Kandivaiheen viimeiset metrit

Kevään aikana olen saanut havahtua siihen, että opinnot ovat omalla kohdallani ylittäneet jo puolivälin. Tuntuu, että vasta muutama kuukausi sitten kävelin ensimmäisen kerran Snellmanian pääovista sisään ja riensin jännityksen ja ilon sekaisin tuntein tuutoreideni kannatteleman Retikan viirin alle tutustumaan tuleviin vuosikurssilaisiini. Todellisuus kuitenkin on, että kandiopinnot ovat viimeisiä kurssimerkintöjä vaille paketissa ja syksyllä starttaa kauan odotettu maisterivaihe ja ravitsemusterapiaopinnot.

Ennen kuin käännän katseen virallisesti kohti tulevaa, haluan muistella hieman sitä, mitä Retikka ja ravitsemustieteen opinnot ovat jättäneet käteen viimeisten kolmen vuoden aikana. En voi olla mainitsematta ensimmäisenä kaikkia ihania ihmisiä, jotka olen saanut elämääni. Minulla on Kuopiossa ihana, ymmärtäväinen ja sopivan outo kaveriporukka, niin yhtenäinen vuosikurssi, että ihmetyttää sekä paljon huikeita ihmisiä, jotka ovat tulleet elämääni Retikan, yhteisten harrastusten tai Opparissa vierekkäisillä tietokoneilla istuttujen tuntien kautta. On parasta opiskella, kun on mahdollisuus tehdä sitä niin upeiden ihmisten kanssa!

Ravitsemustieteen kandivaiheen opinnot ovat tarjonneet minulle mahdollisuuden oppia lisää ravitsemuksesta, muistuttaneet kriittisen ajattelun tärkeydestä ravitsemuskeskusteluissa ja muussakin elämässä sekä tutustuttaneet minut tutkimuksen maailmaan. Välillä tuntuu, etten ole oppinut mitään ja olen edelleen yhtä tietämätön kuin alussa. Kun tällainen tunne on vallannut minut, olen käynyt kurkkaamassa ensimmäisiä yliopistossa kirjoittamiani tekstejä, nauranut hetken aikaa kyyneleet silmissä ja todennut, että ehkä sittenkin omaan astetta paremman päättelykyvyn, soveltamistaidon sekä tietämyksen ravitsemuksesta kuin yliopistoon saapuessani. Usein saatan unohtaa, että oppimista on vaikea havaita pitkällä aikavälillä, sillä sitä tapahtuu jatkuvasti. Onneksi kuitenkin välillä tulee hetkiä, jolloin huomaa oman oppimisen ja osaa olla oikein tyytyväinen itseensä. Kandivaiheen mieleenpainuvimmat opinnot ovat ehkä olleet kandidaatin tutkielman kirjoittaminen sekä kandiharjoitteluni. Molemmat kokemukset ovat tarjonneet minulle hetkiä, joiden jälkeen minun on tehnyt mieli halata itseäni ja olla oikein ylpeä työstäni.

Opintojen lisäksi yliopistomaailmassa olen päässyt osallistumaan ainejärjestötoimintaan, joka on ollut oma-aloitteisuuteni ja tapahtumajärjestämistaitojeni karttumisen kannalta avainasemassa. Hallitustoiminta Retikassa on antanut minulle ihan hirveästi, mutta on ollut mahtavaa olla luomassa ilon hetkiä ja mahtavia opiskelijaelämäkokemuksia myös muille. Vaikka välillä olen stressannut vähän liikaakin ja puheenjohtajamme Sofian sanoin raivo-Tipsu on tullut esiin, hallitustoiminta on ollut yksi yliopistoelämän hauskimmista jutuista. Toivoin, että mahdollisimman moni pääsee kokemaan järjestötoiminnan opintojensa aikana (piilomainos, jonka tarkoituksena kannustaa kaikkia hakemaan hallitukseen!!!).

