyä maisterivaiheen opintoja, kun ehdin tehdä gradua rauhassa ja saada sen pois alta ennen tiiviiden terapiaopintojen alkua.
Olen päässyt mielenkiintoisiin ja kehittäviin työtehtäviin, joista on saanut mahtavia muistoja ja hyvää kokemusta myös tulevan työuran kannalta: esim. ylimääräinen harjoittelu ja työt markkinoinnin parissa avarsivat omia urasuunnitelmia ja kehittivät osaamista monella tapaa.
Olen ehtinyt olla ainejärjestötoiminnassa mukana pitkään ja aktiivisesti.
Valmistuminen ei tule liian nopeasti 😀
Ja miten tämä käytännössä oli mahdollista? Minulle suunnitelman muuttaminen oli helppoa, koska keksin muuttaa sitä jo fuksivuonna ja ehdin järjestellä opintoja itselleni sopivimpaan järjestykseen vielä oikein mainiosti: tein kandiopinnot niin sanotusti normaalissa tahdissa, neljännen vuoden käytin ylimääräisiin opintoihin ja graduun ja tulevina 5. ja 6. vuonna teen ravitsemusterapiaopinnot “normaalissa” tahdissa. Opintotukienkaan kanssa ei tullut ongelmaa, kun niiden säästelyn pystyi aloittamaan ajoissa ja suunnittelin opintotuen tauotukset tasaisesti niin, että terapiaopintojen aikana on vielä täydet tuet käytössä. Omia suunnitelmia voi kuitenkin muokata missä vaiheessa opintotaivalta tahansa, ja HOPS-ohjaaja auttaa siinä aina jokaisen yksilöllisen tilanteen huomioiden: esimerkiksi pari kaveriani päättivät vielä maisterivaiheessa lähteä vaihtoon ja saivat terapiaopinnot eri tavalla järkkäiltyä vaihdon mahdollistavaan muotoon!
Tässä postauksessa keskityttiin enemmän opintojen pidentämiseen, koska minulla on siitä kokemusta. Tärkeimpänä pointtina on kuitenkin muistuttaa siitä, että omaa opintopolkua ja –suunnitelmaa on mahdollista muokata itselle ja omaan elämäntilanteeseen sopivaksi monella tapaa, ja siihen saa aina apua ja neuvoja omalta vuosikurssiopettajalta. Kaikki tavat ovat yhtä ok, kunhan se sopii itselle <3
Hei! Olen Pinja, Retikan tuleva maisteriopiskelija. Pääsin toteuttamaan pitkäaikaisen haaveeni opiskelijavaihdosta ja tässä kirjoituksessa kerron keväisestä vaihdostani Hongkongissa, jossa vietin vuoden 2025 ensimmäiset viisi kuukautta. Haluan avata omia kokemuksiani arjesta pallon toiselta puolelta sekä antaa vinkkejä vaihtoon liittyen. Ehkä toivottavasti myös inspiroida jotain toista lähtemään vaihtoon!
Vain päivä ennen vaihtoa olin kauhuissani. Koti Kuopiossa oli muutettu varastoon, ja edessä odotti varmistunut vaihto Hongkongissa. Epävarmuus valtasi minut. Ajattelin tehneeni surkean päätöksen enkä halunnut lähteä. Kyseenalaistin valintojani. Miksi edes halusin Hongkongiin? Mitä jos en saa vaihdossa kavereita? Oliko tämä virhe?
En kuitenkaan olisi voinut olla enempää väärässä. Vaihto osoittautui yhdeksi elämäni parhaista päätöksistä ja seuraavat viisi kuukautta olivat täynnä unohtumattomia hetkiä.
Opintojen alussa olin innoissani, kun kuulin, että Retikasta käsin vaihtoon lähtemisen mahdollisuus järjestyy kaikille halukkaille. Toisaalta jos vaihtoon lähteminen kiinnostaa, se kannattaa hyvissä ajoin suunnitella osaksi opintoja. Itse järjestin asiaa tekemällä toisena opiskeluvuotena muutamia seuraavan vuoden kursseja pois alta, jotta kolmannen vuoden kevät jäisi pakollisten opintojen puolesta vapaaksi. Näin pystyin vaihdossa suorittamaan vapaavalintaisia opintoja.
Kohteen valinta ja vaihdon valmistelu
UEF:llä on monia erilaisia vaihto-ohjelmia, joiden kautta voi hakea vaihtoon. Vaihdon voi suunnitella omien tarpeiden ja toiveiden mukaan. Voi lähteä lyhyemmäksi tai pidemmäksi aikaa niin lähelle kuin kauas. Vaihtoon hakemisen aloitin jo reilu vuosi ennen lähtöä ja siihen kuului kaksi vaihetta. Ensimmäisenä hain oman koulun ehdokkaaksi tiettyyn vaihto-ohjelmaan, jonka jälkeen paikkaa vaihtoyliopistosta. Oma ohjelmani oli kahdenvälinen vaihto, joka perustuu yliopistojen väliseen yhteistyösopimukseen.
Kun paikkani kahdenvälisen vaihdon ohjelmasta oli selvinnyt, lähdin tutustumaan sillä hakukierroksella avoinna oleviin vaihtokohteisiin. Itselleni oli selvää kohteen valinnassa, että haluan kauas. Miljoonakaupunkiin! Tarkastella elämää oman tutun ulkopuolelta. Mieluiten päiväntasaajan läheisyydestä käsin. Hongkong erottui edukseen kansainvälisyydellään, keskeisellä sijainnillaan Aasiassa sekä koulun runsaalla englanninkielisten kurssien tarjonnalla. Olin myös kuullut Hongkongista paljon positiivisia kokemuksia siellä vaihdossa aiemmin olleilta.
Minua ja Hongkongin vihreitä kukkuloita sekä satoja pilvenpiirtäjiä erotti vain vaihdon tuskainen hakuprosessi. Asioiden selvittelyyn ja odotteluun kului paljon aikaa. Hoidettaviin asioihin kuuluivat esimerkiksi viisumin, asuntolapaikan ja apurahojen hakemista. Lisäksi opintoja varten tein kurssivalintoja. Muita hoidettavia asioita oli tarvittavien rokotuksien ja matkavakuutuksen hankkiminen. Kysymysmerkkejä oli enemmän kuin vastauksia ja epävarmuutta tuli sietää. Huoneeni yliopiston asuntolasta varmistui vasta muutama viikko ennen lähtöä. Onneksi vertaistukea sai vaihdossa aiemmin olleilta sekä UEF:n vaihtokoordinaattorilta sai kysyttyä apua.
