Retikan Blogi

Töitä opiskelun ohessa?

Heipähei ja hyvää alkanutta vuotta kaikille! Vuosi 2019 kului vauhdilla itse kullakin opiskeluiden, harrastusten, mahdollisten töiden ja muiden menojen vauhdittamana. Viime vuoden kuulumiset on vaihdettu, joten tämä blogiteksti keskittyy näistä yhteen, eli töiden tekemiseen opintojen ohella.

Itse aloitin työt kakkosvuoden syksyllä, joten työkokemusta on kertynyt reilun vuoden ajalta. Työpaikka on ehtinyt jo vaihtua tässä välissä ja työpaikkoja on kertynyt kolme kappaletta. Miettiessä töiden aloittamista opintojen ohelle kaipasin neuvoja kokeneilta konkareilta ja täten kyselin paljon jo työssäkäyviltä opiskelijoilta töiden ja koulun yhdistämisen hyviä ja huonoja puolia. Jos joku miettii töiden aloittamista, niin tässä on oma koontini aiheesta höystettynä omilla kokemuksilla. 😊

Yksi ehdoton plussa töiden teossa on siitä karttuva työkokemus ja työssä opitut taidot. Käytännön tekeminen tai yleiset työelämätaidot, esimerkiksi asiakaspalvelutilanteissa opitut sosiaalisia taidot ja käsitys työnteosta, tulevat varmasti hyödynnetyksi tulevaisuudessa, oli työpaikka mikä tahansa. CV:n täydentyminenkään ei varmasti ole pahasta tulevaisuuden työnsaannin kannalta. Erityisesti opiskelijan näkökulmasta toinen merkittävä hyvä puoli on raha. Kädestä suuhun -eläminen jää ja tehtyjen työtuntien ja menojen mukaan myös säästöihin karttuu rahaa. Uusien tuttavuuksien saaminen töiden kautta laajentaa omaa sosiaalista piiriä myös yliopiston ja vanhojen tuttavuuksien lisäksi. Hyviä puolia ovat lisäksi arjen rytmittäminen, sillä opintojen aikataulujen ollessa välillä hyvin vaihtelevia, määräävät työpäivät tietynlaista rytmiä viikkoihin ja auttavat pitämään arjesta kiinni. Ulkopaikkakuntalaisen näkökulmasta tarkasteltuna myös lopullinen kotoutuminen Kuopioon tapahtui töiden alettua ja elinympäristön laajennuttua kodin, yliopiston ja lähikaupan muodostaman piirin ulkopuolelle.

Kuten kaikki töitä tehneet tietävät, ei töiden teko ole kuitenkaan pelkkää juhlaa, saati kun siihen yhdistetään opiskelijan varsinainen työ eli opiskelu. Omasta mielestäni huonojen puolien määrä riippuu pitkälti tehdyistä työtunneista, sillä on eri asia tehdä töitä viikossa viisi tuntia tai 20 tuntia ja lisätä päälle opinnot. Eniten haasteita asettaa varmasti aikatauluttaminen, kun koulutöiden palautukset ja tentit painavat päälle, mutta työvuorot silti odottavat tekijäänsä. Tällaisissa tapauksissa ”yö on orjan omaa aikaa” -sanonta pätee turhan hyvin ja valitettavasti ei ole jäänyt yhteen kertaan, kun allekirjoittanut on alkanut väsäämään esseen tai raportin viimeisiä kappaleita työvuoron päätyttyä kymmeneltä illalla. Kiire ja tekemättömien tehtävien ruuhkautuminen voivat altistaa stressitasojen nousulle ja väsymyksen määrän kasvamiselle. Tällöin tulee kuitenkin muistaa, että hyvin suunnittelemalla, varautumalla ennakkoon ja varaamalla opiskeluille tarpeeksi aikaa, pystyy suurimmaksi osaksi välttämään opiskeluiden aiheuttamat yötyöt.

Töiden aloittamista pohtiessa tulee muistaa, että jokaisella on oma herkkyysasteensa. Toiset selviytyvät parhaiten paineen alla, kun toisilla pienikin lisä opintojen ohelle voi aiheuttaa liiallista stressiä ja muita ongelmia. Jos töissä ollessa taakka kasvaa liian suureksi, tulee peli viheltää riittävän ajoissa poikki ja esimerkiksi vähentää tehtyjen työtuntien määrää. Näin haittoja saa vältettyä sekä töiden ja opiskelujen yhdistämisen pidettyä puhtaasti pelkillä plussilla. Levon ja vapaa-ajan merkitystä ei voi korostaa liikaa ja myös niille on syytä varata aikaa opintojen ja töiden ohessa.

Ihanaa talven jatkoa jokaiselle retikkalaiselle!

Terkuin,

Juuri virastaan eläköitynyt vpj-Oona

Kuva: 300hours.com

Rakkaalle Retikalle

Hei kaikille ja ihanaa joulua! 