Viimeisenä, muttei suinkaan vähäisimpänä, viimeisten kolmen vuoden aikana olen saanut itsenäistyä ja kasvaa henkisesti niin paljon, että välillä omat ajatukset hämmästyttävät itseni täysin (ja tämän kasvamiskokemuksen jälkeen olohuoneessamme soi Pirates of the Caribbeanin tunnusmusiikki, päälläni on supermiesviitta ja lattia on laavaa eikä siihen saa koskea…). Tietysti omilleen muutto on suuressa roolissa tässä, mutta lisäksi pohtivat keskustelut, joihin olen päässyt osallistumaan niin luokkahuoneessa kuin sen ulkopuolellakin ovat suuressa roolissa siinä, että ajatusmaailmani on laajennut ihan mielettömästi. Vaikka meitä ravitsemustieteen opiskelijoita on ajatusmaailmaltaan ja kiinnostuksen kohteiltaan aika yhtenäinen joukko, erilaiset lähtökohdat ja kokemukset tekevät meistä kuitenkin erilaisia. Jokainen yksilö täydentää yhteisöämme omilla näkökulmillaan, oli sitten keskustelunaiheena ravitsemus, elämän suuret kysymykset tai se, kummasta jonosta ruokalaan kannattaa mennä, jotta selviäisi mahdollisimman lyhyellä jonotusajalla (suosittelen sitä jonoa, mikä on lähempänä CA100, vaikka se saattaakin näyttää pidemmältä). 

Nyt minä, pian tuleva terveystieteiden kandidaatti, keskityn muutaman seuraavan kuukauden ajan kesästä nauttimiseen, kesätöistä selviämiseen sekä mansikoiden ja jäätelön syömiseen ennen jo nyt kovaa vauhtia lähestyvää syksyä.

Ihanaa kesää toivottaa

Tipsu eli Tiia, Retikan tapahtumavastaava

Huhtikuun kuulumisia

Lukuvuosi lähenee loppuaan, ja vapputohinat ovatkin jo vahvasti käynnissä. Innokkaimmat ovat voineet osallistua ensimmäisiin vapputapahtumiin jo ennen pääsiäistä, sillä wabua metsästettiin jo huhtikuun puolessa välissä keväisissä tunnelmissa. Pääsiäisen munajahtien jälkeen virittäytyminen vappuun on vain kiihdyttänyt tahtiaan, sillä tapahtumia on ollut lähes joka päivä aina torisitseistä livemusiikin siivittämiin kewätkarkeloihin. Allekirjoittaneen mielestä paras tapahtuma näin ennen varsinaista pääpäivää on kuitenkin ollut perjantainen Amazing Race, jonka järjestämisessä Retikka, KuoLO ja Dentina yhdistivät jälleen onnistuneesti voimansa. Tapahtumassa kisailtiin voitosta enemmän tai vähemmän leikkimielisesti hauskojen tehtävärastien merkeissä. Joukkueita oli mukana tapahtumassa yli 50, ja kilpailu kärkijoukkueiden välillä oli todella tiukkaa! Tapahtuma oli myös mitä mainioin tapa aloittaa lenkkeilykausi, mikäli sitä ei vielä ollut ehtinyt tehdä. Yhteensä noin 10 kilometrin reitti ympäri Kuopiota toi kyllä hien pintaan – jos ei vauhdin niin kiperien tehtävien ansiosta. Palautua ei tästä koitoksesta kauaa ehdi, sillä juhlinta jatkuu heti huomisaamuna Savo-Karjala excun merkeissä. Ainakin toisen vuosikurssin edustus on kunnossa ja lupaa pitää Retikan lipun korkealla!

Retikan hallituksen edustus innokkaana Amazing Racessa!

Kevät ei (valitettavasti) ole yhtä juhlaa opiskelijalle, vaan tarkoittaa yleensä myös viimeistä puristusta opintojen parissa ennen kesälomaa. Lähestyvät deadlinet ja tentit ovat tänä vuonna ainakin meille kakkosille aiheuttaneet paikoitellen pientä stressipiikkiä. Kaverin tuki on tässä(kin) asiassa ollut korvaamattoman tärkeä, ja yhdessä on saatu tsempattua toinen toistamme kevään viimeisten kouluhommien parissa. Pian alkaa olla pahin suma takanapäin ja lukuvuoden kurssit taputeltu! Kaikki eivät kuitenkaan pääse eroon yliopistosta kesänkään aikana, sillä kurssien loppuessa käynnistyy kesäkandien väkertäminen toden teolla. Myös täällä ruudun takana kirjoittava aikoo kököttää kesällä kandinsa parissa, joten se siitä aikaisesta loman alkamisesta… Kesäkandissa on kuitenkin puolensa, sillä syksyllä voi palata luentosaliin entistä viisaampana kandi kourassa ja nautiskella vapaammasta syksystä!