Yksi suurimmista pohdinnan aiheistani ennen vaihtoon lähtöä oli raha. Kuinka paljon vaihtoon lähteminen maksaa? Onko mulla varaa siihen? Ennen vaihtoa rahaa kului paljon. Rokotukset olivat kalliita ja niihin kului useita satoja euroja. Lentolipuista maksoin myös paljon, koska halusin ostaa liput, joiden päivämääriä pystyin muokkaamaan. Tällöin paluupäivän pystyi joustavasti muokkaamaan jälkeenpäin paremmaksi, kun aikatauluni selkiytyivät.
Vinkit:
– Älä stressaa liikaa. Vaihtoon liittyy paljon asioita, jotka selviävät pikkuhiljaa.
– Osa kouluista saattaa vaatia tiettyä keskiarvoa, joten huomioi se opinnoissasi tai kohteen valinnassa
– Jos lähdet vaihtoon Euroopan ulkopuolelle, YTHS:n kautta saa helposti selvitettyä tarvittavat rokotukset.
– Muista apurahat ja stipendit: Agronomiliiton ulkomaanmatkastipendin hakuaika on vuosittain huhtikuussa ja itse hain sitä jo etukäteen ennen vaihtoon lähtöä. Lisäksi kannattaa tutkia muita apurahoja myöntäviä säätiöitä ja järjestöjä. Esimerkiksi osa järjestöistä haluaa tukea tietyltä alueelta kotoisin olevien nuorten opiskelua.
Arki ja opiskelu Hongkongissa
Hongkong on Kiinan erityishallintoalue, jossa asuu yli seitsemän miljoonaa ihmistä. Sen asema Iso-Britannian siirtomaana vuosina 1842–1997 ja merkitys kansainvälisen kaupan keskuksena tekee siitä kiinnostavan lännen ja idän vaikutteiden kohtauspaikan. Vaikka ennen lähtöä tunsin jännitystä tulevasta tuntemattomasta, en kokenut kulttuurishokkia Hongkongiin päästyäni. Sulauduin nopeasti uuteen ympäristöön. Nautin ympäröivästä hektisestä kaupunkimiljööstä, jota toisaalta rauhoitti kaunis luonto. Mielestäni Hongkong on ideaali vaihtokohde, sillä nähtävää ja tekemistä on valtavasti! Kattava ja edullinen julkinen liikenne teki liikkumisesta helppoa. Maksaminen Hongkongissa onnistui kätevästi Octopus-kortilla, joka toimi niin julkisissa kulkuvälineissä, ruokakaupoissa kuin yliopiston pesutuvassa. Lisäksi tärkeänä tekijänä oli turvallisuus. Koin vaihdon ajan aina oloni turvalliseksi, vaikka liikuin usein yksinkin.
Kaupunkinäkymää Hongkongista. Olin jatkuvasti haltioissani upeista maisemista.
Oma kouluni vaihdon ajan oli Hong Kong Baptist University, joka oli helppo valinta, sillä se oli UEF:n ainoa kohde Hongkongissa. Omassa koulussani orientaatio jäi hyvin pieneksi ja muihin tutustuminen oli pitkältä omalla vastuulla. Tähän auttoi, kun oli itse aktiivinen. Asiaa myös helpotti, että kaikki olivat samassa tilanteessa ja uuden äärellä. Koulun 200 vaihtarin joukosta löytyi helposti samanhenkisiä ihmisiä. Minulle muodostui jo vaihdon ensimmäisillä viikoilla oma kaveriporukka, jonka kanssa teimme asioita yhdessä. Koska asuimme kaikki kampuksella lähellä toisiamme, elämä oli yhteisöllistä ja matalalla kynnyksellä saattoi järjestää tekemistä. Nautin yhteisistä päivällisistä ja päiväretkistä Hongkongin pienille saarille. Lisäksi koulu tarjosi hyvät mahdollisuudet liikuntaan. Kuntosalilla saattoi käydä ilmaiseksi ja noin muutamalla eurolla pystyi varaamaan vuoroja pallopelien harrastamiseen. Kävimme usein pelaamassa esimerkiksi tennistä yhdessä.
Asuin vaihdon ajan yliopiston asuntolassa, jossa jaoin huoneen yhden henkilön sekä vessan ja suihkun kolmen henkilön kanssa. Kävi hyvä tuuri ja kouluun oli juuri avattu uusi asuntola. Toisaalta tämän myötä esimerkiksi yhteisessä keittiössä ei ollut mitään keittiövälineitä valmiina. Olen tyytyväinen asumiseeni, sillä hinta oli Hongkongin kalliiseen vuokratasoon nähden edullinen ja koulumatkat olivat lyhyet. Oma asumiseni maksoi vaihdon ajalta vähän reilut 2000 €, kun Hongkongissa yhden kuukauden vuokra on helposti noin 1000 €. Ennalta jännitin huoneen jakamista vieraan ihmisen kanssa. Omasta tilasta luopumista. Vaihteluna yksin asumiselle nautin kuitenkin arjen jakamisesta muiden kanssa.
Yksi kampuksen rakennuksista. Kouluni sijaitsi viihtyisällä alueella, josta puolessa tunnissa pääsi keskustaan tai parissa tunnissa hiljaisille rannoille.
Huoneeni vaihdon ajan. Patjoissakin oli vielä muovit, sillä olimme ensimmäiset asukkaat. Lakanat, peitto ja tyyny täytyi hankkia itse.
Omassa koulussani valittuja kursseja sai kahden ensimmäisen opiskeluviikon aikana vielä muuttaa. Opiskelijat saivat vapaasti vierailla eri luennoilla, ja jos kurssilla oli vielä tilaa, sen saattoi lisätä omaan lukkariin. Tykkäsin tästä järjestelystä paljon! Lopulta oma lukujärjestykseni koostui hyvin monipuolisesti erilaisista kursseista. Priorisoin kulttuuriin tutustumista. Opiskelin esimerkiksi kiinalaista kulttuuriperintöä ja perinteisiä maalaustekniikoita. Kuvataiteen harrastajana oli ihana päästä toteuttamaan itseään arjessa. Ravitsemustieteen opintoja lähimpänä kävin kurssin, joka käsitteli lasten lihavuutta. Sen yhteydessä toteutimme lasten hyvinvointia koskevan kyselyn paikallisessa koulussa. Yleisesti kursseilla tehtiin paljon ryhmätöitä ja pidettiin esitelmiä. Tämä oli kivaa vaihtelua itsenäiselle opiskelulle kotiyliopistossa. Koulupäivien ajankohta poikkesi paljon totutusta, sillä luentoja oli usein myös iltaisin. Päivän viimeinen luentoni loppui usein puoli seitsemän aikaan illalla.