Taas yksi vosi on tullut ja mennyt. Toivottavasti kaikilla on ollut yhtä hyvä vuosi kuin minulla. Tämä vuosi on ollut ihan huippu ja mennyt ohi vauhdilla. Samaa voisi sanoa kaikista kolmesta hallituskaudestani. Ensimmäisen vuoden hallituksessa toimin sihteerinä ja oli jännittävä päästä vanhempien opiskelijoiden kanssa hallitukseen puuhailemaan asioita. Ensimmäisenä kautena aluksi ihmettelin ihan yksinkertaisia asioita ja viimeisen kauden viimeisinä hetkinä ihmettelen, miten kaikki onkaan muuttunut.

Olen ollut hallituksessa lähes koko yliopistoaikani, lähes koko aikuisuuteni. Hallitus on joka vuosi vaihtunut ja nyt itsekin jään siitä pois. Ihaniin ihmisiin olen joka vuosi päässyt tutustumaan. Ihan jännittää miltä tuntuu opiskelu ilman jatkuvaa hallitustoimintaa. Onhan viimeiset kaksi vuotta käytetty pj:n saappaissa astellen ja retikan asioita lähes koko ajan ajatellen. Huomaan kuitenkin nyt viimeisillä hetkillä, että Retikka on minulle edelleen yhtä tärkeä, ellei tärkeämpi kuin alussakin. Minusta kuitenkin tuntuu, että on aika siirtyä uusien juttujen pariin ja tehdä tilaa uusille tekijöille.  

Puheenjohtajana pääsin ihan uudella tavalla sisälle Retikan toimintaan, vaikka vielä viimeisinä kuukausinakin jotkin asiat aiheuttivat epävarmuutta ja varmaan muutaman harmaanhiuksenkin. Onneksi tähänkin tehtävään läytyi uusi huikea tyyppi ja innolla jäänkin sivusta seuraamaan, mitä uusi pj ja uusi hallitus saa tehtyä. Luotan uuteen hallitukseen todella paljon ja haluan kiittää kaikkia kolmea hallitusta, joissa olen saanut olla mukana. Ihan huikeaa porukkaa Retikka on täynnä ja kiitos siitä teille kaikille.

Onekseni sain tänäkin vuonna toimia Retikan puheenjohtajana ja edustaa Retikkaa vuosijuhlilla. Oli upea kokemus päästä pitämään teille kaikille juhlapuhetta ja meinasi ihan tulla tippa linssiin, kun ajattelin miten tärkeä Retikasta ja siten teistä kaikista on minulle tullut. Nyt on kuitenkin minun aikani kiittää kaikkia ja siirtyä uusiin hommiin. Mutta ei huolta, ette te vielä minusta eroon pääse, kyllä minut edelleen löytää opparista ja huoneelta lorvailemasta.  

Kuva: @janitelatie_photography /  www.janitelatie.com

Haluan kiittää kaikkia upeista vuosista, törmäillään huoneella ja Retikan tapahtumissa! 

Eläköityvä Sofia Pj

Marraskuun kuulumisia!

Hellurei, illat hämärtyvät ja joulu lähestyy kovaa vauhtia. Osalla opiskelustressi painaa päälle ja toisia jännittää jo kevään vaihto-opiskelu/harkat, mutta onneksi Retikan pikkujoulut lähestyvät.

Täällä kirjoittelee kaksi retikan hallituksen varajäsentä, joilla alkaa kandivaiheen opintopisteet olemaan kohta kasassa. Opintosuunnitelmaan kuuluu kolmantena opiskeluvuotena suorittaa 30 opintopisteen vapaavalintainen moduuli. Toinen meistä on valinnut elintarvikemoduulin ja toinen suorittaa kahta moduulia samanaikaisesti; urheiluravitsemuksen perusopintoja sekä tutkimus- ja menetelmäopintoja. Elintarvikemoduuli on ollut hurjan mielenkiintoinen, mutta hieman työläs. Paljon on ollut laboratoriossa työskentelyä ja ryhmätöitä, mutta myös tuotekehittelyä, yritysvierailuja, ravintoaineanalyysiä ja aistinvaraista arviointia sekä paljon muuta. Jos tulevaisuudessa kiinnostaa yhtään elintarvikepuolen työt, niin voin lämpimästi suositella ainakin tätä elintarvike1-moduulia. Paljon olen uutta oppinut ja ruvennut miettimään, että tämä voisikin ehkä olla enemmän se oma juttu. Hauskaa oli omien makkarareseptien keksiminen ja makkaroiden valmistus Suonenjoella.

Makkaran valmistusta

Samoin kuin elintarvikemoduuli, myös tutkimus- ja menetelmäopintoja sisältävä moduuli sisältää jonkin verran laboratoriotyöskentelyä. Eroten elintarvikelaboratoriosta, työskentely toteutuu pääsääntöisesti kemian labroissa. Tutkimus- ja menetelmäopintoja sisältävä moduuli on siitä syystä mielenkiintoinen, että siihen voi valita kurssit omien mielenkiintojen mukaan. Labratyöskentelyn vastapainoksi, urheiluravitsemuksen perusopinnot ovat kokonaan verkossa suoritettavia, ja suosittelen tätä kurssikokonaisuutta kaikille joita kiinnostaa syventyä urheiluravitsemuksen mielenkiintoiseen maailmaan.