Vaikka kevät voi opiskelijalle olla rankkaa niin henkisesti opintojen kuin fyysisesti (vappu)rientojenkin vuoksi, kesän lähestyminen on mahtavaa! Kuopiossa onkin jo saatu mukavasti esimakua tulevasta kesästä lämpimien ja aurinkoisten kevätpäivien merkeissä, ja se jos mikä vetää suuta hymyyn pienessä stressissäkin. On ihanaa vetää farkkutakki päälle ja valkoiset tennarit jalkaan ilman pelkoa kuraisista kaduista ja kylmästä viimasta. On ihanaa polkea pyörällä yliopistolle loskassa tarpomisen sijaan. Ennen kaikkea on ihanaa odottaa kesää, tehdä kesäsuunnitelmia ja inspiroitua niistä.

Retikan rahe aka rahastonhoitaja aka Neea toivottaa kaikille retikkalaisille ja muuten vain Retikkaa fanittaville oikein innostavaa kevättä ja riemuisaa wabua!

Retikan kevätretki 2019

Niin se vain vuosi vierähti ja jälleen tuli aika Retikan vuotuiselle kevätretkelle. Tänä vuonna suuntasimme Kolin kauniisiin kevätmaisemiin, joita ennen poikkesimme tutustumaan Iso-Kallan panimoon. Meitä lähti retkelle kaiken kaikkiaan 17 retikkalaista, joista suurin osa oli fukseja. Ihanaa, kun uudet fuksimme ovat niin aktiivisia ja haluavat olla mukana Retikan perinteisimmissä tapahtumissa. 

Lauantaina iltapäivällä tapasimme retkeläisten kanssa Iso-Kallan panimolla, jossa meille kerrottiin mm. oluen valmistuksesta, erilaisista oluttyypeistä sekä pienpanimojen toiminnasta niin Suomessa kuin muuallakin maailmalla. Pääsimme myös maistelemaan neljää erilaista olutta sekä yhtä lonkeroa, joka yllätti positiivisesti sellaisetkin, jotka eivät normaalisti pidä lonkeroista. Oma henkilökohtainen suosikki oluista oli Witbier, belgialainen vehnäolut, jonka maustamiseen on käytetty korianterin siemeniä sekä appelsiinin kuorta. Vierailu oli varmasti hyödyllinen meille kaikille ravitsemustieteilijöille, sillä onhan olut yksi suomalaisen juomakulttuurin kulmakivistä! Saimme panimolta tuliaisiksi kokonaisen laatikollisen lähes kaikkien suosikiksi tullutta Mockingbird Mansikka-lonkeroa.

Panimolta lähdimme bussilla kaupan kautta kohti Kolia, jossa meillä oli kaksi vierekkäistä mökkiä varattuna. Perille päästyämme rupesimme heti ruuanlaittohommiin ja teimme tortilloja nälkäisille retkeläisille. Loppuillan vietimme saunoen sekä pelaillen. 

Sunnuntaina lähdimme tutkailemaan Kolin luonnonpuiston maisemia kävellen (lue luistellen). Kävelypolut olivat aika liukkaita, mutta ei se menoa haitannut, sillä sää osui muuten kohdilleen ja saimme nauttia jopa auringonpaisteesta. Osa porukasta lähti nuotiopaikalle grillaamaan eväitä ja osa porukasta meni helpoimman kautta ja suuntasi hotellin ravintolaan syömään. 

Osa porukasta käveli nuotiopaikalle ja grillasi siellä omia eväitään, kuten banaania, makkaraa ja vegenakkeja.
Söimme Elinan kanssa Sokos-hotellin ravintolassa pizzat, joissa oli vuohenjuustoa, päärynää sekä saksanpähkinöitä – mielenkiintoinen, mutta erittäin toimiva yhdistelmä!

