Category: Opinnot

Avoimen väylän kautta opiskelemaan ravitsemustieteitä

Moikka! Mä oon Inka ja pääsin opiskelemaan ravitsemustieteitä — mun unelma-alaani — avoimen väylän kautta. 🙂

Mun polku
Opiskellessani aiemmassa tutkinnossani tajusin, etten ole oikealla alalla, ja lukioaikainen ajatus ravitsemustieteistä palasi takaisin mieleeni. Kun olin saanut ajatuksen alanvaihdosta päähäni ja olin jo omaksunut opiskelijaidentiteetin, oli mulle itsestäänselvää aloittaa avoimen opinnot, vaikka avoimen väylää ei silloin vielä ollutkaan. Saisin ensituntumaa opinnoista, saisin kurssit hyväksiluettua tulevaan tutkintooni, ja samalla
jokainen kurssi auttaisi mua valmistautumaan silloiseen aineistopohjaiseen pääsykokeeseen. Ensimmäisen pääsykokeeni jälkeen tajusin, että kouluun pääseminen ei olekaan mikään helppo nakki ja että se tulisi vaatimaan paljon töitä. Olin kuitenkin valmis panostamaan, koska tiesin, että tätä mä haluan, ja ensimmäiset perusopintojen kurssitkin olivat sen vahvistaneet. Jatkoin samalla tavalla: tein avoimen kursseja, töitä ja valmistauduin kevään pääsykokeisiin. Tätä kaavaa vierähti parisen vuotta lisää, kunnes kuulin, että todistusvalinnan ja pääsykokeen rinnalle aukeaisi myös avoimen väylä. Tämä uutinen oli mulle lottovoitto, koska väylähakuun pakollisista opinnoista multa puuttui enää vain
muutama kurssi. Päätin samalla myös tehdä avoimen kautta mahdollisimman paljon ”extraa”, jotta sisäänpääsyn mahdollisuudet olisivat parhaat mahdolliset. Teinkin lopulta yhteensä noin 110 opintopistettä, vaikka pakollisia opintoja oli 85 opintopisteen edestä. Kesällä sainkin sitten tiedon, että ovet ravitsemustieteille avautuivat mulle, ja vihdoin sinnikkyyteni palkittiin. <3

Kokemukseni avoimen opinnoista
Mulle avoimen opinnot olivat erittäin mieluisa kokemus. Tuntui koko ajan, että edistin asioita, vaikken kouluun ollut vielä päässytkään. Kurssitoteutukset olivat mieleisiä ja selkeitä, ja kaikki opettajat olivat avuliaita ja tsemppaavia. Jos mikä tahansa asia mietitytti, aina pystyi laittamaan viestiä opettajalle ja sai apua. Vaikka opinnot olivat itsenäistä opiskelua, ei kuitenkaan tuntunut, että olisi ollut yksin asioiden kanssa. Itse jäin vielä kahden opetussuunnitelman välimaastoon, mutta saatiin opintoneuvojan kanssa tehtyä mulle henkilökohtainen suunnitelma opintojen koostamiseen. Ainoa miinus tietysti oli, että kursseista piti maksaa. Summat eivät kuitenkaan olleet mun mielestä liian suuria kurssien antamaan hyötyyn nähden. Kurssimaksut tulivat myös maksettavaksi ripotellen ympäri vuotta, joten ne eivät vieneet liian suurta siivua palkasta. Töitä kun joutui kuitenkin opintojen ohella tekemään, kun tukia avoimen opintojen aikana ei saanut. Jos vertaa avoimen yliopiston kurssimaksuja pääsykokeiden valmennuskurssimaksuihin, ei eroa juurikaan ole. Ja vieläpä, jos ensikertalaisena opiskelijana pääsee avoimen kautta, saa hyvityksen avoimen kurssimaksuista!


Tutkinto-opintojen alku
Syksy on lähtenyt mukavasti käyntiin Kuopiossa. Mulla on tällä hetkellä kombinaatio toisen ja kolmannen vuosikurssin opinnoista. Vaikka oon aidosti nauttinut itsenäisestä puurtamisesta avoimen opintojen parissa, on nyt ollut mukavaa osallistua opetukseen koululla ja tehdä uusien opiskelukavereiden kanssa yhdessä koulutöitä. Vaihtelu virkistää! Vaikka ykkösvuoden kursseja ei mulla oikeastaan ole muiden fuksien kanssa, avoimen kautta on kuitenkin tullut 10 opiskelijaa, joiden kanssa tässä ollaan samassa veneessä.
Melkeempä kaikilla kursseilla on siis joku muu avoimen väylän kautta tullut henkilö tai vähintään joku tuttu naama ylemmiltä vuosikursseilta. Ylempiinkin vuosikurssilaisiin tutustuu helposti ja nopeasti pienen ainejärjestön takia. 🙂


Summa summaarum
En voi kuin lämpimästi suositella avoimen opintoja kaikille! Varsinkin ensikertalaisena hakijana, jos ei ole varma, onko kyseinen ala juuri oikea, voi saada avoimen opinnoista esimakua tutkinnosta menettämättä ensikertalaisuuttaan. Ihan muutamastakin kurssista voi olla hyötyä saadakseen varmuuden alasta, vaikka lopulta hakisikin esimerkiksi todistusvalinnalla. Alanvaihtajille puolestaan avoimen väylä voi olla huomattavasti mieluisampi polku tutkintoopiskelijaksi kuin pääsykokeet, etenkin tämän pääsykoeuudistuksen jälkeen. Eikun vaan ilmoittautumaan kursseille!

Terkuin

Inka

Omanlainen opintopolku

Heipä hei retikkalaiset! 