Nyt syksyn pimenevinä iltoina on hyvä muistella myös kuluneita vuosijuhlia, erityisesti jatkoja sekä sillistä. Vuosijuhlien eteen tehtiin töitä lähes vuosi ja vuosijuhlia edeltävät viikot olivat erityisen antoisia mutta stressaavia. Hommia riitti mm. jatkojen sekä silliksen ruoka- ja juomatarjoilujen sekä yleisen järjestelyn osalta, mutta yhteistyön kautta yrityksiltä saadut tuotteet olivat iso apu. Kaikenkaikkiaan vuosijuhlat onnistuivat hyvin ja hauskaa oli! Iso kiitos yhteistyökumppaneillemme tuesta, kiitos myös kaikille osallistuneille sekä järjestäjille ja nimeltämainitsemattomien retikkalaisten poikaystäville kaikesta avusta vuosijuhlien järjestelyistä. Seuraavat viisi vuotta meneekin sitten taas nopeasti Retikka 40 v. vuosijuhlia odotellessa.

Nämä juhlat mahdollisti upea Retikan vuosijuhlatoimikunta!

Hyvää joulunodotusta kaikille, muistakaa syödä paljon suklaata!

Jouluisin terveisin Anja ja Essi, retikan hallituksen varajäsenet.

Kuvan esikatselu
 katso Vaasan myymälöiden yhteystiedot. 

Iltapukuja ja arjen kuulumisia

Heippa! Tässä kirjottelen omaa ensimmäistä blogipostaustani Retikan blogiin. Itselläni alkoi toisen vuoden ravitsemustieteen opinnot jo elokuussa, mutta saavuin takaisin Suomeen vasta syyskuun lopussa. Vietin kesän töissä ja lomaillessa Yhdysvalloissa (kyseinen Work & Travel -kesätyöohjelma on suunnattu opiskelijoille eli wink wink jos jotakuta kiinnostaa tietää tästä enemmän, saa ottaa hihasta kiinni). Lokakuu ja paluu opintojen pariin on siis ollut hieman hullunmyllyä ja pienoinen kulttuurishokkikin ehti siinä tulla. Nyt kaikki tuntuu onneksi jo vähän selkeämmältä ja opiskelut on saatu hyvään käyntiin.

Ehdittyäni olla reilun viikon Kuopiossa jouduin lähtemään taas takaisin Helsinkiin Agronomiliiton 30-vuotissyntymäpäiväjuhlien takia. Tunsin juhlista entuudestaan vain meidän vuosikurssilaisen Tarun, mutta tämä loikin hyvän tilaisuuden tutustua mm. elintarviketieteiden opiskelijoihin. Juhlien tarjoilut olivat etenkin juomien osalta erittäin mielenkiintoiset. Tarjolla oli mm. suomalaista salmiakkiolutta ja montaa eri makuista kombucha-juomaa. Illan viihdeohjelmana oli monia naurunpyrähdyksiä aiheuttava komediaesitys.

Agronomiliiton synttäreillä sai ottaa polaroid-kuvia – kuvassa minä ja Taru sekä uudet tutut Eveliina ja Jasmin

Seuraavat juhlat olivatkin sitten Retikan 35-vuotisjuhlat, jotka järjestetään normaalisti viiden vuoden välein. Vujut osoittautuivat itselläni siis erittäin hyvään saumaan. Vujuviikolla meillä oli muuta oheistekemistä, kuten salsatanssitunti sekä iltamat Apteekkarissa kisailujen merkeissä. Ennen itse pääjuhlaa me hallituslaiset ja muut kutsuvieraat aloitimme vujut erityisellä cocktailtilaisuudella, jossa Retikalle jaettiin lahjat, saimme syödä cocktailherkkuja ja kippistellä skumppalaseja. Pääjuhla koostui monesta eri ohjelmaosiosta ja laulujakin ehdittiin välissä lauleskella. Menussa oli tarjolla kolmen ruokalajin illallinen. Tykkäsin itse etenkin nieriää sisältävästä pääruoasta. Jatkopaikkana meillä oli yliopiston lähellä oleva saunatila, jossa saimme vielä lisää ruokaa ja juomaa. Seuraavana päivänä puimme haalarit jalkaan ja suuntasimme takaisin jatkopaikalle silliaamiaiselle eli sillikselle. Retikkamaiseen tapaan tarjolla oli yllin kyllin syötävää ja juotavaa ja vieläkin enemmän hyvää mieltä. Vujut olivat erittäin hauska ja mukava kokemus. En jättäisi mistään hinnasta väliin!