Illalla saunomisten jälkeen oli luvassa perinteiset mökkisitsit, joissa saimme Saaran kanssa toimia ensi kertaa toastmastereina. Sitsit sujuivat hyvin (en tiedä ovatko muut samaa mieltä, kun joutuivat kuulemaan meidän sulosäveliä) ja kaikilla näytti olevan hauskaa. 

Oli mukava päästä tutustumaan paremmin muiden vuosikurssien opiskelijoihin ja viettää aikaa yhdessä koulun ulkopuolellakin.

Kiitos kaikille mukana olleille,

Anni, Projektivastaava

Helmikuun kuulumisia

Tässä kuussa on ehtinyt tapahtua kaikenlaista, ja yleensäkin helmikuut menevät ihan hujauksessa joka vuosi. Outoa, miten ison eron pari puuttuvaa päivää voikaan aiheuttaa! Tässä muutamia juttuja, mitä olen tässä kuukauden aikana ehtinyt puuhailemaan.

Tahkofest

Vuokrattiin porukalla mökki ja lähdettiin Tahkolle viettämään viikonloppua. Retikoille tyypilliseen tapaan ruoka oli merkittävä osa reissua, mutta myös saunominen, ajanvietto erilaisten pelien ääressä sekä tietysti kauniista talvisäästä nauttiminen eri muodoissaan kuuluivat oleellisesti ohjelmaan. Lauantai-iltana suunnistimme myös Piazzan tanssilattialle, jossa törmäsimme myös muihin retikoihin. Viikonloppu oli kaikin puolin onnistunut ja kaikilla oli todella hauskaa! Ehkäpä ensi vuonna uudestaan 😀

Haalareiden ompelua

Uusia merkkejä ja näin myös lisää ommeltavaa aina kasaantuu laatikoiden pohjalle ihan huomaamatta, ja välillä on vaan otettava neula käteen ja alettava kiinnittämään merkkejä. Nyt olen myös saanut tehtäväksi ommella merkit poikaystävän haalareihin, joten ommeltava ei tosiaan ihan heti lopu kesken. Ompelu sujuu kuitenkin melko vaivattomasti ja huomaamatta, kun pistää sarjan tai elokuvan pyörimään ja ompelee siinä samalla. Sormet tosin saavat aika paljon osumaa samalla…

Kotikoti

Kotona on aina kiva käydä säännöllisin väliajoin moikkaamassa perhettä, sukulaisia ja kavereita. Nyt pääsin myös samalla reissulla seuraamaan veljen sotilasvalaa, joka oli kiva kokemus, vaikka varpaat jäätyivätkin tunnottomiksi. Pääsin myös viettämään aikaa meidän perheen koiravanhuksen kanssa, jota on kieltämättä aina kova ikävä <3 Viikonlopun aikana ehdin myös muun muassa syömään itseni ähkyyn isovanhempien luona, näkemään ystävää uudessa, superviihtyisässä ravintolassa ja jännittämään hiihtoa kotisohvalla perheen kanssa.

Kuzina

Käytiin poikaystävän kanssa syömässä ystävänpäivän aikoihin Kuzinassa. Yleensä käyn aika vähän ulkona syömässä, mutta välillä on kiva antaa jonkun muun tehdä ruoka ja itse vain istua ja rentoutua. Tällainen tuo kivaa pientä extraa arkeen.

Ravintola oli todella ihana ja viihtyisä ja palvelu oli mitä parhainta! Ravintolassa soi italialainen musiikki, jonka mukana tarjoilija hyräili. Perjantai-iltana meidän lisäksi oli vain muutama muu asiakas, joten saatiin myös nauttia illasta rauhassa. Ja mikä parasta, kasvisruokavaihtoehtoja löytyi myös. Yleensä olen tottunut siihen, että ravintoloissa on usein vain se yksi kasvisruokavaihtoehto, jolloin ei jää paljon valinnanvaraa. Nyt erilaisia kasvispääruokavaihtoehtoja oli jopa kolme! Ja sorbettiakin löytyi parissa eri maussa, mitkä kyllä jäivät tällä kertaa testaamatta, alku- ja pääruoka täyttivät sen verran hyvin. Iso suositus siis tälle ravintolalle!

