Tänä syksynä tapahtui jotain ennennäkemätöntä, sillä Retikka, KuoLO, Dentina, Fortis ja Kulti järjestivät ensimmäistä kertaa ikinä yhdessä poikkitieteellisen vaellusreissun Kolille! Vaellusreittinä toimi noin 4o km pituinen Herajärven kierros, joka kiertää Herajärven ja kulkee Kolin kansallispuiston halki. Reitti on paikoitellen haastavaa suurten korkeuserojen vuoksi, mutta juuri korkeilta vaaroilta avautuvat upeimmat näköalat kansallismaisemiin, joissa riittää ihailtavaa. Vaellukselle osallistui lähes 50 retkeilijää, joista retikoita oli huikeasti jopa kymmenen! Porukkaan mahtui mukaan niin ensikertalaisia kuin kokeneempiakin vaelluskonkareita.
Saavuimme Kolille lauantaiaamuna yhdeksän aikoihin ja lähdimme heti matkaan suunnaten Herajärven länsipuolelle. Sää lauantaina oli mitä mahtavin, sillä aurinko paistoi melkein pilvettömältä taivaalta ja lämpötila keikkui noin viiden plusasteen tienoilla. Vaellustahti oli heti alkuun reipas ja lyhyitä 10-20 minuutin levähdystaukoja pidettiin muutamien kilometrien välein. Koko vaellusporukka kulki lähestulkoon yhtä matkaa ensimmäiset mäkiset 12 kilometriä kunnes, ketkäpä muutkaan, kuin retikat yksimielisesti totesivat, että on aika syödä lounasta. Niinpä retikat leiriytyivät hienolle näköalapaikalle ja kaivoivat trangiat, risukeittimet ja nuudelipussit esiin rinkoistaan muiden vaeltajien vielä jatkaessa matkaa.
Lähes tunnin lounastauon jälkeen retikat olivat täynnä uutta virtaa ja viimeiset kilometrit vaellettiin entistä paremmalla ja iloisemmalla mielellä. Neljän jälkeen iltapäivällä noin 20 km vaelluksen jälkeen retikat saapuivat majoituspaikkaan Kiviniemen luontotilalle. Ilta kului leväten, jutellen, eväitä syöden ja saunoen sekä omiin yöpymispaikkoihin tutustuen. Osa vaeltajista pääsi majoittumaan lämpimään ja sängylliseen luksus-aittaan, kun taas osa joutui tyytymään kylmään riiheen, jossa sai tehdä perusteelliset siivoukset hiirten jätöksistä ennen makuupussien levittämistä. Lisäksi muutama vaeltaja uskaltautui telttaankin. Majoitusmuodosta riippumatta kaikki retikat kuitenkin selviytyivät urhoollisesti yöstä.
Sunnuntaille oli luvattu vesisadetta koko päiväksi, mutta iloiseksi yllätykseksi lähes koko päivänä ei satanut vettä juuri ollenkaan. Retikat lähtivät jatkamaan matkaa yhdeksältä aamulla ja pienen vesistön ylityksen jälkeen matka pääsi taas kunnolla alkamaan. Muutamat retikat laittoivat suuremman vaihteen silmään ja harppoivat eteenpäin pitkin kapeaa, kivistä ja juurista polkua. Loput tulivat perästä astetta rauhallisemmin, sillä aika ajoin täytyi pysähtyä ihmettelemään milloin mitäkin; upeita maisemia, jäkälää, pakurikääpää, sammakon muotoista kiveä,…
Reitti muuttui mäkisemmäksi, mitä lähemmäs Ukko-Kolia päästiin ja viimeisen 5 km aikana alkoi myös satamaan melko kovaa. Tässä vaiheessa sade ei kuitenkaan haitannut, eikä se estänyt pysähtymästä katsomaan upeita maisemia (jotka valitettavasti olivat osittain sumun peitossa). Viimeiset kilometrit olivat kovasta noususta johtuen rankat, mutta Ukko-Kolille päästyä oli kyllä niin voittajafiilis! Viimeisiä vaeltajia odotellessa oli aikaa vaihtaa päälle kuivat vaatteet ja nauttia viimeiset nuudelit Kolin luontokeskuksessa.
Lopuksi voisi sanoa, että takana on aivan älyttömän upea reissu, jossa saimme nauttia samaan aikaan sekä syksyisen luonnon kauneudesta että hyvästä seurasta. Monelle meistä tämä vaellus oli ensimmäinen, muttei todellakaan viimeinen, sillä vaelluskärpänen iski montaa meistä! Kiitokset ihanille vaelluskavereille <3 Seuraavalla kerralla kaikki mukaan, ette tule pettymään! Itse lähden ainakin ehdottomasti uudelleen!
Anni, rahastonhoitaja