Retikka ry kiittää pääyhteistyökumppaneita Nutricia Medical Oy:tä, Terveystaloa ja Keskoa vuosijuhlien mahdollistamisesta. 😊

Pöytäseurueeseeni kuuluivat mm. avecini Veera ja vuosikurssilaisemme Elli
Lukiokaverini Veera avecininani
Haalareiden ulkoilutusta Annan kanssa silliksen merkeissä

Heti vujuviikonlopun jälkeen koulullamme oli Agronomiliiton urapäivä, jossa puhujina olivat Terveystalon johtava ravitsemusterapeutti Mikko Rinta ja Gerontologinen ravitsemus ry:n ravitsemusterapeutti Johanna Rapo. Saimme kuulla molempien puhujien urapolusta, mikä toi paljon motivaatiota ja inspiraatiota omiin opintoihin. Odotan kyllä innolla joulukuussa alkavaa kandiharkkaani Rinnan opeissa Terveystalolla!

Agronomiliiton opiskelijapromoottori haastattelemassa Mikko Rintaa.

Lokakuu on kaikin puolin ollut hyvin kiireistä ja stressaavaa aikaa, mutta myös erittäin hauskaa ja innostavaa. Opinnot koostuvat meillä toisen vuoden opiskelijoilla enemmän ravitsemustieteen omista opinnoista ja ovat syventävämpiä kuin ensimmäisen vuoden opinnot. Opiskelu on myös hyvin itsenäistä. Haasteita tällä hetkellä luo ehkä eniten aikataulutus. Ravin omien kurssien lisäksi meillä on myös mm. tilastotiedettä, ruotsia, epidemiologiaa ja biostatistiikkaa sekä englannin puhekurssi. Helmikuussa yliopistolla alkaa haku kahdenvälisiin vaihtokohteisiin ja omana unelmakohteenani on Aasia, etenkin Japani ja Etelä-Korea. Toisaalta opiskelu Jenkeissäkin kiinnostaa… Onneksi on vielä aikaa pohtia minne lähteä!

Loppuviikon agendana on lukea genetiikan ja tilastotieteen tenttiin sekä käydä ensimmäistä kertaa Puijon tornissa! Toivotaan, että saataisiin vielä enemmän luntakin tänne, niin olisi valoisampaa näin pimeänä loka-syyskuun aikana. 😊

Hyvää loppusyksyä ja joulun odotusta toivoo

Emilia, Retikan edunvalvontavastaava

Paluu arkeen

Niin se kesä vaan meni ja arki tuli. Kesä meni vaudilla Keski-Suomessa niin töitä kuin kandiharkkaa tehdessä, kuitenkin samalla nauttien ystävien sekä perheen seurasta. Kesään kuului lämpimiä kesäiltoja, festareita ja ihan vain olemista. Vaikka kaipuu lämpimiin kesäiltoihin on suuri, on kuitenkin ollut ihana palata takaisin Kuopioon opintojen ja arjen keskelle.

Tosiaan kolmas opintovuosi pyörähti käyntiin. Kolmantena vuotena meidän vuosikurssin opinnot ainakin syksyn osalta eroavat hiukan toisistaan johtuen eri moduuliopinnoista. Meneillään on mm. psykologian, urheiluravitsemuksen, terveyden edistämisen ja elintarvikkeiden laatu ja tuotekehityksen opintoja. Vaihtoehtoja on siis monia, joista löytyy varmasti jokaiselle oman kiinnostuksen mukaisia kokonaisuuksia. Itselläni on menossa viimeiseksi mainittu elintarvikemooduli, joka on ollut erittäin mielenkiintoinen. Ollaan päästy tutkimaan mm. jauhelihan mutageenisuutta, viljelemään salmonellaa ja monistamaan EHEC-bakteerin DNA:ta PCR-menetelmällä. Aikamoista sanoisinko. Kaiken tämän hauskan lisäksi on myös tullut aika suunnata katseet tulevan kanditutkielman kirjoittamiseen ja samalla yksi poikkitieteellinen syyskymppikin tässä pitäisi järjestää.

Alkusyksystä päästiin nauttimaan vielä lämpimistä päivistä ja ihanasta auringon paisteesta. Lenkkeily säät olivat siis mitä parhaimmat, mutta harmikseni syysflunssan takia kotisohva viltteineen veti enemmän puoleensa. Teetä, inkivääriä ja vitamiineja on siis tankattu kroppaan ihan huolella. Kuitenkin kahdeksan aamut tuntuivat enemmän siedettäviltä, kun paksut takit ja villapaidat saikin jättää vielä kaapin perälle ja sen sijaan päälle sai vetää kevyen farkkutakin ja jalkaan iskeä loaferit. Voiko parempaa toivoakaan? Ei voi, sanon minä.

Arkea tasapainnottaa myös opiskelijariennot, joita oli syksyn alussa runsaasti tarjolla. Perinteisissä starttibileissä tuli pyörähdettyä sekä haalaribileissä ja kauppakadun imbroilla tuli myös heiluttua. Miten voikaan suun pistää hymyyn, kun sai pitkästä aikaa vetää jalkaan nuo ihanat omenan vihreät haalarit.