Laskiaispullat

Laskiaispulla on saatava joka kevät. Niitä ei muutoin tee mieli, mutta juuri laskiaisen aikaan niitä on pakko saada. Vegaanisia laskiaispullia on vaikea löytää valmiina kaupasta, joten teen pullat aina itse. Tällä kertaa omat pullani epäonnistuivat ja näyttivät enemmän sämpylöiltä, joten tässä sen sijaan kuva Retikan Pre-Laskiaisen laskiaispullabuffan tuotoksesta.

Flunssasafkat

Yksi viikonloppu meni kokonaan sängyssä makoillessa, kun flunssa vei kaikki voimat. Yritin kaikin keinoin taistella sitä vastaan, mutta yleensä peli on menetetty siinä vaiheessa, kun kurkku alkaa kipeytymään. Silloin tietää perua kaikki treenisuunnitelmat seuraavan kahden viikon ajalta ja käydä ostamassa jääkaappi täyteen inkivääriä ja sitruunaa. Teetä, inkivääriä ja vitamiineja tuli kiskottua naamaan ihan huolella. Nyt alkaa olo jo onneksi kohentua, jotta lomaviikolla jaksaa sitten touhuta Lapin maisemissa. Kuvassa näkyy flunssakeitto, mihin päätyi muun muassa bataattia, porkkanaa, inkivääriä, chiliä, valkosipulia ja kurkumaa. Mitä enemmän potkua, sen parempi!

Keväisin terveisin Retikan kv-kulttuurivastaava Saara

Rauhallista joulumieltä

Vuosi 2018 on mennyt todella nopeasti ja nyt sitä on jäljellä enää päiviä. Vuoden alussa puheenjohtajan pestiin kuuluvat tehtävät ja vastuut aiheuttivat hämmennystä ja ajankäyttöongelmia. Vuoden mittaan työtehtävät alkoivat selkeytyä ja nyt Retikan asioista on tullut osa arkipäivää. Niiden hoitaminen on yhtä itsestään selvä asia kuin laskujen maksaminen, koulutöiden tekeminen tai Netflixin katsominen. Siksi tuntuikin luontevalta jatkaa puheenjohtajan tehtävissä vielä toinen kausi, eli kolmas hallituskauteni alkaa vuoden vaihteessa. Kiitos retikkalaiset, kun luotitte minulle toisenkin kauden puheenjohtajana.

Vuosi 2018 on ollut täynnä, jos jonkinlaista tapahtumaa, retkeä, asiaa, sitsiä, kokkailua, kokousta ja ties mitä (esimerkiksi lanttulaatikkoa auton takapenkillä, koska mitä sitä ei ainejärjestönsä eteen tekisi). Tapahtumien ja hallitusasioidenkin lisäksi vuosi on ollut hyvin vaihtelevainen ja välillä todella haastava. Onneksi ihan huikea hallitusporukka ja erityisesti ex-kämppikseni Tipsu-tapis ja Salli vpj ovat olleet tukenani koko vuoden. Olen kiitollinen koko hallitukselle työpanoksestanne koko vuoden ajan. Ihan mahtava porukka meillä oli kasassa ja kanssanne oli ihan huikeaa kokoustaa ja tehdä asioita. Haluan kiittää myös teitä kaikkia retikkalaisia ihanista juttuhetkistä huoneella kahvikupin ääressä.

Täytyy sanoa, että olen oppinut tässä tehtävässä todella paljon asioita, mitä en olisi muuten oppinut. Erityisesti kokonaisuuksien hallitseminen, tehtävien delegoiminen, yhdistyksen asioista huolehtiminen, paineensietokyky ja monet muut asiat ovat tarttuneet cv:n koristamisen lisäksi myös taitohaaviin. Enkä malta odottaa uuden kauden alkamista ja uusien ideoiden toteuttamista, ideoimista ja haasteita. Toivon, että tulevan vuoden aikana saan annettua vielä enemmän Retikan toimintaan ja näin kehitettyä toimintaa ja vietyä asioita eteenpäin. Onhan tämä yksi parhaista harrastuksista mitä keksiä voi.