Itselleni tärkeä osa vaihtoa oli paikalliseen ruokakulttuuriin tutustuminen. Ruoan kautta voi oppia paljon paikallisista arvoista ja tavoista. Mitä syödään ja miksi? Lisäksi tykkään kokeilla uusia ruokia! Hongkongissa ruokakulttuuri on monimuotoinen ja saanut vaikutteitta oman historiansa kautta sekä eri puolilta maailmaa. Paikalliset ravintolat olivat usein rentoja ja vilkkaita. Korkea äänitaso kertoi yhteisöllisyydestä ja elävästä ilmapiiristä. Tilat olivat pieniä ja saman pöydän ääreen ahtautui usein monia eri seurueita. Ruoissa käytettiin raaka-aineina paljon riisiä, nuudeleita, vihreitä vihanneksia, mereneläviä, sieniä sekä lihaa. Ruoka valmistettiin usein höyryttämällä bambukorissa ja oli usein miedosti maustettua, sillä raaka-aineiden luonnollisia makuja pidettiin arvossa. Merkittävä osa paikallista ruokakulttuuria olivat “dim sumit”, jotka olivat pieniä erinäköisiä nyyttejä, joita täytettiin erilaisilla täytteillä esimerkiksi katkaravuilla tai sianlihalla. Vaihdossa suosin ulkona syömistä, sillä se oli suhteessa paljon edullisempaa ruokakauppoihin nähden. Esimerkiksi pieni jogurtti saattoi maksaa 4 € tai yksittäinen omena 2 €. Hedelmät ja vihannekset ostin paikallisilta toreilta, joista saattoi tehdä edullisia löytöjä.
Kalapallot olivat yksi suosikkiruokani Hongkongissa. Niitä sai ostettua yksittäin currykastikkeessa tai kuten kuvassa keitossa nuudelien kanssa.
Mitä jos seuraavan kerran aamupuurossa olisikin marjojen ja rahkan sijaan kanaa ja vihreitä kasviksia? Congee, kiinalainen riisipuuro, on suolainenvaihtoehto, jota syödään usein lihan tai muiden lisukkeiden kanssa.
Vinkit:
– Vaihdossa aika kuluu nopeasti. Kauhea klisee,mutta pitää paikkansa. Käytäaika hyödyksi ja kierrä heti alkuun nähtävyyksiä, jotta viimeisillä viikoilla ei valtaa paniikki. Esim Hongkongissa säät myös lämpenivät kesää kohden, jolloin kävelyretket kukkuloille oli miellyttävämpi tehdä alkuvuodesta.
– Pidä silmät auki mahdollisuuksien varalta, sillä kivaa tekemistä keksii myös ilmaiseksi. Esim. Hongkongissa kulttuuria oli helposti saatavilla ja moniin museoihin pääsi ilmaiseksi. Kävimme myös katsomassa kantonilaista oopperaa, kun bongasimme kaverini kanssa puistosta esitteen.
Haasteet vaihdossa ja niistä selviäminen
Yksi asia, johon en ollut osannut kunnolla varautua oli netin kanssa taisteleminen. Suomessa on tottunut siihen, että netti on nopeaa ja kaikki toimii. Erityisesti Manner-Kiinaan matkustaessa netti oli korvaamaton, sillä Alipay-sovelluksen kautta maksettiin niin ruokaostokset kuin metroliputkin ja karttasovellus Amapin avulla suunnistettiin paikasta toiseen. Molemmat näistä vaativat toimivan yhteyden. Luulin valmistautuneeni hyvin etukäteen ja ennen Hongkongiin saapumista ostin kalliilla eSIM-kortin, joka lupasi toimia 18 Aasian maassa. Todellisuudessa netti toimi vain Hongkongissa hyvin, mutta muualle matkustaessa olin usein ilman yhteyttä. Rahaa kului turhaan uusien SIM-korttien ostamiseen. Olisin päässyt helpommalla, jos olisin toiminut kuten muut vaihtarikaverini ja ostanut edullisen paikallisen SIM-kortin Hongkongista ja muualle matkustaessa erillisiä SIM-kortteja.
Toiseksi monen tunnin aikaeron ja kiireisten aikataulujen myötä yhteydenpito Suomeen oli välillä vaikeaa. Tunsin huonoa omatuntoa eläessäni elämäni seikkailua, kun kotona oli harmaa helmikuu ja arki. Se tuntui kaukaiselta. Ajoittain syyllisyys vaivasi ollessani niin onnellinen. Vaihdon luomassa kuplassa etäällä läheisistäni. Järjestimme kuitenkin perheeni kanssa viikoittaisia videopuheluita viikonloppuisin kuulumisten päivittämiseksi. Nämä helpottivat myös ajoittaista koti-ikävää. Erityisen tärkeää oli, että ajatuksia pystyi jakamaan muiden vaihtareiden kanssa, jotka jakoivat samoja tuntemuksia.
Kolmantena haasteena Hongkongissa koin suuret tuloerot. Osa asukkaista on todella rikkaita ja katukuvassa näkyy huomattava määrä luksusautoja ja merkkiliikkeitä. Kuitenkin kiiltokuvan takana toinen puoli väestöstä kamppailee ahtaan asumisen ja korkeiden elinkustannusten kanssa. Palkkataso on monilla aloilla esimerkiksi siivoojilla ja kotiapulaisilla hyvin matala. Tämä aiheutti minussa ristiriitaisia tuntemuksia ja halusin ymmärtää alueen elämää syvemmin. Huonekaverini oli mukana paikallisen hyväntekeväisyysjärjestön toiminnassa ja olin utelias toiminnasta. Sain merkityksellisyyden tunnetta osallistuessani ruoka-apuun, jossa sain konkreettisesti auttaa jakamalla aterioita kodittomille. Tämä oli mahdollisuus tutustua järjestötoimintaan ja olla tekemässä hyvää.
Vinkit:
– Pidä päiväkirjaa, siitä jää kiva muisto vaihdosta.