Syksy tuo monesti mukanaan uusia sekä vanhoja tuulia. Monilla alkaa tai jatkuu opinnot, harrastukset, työt ja kaikki muutkin velvollisuudet palaavat takaisin arkeen. Helposti sitä saattaa ylibuukata oman arkensa ja havahtua siihen, että nyt on miljoona rautaa tulesssa. Tärkeää olisi huolehtia kaiken keskellä myös omasta jaksamisesta. Vaikka kalenteri näyttäisi tulevalle viikolle kymmenen eri hoidettavaa asiaa, on sinne hyvä merkata myös edes yksi täysin vapaapäivä, jonka pyhittää akkujen lataamiseen. Pidetään siis niin itsestämme kuin toisistamme huolta kaiken kiireen keskellä.

Ihanaa ja liikunnallista syksyn jatkoa kaikille! Moikataan kun tavataan,

Naomi, Retikan liikuntavastaava

Syksyn säveliä

Syksy on usein muutosten ja uusien alkujen aikaa. Monella on edessä uusi elämänvaihe esimerkiksi opiskelupaikan saamisen myötä. Muutetaan toiselle paikkakunnalle, aloitetaan uusi harrastus ja luodaan uusia ihmissuhteita. Ihmismieli voi toisaalta muutosten keskellä kaivata kesän erilaisen elämänrytmin jälkeen säännöllisyyttä ja rutiineja, joihin tarttua.

Uuteen ja tuntemattomaan, mutta myös tuttuun ja turvalliseen arkeen palaamiseen saattaa liittyä sekä innostuneita että ahdistuneita tuntemuksia. Oman kokemukseni mukaan arkeen palaamisen mielekkyyteen vaikuttaa hyvin paljon se, onko kesän aikana ehtinyt lomailla tarpeeksi ja palautua edellisen lukuvuoden urakasta. Monella opiskelijalla on kesäisin monta rautaa tulessa – ahkeroidaan töissä, suoritetaan kesäkursseja tai kirjoitetaan kesäkandia. Jos näin syyskuun kynnyksellä kokee olevansa valmis taas uusiin haasteisiin, ollaan hyvässä tilanteessa. Oman jaksamisen kannalta olisi ehdottoman tärkeää huolehtia siitä, että keho ja mieli ehtivät kesän aikana palautua opiskelusta, työnteosta ja muusta kuormituksesta.

Vietin oman kesäni pääasiassa kanditutkielmaan ja lomailuun keskittyen, mikä oli hyvä päätös. Kirjoittamisen ohella aikaa jäi mukavasti myös ajanviettoon perheen ja läheisten kanssa, mökkeilyyn, kesäreissailuun ympäri Suomea, festarielämään ja ihan vain olemiseen. Olo tuntuu sen seurauksena latautuneelta ja syksyä ja uusia opintoja odotan innolla. Jos syksy ja rutiinit ahdistavat ja stressaavat, kannattaa omaan arkeen järjestää pieniä iloa tuovia irtioton hetkiä, kuten illanviettoja ystävien kesken, retkeilyä kauniissa luonnossa tai uuden hyvän kirjan lukemista. Niiden tuoman energian avulla myös ei niin innostavat velvollisuudet tuntuvat mukavammilta.

Tuleva lukuvuosi tulee olemaan edellisiin verrattuna poikkeuksellinen, sillä vietän kevätlukukauden vaihdossa toisessa maassa. Sitä ennen haluan kuitenkin ottaa kaiken irti syksyisestä Kuopiosta ja opiskelijaelämästä mahtavien opiskelijatovereiden ympäröimänä.

Aurinkoista syksyä uusille tulokkaille ja vanhoille tutuille, moikataan kun tavataan!

Elina, Retikan sihteeri

Kesä, kärpäset ja kesäkandi

Niin se vaan tämäkin kesä alkaa pikkuhiljaa muistuttamaan pimenevien öiden myötä nopeasti lähestyvästä syksystä ja uudesta lukuvuodesta. Kesä on tuttuun tapaansa mennyt yhdessä hujauksessa ja valitettavasti ainakaan täällä Kuopion suunnalla ei ole päästy nauttimaan kovinkaan monista hellepäivistä. Jossain määrin on kyllä sääjumalia kiittäminen, sillä hieman viileämpi kesä on taanut sen, että jopa minä olen saanut istutettua itseni koneen ääreen kesäkandia kirjoittamaan. Mitenkäs se on noin omasta mielestä sitten edennyt?

No hyvin, huonosti, erittäin hyvin ja erittäin huonosti. Kuten kouluhommilla on usein tapana. 😀 Koko kirjoitus- ja tiedonhankintaprosessi on ollut kyllä aikamoista vuoristorataa ja joinakin hetkinä tekemisessä on ollut mahtava flow ja toisina taas motivaatiota on saanut etsiä viikon lomareissuilta. Ensimmäinen epätoivon aalto taisi iskeä heti kesäkuun alkupuolella, jolloin olin varma, ettei tutkielmani valmistu ajallaan vaikka mitä tekisin. Kuitenkin juhannuksena rentoutuminen ja useampi viikko ilman kandin vilkaisuakaan teki tehtävänsä ja kirjoitusinto löytyi uudestaan ja onkin kestänyt sieltä melkein näihin päiviin saakka. Koko homman deadline on elokuun loppupuolella, ja olosuhteisiin nähden työni on kokonaisuudessaan ihan hyvällä mallilla. Mielenkiintoinen aihe on pelastanut onneksi monilta epätoivon hetkiltä ja on ollut ilo huomata, miten oma tietämys ja ymmärrys omasta aiheesta on lisääntynyt ja akateemisen tekstin tuottaminen on muuttunut hieman helpommaksi. Vertaistuki on kyllä tälläkin matkalla ollut kaiken a ja o, ja onneksi meidän vuosikurssilta kesäkandilaisia oli tänä vuonna useampikin jakamassa näitä tuntemuksia.