Muistakaa kaikki levätä joululomalla ja nauttia vapaapäivistä ja jouluruoasta. Minä ainakin aion tehdä niin. Sitä ei aina muistakaan, miten tärkeää lepääminen, rentoutuminen ja mielen rauhoittaminen on. Muistakaa kaikki kehosta ja kouluasioista huolehtimisen lisäksi huolehtia myös mielenterveydestänne ja jaksamisesta. Älkää jääkö yksin, jos on vaikeuksia. Muistakaa olla myös kivoja kaikille ja huomata, jos kaverilla menee huonosti. Onneksi minulla olivat läheiset tukena vaikeimpinakin hetkinä ja sain haettua apua, kun sitä tarvitsin masennuksesta ja ahdistuksesta selviämiseen.

Halusin mainita tästä asiasta tekstissäni, koska mielenterveyden ongelmat eivät saisi olla tabuja, niin kuin ne tuntuvat edelleenkin olevan. (Ja niistä puhuminen on ihan hirveän vaikeaa.) Haluaisin, että mielenterveysongelmiin liittyvä stigma ja ennakkoluulot vähenisivät. Meitä, jotka kamppailevat välillä oman mielensä kanssa, löytyy monesta paikasta ja mielestäni sitä ei tarvitse hävetä. Olen itse yllättynyt siitä, että selvisin kuluneesta kaudesta, koska kuvittelin, että selvitäkseen vaikka puheenjohtajuudesta, pitäisi olla joku superihminen, mutta ilmeisesti ei tarvitse, koska minäkin selvisin.

Palataan kuitenkin lopuksi mukaviin aiheisiin ja joulun viettoon. Sytytetään kynttilöitä, nautitaan glögiä ja syödään jotain hyvää kuluvan loman aikana. Haluan toivottaa kaikille oikein lämpöistä ja ihanaa joulua ja onnellista uutta vuotta! Tehdään vuodesta 2019 ihana, ystävällinen, herkullinen ja hauska.

Kiitos vuodesta 2018!

Sofia Valkama

Puheenjohtaja, Retikka ry

 

Retikoiden maailmanvalloitus

Monella kolmosvuoden retikalla vaihto-opiskelu häämöttää jo kulman takana, sillä jopa 14 meistä on lähdössä eri puolille maailmaa opiskelemaan kevätlukukaudeksi. Vaihtoa varten on paljon valmisteluja opintojen suhteen jo takana, ja nyt syksyllä vaihtovalmistelut ovat jatkuneet käytännön järjestelyiden parissa. Toisen hakuvaiheen hakemus, learning agreement ja kurssien valitseminen on aiheuttanut niin pään vaivaa kun varmasti riemastumisenkin kokemuksia siitä, että kohta koittaa jo lähtö. Retikat lähtevät valloittamaan Eurooppaa, Pohjois-Amerikkaa, Afrikkaa, Aasiaa sekä Australiaa, joten edustus tulee kyllä olemaan maailmanlaajuinen! Continue reading “Retikoiden maailmanvalloitus”

Oppia luentosalin ulkopuolella

Suomalaisissa yliopistoissa tarjotaan erittäin laadukasta (ja maksutonta!) opetusta lukuisilla aloilla ympäri maan. Luentosaleissa istuen, Opparissa tietokonetta naputtaen ja milloin missäkin harjoitustyössä päätämme raaputtaen mekin opimme yhtä sun toista ravitsemustieteestä ja kasvamme pikkuhiljaa oman alamme ammattilaisiksi. Kaiken tämän lisäksi yliopisto ja sen ympärillä pyörivä opiskelijaelämä tarjoaa lukuisia mahdollisuuksia kehittää itseään ja omia työelämävalmiuksiaan entistä enemmän!

Itselleni tärkeä osa (opiskelija)elämääni on ainejärjestömme Retikan toiminta. Lähdin mukaan Retikan hallitukseen fuksivuonna sosiaali- ja koulutuspoliittiseksi vastaavaksi (nykyään edunvalvontavastaava). Yhtäkkiä ei riittänytkään enää, että tiesi mikä kurssi itsellä olisi seuraavana edessä, vaan piti perehtyä ja pyrkiä edistämään kaikkien vuosikurssien opintojen laatua ja ylipäätään ainejärjestömme opiskelijoiden viihtyvyyttä. Samalla hallituksen kautta pääsin tutustumaan upeisiin tyyppeihin niin omalta kuin muiltakin aloilta, järjestämään monipuolisesti erilaisia tapahtumia ja harjoittelemaan virallisissa (tai Retikan tapauksessa ei ehkä kovinkaan tiukkapipoisissa) kokouksissa toimimista.