– Mieti, miten helpotat koti-ikävää. Osalla oli esimerkiksi valokuvia huoneen seinällä tai itse kokkasin aamuisin puuroa, sillä siitä tuli kotoisa olo.
Lopuksi
Mitä vaihdosta jäi käteen? Valtava kiitollisuus. Kokemus siitä, että pärjää uudessa ympäristössä ja sopeutuu vähään omaan tilaan. Uusi perspektiivi elämän tarkasteluun. Kasa muistoja ja hauskoja sattumuksia. Ystäviä eri puolilta maailmaa. Vahvistunut rakkaus eri kulttuureja kohtaan.
Minulle vaihto oli paras päätös. Kova odotus, joka palkittiin ikimuistoisella seikkailulla. Toisaalta tiedostaen, että moni asia olisi voinut mennä toisin. Elämässä varmaa, kun on vain epävarmuus. Suunnittelu on hyvästä, mutta asiat menevät lopulta omalla painollaan. Suosittelen olemaan avoimin mielin. Tekee hyvää välillä poistua tutusta ja turvallisesta. Vaihdossa omia rajoja voi koetella eri tavoin ja jokaisella on omat haasteensa. Jos miettii vaihtoon lähtemistä, kannatan ehdottomasti!
Toivon kaikille ihanaa kesän jatkoa ja uskallusta sanoa kyllä sellaisille asioille, jotka ehkä alkuun jännittävät, mutta voivat lopulta merkitä kaikkein eniten.
Muistatko sen hetken, kun opintojen aikana mietit, miltä tuntuisi oikeasti olla ravitsemusterapeutti? Se hetki, kun teoriatiedon, tenttien ja luentojen lomassa alkoi herätä ajatus siitä, millaista olisi kohdata potilas – olla osa moniammatillista tiimiä ja tehdä sitä työtä, jota varten on vuosia opiskellut?
Minulle tuo hetki konkretisoitui viimeisessä maisteriharjoittelussa Pohjois-Savon hyvinvointialueella KYSillä. Kahdeksan viikon harjoittelu oli enemmän kuin harjoittelu – se oli silta opiskelijasta ammattilaiseksi. Harjoittelu toteutettiin moduuliharjoitteluna: ensimmäiset kaksi viikkoa työskentelimme parin kanssa, sen jälkeen itsenäisesti ohjaajan tukemana, ja lopuksi täysin itsenäisesti. Rakenteessa parasta oli, että vastuu lisääntyi asteittain, mutta oppiminen tapahtui turvallisesti ja tuetusti. Odotin, että pääsisin vihdoin viemään teoriaa käytäntöön, syventämään osaamistani ja toimimaan sairaalaympäristössä osana moniammatillista tiimiä – ja juuri tätä sain. Opinnot olivat antaneet vankan pohjan, ja oli helpottavaa huomata, että esimerkiksi potilastentit ja aiempi harjoittelu KYSillä valmistivat juuri niihin tilanteisiin, joita nyt kohtasin.
Harjoittelun aikana pääsin työskentelemään niin lasten, nuorten, aikuisten kuin ikääntyneiden parissa. Työskentelin laajasti eri potilasryhmien kanssa, ja se teki harjoittelusta erityisen mielenkiintoisen ja opettavaisen. Erityisesti mieleeni jäi Refeeding-oireyhtymä riskipotilas. Kyseiset tapaukset ovat harvinaisia, ja sain itse suunnitella hoidon alusta lähtien sekä konsultoida muita terveydenhuollon ammattilaisia. Potilas on edelleen hoidossani, ja on ollut ainutlaatuista saada seurata hänen toipumistaan läheltä ja olla osa kokonaisvaltaista hoitoa. Myös monet potilaskohtaamiset – niin iloiset kuin surulliset – jättivät jälkensä. Jokainen kohtaaminen opetti jotakin.
Yksi harjoittelun haastavimmista, mutta samalla kehittävimmistä asioista oli siirtyminen teoriasta todellisuuteen – se, että piti osata hyödyntää laajasti kaikkea opittua tietoa erilaisissa potilastilanteissa. Harjoittelussa eli tosielämässä ei enää käsitelty vain yhtä sairautta kerrallaan, kuten usein opinnoissa, vaan potilaat olivat usein monisairaita ja vaativat kokonaisvaltaista ravitsemushoitoa usean eri diagnoosin näkökulmasta. Oli opittava nopeasti hyppäämään potilasryhmästä toiseen, yhdistelemään tietoa ja soveltamaan tilanteen mukaan.
Tämä oli aluksi vaativaa, mutta juuri siinä piili suuri kasvu. Opin tarkastelemaan tilannetta kokonaisuutena ja luottamaan siihen, että osaan hakea tarvittavan tiedon ja tehdä perusteltuja ratkaisuja. Erityisiä onnistumisen kokemuksia syntyi siitä, kun huomasi, että oma osaaminen riittää. Kun huomasin tekeväni oikeita asioita ja saavani kiitosta potilailta, ohjaajilta ja muilta ammattilaisilta, syntyi itseluottamusta ja varmuutta siihen, että minusta todella on tähän työhön. Harjoittelu opetti paljon: paitsi konkreettista potilastyötä, myös priorisointia, työskentelyä kiireessä, tiimityötä ja vuorovaikutustaitoja. Tärkeää on pysähtyä kuuntelemaan potilasta ja nähdä ravitsemushoito osana laajempaa hoitoketjua.
Olen valtavan onnekas – sain harjoittelun jälkeen sijaisuuden KYSiltä ja olen päässyt jatkamaan työskentelyä tutussa ympäristössä. Harjoittelu vahvisti sen, että erikoissairaanhoito on minun juttuni. Se vei mennessään, ja olen kiitollinen siitä, että saan tehdä tätä työtä joka päivä.
Sinä, joka olet lähdössä tulevaisuudessa erikoissairaanhoidon harjoitteluun – nauti! Käytä kaikki mahdollisuudet oppia, ime kaikki tieto, paina mieleen potilaskohtaamiset, kirjoita ylös hyvät vinkit sekä esim. laatimasi letkuravitsemussuunnitelmat ja uskalla kysyä. Harjoitteluohjaajilta ja muilta ammattilaisilta saa valtavasti arvokasta tietoa, jota ei löydy kirjoista. Ole rohkea, ole utelias ja muista, että harjoittelussa ei tarvitse olla valmis, siellä on lupa vielä oppia. Luota siihen, että juuri osaat, opit ja kehityt – päivä kerrallaan.