Onhan sitä tietenkin tehnyt kesällä muutakin, kuin istunut koneella ja nenä kiinni kirjassa. Olen nauttinut auringosta (aina kun sitä on vain suotu), ystävien ja perheen seurasta, aikaisita golfpeleistä (joka on näin aloittelijan näkökulmasta erittäin mieltäylentävä laji), salitreeneistä, mökkeilystä, festareista ja aamun pikkutunneille asti juhlimisesta. Heinäkuun loppupuolella vietettiin myös Retikan kesätapaamista Väinölänniemen uimarannalla pikniceväiden voimin ja olikin ihanaa vaihtaa kuulumisia yli vuosikurssirajojen.

Toivottavasti tulevilla viimeisillä viikoilla ennen koulun alkua saamme vielä nauttia ihanan lämpimistä kesäpäivistä (you wish) ja ladata akkuja tuleviin syksyn koitoksiin, joita sekä opinnot että monenlaiset opiskelijatapahtumat tuovat eteen. Ai että, kohta saa taas vetäistä meidän iki-ihanat vihreät haalarit jalkaan ja karistella niistä kaappien pölyt tanssilattioille! Kumpaa odotan enemmän – kahdeksalta alkavia luentoja ja pakollisia labroja vai poikkitieteellistä opiskelijaelämää – jääköön tällä kertaa vielä arvoitukseksi. 😉

Ihanaa loppukesää kaikille toivottaa
Anne, Retikan viestintävastaava

Kandivaiheen viimeiset metrit

Kevään aikana olen saanut havahtua siihen, että opinnot ovat omalla kohdallani ylittäneet jo puolivälin. Tuntuu, että vasta muutama kuukausi sitten kävelin ensimmäisen kerran Snellmanian pääovista sisään ja riensin jännityksen ja ilon sekaisin tuntein tuutoreideni kannatteleman Retikan viirin alle tutustumaan tuleviin vuosikurssilaisiini. Todellisuus kuitenkin on, että kandiopinnot ovat viimeisiä kurssimerkintöjä vaille paketissa ja syksyllä starttaa kauan odotettu maisterivaihe ja ravitsemusterapiaopinnot.

Ennen kuin käännän katseen virallisesti kohti tulevaa, haluan muistella hieman sitä, mitä Retikka ja ravitsemustieteen opinnot ovat jättäneet käteen viimeisten kolmen vuoden aikana. En voi olla mainitsematta ensimmäisenä kaikkia ihania ihmisiä, jotka olen saanut elämääni. Minulla on Kuopiossa ihana, ymmärtäväinen ja sopivan outo kaveriporukka, niin yhtenäinen vuosikurssi, että ihmetyttää sekä paljon huikeita ihmisiä, jotka ovat tulleet elämääni Retikan, yhteisten harrastusten tai Opparissa vierekkäisillä tietokoneilla istuttujen tuntien kautta. On parasta opiskella, kun on mahdollisuus tehdä sitä niin upeiden ihmisten kanssa!

Ravitsemustieteen kandivaiheen opinnot ovat tarjonneet minulle mahdollisuuden oppia lisää ravitsemuksesta, muistuttaneet kriittisen ajattelun tärkeydestä ravitsemuskeskusteluissa ja muussakin elämässä sekä tutustuttaneet minut tutkimuksen maailmaan. Välillä tuntuu, etten ole oppinut mitään ja olen edelleen yhtä tietämätön kuin alussa. Kun tällainen tunne on vallannut minut, olen käynyt kurkkaamassa ensimmäisiä yliopistossa kirjoittamiani tekstejä, nauranut hetken aikaa kyyneleet silmissä ja todennut, että ehkä sittenkin omaan astetta paremman päättelykyvyn, soveltamistaidon sekä tietämyksen ravitsemuksesta kuin yliopistoon saapuessani. Usein saatan unohtaa, että oppimista on vaikea havaita pitkällä aikavälillä, sillä sitä tapahtuu jatkuvasti. Onneksi kuitenkin välillä tulee hetkiä, jolloin huomaa oman oppimisen ja osaa olla oikein tyytyväinen itseensä. Kandivaiheen mieleenpainuvimmat opinnot ovat ehkä olleet kandidaatin tutkielman kirjoittaminen sekä kandiharjoitteluni. Molemmat kokemukset ovat tarjonneet minulle hetkiä, joiden jälkeen minun on tehnyt mieli halata itseäni ja olla oikein ylpeä työstäni.