Kampukselle on palattu ja syksyn opinnot lähtevät käyntiin. Tässä vaiheessa voisi siis olla hyvä hetki puhua hieman oman näköisestä opintopolusta ja mun omista kokemuksista siitä, kun opintoja käy omassa tahdissa eikä ihan suoraan annetun opintosuunnitelman mukaan. Mitä itse olen tehnyt, miten opintosuunnitelman muokkaaminen onnistuu ja mitä kaikkea onkaan mahdollista opiskella tutkinnon aikana? 

Lähtökohtaisesti ravitsemustieteen koulutusohjelma kestää viisi vuotta, jotka menevät aika lailla täysin opintosuunnitelmaan kirjattujen opintojaksojen mukaisesti. Helppoa ja mukavaa, kun vain suorittaa ne kurssit jotka suunnitelmaan on merkitty! Itse ei tarvitse tällöin hirveästi tietää mitään, sillä kurssit tulevat mukavasti toistensa jälkeen ilman että itse pitäisi tehdä suunnitelmia tai valintoja. 

Kaikilla opinnot eivät kuitenkaan mene tämän valmiin suunnitelman mukaan. Osalla ravitsemustieteellä aloittavista on aiempia tutkintoja, joista saa hyväksiluettua enemmän tai vähemmän tehtyjä opintoja, ja moni on myös tehnyt ravitsemustieteen perus- ja aineopintoja avoimessa yliopistossa. Nämä usein lyhentävät opintoihin käytettyjä vuosia, kun tutkinnon suorittamista voi tiivistää, ja HOPS-ohjaajalta saa apua siihen, miten opinnot on järkevin rytmittää. 

Toinen vaihtoehto on opintojen pidentäminen erinäisistä syistä. Elämässä voi toki tulla yllättäviä tilanteita ja muutoksia, jotka vaativat opintojen tauottamista tai hidastamista, tai sitten muista syistä, kuten vaihdon takia tai jaksamisen turvaamiseksi, voidaan päätyä hitaampaan opintojen suorittamiseen. Oma valintani on ollut suorittaa opinnot kuudessa vuodessa: jo fuksivuonna tuskailin siitä, että haluaisin käydä enemmän opintoja kuin viidessä vuodessa ehtii, joten kun keksin, että voin ihan yhtä hyvin tehdä tutkinnon kuuteen vuoteen, ongelmat tuntuivat ratkeavan ja mieli kevenevän! Merkittävä tekijä oli myös se, että opiskelijaelämällä tuntui olevan vielä paljon annettavaa erityisesti ainejärjestötoiminnan saralla, joten senkin puolesta opintojen pidentäminen on ollut loistava ratkaisu. Lisäksi minua suoraan sanottuna ahdistaisi ajatus, että olisin valmistumassa jo niinkin äkkiä kuin reilun puolen vuoden päästä, joten tämä tuntuu sopivammalta aikataululta myös sen puolesta. 

Mitä hyötyjä olen siis itse saanut opintojen pidentämisestä: 

  • Olen voinut opiskella enemmän vapaavalintaisia opintoja, kuten elintarviketieteitä ja psykologiaa. 
  • Saan kevennettyä maisterivaiheen opintoja, kun ehdin tehdä gradua rauhassa ja saada sen pois alta ennen tiiviiden terapiaopintojen alkua. 
  • Olen päässyt mielenkiintoisiin ja kehittäviin työtehtäviin, joista on saanut mahtavia muistoja ja hyvää kokemusta myös tulevan työuran kannalta: esim. ylimääräinen harjoittelu ja työt markkinoinnin parissa avarsivat omia urasuunnitelmia ja kehittivät osaamista monella tapaa. 
  • Olen ehtinyt olla ainejärjestötoiminnassa mukana pitkään ja aktiivisesti. 
  • Valmistuminen ei tule liian nopeasti 😀  

Ja miten tämä käytännössä oli mahdollista? Minulle suunnitelman muuttaminen oli helppoa, koska keksin muuttaa sitä jo fuksivuonna ja ehdin järjestellä opintoja itselleni sopivimpaan järjestykseen vielä oikein mainiosti: tein kandiopinnot niin sanotusti normaalissa tahdissa, neljännen vuoden käytin ylimääräisiin opintoihin ja graduun ja tulevina 5. ja 6. vuonna teen ravitsemusterapiaopinnot “normaalissa” tahdissa. Opintotukienkaan kanssa ei tullut ongelmaa, kun niiden säästelyn pystyi aloittamaan ajoissa ja suunnittelin opintotuen tauotukset tasaisesti niin, että terapiaopintojen aikana on vielä täydet tuet käytössä. Omia suunnitelmia voi kuitenkin muokata missä vaiheessa opintotaivalta tahansa, ja HOPS-ohjaaja auttaa siinä aina jokaisen yksilöllisen tilanteen huomioiden: esimerkiksi pari kaveriani päättivät vielä maisterivaiheessa lähteä vaihtoon ja saivat terapiaopinnot eri tavalla järkkäiltyä vaihdon mahdollistavaan muotoon! 

Tässä postauksessa keskityttiin enemmän opintojen pidentämiseen, koska minulla on siitä kokemusta. Tärkeimpänä pointtina on kuitenkin muistuttaa siitä, että omaa opintopolkua ja –suunnitelmaa on mahdollista muokata itselle ja omaan elämäntilanteeseen sopivaksi monella tapaa, ja siihen saa aina apua ja neuvoja omalta vuosikurssiopettajalta. Kaikki tavat ovat yhtä ok, kunhan se sopii itselle <3 

Tsemppiä kaikille syksyn alkuun, nähdään pian! 

Terkuin Sara, pj