Toiseksi hallituskaudekseni pomppasin varapuheenjohtajan hommiin, mikä toi mukanaan uusia positiivisia haasteita. Keväällä voimaan tullut GDPR-asetus pakotti todella astumaan ulos omalta mukavuusalueelta siihen perehtyessä ja tähän päivään mennessä kokonaiskuva ainejärjestöstämme alkaa olemaan itselläni melko kattava.

Ainejärjestön hallitukseen mahtuu monenlaisia tyyppejä, joilla jokaisella on omat vahvuutensa. Kuvassa Retikan hallitus 2018.

Keskeinen opiskelijoiden hyvinvointia ja etua ajava taho on ylioppilaskunta, josta löytyykin monenlaista toimintaa. ISYY:llä on muutama jaosto, joissa eri sektoreiden ainejärjestötoimijat kohtaavat toisiaan. Lisäksi kampuksellamme toimii lukuisia kerhoja, joista voi löytyä mieluisan harrastuksen lisäksi oivia oppimisen ja vaikuttamisen mahdollisuuksia. Ylioppilaskunnan päätöksiin ja toimintaan pääsee todella vaikuttamaan edustajiston tai ISYY:n hallituksen toiminnassa.

ISYY rekrytoi aika-ajoin toimijoita myös yliopiston eri toimielimiin opiskelijaedustajiksi. Itse olen tiedekuntamme tiedekuntaneuvostossa ja opiskelijaedustajia on myös yliopiston kollegiossa sekä hallituksessa. Omiin opintoihimme ravitsemustieteen opiskelijat vaikuttavat oppiaineemme opetuksen kehittämis- ja arviointitoimikunnassa sekä tiedekuntamme perusopetuksen toimikunnassa. Myös esimerkiksi YTHS:n ja kampuksen ravintoloiden toiminnassa kuunnellaan opiskelijoiden mielipidettä.

Itselleni yksi antoisimmista kokemuksista yliopistossa on ollut tuutorointi, joka on mahtava mahdollisuus tutustua uusiin ihmisiin, mutta myös opetella järjestämään erilaisia tapahtumia ja ohjaamaan ryhmiä. Olen toiminut tuutorina sekä omille fukseillemme että kansainvälisille vaihto-oppilaille. Fuksien kanssa touhutessa organisointikykyni kehittyi ja opin jälleen kerran jotakin lisää erilaisista ihmisistä ja niiden kanssa toimimisesta. Vaihtarit puolestaan ovat opettaneet minulle paljon omasta kulttuuristaan ja samalla pääsin treenaamaan kielitaitoani. Onpahan sitä tullut pari kertaa testattua omaa pinnaakin, kun eri kulttuureissa aikakäsitys tuntuu olevan vaihtelevaa.

 

Yksi tuutoroinnin parhaista puolista oli tutustuminen oman ja muiden ainejärjestöjen opiskelijoihin. Kuvassa Retikan tuutorit vuodelta 2017.

Edellä mainittujen lisäksi Retikalla on edustajansa esimerkiksi Agronomiliitossa ja Ravitsemusterapeuttien yhdistyksessä, mitkä nekin ovat oivia verkostoitumis- ja vaikuttamispaikkoja. Työelämän kannalta olennaisia taitoja voi toki oppia myös esimerkiksi Retikan ja Agronomiliiton uratapahtumissa ja maailmankuvaansa sekä näkemystään alaamme voi laajentaa vaihto-opintojen kautta.

Lopuksi täytyy myöntää, että tärkein syy omaan aktiivisuuteeni yliopisto-opintojen aikana on ollut se, että järjestötoiminta on pääsääntöisesti erittäin antoisaa. Vaikka koen asioihin vaikuttamisen, positiiviset CV-merkinnät sekä uuden oppimisen tärkeinä, on kaiken toiminnan taustalla se, että yhdessä puuhaaminen on niin mukavaa! Vaikuttaakseen yhteisiin asioihin ja osallistuakseen ei tarvitse olla tietynlainen. Jokaisen mielipiteellä on merkitys ja tärkeintä on oma innostus sekä halu oppia uutta!