Ihanaa kesää ja tsemppiä opintoihin! Nähdään kentällä tulevina kollegoina <3
Kirjoittelen tämän blogipostauksen liittyen ravitsemusterapiaharjoitteluun, jonka tein touko-kesäkuussa Porin kaupunginsairaalassa. Perusterveydenhuollon harjoittelu ajoittuu ravitsemustieteellä neljännen vuoden kevääseen, minkä vuoksi opetus kestää nelosvuodella helmikuun loppuun. Monet lähtevät harjoitteluun jo heti maaliskuussa, mutta itse halusin keskittyä alkukeväästä gradun tekemiseen. Harjoittelun kesto on kuusi viikkoa ja viikkotyötunnit pääsääntöisesti ohjaajien työn mukaisia.
Porissa perustason ravitsemusterapeutteja työskentelee kaksi, joista molemmat toimivat ohjaajinani. Työpäivien aikataulut olivat joustavat ja sai itse vaikuttaa siihen, mihin aikaan aamulla saapuu töihin, kunhan se tapahtui klo 7–9 välillä. Myös työpäivän aikana sai tarpeen tullen käydä hoitamassa oman asiansa kuten lääkärikäynnin, jos potilasaikataulu antoi myöden ja sai muuten tunnit täytettyä. Joustavuus oli sekä itseni että ohjaajieni mieleen. Tosin välillä tuli tehtyä aika pitkiäkin työpäiviä, jos esimerkiksi viimeinen potilas oli myöhään iltapäivällä ja halusi jäädä vielä kirjaamaan tämän potilastietojärjestelmään ja keskustelemaan ohjaajan kanssa potilaasta.
Ensimmäiseen ja osittain myös toiseen harjoittelu viikkooni sattui paljon koulutuksia, joita seurasimme yhdessä ohjaajieni kanssa. Olin toivonut, että ennen oman ohjaukseni aloittamista saisin jonkin aikaa seurata ohjaajieni työtä sivusta. Ensimmäisen oman potilaani ohjasin kolmannella viikolla ja viimeisillä viikoilla ohjasin 1–2 potilasta päivässä. Suurimmat potilasryhmät olivat painonhallintapotilaat ja siihen liittyvät liitännäissairaudet, valikoivat syöjät ja vatsavaivat. Potilaita oli kaiken ikäisiä. Yllättävän monella potilaalla oli taustaa mielenterveyden haasteista.
Potilastyön lisäksi kävin luennoimassa Sydänyhdistykselle sydänterveellisestä ravitsemuksesta ja uusista ravitsemussuosituksista. Lisäksi tein materiaaleja liittyen FODMAP-ruokavalioon, 1–2-vuotiaiden syömiseen ja kihtiin. Kävin myös seuraamassa diabeteshoitajan työtä ja lastenneuvolan toimintaa. Osastolta ei harjoitteluni aikana tullut paljoakaan konsultaatioita, joten pääsin seuraamaan vain yhden ohjauksen siellä ja yhden potilaan ohjauksen suunnitteluun osallistuin, mutta en itse päässyt paikalle.
Oma ohjaaminen lähti harjoittelussa luontumaan nopeasti. Olen sitä mieltä, että harjoittelu oli tähän mennessä opinnoistani kaikista tärkein oppimiskokemus. Harjoittelua helpotti myös mukavat ohjaajat, jotka kuuntelivat omia toiveitani harjoittelun suhteen ja kerkesivät aina vastailla kysymyksiini omasta kiireestään huolimatta. Ehkä monipuolisemmat potilasryhmät olisivat vielä tulleet tarpeen, mutta niitäkin varmasti vielä tulevaisuudessa tulee ja lähtevät sitten omalla painollaan kulkemaan.
Tätä blogitekstiä kirjoittaessani istun junassa matkalla Kuopista kesänviettoon perheeni luokse Etelä-Suomeen. Se tarkoittaa sitä, että ensimmäinen yliopistovuosi on nyt onnistuneesti taputeltu ja on aika katsoa hieman taaksepäin fuksivuoden mieleenpainuvimpia kokemuksia ja päällimmäisiä tunnelmia.
Fiiliksiä ennen opintojen alkua voisi kuvata kaiken kaikkiaan pelonsekaisiksi ja jännittyneen innostuneiksi – ja ihan syystä. Edessä oli muutto kolmensadan kilometrin päähän aivan toiselle puolelle Suomea vieraaseen kaupunkiin. Sen mukana elämään tulisi uusi ja jännittävä yliopistomaailma ja aivan uudet ihmiset. Mielessä pyöri lukuisia kysymyksiä liittyen uuteen kaupunkiin kotiutumiseen, opinnoissa pärjäämiseen ja ystävien löytämiseen. Vaikka tämä kaikki oli todella jännittävää ja stressaavaa, päällimmäiset fiilikset olivat kuitenkin innostuneet ja toiveikkaat. Toisaalta kaikki edessä oleva oli juuri sitä, mitä odotin ja tarvitsin: maisemanvaihdos, samanhenkiset ihmiset ja kokonaisuudessaan uusi luku elämässä aivan jossain muualla. Samalla jännittävää, mutta tarkemmin katsottuna aivan upea mahdollisuus täynnä pelkästään potentiaalia. Luottoa löytyi paljon, sillä mielikuvani Kuopiosta olivat pelkästään positiivisia ja somen perusteella Retikasta saamani kuva oli erittäin lämminhenkinen. Täten opintojen aloitus oli helppoa, koska koin Kuopion ja yliopiston ottavan minut avosylin vastaan ja toisaalta itse olin enemmän kuin valmis ottamaan vastaan sen, mitä niillä oli tarjota.
Ensimmäisiin koulupäiviin ja viikkoihin liittyy monia lämpimiä muistoja. Ensimmäisenä mieleen tulee kuva kalenterini viikkonäkymästä, joka oli aamusta iltaan täynnä ohjelmaa. Parhaiten mieleen ovat jääneet kaikki ihmiset ja ihanat kohtaamiset. Vaikka aluksi ilmassa oli paljon jännitystä, oli oloni silti hyvin tyyni ja turvallinen. Tuutorit, vanhemmat opiskelijat ja henkilökunta olivat hyvin rohkaisevia ja avuliaita. Vaikka kaikki tuntui aluksi hyvin uudelta ja sekavalta, tuli sellainen olo, että apua on lähellä ja helposti saatavilla. Oloa helpotti, kun ymmärsi ettei täällä yksin tarvitse selvitä. Olen kokenut aiemmin paljon ulkopuolisuuden tunnetta, minkä takia jännitin paljon sitä, että löydänkö ystäviä. Pian minut valtasi kuitenkin hyvin luottavainen olo siitä, että löydän kyllä paikkani täältä ja minut otetaan vastaan aivan omana itsenäni. Ensimmäiset viikot olivat myös erittäin kuormittavia, sillä uuden tiedon määrä oli valtava. Ensimmäiset opintojaksot alkoivat myös todella nopeasti ja kaiken tämän ohella piti opetella elämään uudessa kodissa ja kaupungissa sekä ryhmäytyä. Silti olo oli ensimmäisten päivien ja viikkojen jälkeen erittäin onnellinen ja innostunut.