Opintojen lisäksi yliopistomaailmassa olen päässyt osallistumaan ainejärjestötoimintaan, joka on ollut oma-aloitteisuuteni ja tapahtumajärjestämistaitojeni karttumisen kannalta avainasemassa. Hallitustoiminta Retikassa on antanut minulle ihan hirveästi, mutta on ollut mahtavaa olla luomassa ilon hetkiä ja mahtavia opiskelijaelämäkokemuksia myös muille. Vaikka välillä olen stressannut vähän liikaakin ja puheenjohtajamme Sofian sanoin raivo-Tipsu on tullut esiin, hallitustoiminta on ollut yksi yliopistoelämän hauskimmista jutuista. Toivoin, että mahdollisimman moni pääsee kokemaan järjestötoiminnan opintojensa aikana (piilomainos, jonka tarkoituksena kannustaa kaikkia hakemaan hallitukseen!!!).

Viimeisenä, muttei suinkaan vähäisimpänä, viimeisten kolmen vuoden aikana olen saanut itsenäistyä ja kasvaa henkisesti niin paljon, että välillä omat ajatukset hämmästyttävät itseni täysin (ja tämän kasvamiskokemuksen jälkeen olohuoneessamme soi Pirates of the Caribbeanin tunnusmusiikki, päälläni on supermiesviitta ja lattia on laavaa eikä siihen saa koskea…). Tietysti omilleen muutto on suuressa roolissa tässä, mutta lisäksi pohtivat keskustelut, joihin olen päässyt osallistumaan niin luokkahuoneessa kuin sen ulkopuolellakin ovat suuressa roolissa siinä, että ajatusmaailmani on laajennut ihan mielettömästi. Vaikka meitä ravitsemustieteen opiskelijoita on ajatusmaailmaltaan ja kiinnostuksen kohteiltaan aika yhtenäinen joukko, erilaiset lähtökohdat ja kokemukset tekevät meistä kuitenkin erilaisia. Jokainen yksilö täydentää yhteisöämme omilla näkökulmillaan, oli sitten keskustelunaiheena ravitsemus, elämän suuret kysymykset tai se, kummasta jonosta ruokalaan kannattaa mennä, jotta selviäisi mahdollisimman lyhyellä jonotusajalla (suosittelen sitä jonoa, mikä on lähempänä CA100, vaikka se saattaakin näyttää pidemmältä). 

Nyt minä, pian tuleva terveystieteiden kandidaatti, keskityn muutaman seuraavan kuukauden ajan kesästä nauttimiseen, kesätöistä selviämiseen sekä mansikoiden ja jäätelön syömiseen ennen jo nyt kovaa vauhtia lähestyvää syksyä.

Ihanaa kesää toivottaa

Tipsu eli Tiia, Retikan tapahtumavastaava

Huhtikuun kuulumisia

Lukuvuosi lähenee loppuaan, ja vapputohinat ovatkin jo vahvasti käynnissä. Innokkaimmat ovat voineet osallistua ensimmäisiin vapputapahtumiin jo ennen pääsiäistä, sillä wabua metsästettiin jo huhtikuun puolessa välissä keväisissä tunnelmissa. Pääsiäisen munajahtien jälkeen virittäytyminen vappuun on vain kiihdyttänyt tahtiaan, sillä tapahtumia on ollut lähes joka päivä aina torisitseistä livemusiikin siivittämiin kewätkarkeloihin. Allekirjoittaneen mielestä paras tapahtuma näin ennen varsinaista pääpäivää on kuitenkin ollut perjantainen Amazing Race, jonka järjestämisessä Retikka, KuoLO ja Dentina yhdistivät jälleen onnistuneesti voimansa. Tapahtumassa kisailtiin voitosta enemmän tai vähemmän leikkimielisesti hauskojen tehtävärastien merkeissä. Joukkueita oli mukana tapahtumassa yli 50, ja kilpailu kärkijoukkueiden välillä oli todella tiukkaa! Tapahtuma oli myös mitä mainioin tapa aloittaa lenkkeilykausi, mikäli sitä ei vielä ollut ehtinyt tehdä. Yhteensä noin 10 kilometrin reitti ympäri Kuopiota toi kyllä hien pintaan – jos ei vauhdin niin kiperien tehtävien ansiosta. Palautua ei tästä koitoksesta kauaa ehdi, sillä juhlinta jatkuu heti huomisaamuna Savo-Karjala excun merkeissä. Ainakin toisen vuosikurssin edustus on kunnossa ja lupaa pitää Retikan lipun korkealla!

Retikan hallituksen edustus innokkaana Amazing Racessa!