Toivonkin, että jokainen retikkalainen löytää oman tapansa vaikuttaa Retikan ja koko yliopistoyhteisön toimintaan. Helpoimmillaan se voi olla vaikkapa kurssipalautteen antamista tai Avaudu opiskelusta -iltapäivään osallistumista. Samalla voi melkeinpä huomaamatta oppia taitoja, joista on varmasti hyötyä tulevaisuudessa!

Innokkain terveisin,

Retikan varapuheenjohtaja Salli

Ps. Jos ainejärjestötoimintaan vaikuttaminen kiinnostaa, kannattaa olla lähiviikkoina kuulolla. Tänä syksynä valitaan Retikalle paitsi uusi hallitus, mutta myös vuosijuhlakomitea ensi vuodelle. Joukkoon tarvitaan juuri sinua!

Ei päivää ilman ravitsemustiedettä

Syyslukukausi on jo pitkällä ja siihen on tähän mennessä mahtunut töitä, harrastuksia, opiskelijatapahtumia, Retikan syksyn suunnittelua ja taitaa siellä pari kurssiakin pyöriä taustalla! Ravitsemustieteen toisen vuosikurssin syksy alkoi (aivan liian aikaisin elokuussa) Toksikologian ja farmakologian opintojaksolla. Ei ehkä heti kuulosta ravitsemustieteen ydinasialta, mutta näin kurssin loputtua voin taas todeta, että ei meillä taida olla tutkinnossa tilaa turhille kursseille. Olemme perehtyneet lääkkeiden, ravintoaineiden ja ympäristön toksikologisiin riskeihin ja erityispiirteisiin sekä muun muassa lääkkeiden ja ravintoaineiden yhteisvaikutuksiin. Continue reading “Ei päivää ilman ravitsemustiedettä”

Harjoittelu leipomossa

Ravitsemustiede avaa ovia moneen suuntaan valmistuttua. Harhaluulo on, että meistä jokaisesta tulee ravitsemusterapeutteja sairaaloihin. Ravitsemustieteeltä valmistuu kuitenkin kirjava joukko erilaisia asiantuntijoita riippuen siitä mitä sivuaineita ja maisterivaiheen opintoja on valinnut. Elintarvikepuolelle ravitsemustieteilijä voi valmistua esimerkiksi laatupäälliköksi tai tuotekehittelijäksi. Continue reading “Harjoittelu leipomossa”

Retikat Helsingissä: Apetit-excu, Lautasella-messut ja vierailu Oikos ry:n luona

Näin kesän kynnyksellä on vielä hyvä muistella keväistä retkeä Helsinkiin:

Lähdimme vierailemaan Helsingissä noin 20-henkisellä joukolla retikkalaisia juuri ennen vappua. Reissu alkoi jo torstaina 26.4., kun jokainen meistä matkasi valmiiksi eteläisempään Suomeen perjantaipäivää varten.

Aamu alkoi aikaisella herätyksellä, koska Apetit-vierailumme alkoi jo varhain aamulla klo 8.30 ja kukin meistä matkasi omasta majoituspaikastaan Apetitille. Excu oli järjestetty ja hoidettu erittäin hyvin – meille oli kertomassa Apetitin toiminnasta neljä esittelijää, joista kukin käsitteli osuudessaan omaa vastuualuettaan. Saimme tietoa mm. rekrytoinnista, rypsiöljyn valmistusprosessista ja Apetitin tuotteista. Allekirjoittaneelle jäi erityisesti mieleen, kuinka tuotteet päätyvät pellolta pakastukseen. Pääsimme maistamaan valikoimaan tulleita uutuuksia eli kasvisjauhispizzaa ja punajuuripyöryköitä. Molemmat tuotteet herättivät ihastusta nälkäisessä kuuntelijajoukossa. Tuliaisiksi kotiin saimme vielä Neito-rypsiöljyä omiin kokkailuihimme. Kiitos Apetit, kun otitte meidät vieraaksenne! Continue reading “Retikat Helsingissä: Apetit-excu, Lautasella-messut ja vierailu Oikos ry:n luona”