Fuksivuosi oli itse opintojen kannalta erittäin monipuolinen ja mielenkiintoinen. Yleisopinnoissa orientoiduttiin yliopisto-opiskeluun ja suunniteltiin omia opintoja. Fuksivuosi koostui pääosin sivuaineopinnoista, joihin kuului esimerkiksi muutama kemian kurssi labratöineen sekä paljon ihmisen biologian kursseja. Omat suosikkini olivat ”Ruoansulatus ja aineenvaihdunta” sekä ”Elimistön säätelyjärjestelmät” -opintojaksot keväältä. Fuksikeväällä pääsimme myös ravitsemustieteen perusopintojen makuun, sillä vuosi alkoi ”Ravitsemustieteen perusteet” ja ”Elintarvikkeet ruokavaliossa” -opintojaksoilla. Keväällä oli luvassa myös ensimmäinen kieli- ja viestintäopintojen englannin opintojakso.
Ihmisen biologia ja kemia ovat lähellä sydäntäni, joten itse koin kaikki opintojaksot hyvin mielenkiintoisiksi ja hyödyllisiksi jatkon kannalta. Sivuaineopinnot koostuivat luennoista, ryhmäopetuksista sekä mahdollisesti laboratorioharjoituksista. Ravitsemustieteen perusopintojen kurssit suoritettiin kokonaan etänä. Itse koin lähiopetuksen paljon hyödyllisempänä ja käsityöprojektitkin etenivät luentojen aikana myös kiitettävästi. Opinnoissa minut yllätti, kuinka vaikeaa opiskelemaan oppiminen on. Edelleen minulle on vielä aika suuri kysymysmerkki, että mikä opiskelutekniikka sopisi minulle parhaiten ja suuri osa fuksivuodesta kului myös opintojen ja vapaa-ajan tasapainottelun välillä.
Ahkeran puurtamisen lisäksi ainakin itsellä opiskelijaelämään kuuluu myös opiskelijatapahtumat. Luonteeltani olen aika rauhallinen ja viihdyn hyvin kotona omissa oloissani. Odotin opiskelijaelämää kyllä innolla, mutta ajattelin, etteivät opiskelijatapahtumat välttämättä ole minua varten, sillä en ikinä ole ollut minkään tason bilehile ja alkoholin käyttö askarrutti minua paljon. Päätin kuitenkin ennakkoluulottomasti kokeilla vähän kaikenlaisia tapahtumia ja yllätyin positiivisesti ja monia ikimuistoisia hetkiä tuli koettua nimenomaan opiskelijatapahtumissa. Koin myös, että pystyin osallistumaan aina omana itsenäni. Fuksivuoteen sisältyi muutamia sitsejä, approja, bileitä, herkkuapproja, kastajaiset, kostajaiset, rastikiertelytapahtumia, kulttuuritapahtumia, vuosijuhlaviikon tapahtumia ja itse vujut ja sillis, sekä urheilutapahtumia, kuten Kolin poikkitieteellinen vaellus, ystävänpäivän luistelu ja kahdet Sykettä-approt, vapunajan tapahtumia sekä Retikan tyyliin ruokaisia tapahtumia, kuten brunsseja ja myyjäisiä.
Verkostoitumisen ja uusien ystävien löytämisen olen kokenut helpoksi. Vaikka ajoittain jännitän uusia sosiaalisia tilanteita aika paljon, on ihmisiin ollut helppo tutustua jaettujen mielenkiinnon kohteiden ja samanhenkisyyden ansiosta. Vuosikurssimme yhteinen Whatsapp-ryhmä oli alusta alkaen helppo ja matalan kynnyksen viestintäalusta, jonka kautta oli helppo sopia niin yhteisistä lounaista kuin viikonlopun illanistujaisista. Osallistumalla Retikan yhteisiin kahvihetkiin ja erilaisten tapahtumien avustamiseen on voinut helposti tutustua vanhempiin opiskelijoihin. Poikkitieteellisiä tuttavuuksia olen saanut mm. opintojen, Sykettä-ryhmäliikuntatuntien sekä tuutorikoulutusten kautta. Tämän vuoden suurin anti on ollut mahdollisuus tutustua niin moniin ihaniin ja erilaisiin ihmisiin. Kaikista lämpimimmät muistot ja suurimmat opit ovat tulleet näiden lukuisten kohtaamisten kautta. Fuksivuosi olikin itselle suurta oivallusten ja oppimisen aikaa mitä tulee sosiaalisiin suhteisiin ja taitoihin.
On mahdotonta nimetä fuksivuodelta yksittäisiä mieleenpainuvimpia muistoja. Fuksivuosi oli yhtä unohtumatonta kokemusta, johon liittyi paljon onnistumisen, oppimisen, turvallisuuden, joukkoon kuulumisen, itsensä ylittämisen, kiitollisuuden ja onnellisuuden tunteita. Jos fuksivuotta pitäisi kuvailla kolmella sanalla, ne olisivat varmaankin tapahtumarikas, unohtumaton ja opettavainen. Nyt fuksivuoden jälkeen olo on hieman haikea, mutta pienen maisemanvaihdoksen ja kesän vieton jälkeen on hyvä palata takaisin Kuopioon ja kohti toista opiskeluvuotta.
Tuleville fukseille haluaisin sanoa, että fuksisyksyn kiireiden keskellä kannattaa silloin tällöin pysähtyä ja muistaa priorisoida oma terveys. Riittävä uni, omat harrastukset ja sosiaalisten suhteiden ylläpitäminen ovat äärimmäisen tärkeitä jaksamisen kannalta. Omasta kokemuksesta voi sanoa, että näiden asioiden laiminlyönti tekee tulevasta syksystä entistä raskaamman.