Kevät ei (valitettavasti) ole yhtä juhlaa opiskelijalle, vaan tarkoittaa yleensä myös viimeistä puristusta opintojen parissa ennen kesälomaa. Lähestyvät deadlinet ja tentit ovat tänä vuonna ainakin meille kakkosille aiheuttaneet paikoitellen pientä stressipiikkiä. Kaverin tuki on tässä(kin) asiassa ollut korvaamattoman tärkeä, ja yhdessä on saatu tsempattua toinen toistamme kevään viimeisten kouluhommien parissa. Pian alkaa olla pahin suma takanapäin ja lukuvuoden kurssit taputeltu! Kaikki eivät kuitenkaan pääse eroon yliopistosta kesänkään aikana, sillä kurssien loppuessa käynnistyy kesäkandien väkertäminen toden teolla. Myös täällä ruudun takana kirjoittava aikoo kököttää kesällä kandinsa parissa, joten se siitä aikaisesta loman alkamisesta… Kesäkandissa on kuitenkin puolensa, sillä syksyllä voi palata luentosaliin entistä viisaampana kandi kourassa ja nautiskella vapaammasta syksystä!

Vaikka kevät voi opiskelijalle olla rankkaa niin henkisesti opintojen kuin fyysisesti (vappu)rientojenkin vuoksi, kesän lähestyminen on mahtavaa! Kuopiossa onkin jo saatu mukavasti esimakua tulevasta kesästä lämpimien ja aurinkoisten kevätpäivien merkeissä, ja se jos mikä vetää suuta hymyyn pienessä stressissäkin. On ihanaa vetää farkkutakki päälle ja valkoiset tennarit jalkaan ilman pelkoa kuraisista kaduista ja kylmästä viimasta. On ihanaa polkea pyörällä yliopistolle loskassa tarpomisen sijaan. Ennen kaikkea on ihanaa odottaa kesää, tehdä kesäsuunnitelmia ja inspiroitua niistä.

Retikan rahe aka rahastonhoitaja aka Neea toivottaa kaikille retikkalaisille ja muuten vain Retikkaa fanittaville oikein innostavaa kevättä ja riemuisaa wabua!

Retikan kevätretki 2019

Niin se vain vuosi vierähti ja jälleen tuli aika Retikan vuotuiselle kevätretkelle. Tänä vuonna suuntasimme Kolin kauniisiin kevätmaisemiin, joita ennen poikkesimme tutustumaan Iso-Kallan panimoon. Meitä lähti retkelle kaiken kaikkiaan 17 retikkalaista, joista suurin osa oli fukseja. Ihanaa, kun uudet fuksimme ovat niin aktiivisia ja haluavat olla mukana Retikan perinteisimmissä tapahtumissa. 

Lauantaina iltapäivällä tapasimme retkeläisten kanssa Iso-Kallan panimolla, jossa meille kerrottiin mm. oluen valmistuksesta, erilaisista oluttyypeistä sekä pienpanimojen toiminnasta niin Suomessa kuin muuallakin maailmalla. Pääsimme myös maistelemaan neljää erilaista olutta sekä yhtä lonkeroa, joka yllätti positiivisesti sellaisetkin, jotka eivät normaalisti pidä lonkeroista. Oma henkilökohtainen suosikki oluista oli Witbier, belgialainen vehnäolut, jonka maustamiseen on käytetty korianterin siemeniä sekä appelsiinin kuorta. Vierailu oli varmasti hyödyllinen meille kaikille ravitsemustieteilijöille, sillä onhan olut yksi suomalaisen juomakulttuurin kulmakivistä! Saimme panimolta tuliaisiksi kokonaisen laatikollisen lähes kaikkien suosikiksi tullutta Mockingbird Mansikka-lonkeroa.

Panimolta lähdimme bussilla kaupan kautta kohti Kolia, jossa meillä oli kaksi vierekkäistä mökkiä varattuna. Perille päästyämme rupesimme heti ruuanlaittohommiin ja teimme tortilloja nälkäisille retkeläisille. Loppuillan vietimme saunoen sekä pelaillen. 

Sunnuntaina lähdimme tutkailemaan Kolin luonnonpuiston maisemia kävellen (lue luistellen). Kävelypolut olivat aika liukkaita, mutta ei se menoa haitannut, sillä sää osui muuten kohdilleen ja saimme nauttia jopa auringonpaisteesta. Osa porukasta lähti nuotiopaikalle grillaamaan eväitä ja osa porukasta meni helpoimman kautta ja suuntasi hotellin ravintolaan syömään. 

Osa porukasta käveli nuotiopaikalle ja grillasi siellä omia eväitään, kuten banaania, makkaraa ja vegenakkeja.
Söimme Elinan kanssa Sokos-hotellin ravintolassa pizzat, joissa oli vuohenjuustoa, päärynää sekä saksanpähkinöitä – mielenkiintoinen, mutta erittäin toimiva yhdistelmä!

Illalla saunomisten jälkeen oli luvassa perinteiset mökkisitsit, joissa saimme Saaran kanssa toimia ensi kertaa toastmastereina. Sitsit sujuivat hyvin (en tiedä ovatko muut samaa mieltä, kun joutuivat kuulemaan meidän sulosäveliä) ja kaikilla näytti olevan hauskaa. 

Oli mukava päästä tutustumaan paremmin muiden vuosikurssien opiskelijoihin ja viettää aikaa yhdessä koulun ulkopuolellakin.

Kiitos kaikille mukana olleille,

Anni, Projektivastaava