Lopuksi kannustan ottamaan fuksivuodesta kaiken ilon irti ja menemään oman mukavuusalueen ulkopuolelle rohkeasti. Pidin fuksivuonna seinälläni taulua, jossa luki ”Go with the choice that scares you the most” ja sanoisin sen toimineen varsin hyvin. Antakaa uusille kokemuksille ja ihmisille tilaisuus, vaikka se jännittäisi. Viettäkää rentouttava kesä ja nähdään syksyllä ihan pian tuutoroinnin merkeissä!
Markkinointi on yrityksille tärkeä keino erottautua kilpailijoista, houkutella kuluttajia ja tukea omien tuotteiden uskottavuutta. EU:n alueella elintarvikkeiden markkinoinnissa käytettäviä erilaisia väitteitä säännellään tarkasti kuluttajansuojan ja tasapuolisen kilpailun varmistamiseksi. Markkinointiväitteiden esittäminen tuotteista on vapaaehtoista, mutta mikäli väitteitä esitetään, tulee niitä käyttää lainsäädännön edellyttämällä tavalla.
Mistä tarkistaa, onko väite sallittu?
Elintarvikeyritykset ovat itse vastuussa lainsäädännön noudattamisesta, joten markkinoinnissa tarvitaan hyvää elintarvikelainsäädännön tuntemusta. Silloin tällöin asiakkaamme kysyvät, mistä voisi helposti tarkistaa, onko jonkun asian esille tuominen markkinoinnissa sallittua vai ei. Valitettavasti ei ole olemassa yhtä lakia tai esimerkiksi nettisivua, mistä löytyisi vastaukset kaikkiin markkinointiväitteisiin liittyviin kysymyksiin.
Usein ehdotettuja markkinointiväitteitä tulee tulkita useamman eri lain näkökulmasta. Lisäksi on tärkeää tunnistaa, onko kyseessä olevalle väitteelle olemassa tarkempaa lainsäädäntöä. Tämä ei aina ole ihan helppoa, sillä melko samaltakin kuulostavat väitteet saattavat olla eri lakien alla. Usein on myös niin, että joissakin tilanteissa joku väite voi olla sallittu, mutta toisessa tilanteessa sama väittämä voi ollakin kielletty.
Esimerkiksi osa näistä väitteistä on aina kielletty elintarvikkeiden markkinoinnissa, osa tietyin määritellyin edellytyksin sallittu, ja osa taas on pääosin sallittu:
Kaikkia markkinointiväittämiä tarkastellaan laillisuuden näkökulmasta ns. elintarviketietoasetuksen (EU 1169/2011) 36. artiklan perusteella. Artiklassa mm. todetaan, että kuluttaja ei saa tulla harhaanjohdetuksi, ja väitteet eivät saa olla kuluttajan kannalta epäselviä. Harhaanjohtavuutta arvioitaessa tulee ottaa huomioon kokonaisuus, kuten kaikki markkinoinnissa tai pakkauksessa olevat merkinnät, tavaramerkit, logot ja kuvat. Esimerkiksi pakkauksen luontoaiheiset kuvat saattavat antaa viitteitä siitä, että elintarvike olisi suomalaista alkuperää tilanteessa, jossa näin ei ole. Tällöin oikea alkuperämaa on ilmoitettava pakkauksessa selkeästi, jotta sekaantumisen vaaraa ei synny.
Joissakin tilanteissa annettu tieto taas voi sinänsä olla totta ja oikein, mutta silti harhaanjohtavaksi luokiteltava, sillä elintarviketietoasetuksen mukaan elintarvikkeella ei saa ilmoittaa olevan sellaisia ominaisuuksia, joiden suhteen se ei poikkea vastaavista valmisteista. Esimerkkinä tällaisesta tilanteesta voisi mainita merkinnän laktoosittomuudesta kaurahiutalepakkauksessa. Koska kaikki kaurahiutaleet ovat laktoosittomia, katsotaan tämän lisätiedon harhaanjohtavan kuluttajaa. Uskoisimme, että moni kuluttaja kuitenkin arvostaisi erilaisia lisämerkintöjä aineista, joita tuote ei sisällä, ja ne voisivat helpottaa sopivien tuotteiden löytymistä, jos henkilöllä on ruokarajoitteita.
Elintarvikkeiden ravintosisällöstä ja terveysvaikutuksista voi kertoa vain hyväksytyillä ravitsemus- ja terveysväitteillä
Ravitsemusväitteiksi kutsutaan sellaisia väitteitä, jotka esittävät, että elintarvikkeella on hyödyllinen ravintosisältö tai erityisiä ravitsemuksellisia ominaisuuksia. Esimerkiksi väitteet “sokeriton”, “runsaskuituinen” ja “C-vitamiinin lähde” ovat ravitsemusväitteitä. Terveysväitteet puolestaan ovat väitteitä, jotka toteavat, että elintarvikkeen tai sen ainesosan ja terveyden välillä on yhteys. Tällaisia ovat esimerkiksi “kalsium on hyväksi luustolle” tai “D-vitamiini vahvistaa vastustuskykyä”.
Ravitsemus- ja terveysväitteiden käyttöä säädellään Euroopan parlamentin ja neuvoston (EY) asetuksella 1924/2006, jota kutsutaan myös väiteasetukseksi. Väiteasetuksen mukaan elintarvikkeiden markkinoinnissa saa käyttää vain hyväksyttyjä ravitsemus- ja terveysväitteitä. Hyväksytyt ravitsemus- ja terveysväitteet ovat Euroopan elintarviketurvallisuusviraston eli EFSA:n arvioimia ja Euroopan komission hyväksymiä väitteitä, jotka perustuvat tieteelliseen näyttöön. Jokaiselle hyväksytylle väitteelle on määritelty käytön ehdot, joiden tulee toteutua siinä elintarvikkeessa, josta väitettä käytetään.
Muiden kuin hyväksyttyjen ravitsemus- tai terveysväitteiden käyttö ei ole sallittua, vaikka tieteellistä näyttöä väitteen perusteeksi olisikin. Uusille terveysväitteille on kuitenkin mahdollista hakea hyväksyntää, joskin se on usein vaativa ja aikaa vievä projekti ja siten yrityksille iso panostus.
Tällä hetkellä noin 2000 kasviperäisiin aineisiin liittyvää terveysväitettä odottaa edelleen komission hyväksyntää ja/tai EFSA:n arviointia, vaikka väitteet on toimitettu arvioitaviksi yli 10 vuotta sitten. Tällä ns. kasviperäisten aineiden odotuslistalla olevia terveysväitteitä voi käyttää ainakin siihen asti, että Euroopan komissio tekee päätöksen niiden hyväksymisestä tai hylkäämisestä. Moni yritys hyödyntääkin näitä markkinoinnissaan.
Terveydenhuollon ammattihenkilöt eivät saa mainostaa terveysvaikutuksia
Väiteasetus kieltää sellaiset terveysväitteet, joissa viitataan yksittäisten terveydenhuollon ammattihenkilöiden suosituksiin. Kielto koskee elintarvikkeiden kaupallista viestintää, kuten kaupallisia yhteistöitä ja mainoksia, mutta ei terveydenhuollon potilastyötä. Käytännössä siis esimerkiksi laillistettu ravitsemusterapeutti ei voi markkinoida elintarvikkeiden terveysvaikutuksia – ei myöskään tilanteessa, jossa elintarvikkeelle tai sen ainesosalle olisikin hyväksytty terveysväite. Toisaalta ravitsemusterapeutti voi mainostaa elintarvikkeita liittyen niiden muihin kuin terveyteen liittyviin ominaisuuksiin. Siten esimerkiksi leivontablogin pitäminen ja kaupallinen yhteistyö liittyen raaka-aineiden makuun tai käytettävyyteen on sallittua.
Väiteasetusta sovelletaan vain kaupalliseen viestintään, eikä esimerkiksi julkisten terveysviranomaisten ja elinten antamaan ravitsemusohjaukseen tai -neuvontaan, lehdistössä ja tieteellisissä julkaisuissa tapahtuvaan ei-kaupalliseen viestintään ja tiedotukseen tai terveydenhuollon potilastyöhön.
Lääkkeelliset väitteet ovat kiellettyjä
Kiellettyä on esittää elintarvikkeista lääkkeellisiä väitteitä, jotka antavat ymmärtää, että elintarvikkeella olisi sairauksia ennalta ehkäiseviä, hoitavia tai parantavia ominaisuuksia. Näin ollen esimerkiksi mustaherukkamehua ei saa markkinoida flunssan oireiden lieventämiseen.
Poikkeuksena ovat kliiniset ravintovalmisteet, joiden pakkausmerkinnöissä kuuluu ilmoittaa, minkä sairauden ruokavaliohoitoon valmiste on tarkoitettu. Tässä tapauksessa valmisteen pakkauksesta tulee löytyä tieto sairaudesta, esimerkiksi ”kliininen ravintovalmiste lehmänmaitoallergian ruokavaliohoitoon”.
Muunlaisten väitteiden on oltava totuudenmukaisia ja todennettavissa
Usein elintarvikkeista halutaan esittää myös muita kuin ravintosisältöön tai terveyteen liittyviä väitteitä. Tällöin pääperiaatteena on, että kuluttajaa ei saa johtaa harhaan, väitteiden on oltava helposti ymmärrettäviä, ja yrityksellä tulee olla näyttöä väitteiden tueksi.
Esimerkiksi viittauksia erilaisiin ruokavalioihin, myös elämänkatsomuksiin tai uskontoihin liittyviin, halutaan usein käyttää elintarvikkeiden markkinoinnissa. Moni yritys haluaa viestiä kuluttajille esimerkiksi sen, että tuote on vegaaninen. Tämä on yleensä sallittua.
Myös tuotteiden alkuperästä, kuten kotimaisuudesta, halutaan usein viestiä kuluttajille, mikä on lainsäädännön puitteissa sallittua. Sen sijaan luonnonmukaiseen tuotantotapaan viittaaminen on erittäin tiukasti säänneltyä, ja vain luomulainsäädännön vaatimukset täyttävistä tuotteista saa käyttää luomuun viittaavia ilmauksia. Useimminten ei ole siten sallittua kertoa kuluttajalle, jos vain yksi tai muutama elintarvikkeen ainesosista on luomulaatuisia, ellei koko tuote ole luomulainsäädännön mukainen. Tarkentavaa lainsäädäntöä on annettu esimerkiksi tuotteen ja raaka-aineiden alkuperämaamerkintöihin ja gluteenittomuuteen liittyen.
Erilaiset ympäristöön liittyvät väitteet (ns. vihreät väittämät), kuten “hiilineutraali”, “biohajoava” tai “vastuullinen”, ovat viime vuosina yleistyneet elintarvikkeiden markkinoinnissa. Niihin liittyen on lähivuosina tulossa uutta EU-lainsäädäntöä, joka tulee rajoittamaan ja yhtenäistämään vihreiden väittämien käyttöä merkittävästi.
Medfilesin Elintarvikkeet & Rehut ja Kosmetiikka -tiimin asiantuntijoilla on vuosien vankka kokemus elintarvikkeiden markkinointia koskevasta lainsäädännöstä ja sen soveltamisesta. Autammekin asiakkaitamme viikoittain elintarvikemarkkinointiin liittyvissä kysymyksissä.
– Itä-Suomen yliopistosta valmistunut terveystieteiden maisteri, joka on valmistumisensa jälkeen työskennellyt mm. asiantuntijana ravintolisäteollisuudessa ja Medfilesilla vuodesta 2021.
Pia Karjalainen (TtM), Tiiminvetäjä, Terveysväitteet ja ravitsemus // Vanhempi lainsäädäntöasiantuntija, Elintarvikkeet, rehut ja kosmetiikka
– Itä-Suomen (Kuopion) yliopistosta valmistunut terveystieteiden maisteri ja laillistettu ravitsemusterapeutti, joka on lähes 20 vuotta työskennellyt elintarvikkeiden lainsäädännön parissa ja Medfilesilla vuodesta 2014.
Medfiles Oy on alun perin Kuopiosta lähtöisin oleva yritys, joka tarjoaa asiantuntijapalveluita lääkkeisiin, lääkinnällisiin laitteisiin ja elintarvike- ja rehu- ja kosmetikkatuotteisiin liittyen. Elintarvikkeet & Rehut ja Kosmetiikka -asiantuntijatiimissä työskentelee tällä hetkellä 11 ammattilaista, joilta löytyy käytännön asiantuntemusta niin lainsäädännöstä, kliinisestä ravitsemuksesta, elintarvike- ja ravitsemustieteistä kuin toksikologiastakin. Yhteensä Medfilesilla on noin 100 asiantuntijaa.
